umpikujassa

jonkun kivan ja kärsivällisen ja ymmärtäväisen miehen, jolla on aikaa ja halua helliä sinua ja keskustella asioista. Jos olet onnistunut ryssimään asiasi niin perusteellisesti kuin allekirjoittanut, tuskin löytyy kovinkaan monta ottajaa. Panoksi kelpaat, muttet vaimoksi.

Anna itselles aikaa, ei aikaa ajatella, vaan aikaa levätä siitä että pää raksuttaa kokoajan, ja menneitä asioita.

Jätä menneisyys taaksesi, ja ajattele, että ei sinun kuulu kärsiä siitä että joku en tehnyt sinulle pahan olon. Älä suo kellekkään sitä iloa että tuhoaa pahaa tekemällä tai pahoja asioita sanomalla sinun elämäsi. Opi tunnistamaan oma arvosi ihmisenä, luot itsellesi uskoa siihen että olet arvokas ihminen ja ansaitset hyvää. Ole hyvä myös muille sillä se tulee sinulle päin takaisin ihan varmasti. Mutta jos olet ulkopuolelleseikin masentunut ja surullinen, ei sinua kukaan kauaa jaksa kokeilla piristää.. on itsestäsikin kiinni kuinka päätät huomisen ensi viikon ja loppuelämäsi viettää. Tuskin haluat murehtia loppuelämäsi menneitä ja rypeä kurjissa tunteissa joita joku joskus sinussa sai aikaan?

Uskon, jos väität, ettei menneestä irti päästäminen ole helppoa ja asia tuntuu olevan mielellä paljon ja usein, mutta hetki kerrallaan ja aina palanen kerrallaan enemmän, usko hyvään ja rakenna itsellesi positiivisia asioita elämääsi, olen varma että jonain päivänä pääset yli menneestä.

Itse elin ensin 4 vuotta miehen kanssa joka löi ja kiristi rahaa.. kun siitä selvisin ajauduin "pelastajan" syliin joka lopulta olikin henkinen hyväksikäyttäjä.. nyt 7 vuotta myöhemmin tunnen että olen oppinut läksyäni sen verran että ymmärrän että olen itse oman elämäni rakentaja. Kuin olisin sokeudesta herännyt vuosien "aivopesun" jälkeen..

En ensin meinannut päästä yli millään tunteesta, että olin epäonnistunut elämässäni kun olin antanut joidenkin musertaa minua ikäänkuin sisäpuolelta päin, päätyen lopulta katkeraan itkuun. Itse kun olin sokea ja sinisilmäinen.. Vaan nyt olen vahvempi ja näen jo valoa tulevassa. Menneet olen jättänyt omaan arvoonsa ja antanut itselleni tilaisuuden rakentaa uutta, varovaisin ja pienin askelin kohti parempaa. Tie on tuskainen, mutta sen arvoinen.

Jos rakkaasi sinua rakastaa ja on arvoisesi, hän ymmärtää, mutta ole itse itsesi vahvistaja myös, älä tukeudu ainoastaan rakkaasi tukeen, sillä eivät ne toiset ihmisetkään aina täysin voimin voi tai osaa auttaa. Moni luovuttaa helpolla jos ei sinussa itsessäsi herää elämän haluinen iloinen ihminen joka etsii ennemmin sitä positiivista elämästään kun murehtii menneitä ikäviä asioita.

Valoa elämääsi ja hymyä huulillesi, pidä rakkaastasi kiinni ja ole hänestä onnellinen. Sinulla on ainakin hänet.

Muista, että sinäkin ansaitset parempaa kuin huonoa! Niin me jokainen. Älä anna kenenkään ohjata elämääsi alamäkeen, et ole sitä ansainnut, eikä ikävä ihminen sinua jos niin tekee. Oman arvon tunto kannattaa muistaa, mutta ei saa olla liian itsekäs. Sitä saa mitä tilaa, joten nyt tyttö täysillä päin uusia aamuja ja iloisempaa mieltä!

et välitätkö musta enää