Minkälainen on elämäsi suunnitelma? Syy miksi elät? Miksi käyt töissä tai opiskelet? Jokainenhan täältä kuitenkin jokin päivä lähtee... Mitkä ovat syitä ponnistella töissä, jaksaa arkea ym.? Mä olen ihan hukassa tämän asian kanssa. Miksi lukea MBA jos ei se tuo itselleen mitään järkevää lisäarvoa? Mikä minulle edes toisi mitään lisäarvoa tai sellaista mikä saisi minut tavoittelemaan jotain? Mikä tekisi minut eheäksi, onnelliseksi? Etsinkö itseäni? En vain voi valjua eteenpäin. Haluan löytää jotain itselleni tavoittelemisen arvoista. Miten sellaista edes voisi löytää? Mistä voisi aloittaa? Tarvitsen henkilökohtaisista lähtökohdista olevia tavoitteita. Konkreettisia sellaisia. Mitä ne voisivat olla? Kai se on niin että minä vain voin sen jossain vaiheessa älytä. Mitä edes tahdon elämältäni? En tosiaan tiedä.
elämän suunnitelma
mistä löytää sen?
111265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja ennen kuin huomaatkaan, niin kaikki saavutat kaikki muut päämääräsi siinä sivussa. Rakastaminen auttaa jaksamaan arkea :)
... Se on ihan hyvä, että elämän suunta on joskus kateissa tilapäisesti. Se voi johtua siitä että vanhat tavoitteet on saavutettu, tai että huomaa ettei niitä halua saavuttaakaan tai sitten ihan jostain isosta elämänmuutoksesta. Se on hyvä kysyä välillä itseltään, miksi olen täällä ja mihin suuntaan olen menossa.
Siinä vaiheessa kun motivaatio alkaa olemaan kokonaan kateissa, on syytä huolestua. Onhan se totta, että monella asialla on loppujen lopuksi vähän merkitystä. Tavotteiden ja menestyksen ja rahan saavuttamisella on aika vähän merkitystä, jos halvaannut ja vietät loppuelämäsi pyörätuolissa. Mutta näin ajatellen ei voi elää, koska silloin millään ei ole väliä.
Sanotaan että parisuhteessa elävät ihmiset ovat onnellisempia kuin sinkkuilijat, mutta ei kai tämäkään ole muuta kuin yksi käsitys muiden joukossa. Itse uskon, että hyvä parisuhde luo onnellisuutta ja turvallisuutta, jonka puitteissa on mahdollista silti luoda suuntansa muiden tavotteiden suhteen. Ilman parisuhdetta elämä on pelkkää suorittamista ja sitä tyhjiötä (elämä ilman parisuhdetta) ei helposti täytetä millään.
"Itse uskon, että hyvä parisuhde luo onnellisuutta ja turvallisuutta, jonka puitteissa on mahdollista silti luoda suuntansa muiden tavotteiden suhteen. Ilman parisuhdetta elämä on pelkkää suorittamista ja sitä tyhjiötä (elämä ilman parisuhdetta) ei helposti täytetä millään."
Näihin lauseisiin pysähdyin ensimmäisenä, ne herättivät haluni kommentoida asiaa. Ehkä kuitenkin, kantani paremman ymmärtämiseni vuoksi, jaan kanssanne pätkän elämästäni. Pätkän, jolloin nämä "elämän tarkoitus" -aiheet ovat olleet vahvasti siinä läsnä.
Olin saavuttanut suhteellisen nuorena lähes kaiken, minkä perusteella yhteiskunta voisi luokitella minut onnelliseksi ihmiseksi. Nuorena aloitettu, pitkä ja onnellinen parisuhde. Vakituinen työpaikka omalta alalta, mukava ja minulle sopiva työ, hyvä palkka ja paljon vapaa-aikaa. Paljon sosiaalisia kontakteja, muutaman läheinen ystävä, perheeni (vanhemmat ja sisarukset) kanssa lämpimät välit. Kiva, oma rivitalon pätkä...
Jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Parisuhde oli hyvä, mutta intohimo vuosien saatossa kadonnut. Koska olimme nuorina vakiinuneet, tuntui etten ehkä ollut vielä kokenut tarpeeksi. Tuntui, kuin elämällä olisi vielä paljon tarjottavaa uteliaalle nuorelle naiselle. Omien tunteideni epävarmuus puolisoa kohtaan esti minua hankkimasta lapsia, "ei lasta suhteen pelastajaksi saa hankkia" ajattelin.
Voin henkisesti pahoin, syyllistin itseäni kun en ollut onnellinen vaikka kaikki onnellisuuden mahdollistavat elementit olivat sinänsä hallussani. Intohimon ja "elämän tarjoiluvadin" edessä sorruin jo pettämään miestäni. Aikani taistelin itseäni vastaan, masennuin ja sain tarpeekseni. Rohkaisin itseni, revein itseni irti turvallisesta elämästä ja lähdin suhteestani. Syyllisyydentunto kaverina, ilman aavistustakaan siitä mitä elämältä haluan...
Aikaa tuosta on nyt 1,5 vuotta. Vasta yksin eläessäni olen oppinut ymmärtämään mikä on minun suuntani, minun osani elämässä. Matkaan mahtuu tuhansia kyyneleitä, särkyneitä sydämiä (oma ja muiden), valvottuja öitä, masentuneen ahdistusta, alkoholiongelmia, rakoilua perhesuhteissa, kalvava omatunto. Niin paljon tuskaa yhdelle ihmiselle.
Aivan hiljattain olen alkanut ymmärtää, että ennen elin pitkälti siltä pohjalta, mikä oli yleiseti hyväksyttyä ja mistä muut olettivat minun olevan onnellinen. Nyt olen hahmottanut elämäni kuvion. Siihen kuuluu kolme peruspilaria; työ (voita leivälle, mutta mieluisalla tavalla), perhe ja ystävät, sekä tietysti minä itse. Niiden keskellä on kyltymätön uteliaisuuteni elämää ja sen kaikkia ilmiöitä kohtaan.
Tästä uteliaisuudesta minä ammennan voimani, sen avulla pyrin jatkuvaan kehittymiseen, ensisijaisesti henkisellä tasolla, mutta myös maallisessa maailmassa. Jatkuvan kehittymisen hedelmät näkyvät minussa onnellisuutena ja sisäisenä rauhana. Niitä hedelmiä korjaavat myös kaksi muuta peruspilaria, työ(yhteisö ja -antaja) sekä kaikki läheiseni. Kun minä olen onnellinen, pystyn edesauttamaan myös muiden onnellisuutta. Mutta vain niillä ehdoilla, jotka minun elämääni ja arvoihini sopivat. Ilman tervettä itsekkyyttä koko systeemi sortuu...
Pikkuhiljaa toteuttelen lapsuuden unelmiani, ja uusia syntyy jatkuvasti. Olen ostanut oman hevosen, minulla on oma auto ja asunto. Käyn kasvohoidoissa, hierojalla tai muuten hellin itseäni kun vain haluan. Kirjoittelen runoja ja laulunsanoja. Opiskelen itsekseni netissä tai kirjoista milloin mitäkin, tai luen hömppäromaaneja jos siltä tuntuu. Unelmia on monta; ajaa moottoripyörä ja -kortti, käydä laitesukelluskurssi, aloittaa arkeologian opinnot, aloittaa jooga, teettää varsa hevosellani, hypätä benji- ja laskuvarjohyppy...
Ei, tämä ei ole suorittamista vaikka se voi jonkun mielestä siltä kuulostaa. Teen asioita vain kun olen innostunut, omaan tahtiin itseäni kehittäen. Koen, tunnen, opin, oivallan, kuuntelen ja katselen, kaikki aistit ja mieli avoinna. Nautin itsestäni ja elämästäni, ja pidän yllä jatkuvaa kehittymistä. Sääntönä se, että mikä tahansa on sallittua kunhan en tietentahtoen vahingoita ympäristöäni.
