Tyttö on pian 2v 3kk, 2v lahjaksi hän sai (sovitusti tietysti) sängyn ja siirtyi heti pinnarista tavalliseen. Päiväkodissa tyttö on tottunut nukkumaan tavallisessa sitä ennen jonkin aikaa.
"Ongelmamme" on se ettei hän pysy sängyssä. Illalla on tavalliset rutiinit hampaat pestään, iltapala, satu jne peittelen hänet sänkyyn ja poistun huoneesta. Hetken kuluttua hän onkin jo ovella kukkuilemassa ja olettaa että tulisimme nukuttamaan jota olemme pari kertaa tehnyt,mutta se on tosiaan jäänyt ainoastaan 2 kertaan.
Kymmeniä kertoja kannan hänet sänkyyn kunnes on niin väsynyt että kitisee. Päiväunet ovat samanlaiset.
Tiedän että hän on väsynyt ja pitäisi nukkua mutta jo uhmaiän takia hän haluaa leikkiä tai muuta kuin nukkumaan mennä. Mieheni tulee tässä niin vastaan että iltaisin kun mies laittaa tyttöä nukkumaan, hän ei heti vie tyttöä sänkyyn vaan keskittyy johonkin muuhun, hän saattaa sanoa ettei tyttö ole väsynyt ja "annetaan tytön hetki leikkiää"... ja kello lähentelee 9 tai joskus jopa kymmentä. Itse olen tehnyt niin että pidän näköetäisyyden ovelle ja kun tiedän että tyttö tulee pois sängystä menen laittamaan hänet sänkyyn. Tällöin eriittää muutama kerta toistaa tuota, mutta mies juoksee laittamassa nukkumaan ties kuin monta kymmentä kertaa.
Onkohan vika minussa, miehessä vai missä?? (: alkaa jo huvittamaan että lapsi selvästi hallitsee vanhempia eikä toisinpäin.
"Ongelmamme" on se ettei hän pysy sängyssä. Illalla on tavalliset rutiinit hampaat pestään, iltapala, satu jne peittelen hänet sänkyyn ja poistun huoneesta. Hetken kuluttua hän onkin jo ovella kukkuilemassa ja olettaa että tulisimme nukuttamaan jota olemme pari kertaa tehnyt,mutta se on tosiaan jäänyt ainoastaan 2 kertaan.
Kymmeniä kertoja kannan hänet sänkyyn kunnes on niin väsynyt että kitisee. Päiväunet ovat samanlaiset.
Tiedän että hän on väsynyt ja pitäisi nukkua mutta jo uhmaiän takia hän haluaa leikkiä tai muuta kuin nukkumaan mennä. Mieheni tulee tässä niin vastaan että iltaisin kun mies laittaa tyttöä nukkumaan, hän ei heti vie tyttöä sänkyyn vaan keskittyy johonkin muuhun, hän saattaa sanoa ettei tyttö ole väsynyt ja "annetaan tytön hetki leikkiää"... ja kello lähentelee 9 tai joskus jopa kymmentä. Itse olen tehnyt niin että pidän näköetäisyyden ovelle ja kun tiedän että tyttö tulee pois sängystä menen laittamaan hänet sänkyyn. Tällöin eriittää muutama kerta toistaa tuota, mutta mies juoksee laittamassa nukkumaan ties kuin monta kymmentä kertaa.
Onkohan vika minussa, miehessä vai missä?? (: alkaa jo huvittamaan että lapsi selvästi hallitsee vanhempia eikä toisinpäin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Me ostettiin meidän tytölle oikea sänky 1v6kk iässä. hienosti on yöt mennyt nyt pari kuukautta, sänkyyn jää reippaasti nukkumaan ja jos kitisee niin tekee sen sängyssä ja nukahtaa sitten yksikseen. Päiväunet loppuivat siihen kun pinnasänky laitettiin pois.
vastasi ekaan kysymykseen??!!
Minulla oli sama tilanne viisi vuotta sitten esikoiseni kanssa. Lapsi oppi kuitenkin aika pian että passitus takaisin sänkyyn tulee pian jos sieltä erhtyy poistumaan. Sitkeästi vain viet lapsen takaisin. Itse laskin pahimman illan aikana vieneeni lapsen sänkyyn yli 20 kertaa..
Missään nimessä en antaisi lapsen leikkiä vähän aikaa. Kestää vain kauemmin lapselta oppia, jos välillä saa "palkkion" sängystä karkaamisesta.
siihen sängynreunalle, silittelet ja hellit. Kun jo pilkkii, sit vasta poistut. Isälle kans samat säännöt.
Mielestäni 2 vuotias ja alle on sen verran pieni että päikkärit on vain hyväksi, mutta tiedän kyllä lapsia jotka ovat sellaisia ettei uni maistu päivisin.
