Miksei kaikkia aineita jotka vaikuttavat ihmisen mielialaan ja/tai fysiikkaan jotenkin sitä muuttamalla voisi kutsua vain päihteiksi, mukaan lukien myös kahvi, tupakka ja tietysti KuningasAlkoholi. Jäisi pois se turha vastakkain asettelu: pahalaitonhuume vastaan hyvälaillinenalkoholi. Jos luokitella halutaan niin riippuvuudessa on kyllä monia eri asteita itse aineesta riippumatta. Esim, Tupakkaa voi polttaa viikossa n. askin ilman minkäänlaisia vieroitusoireita jos on välillä kuukauden polttamatta, ja ilman pelkoa siitä että alkaisi polttamaan 2 askia päivässä. Itse oon esimerkki tästä. Jo yli 25 vuotta polttanut n. askin viikossa ja välillä ollut muutamia 1-2 kuukauden breikkejä. Ikinä en ole halunnut lopettaa, koska nautin kyseisestä tavasta.
Alkoholia hillitysti ja hillittömästi ja kaikkea siltä väliltä. Itse aloitin alkoholin käytön 13 vuotiaana ja käyttö jatkuu yhä, tosin ei enää niin humalahakuisena kuin teininä. Ikävuodet 13-16 joka viikonloppu 1-2 kertaa kunnon känni. 16-22 vuotiaana 2-4 kertaa viikossa. Onneksi hamppu tuli kuvioihin parikymppisenä ja laittoi ajattelemaan että haluanko viettää viikonloppuni siten ettei muista illoista juuri mitään ja vielä ne krapulat masennuksineen. Se auttoi huomaamaan että on tosiaan riippuvainen alkoholista. Pari kolme vuotta siinä kuitenkin meni totutellessa hamppuun ja pois alkoholista. Sen jälkeen hamppu olikin jokapäiväistä herkkua n.5 vuotta kunnes kyllästyi sen aikaan saamaan ilottomuuteen, suruttomuuteen ja saamattomuuteen. Pidin n.puoli vuotta breikkiä hampusta. Alkoholikaan ei ollut enää ongelma, muutama kalja viikossa, ei juuri kännejä. Vieroitusoireita tossa breikissä oli eka kuukausi, lievää unettomuutta ja vitutusta.
Sitten aloitin taas hampun polton, kerta-annokset tosin paljon pienempiä kuin ennen ja vain muutama kerta viikossa. Tälläistä jatkunut sen jälkeen n. kymmenen vuotta ilman mitään ongelmia jos ei laittomuutta lasketa. Mun 25 vuotiseen päihdehistoriaan mahtuu kaikki muutkin mahdolliset päihteet kokeilumielessä, mut pääosissa on ollut alkoholi ja kannabis, nuo maailman käytetyimmät aineet. Tänä 25 vuoden aikana on kyllä hoituneet muutkin asiat ihan kunnialla: koulut, ammatit, työpaikat, vaimo(t), lapsi yms. ns. normaali asiat.
Mitäkö tästä opimme? Kaikki aineet ei sovi kaikille ja kaikkia aineita voi käyttää myös hallitusti, siten että niistä nauttii todella.
Myrkyllisyyden määrää aineen määrä ja käyttötiheys. Jos ja kun olen lievästi päihdevammainen niin sopivin lääke tähän vaivaan on minulle kannabis. Monille muille se on alkoholi ja joillekin jokin muu. Joku voisi sanoa, että eikö jo pitäisi mennä hoitoon. Ei, koska nautin elämästäni näin! Enkä aiheuta muille kärsimystä.
Alkoholia hillitysti ja hillittömästi ja kaikkea siltä väliltä. Itse aloitin alkoholin käytön 13 vuotiaana ja käyttö jatkuu yhä, tosin ei enää niin humalahakuisena kuin teininä. Ikävuodet 13-16 joka viikonloppu 1-2 kertaa kunnon känni. 16-22 vuotiaana 2-4 kertaa viikossa. Onneksi hamppu tuli kuvioihin parikymppisenä ja laittoi ajattelemaan että haluanko viettää viikonloppuni siten ettei muista illoista juuri mitään ja vielä ne krapulat masennuksineen. Se auttoi huomaamaan että on tosiaan riippuvainen alkoholista. Pari kolme vuotta siinä kuitenkin meni totutellessa hamppuun ja pois alkoholista. Sen jälkeen hamppu olikin jokapäiväistä herkkua n.5 vuotta kunnes kyllästyi sen aikaan saamaan ilottomuuteen, suruttomuuteen ja saamattomuuteen. Pidin n.puoli vuotta breikkiä hampusta. Alkoholikaan ei ollut enää ongelma, muutama kalja viikossa, ei juuri kännejä. Vieroitusoireita tossa breikissä oli eka kuukausi, lievää unettomuutta ja vitutusta.