En tiedä, olenko koskaan kykenevä "normaaliin" parisuhteeseen. Saatan olla liian vilkas, itsenäinen, utelias, vaihtelunhaluinen, riippumaton... Toisaalta saattaa olla etten ole mitää "liikaa" kun kohtaan sen oikean. Sen, joka osaa pitää minusta kiinni sitomatta minua mihinkään tai mitenkään. En tiedä, en suunnittele, olen vain avoin elämän tuulille. Jos jään yksin, olkoon niin. Jos löydän jonkun, hyvä niin.
Tulipa pitkä teksti, kiitos jos joku jaksoi lukea. Tämä on minun tieni, minun tieni on sisäinen rauha ja sopusointu, joka löytyy ulkoisesti vilkkaan ja epävakaankin oloisesta elämästä. Jokaisen on itse löydettävä omansa, ja se löytyy kyllä jos on halua etsiä =) Kevättä rintaan, hyvät kanssaihmiset!!!
Tää kuulostaa just siltä mihin luulen että olen menossa itseni kanssa. Joskus jopa myös mietin että onkohan parisuhde sellaisena perinteisenä ajatuksena minulle mahdoton. En halua tehdä elämässä kompromissejä, haluan saada sen mikä tekee minut onnelliseksi. Siitä lähtökohdasta on helppo elää ja olla, helppo hengittää, olla itsensä kanssa. Olen päättänyt että kaikki mikä saa minut "voimaan pahoin", minä luovun. Kaikki se joka tuo minulle hyvää, sen pidän. Kuulostaako hassulta?
Se kuulostaa varsin itsekeskeiseltä :)
Kirjoita lista tuon kysymyksen alle. Mitkä olisivat viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?
kirjoita myös toinen lista toisista vähemmän tärkeistä asioista.
Mitä Todella Haluan Elämältäni?
1. tärkeimmät asiat Esim. vaikkapa
- viisaus
- perhe
- terveys
- ystävät
- menestys
2. tärkeimmät asiat
- seksi ja läheisyys
- estetiikka
- raha
- harrastukset
Nyt mietit noista listaamista, minkä yhden asian vuoksi olisit valmis konkreettisesti antamaan jopa toisen kätesi? Mikä olisi niin tavoittelemisen arvoinen asia?
Näin olet toivottavasti löytänyt tarkoituksen elämällesi. Sain kerran tällaisen tehtävämonisteen, joka suunnilleen tässä lyhennettynä.
sinulla on ihan samat ajatukset kuin minulla...
miten motivoida itseään oikeesti!
elämässä kaikki ovat kohdallaan, mutta unelmat puuttuu!
johtuukohan tämä vuodenajasta (vai loppuun palamisesta), siis tällaiset elämäni tarkoitus-ajatukset?
Mitäs, jos muistelisit jotain lapsuutesi haaveita? Löytyisikö niistä jotain tuttua, tai toteuttamisen arvoista? Lapsenahan sitä on vielä niin aito.
lapsuuteni haaveet, jotka kypsyivät ajan myötä on jo toteutettu.
lapsuuden haaveita ei oikein voi toteuttaa vielä ehkä 3000-luvulla tai noituuden avulla;)) Mulla on toi mielikuvitus sitä vilkkaampaa sorttia. Vaikka niitä haaveita syntyy koko ajan lisää vieläkin. Älä vain tukahduta niitä vaan anna niille lannoitetta. Miten olisi kuumailmapallomatka? Vapaapurjehdus? Hippikokemus? Vapaaehtoistyö? Kaikesta uudesta oppii itsestään jotain. Se on arvokasta. Korinpunontakurssi? Laajemmat näköalat-avarampi sielu.
olin joko realisti jo lapsena tai en muista niitä 'mahdottomia' haaveita.
en tukahduta tarkoituksella, mutta en muista niitä.
minulla on puute unelmista tai sitten en uskalla unelmoida. viimeksi kun unelmoin niiltä meni pohja pois aika ilkeesti.