Aiempi kirjoittaja sanoi että hän oli "juossut" jopa parikymmentä kertaa laittamassa lasta nukkumaan. No, meillä se on melkeinpä aina noin. Tyttö on vilkasta sorttia, oppi kävelemään todella aikaisin ja motoriikka ihan huipussaan, mutta sellainen paikallaan leikkiminen ei hirmu kauaa kestä hänellä (: Ja äiti on ollut lapsena aivan samanlainen. :D
Mielestäni myös vanhemman ei pitäisi jäädä nukkumaan tai sillä tavalla että lapsi nukkuu ja sitten vasta lähteä, mutta tuo päitiän neuvo oli ihan hyvä, ettei jää ihan siihen asti kun tyttö jo nukkuu.
Lisää vinkkejä ja kokemuksia on tervetullut! (:
Meillä tuo päivystys on oikein huipussaan. JOten lapsi ei nyt nukahda ilma unilauluja ja kirjoja ja silimisiä. Vasta sitten kun nukutetaan osaa nukkua. Yleensä minä, äiti, vain kelpaan tähän tehtävään. Joskus nukutan koko illan joskus pääsen vähemmällä. Yritän kovasti kouluttaa jäämään lasta helpommin omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta kun ei sit millään.
meillä myös 2v 3kk tyttö. On nukkunut ihan sujuvasti omassa päästävedettävässä sängyssä kiltisti joulukuusta asti. Kävi helposti tuo sängyn vaihto. Parina iltana nousi sieltä itkien mutta sen jälkeen jäi yleensä kerralla nukkumaan ja nukkui läpi yön kuten pinnasängyssäkin. Tutti oli käytössä. Nyt kun siirryttiin kesäaikaan, alkoi ihan samanlainen rumba kuin mitä kuvasit. Minua kummastuttaa miksi se nyt alkoi ja oliko kesäajalla nyt tekemistä tämän kanssa vai voiko olla pelkkä sattuma !!! Nyt olimme pääsiäisenä kyläilemässä mummolassa ja "unohdimme tutin" kotiin tai oikeammin "vain rikkinäinen oli mukana". Matkassa oli matkasänky mukana. Ei olisi millään halunnut sinne mennä. Ihan kauhea huuto. Rauhoittu kyllä kun menin itsekin samaan huoneeseen nukkumaan. Nukkui hyvin läpi yön. Nyt on neljäs päivä ilman tuttia. Eilen tulimme kotiin ja yritimme illalla laittaa omaan tavalliseen sänkyyn. Sieltä pompittiin heti pois ja hirvittävä huuto päällä. Lopulta multa paloi pinna ja kokosin matkasängyn. Laitoin tytön sinne ja istuin huoneessa jonkin aikaa. Rauhoittui ja nukahti yhden itkun jälkeen eli kerran piti käydä uudelleen rauhoittamassa. Päikkärille lupas mennä omaan sänkyyn mutta ei millään kuitenkaan jäänyt sinne. Lopulta taas matkasänkyyn. Herätessä järjettömän kiukkuinen. ei ei ei kaikkeen eikä edes halunnut sieltä pois. Lopulta nostin vaan. Kiemurteli pitkin lattiaa. Sain lopulta rauhoitettua ja istuttiin lattialla pitkään. TÄtä ei kestä erkkikään!!!! mutta kun ollaan näin pitkällä, ei millään haluais antaa periksi. Eniten huolestuttaa että hoitoon pitää mennä ylihuomenna ja viikon päästä mulla on pitkä ulkomaanmatka työn vuoksi. Onko kellään apuja , minäkin kaipaan!!!!
meillä myös luovuttu tutista vähän aikaa sitten.Tutti vain "hävisi".Muutamia iltoja lapsi(silloin 1v.9kk),jaksoi tuttia vähän itkeä ja kovasti kyseli ja selvästi kaipasi kovasti(kovasti oli tutti rakas hänelle),mutta niin sekin hankala vaihe ohi meni,vaikka pari kolme iltaa olikin ikäviä kaikille.Tämän jälkeen yöunet rauhoittuivat,eikä tuttia tarvinnut enää yöllä etsiä ja ikävöidä.Tosin hetkellisesti päiväunet kärsivät kyllä,typistyivät reilusti.Mutta omasta kokemuksesta sanoisin sinulle,ettei enää kannata tuttia antaa takaisin,vaikka olisikin tiukkaa vielä hetken tästä eteenpäin.Sillä kerran päätöksen peruttuasi on edessänne luultavasti vieläkin isompia kiukunpuuskia,koska lapsesi ehtii taas tottua tuttiin uudelleen.Ja isompi lapsi muistaa paremmin ja pidempään kaikki asiat..Ja voihan olla että myöhemmin tulisi joku muu hankala asia kuin työmatka,joka taas siirtäisi vieroitusprosessia tulevaisuuteen.Pysy päätöksessäsi lujasti,lapsesi arvostaa jämptiyttäsi!Hän huomaa,vaikka pieni onkin,että tuttia ei ole eikä tule,mutta muuten on asiat hyvin ja ennallaan.Päätöksessä pysyminen antaa turvallisuuden tunteen hänelle.Kyllä te tästäkin selviätte.Ja kauniimmat hampaat luvassa tulevaisuudessa hänelle,kun nyt ajoissa luovutte tutista!
