Onko teille Vaa'oille ominaista liittoutuminen muiden ihmisten kanssa, kun yritätte saada jonkin asian etenemään. Jos teillä on hankala ihmissuhde, niin ette välttämättä lähde setvitään asioita tämän ihmisen kanssa, vaan selvitätte tilannetta kolmannen osapuolen kanssa, ts. haette tukea mielipiteellenne tästä teille hankalasta ihmisestä joltakin muulta. Eli Vaaka ei useinkaan toimi yksin eikä halua olla yksin jostakin asiasta jotakin mieltä, vaan tarvitsee muiden vakuuttelua (älkää ottako tätä liian negatiivisena viestinä; olen vain utelias kuulemaan rehellisen mielipiteenne...)
Kysymys
Vaa'oille
352290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä se tosiaan juuri noin tuppaa olemaan, tunnustan.....
en liittoudu läheisiäni vastaan kenenkään kolmannen osapuolen kanssa. juttelen kyllä läheisimmille ystävilleni vaikeistakin ihmissuhdesotkuista, mutta en koskaan niin ettei se henkilö josta puhutaan tiedä myös ajatuksistani. sehän olisi kaksinaamaista, jos näyttäisin jollekin hymynaamaa ja puhuisin samalla pahaa tästä ihmisestä jollekin toiselle. sellaista pahansuopaa juoruilua inhoan.
sen mä myönnän vaakana, että tarvitsen monesti saada tietää useampienkin ihmisten mielipiteitä, jotta saisin itse päätettyä mitä mieltä itse olen jostakin asiasta.
täytyy myöntää, että jos tarkoitit hieman kaukaisempaa ihmissuhdetta.. niin silloin hienotunteisuussyistä on joskus vaikea mennä suoraan sanomaan tyypille jotain negatiivista asiaa. sen voi pitää jonkin aikaa omana tietonaan ja tavallaan "kärsiä" ja antaa olla (jos ei löydä tarpeeksi mielekästä ratkaisua ongelman poistamiseen).. usein minulla ainakin on sit se, että itse koetan pysyä poissa tieltä, tai sopeutua tilanteeseen, kun tällainen häiritsevä asia ilmenee.
sitten sellainen epätyydyttävä tilanne saattaa mennä siihen pisteeseen, että on pakko tehdä jotain. mä en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka sit turvautuu johonkin kolmanteen osapuoleen (vaikka saatankin purnata parhaalle ystävälleni.. tietenkin unohtamatta mainita myös ärsytystä aiheuttavan ihmissuhteen hyviä puolia, jos sellaisia on ja yleensä aina on.. ja pohtia ristiriitaa monelta kannalta, myös omaa osuuttani).
tässä tulee kuitenkin tunnustus: olen turvautunut valkoisiin valheisiin, jotta pääsisin hankalasta tilanteesta loukkaamatta ketään ja nolaamatta itseäni. asiaan ei kuitenkaan koskaan ole liittynyt mitään kolmansia osapuolia ja oon kyllä pitänyt huolen siitä, ettei pieni totuuden "venyttäminen" ole satuttanut ketään tai hankaloittanut kenenkään elämää. läheisille ihmisille en kuitenkaan valehtele, koska niiden kanssa on loukkaamiset, nolaamiset, torjunnat ja ärsytykset ynnä muut käyty läpi moneen kertaan :)
isoissa ja tärkeissä asioissa en kyllä mene narraamaan ketään.. mut kyl se oma omatunto tavallaan ainaki mulla kertoo et mitä missäkin tilanteessa voi tehdä ja mitä ei.. osaan mä suorapuheinenkin olla, vaikka usein kiertelenkin.. ja mielikuvitus ja huumorintajukin on apuna, kun joutuu kinkkisiin tilanteisiin!
Ai saakeli. Just tuommonen mää muuten olen... En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, vaikka joskus mies on valittanut, että haalin perheriitaan mukaan koko suvun.
...joo. Toisaalta tuo pitää paikkansa. Mutta eivät ne mitään liittoumia ole. Minä vaakana ainakin haen vain tukea. Lisäksi koska päätöksenteko on vaikeaa haen mielipiteitä ensin muilta, analysoin ne ja oman mielipiteen. Sen jälkeen muokkaan niistä yhdessä saadakseni mahd. oikeudenmukaisen ja järkevän päätöksen. Kuitenkin oma mielipiteeni vaikuttaa enemmän kuin kolmannen henkilön.
Toisaalta kuka tahansa voi olla epävarma ja tarvitsee tukea sekä vakuuttelua.
