Tiedättekös mikä todella on ahdistavaa...
Tulen luokkaan. Kymmenisen iloista ja sosiaalista ihmistä on paikalla, juttelevat toisilleen. He ovat puolituttuja, joiden kanssa olen joskus sanonut muutaman sanan, mutta ei sen enempää. Minua ärsyttää heidän iloisuus, se etteivät he puhu minulle. Kaikki istuvat vierekkäin, minä olen ainoa joka istuu yksin. Yritän elehtiä siihen tyyliin että olisin valmis tulemaan mukaan keskusteluun. Mutta kukaan ei tee samoin. En uskalla avata suutani, ties miten arka ja itkua muistuttava ääni sieltä tulisi, koska jännitän. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kysynkö takanani istuvalta Minnalta miten viikonloppu meni? Enpä taidakaan. Ahdistaa ja hävettää olla yksin. Muut ovat niin iloisia ja mukavia toisilleen mutta minua ei huomioida. En kestä enää vaan lähden pois.
Tulen luokkaan. Kymmenisen iloista ja sosiaalista ihmistä on paikalla, juttelevat toisilleen. He ovat puolituttuja, joiden kanssa olen joskus sanonut muutaman sanan, mutta ei sen enempää. Minua ärsyttää heidän iloisuus, se etteivät he puhu minulle. Kaikki istuvat vierekkäin, minä olen ainoa joka istuu yksin. Yritän elehtiä siihen tyyliin että olisin valmis tulemaan mukaan keskusteluun. Mutta kukaan ei tee samoin. En uskalla avata suutani, ties miten arka ja itkua muistuttava ääni sieltä tulisi, koska jännitän. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kysynkö takanani istuvalta Minnalta miten viikonloppu meni? Enpä taidakaan. Ahdistaa ja hävettää olla yksin. Muut ovat niin iloisia ja mukavia toisilleen mutta minua ei huomioida. En kestä enää vaan lähden pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paniikkihäiriö? Tee testi. Toiset voi aistia sen? Tiedän tunteen, mutta toisaalta, paskat muista.
Tuskinpa se mitään paniikkihäiriötä on. Ujoutta, arkuutta, epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa vain.
Muut taitavat oikein nauttia yksinäisyydestäni ja siitä että itse saavat olla parempia kuin minä. Saavat siitä itsetunnon kohotusta kun tuntevat että "minäpä en ole ujo ja yksinäinen niinkuin tuo".
mutta se tapahtuu vähitellen. Itse olin aikaisemmin juuri tuo henkilö, joka ei puhunut muille ja kuvittelin etten ole tarpeeksi hyvä. Nyt olen se henkilö, joka puhuu sekä niille hiljaisemmille että sosiaalisemmillekin. Niin se vain muuttuu. Omassa ammatinkuvassani eli opettajana tosta on mulle ollut vain hyötyä, että oon aikaisemmin ollut noin ujo kuin sinäkin (ja joissain tilanteissa olen vieläkin), ymmärrän paremmin juuri kaltaisiasi nuoria, luulisin.