Nukuta lapsesi matkasängyssä ja siirrä sitten oikeaan sänkyyn ja laita matkasänky pois näkyvistä. Lapsi ei välttämättä muista että mitään matkasänkyä edes oli ja sinäkin voit kehua että miten hienosti lapsi nukkui omassa sängyssä.
Mielestäni äiti sai hyviä vinkkejä. Lueppa vaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000014644409
.. en huomannutkaan että aiemmin oli ollut samasta aiheesta juttua. Eilen illalla neiti nukahti ehkä hiukan 22 jälkeen. Jäin aina hetkeksi istumaan huoneeseen, lähelle ovea. Meinasin ensin istua sängyn viereen, tuolille jossa yleensä istun kun kuunnellaan soittorasiaa. Tyttö itse käski siitä pois. Istuin hetken kunnes rauhoittui ja pysyi sängyssä. Sitten lähdin pois sanoen hyvää yötä. Tuli vähän ajan päästä huoneesta pois mutta kiltisti meni takaisin sänkyyn aina kun tulin ovelle. En puhunut muuta kuin että "pää tyynyyn". Lopulta lyhensin huoneessa oloa ja tulin pois saman tien. Tänään päikkäreille ei meinannyt mennä millään. Sama rumba kuin iltaisin. Kiukutteli lattialla maaten. Sanoin jämäkästi että "sänkyyn heti" ainakin 10 kertaa, rauhoittui - ja kannoin sänkyyn. ALkoi raivota taas ja menin huoneeseen hetkeksi istumaan. Sen jälkeen kävin ovella sanomassa rauhallisesti että "sänkyyn". Lopulta jäi. Illalla täytyy ehkä kokeilla sitä että olen huoneessa kauemmin. Toisaalta pitäisi ehkä pistää isi tällä kertaa asialle. Ongelma vaan on että tyttö ei halua isiä eikä isi kelpaa juuri mihinkään muuhun kuin leikkimiseen. En tiedä johtuuko siitä että isi tulee aina tosi myöhään kotiin (iltapuuron aikaan klo 20 tai ihan juuri ennen nukkumaanmenoa) eikä ole samalla tavalla tehnyt "rutiinityötä" neidin kanssa. Pelottaa se työmatka
eilen nukuttamiseen meni aikaa 15min. Istuin hiljaa ovensuussa ja komensin vaan välillä pää tyynyyn. Vartissa valmista ;-) ja voittajaolo. kiitos kaikille tuesta ainakin mun puolestani
Ihan ensiksi; teillä tulee olla miehenne kanssa samat säännöt lapselle, ja nukkuma-ajat säännölliset, ettei yhtenä iltana lapsi ole sängyssä esim. 19.30 ja toisena 22.00.
Rutiinit ja tottumukset tuo turvallisuutta, ja rauhoittaa iltapuuhat mukavasti.
Itselläni on myös 2v6kk tyttö ja meillä on meneillään nukahtamiskoulu...
Milloin nukkumaanmennessä on pissahätä, milloin on nenässä räkää, tai milloin on jano.
Soitin neuvolaan, ja kysyin, mitä tehdä, sillä aloin jo olla ihan rikki siitä, että lapsi VAATI minut nukuttamaan.
Muuten ei suostunut jäämään sänkyyn ilman nukuttamatta. Aiemmin meillä tyttö nukkui ILMAN NUKUTTAMISTA.
Nukuttamiset tulivat kuvioihin vasta, kun sänky vaihtui.
Neuvolasta annettiin hyvä neuvo, että kun lapsi menee nukkumaan, laittaa sängynviereen potta, ja esim. tuolille vesimuki(nokkamuki), ja nenäliina, ja topakasti sanoa, että nyt on vieressä kaikki mitä lapsi tarvitsee, että ei enään huudella äitiä.
Sanoivat myös että tulisi sanoa lapselle mihin on menossa esim. että "äiti menee keittiöön kahville ja tulee kohta katsomaan joko nukut."
Tämä oli vaikeaa pari ensimmäistä iltaa, mutta se kannatti.
Olin jo likellä hermoromahdusta kun en tiennyt mitä tehdä, mutta onneksi sain hyvät neuvot joista oli apua.
En osaa sinua muuten neuvoa, kuin että lähtekää siitä, että sovitte miehesi kanssa YHTENEVÄT säännöt lapsen hoitamisessa, ja PYSYTTE niissä kumpikin.
Paljon voimia, ja pitkämielisyyttä äitiyden ihanassa, mutta ah, niin vaativassa tehtävässä!
Isälle myös voimia, ja tsemppiä!!
Mukavaa kevättä :)