Yleensä pyrin kyllä puhumaan asiat selviksi puolisoni kanssa enkä kenenkään muun, mutta joissain asioissa on saatava tukea, kuten niin kuin jo sanoin, kuka tahansa tarvitsee sitä.
olen saanut myös ex-vaakaystävästäni... pui aina moneen kertaan miehensä toilailuja minulle koskaan oikein konfreeteraten miestä itseään.. aika petollista ja kaksinaamiasta touhua oli minusta.. kalastelua oman itsensä tukemiseksi kyseenalaisilla totuuksilla. Miestä en koskaan kuullut.
yhtäkkiä mies olikin sitten taas aivan ihana... ja ystävä oli hyllyllä.... ja sitten taas ihan kamala.. ystävä hyllyltä pois kuulemaan kriisejä, ei suoraan miehelle puhuminen... ja sitten mies taas aivan ihana.. ystävä hyllylle jne. vuosia...
niin... ex-ystävä-- syystä että, kukin miettiköön miksi..
Oletko varma ettei ystäväsi puhunut myös miehensä kanssa? En usko, että erimielisyydet kuitenkaan itsestään selviää.
Itse en Vaakana ainakaan pahaa tarkoita, jos purankin joskus turhautumia ystävälleni. Hänkin purkaa minulle ja se on ihan turvallista, koska molemmat kuitenkin tiedetään miten asiat ovat enkä minä ainakaan epäile etteikö ystäväni rakastaisi miestään, vaikka minulle joskus turhautumiaan tilittäisikin. Mulle ystävä on kyllä ystävä myötä- ja vastamäessä. Sinun ystäväsi ei sitten myötämäessä halunnut olla kanssasi missään tekemisissä?
ja väsyin siihen leikkiin..
sen kummempaa. Voitte sitten olla ystäviä muiden kanssa ja moikata, kun tapaatte? o__O
sitten näin... tuntui vain, että tämä vaakaneito imi kaikki voimani omien ongelmiensa setvimisiin ja sitten #puff# katoamistemppu, kun mies taas kuvioissa ties kuinka monennen kerran.. viimeiseen kriisiin en sitten enää vastannutkaan..
Ja ymmärsi yskän. Sääli, sääli. Tavallaan yksi rakkaimmista ystävyyssuhteista kuitenkin.. menetin vain luottamukseni.. ja sitä lienee vaikea saada takaisin.
Tällaisia nämä ihmissuhteet ovat.
No älä rinnasta minua ystävääsi koska minä kuuntelen minun ystävieni ongelmia niin paljon etten ehdi kertomaan omiani....
Vaikka elän itsekin parisuhteessa niin silti en hylkää ystäviä vaikka menisi kuinka hyvin tahansa mieheni kanssa. En siis hyllytä.
Sinä voisit kertoa ystävällesi miltä sellainen "hyllyttäminen" tuntui? Ehkä hän ei edes tajunnut mitä teki?
joskus saattaa ystävät unohtua, vaikka näin ei saisi päästää käymään! Ystävyyttä täytyy hoitaa niin kuin muitakin ihmissuhteita, tai ystävän menettää.
Jos Vaaka-ystävälläsi oli myrskyinen suhde miehensä kanssa se varmasti vei myös hänen voimansa.. ja silloin kun oli taas sellainen "hyvä vaihe" hän halusi ottaa siitä kaiken irti?.. ja samalla teki sulle vääryyttä, kun otti yhteyttä vasta sitten, kun oli taas alamäessä miehen kans.
vain omasta kokemuksestani..
Pääsiäistä!
se menee..
joskus on vain vaikeaa korjata rikki mennyttä, kun ei halua tulla rikotuksi uudestaan..
mutta ehkä ystäväsi osaisi ottaa tapahtuneesta opikseen? Säälihän tuo on, jos hyvä ystävyys menee piloille, kun kumpikaan ei osaa/ tajua/ uskalla tehdä mitään korjatakseen asiat.
Surrut samoin, kuin surisi pitkän seurustelusuhteen päättymistä..
hyvää ystävää kun ei joka nurkan takana majaile.
..ylpeys nousee kuitenkin esteeksi.. kun molempien vaikeaa tehdä ensimmäistä siirtoa melkein vuoden hiljaiselon jälkeen..
selvittely jostain syystä vaikeaa.
Parempi hiljaisuus.
Sellastahan se on.. kun molemmat loukkaantuu eikä sit oikein edes tiedä, et mitä pitäis tehdä, tai sanoa. Mitä merkkiä muuten itse oot?
Ehkä siinä sit on vaan ne kaks vaihtoehtoa, joko niellä ylpeytensä ja kokeilla tuleeko toinen puoliväliin vastaan, tai sitten vaan antaa olla.
enpäs kerrokaan..
jospa sinä oletkin se kadotettu ystäväni...
niin, aika outoa on.. kun ei oikein tiedä, miten käyttäytyä.. eikä missään sattumaltakaan törmätty.
jos olen loukannut..
jos et.. tilanne jatkuu.
ei osaa pyytää anteeksi.. koska ei koe koskaan tekevänsä mitään väärää.. on vain ajattelematon.
En varmaankaan ole kadotettu ystäväsi, koska mulla ei oo tuollaista tilannetta, et en olis ollut jonkun ystäväni kanssa väleissä melkein vuoteen.