Sitten aloitin taas hampun polton, kerta-annokset tosin paljon pienempiä kuin ennen ja vain muutama kerta viikossa. Tälläistä jatkunut sen jälkeen n. kymmenen vuotta ilman mitään ongelmia jos ei laittomuutta lasketa. Mun 25 vuotiseen päihdehistoriaan mahtuu kaikki muutkin mahdolliset päihteet kokeilumielessä, mut pääosissa on ollut alkoholi ja kannabis, nuo maailman käytetyimmät aineet. Tänä 25 vuoden aikana on kyllä hoituneet muutkin asiat ihan kunnialla: koulut, ammatit, työpaikat, vaimo(t), lapsi yms. ns. normaali asiat.
Mitäkö tästä opimme? Kaikki aineet ei sovi kaikille ja kaikkia aineita voi käyttää myös hallitusti, siten että niistä nauttii todella.
Myrkyllisyyden määrää aineen määrä ja käyttötiheys. Jos ja kun olen lievästi päihdevammainen niin sopivin lääke tähän vaivaan on minulle kannabis. Monille muille se on alkoholi ja joillekin jokin muu. Joku voisi sanoa, että eikö jo pitäisi mennä hoitoon. Ei, koska nautin elämästäni näin! Enkä aiheuta muille kärsimystä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Miksei kaikkia aineita jotka vaikuttavat ihmisen mielialaan ja/tai fysiikkaan jotenkin sitä muuttamalla voisi kutsua vain päihteiksi, mukaan lukien myös kahvi, tupakka ja tietysti KuningasAlkoholi."
Niitähän kutsutaankin - lukuunottamatta kahvia.
Päihteet ovat yksiselitteisesti sellaisia nautintoaineita joissa on jokin henkiseen toimintaan vaikuttava komponentti ja päihteen jatkuva päivittäinen käyttö johtaa vakaviin ongelmiin. Kahvi ei ole päihde vaan nautintoaine jolla on haittoja mutta ääritapauksissa ja marginaalisia sellaisia, useimmat voivat nauttia sitä ongelmitta kohtuullisen runsaasti päivittäin eikä siitä koskaan koidu päihdeongelmaa.
Muut listallasi olevat aineet ovat sitten päihteitä.
Suuri harha on se että sanalla "Päihde" on suomessa järkyttävän hyvä status. Päihteestä puhuttaessa tarkoitetaan lähes aina alkoholia ja tupakkaa - laillisia päihteitä. Laittomat päihteitä ei käsitetä sanan "päihde" kautta vaan niille on oma sanansa - tuo kuuluisa HUUME.
Tämä jako on lainsäädännöllinen - ei aineiden ominaisuuksiin tai haitallisuuteen perustuva. Valitettavasti. Etenkin alkoholi ja huumeet kuuluvat samaan kategoriaan, tupakkakin - mutta koska tupakalla on lähinnä tapakulttuuri niin sen suhteen päihde-status ei ole kärjistynyt. Tupakka voisi olla myös nautintoaine jos käyttökulttuuri ei olisi riippuvuusperustainen vaan olisi jonkinlainen saunan jälkeen piiputtelukulttuuri.
Alkoholin ja huumeiden välillä on sosiaaliskulttuurillinen kytkös, tämä kansanomaisesti todennettava päänsekoituskulttuuri. Tämän vuoksi sanan päihde soisi yleisessä kielenkäytössä tarkoittavan ennenkaikkea ongelmakentältään samantasoisia aineita. Tällöin päihdepolitiikka, -kulttuuri ja suhtautuminen voitaisiin harmonisoida. Jos päihteet tajuttaisiin oikealla tavalla voitaisiin luopua aineperustaisesta suhtautumisesta ja ottaa tilalle käyttötapaperustainen suhtautuminen - jossa päihteen väärinkäyttö on aina väärin oli aine mikä tahansa ja toisaalta ymmärrettäisiin että eri päihteitä voi käyttää kohtuudella ja se mikä on kohtuus riippuu aineen ominaisuuksista.
Ehkä tästä asettelusta voisi syntyä jotain parempaa. Ei täydellistä... mutta parempaa.
Ei ihmisen evoluutioon kuulu samanlaista tarvetta päihteiden käytölle kuin esim. syöminen. Se on ihmisen luoma keinotekoinen tarve.
Itse juon toisinaan alkoholia ja polttelen silloin tällöin askin pari tupakkaa. Ilman päihteitä on mukava olla, mutta ettei selvyyden käyttö menisi jokapäiväiseksi niin hyvä on välillä pitää pieniä taukoja siinäkin.
"Ei ihmisen evoluutioon kuulu samanlaista tarvetta päihteiden käytölle kuin esim. syöminen. Se on ihmisen luoma keinotekoinen tarve."
Väärin. Ihminen on päihtynyt jo ennen kuin on opittu kirjoittamaan. Tämä on auttanut muunmuassa kestämään pelkotiloja mitä esiintyi luonnonvaraisessa ihmisessä, ts. "Saat nukutuksi kun syöt näitä marjoja, sen sijaan että valvoisit yöt läpeensä petoja peläten"
Ensimmäinen päihde johon (alku)ihminen tutustui, oli hamppu. Leirinuotioihin niitä viskottiin, jotta savu karkottaisi hyönteiset.
Tämä kuvailemasi "keinotekoinen" tarve on mielenterveydellisesti ratkaisevan tärkeä eläimelle, jolla on poikkeuksellisen laaja kyky tuntea, kommunikoida ja muistaa.