Voin kyllä kuvitella tilanteen hyvin, koska samantapaista on itsellenikin sattunut.. ei kuitenkaan ihan noin, että olisi välit mennyt.
Hmm.. niin.. jatko riippuu teistä.. se paha tuossa on ehkä Vaaka-ystäväsi kannalta, että hän saattaa kuvitella, ettet halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan ja siksi ei ota sinuun yhteyttä.
Tsemppiä sinulle toivon ma.. kuulostaa niin harmittavalta tilanteelta tuollainen.
Olen kokenut saman tunteen suhteessani vaaka-ystävään, tosin tilanne oli toinen. Olen nyt tilanteessa, jossa mietin, otanko asian esille vain en. Olen melko varma, että tämä 'ystäväni' ei myönnä tehneensä mitään väärin, jos otan asian esiin. Mutta ajattelen toisaalta, että jos kerron hänelle suoraan, miltä minusta tuntuu, niin ainakin hän saa jotakin ajattelemisen aihetta.
Uskon, että ihminen tietää sisimmissään, jos on toiminut väärin toista kohtaan. Siksi toisen suora syyttäminen on usein turhaa. Riittää, että kertoo omat tunteensa. Se on usein paljon tehokkaampi keino, eikä yleensä jätä ketään kylmäksi. Voisitko kuvitella, että sanoisit ystävällesi suoraan, miten koit kuvaamasi tilanteet? Itselläni on ainakin sellainen tilanne, etten tule ainakaan menettämään mitään, sillä tällä hetkellä luottamus tuohon 'ystävääni' on tipotiessään.
kiitos..
Kala
Mä haluaisin ihan yleisesti todeta, että on eri asia purkautua jollekin kun liittoutua jonkun kanssa; liittoutuminen tarkottaa sitä, että liittoudutaan yhtä ihmistä vastaan ja koko suhdetta määrää tämä liittoutuminen, ts. kaksi ihmistä tapaa vain 'haukkuakseen' kolmatta. Tätä mä ainakin itse kutsun 'selkään puukottamiseksi'. Se, että purkaa 'kolmannelle' silloin tällöin ikäviä kokemuksia toisesta ihmisestä, on jotakin, jolla taas ei oo mitään tekemistä selkään puukotuksen kanssa. Tätähän me kaikki tehdään päivittäin.
Olet oikeassa.
Olennaista on juuri tehdä ero näiden välillä. Kaikki ihmiset eivät osaa tuota eroa tehdä. Ei ihme, että menee välejä poikki ym.
...näin on. Relatkaa vähän ja puhukaa tunteistanne. Hauskaa pääsiästä, ja pitäkää huolta toisistanne :)
molempien tunteet vaikuttavat. sekä avautujan, että vastapuolen. liittoutuminen tapahtuu vasta, kun ihminen, josta puhutaan saa jollain lailla kärsiä tämän "liittouman" hyökkäyksistä.
ystävät saattavat olla helposti myös mustasukkaisia toisistaan. tarvittaisiin hienotunteisuutta, sellaista sosiaalista älyä, että mikä on sopivaa ja mikä ei. rajansa avautumisellakin, ystävyys on vastavuoroista ja kukapa jaksaisi jatkuvaa valitusta kolmannesta osapuolesta ikuisesti kuunnella. vähän positiivisuutta peliin niin ihmissuhteet luistaa paremmin..
pitäisi muistaa se, että tärkeintä on luottamus! sekä puolison, että ystävän suhteen. minun mielestäni kaikkea ei pidä edes kertoa kolmannelle osapuolelle.
pitäisi olla ihan itsestäänselvä asia (vaikkei se kaikille ole), että ihminen tajuaisi, että mitä voi kertoa ja mitä ei.. jos rakastaminen, luottamus, oikeudentunto ja ihmissuhdetaidot on kunnossa ei tuosta pitäisi ongelmaa tulla.
Tämä vaaka ainakin toimii yksin.
kyllä asioita mietin, ja päätöksiä teen.
Omat mielipiteet löytyy ja pitää.
Sosiaalisena ihmisenä juttuseura aina kelpaa ja puhetta riittää, mutta vain omista asioista.
Hankaluudet pitää selvittää kasvotusten kyseisen henkilön kanssa, kuvioon ei kuulu ulkopuoliset.
Enkä ymmärrä miten toiset voivat juoruilla, puhua toisten asioista, arvostella selän takana.
Siitä ei takuulla seuraa hyvää, ainoastaan mielipahaa.
olen itse ihmetellyt ja halveksinut tuota piirrettä ihmisissä ja varsinkin miehissä. On kuvottavaa kuulla mieheltä kuinka hän kertoi esim. työkaverilleen miten taas riideltiin jne. (kokemusta skorpparista). Olen myös varsin itsellinen, muista riippumaton ja äärettömän varovainen ihmissuhteissa naistuttujen kanssa. Vaikeuksien tullessa peräydyn tyystin omaan rauhaani, jonka olen todennut äärettömän hyväksi keinoksi selvitä niistä kunnialla.