Sain keskiviikkona kirjeen Venäjältä! Minua auttanut henkilö oli löytänyt vihdoin ja viimein äitini Venäjältä. Hän oli tavannut perhettäni ja sain yhden valokuvan äidistä kirjeessä. Lisää saan kuulemma digikuvina. Jännittää ihan hulluna!!!! Ihmetyttää kun mulle on kerrottu että mulla on yksi vanhempi veli. No veljiä onkin kolme ja siskoja kaksi. Kaikki on mua vanhempia. Isä kuoli kun minä olin äidin mahassa kasvamassa. Osa sisaruksista osaa englantia jonkun verran ja mä oon opiskellu nyt venäjää ihan hulluna. Varmaan ensin lähetän pari kirjettä ja yritän sitten soittaa. Onks kellään neuvoja yhteydenpitoon? Täytys olla tarpeeks halpaa kun oon opiskelija. Matkustaa en voi sinne ihan heti. Harmi kun perhe on muuttanu Pietarin läheltä Moskovan viereen. Äitille oli sanottu, että mut on adoptoitu Saksaan. Toinen sisko on sen takia opiskellut saksaa monta vuotta :-( Yksi veljistä on asunu Suomessa ja osaa aika paljon suomea. Hän asuu vaan kauempana perheestä. Tää on aika kinkkistä.
Äiti löytyi Venäjältä!!!!!
Julia
233440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onnea tosi paljon äidin löytymisestä! Itse en ole adoptoitu, joten voin vaan kuvitella miten onnellinen olet! Ja miten jännittäviä aikoja elät. On varmasti todella mukava kuulla biologisesta perheestänsä. Toivottavasti pääset pian myös tapaamaan heitä!
..älä laita liian suuria odotuksia etukäteen biologiselle perheellesi, he eivät välttämättä ole täydellisiä. Eikä heidän varmaan sellaisia tarvitsekaan olla ja kuka sellainen oikeastaan edes on.
No asiaan, televisiosta tuli jokin aika sitten ohjelma, jossa lapsi oli aikuinen ja meni köyhään maahan tapaamaan biologista perhettä.
Lapsi lähti sieltä pahoilla mielin pois, koska biologinen perhe oli odottanut adoptoitua lasta takaisin kotiin lähinnä siksi että hän voi elättää siitä eteenpäin heidän äitinsä.
Adoptoitu lapsi ei kuitenkaan ollut niin rikas.
Hän oli odottanut vain rakastavaa perhettä, ei rahallisia pyyntöjä.
Mutta tän ei ollut tarkoitus lannistaa sinua, vaan kertoa sen että ihmiset ovat erilaisia eri kulttuureissa ja he ovat saaneet ihan erilaisen kasvatuksen kuin sinä.
Voi siis olla asioita joissa teillä ei täysin synkkaa, mutta se ei muuta tosiasiaa että ne on sun bioperhe.
Toivon onnea sun tapaamisreissulle, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Oliko tää ohjelma siitä naisesta (en nyt muista minkä maalainen se nainen alunperin oli) joka meni tapaamaan biologista perhettä ja ne veljet heti alko pyytämään siltä rahaa. Ja sit vielä kirjottivat kirjeitäkin jossa pyytivät rahaa?
Jos oli, niin musta se oli aivan kauheeta. Sääliks kävi sitä naista. Siis onhan se niin, että erilaisissa kulttuureissa tehdään eri tavoilla, mutta että ekalla tapaamiskerralla aletaan vaatia että nyt on sun vuoro elättää äiti, kun me ollaan tähän asti elätetty!
Mutta ehkei kuitenkaan niin suurta kulttuurieroa suomen ja venäjän välillä ole, vaikka joitakin erilaisia tapoja onkin. Ja se on hyvä muistaa, että vaikka kyse on biologisesta perheestä, niin aluksi ei ehkä saa odotettua reaktiota. Ja voi pettyä omiin tunteisiin. Vaikka rakkautta on molemmin puolin, niin pitää muistaa, että ensitapaamisilla olette ventovieraita toisillenne! Ajan myötä oikeat tunteet sitten varmasti tulevat kuvaan. Ei pidä sekoittaa varautuneisuutta rakkauden puutteeseen :)
Ei se ohjelma ollut hirveä. Se oli vaan niin rehellinen, siinä näytettiin koko järkyttävä totuus tilanteesta.
Kävi sääliksi tyttöä, kun hänellä oli ihan erilaiset odotukset.
On Suomessakin erilaisia kulttuureja ja ihan varmasti Venäjältä löytyy ihan erilailla ajattelevia kuin mitä jotkut suomalaiset ajattelevat.
On hyvä muistaa että koskaan ei tiedä miten asiat etenee, ne voi mennä hyvin, mutta on olemassa myös toinen mahdollisuus.
Jos ei kokeile niin ei voi tietää miten juuri omat biologiset sukalaiset ajattelevat.
tiesitkö että sut oli adoptoitu venäjältä? sulle kävi ihana tuuri että vanhempasi ja sisaruksesi löytyivät... ite odotan samaa tilannetta mutta tiedän että äitini on kuollut mut haluan kuulla sisaruksista. opiskelet venäjää onko vaikeeta? toivotan sulle kaikkea onnea sit ku näät äitisi ja sisarukset. :)
Oon aina tienny, et mut on adoptoitu ja just Venäjältä. Venäjän opiskelun aloitin vasta 19 vuotiaana :( On se aika vaikeeta, mut motivaatio on huipussa ;-) Mun adoptiopapereissa oli paljon virheitä niin kuin ekassa viestissä kerroin. Äidillekin oli kerrottu Venäjällä virheellisiä tietoja, kun hän oli musta kyselly. Tää adoptio voi näköjään olla mitä tahansa. Yritän järjestää Venäjän matkaa kesäkuulle...
minkäs ikäinen nyt olet? minkäs ikäisenä sut adoptoitin suomeen? (sori kauhee kyselyy) aika hassua et on noin paljon virheitä adoptiotoimisto tekee. alkoi oikein pelotta mitäköhän yllätyksiä viel löytyy´... kesäkuu aika kiva aika matkustaa... no toivottavasti hyvin käy..
Täytän kohta 21 ja tulin Suomeen 1-vuotiaana. Varmaan joidenkin kohdalla adoptiopapereissa olevat tiedot on ihan oikein tai ainakin oikeemmin kuin mulla. Oli aika kauhee yllätys, kun sisaruksia onkin niin paljon. Se on kauhean hyvä, mutta oli kummallista, kun olin aina aatellut muuta. Surullista oli se, kun perhe oli jo etsinyt mua Saksasta. Et miten noi asiat voi mennä noin väärin...? Mä oon jättäny tän kevään kursseja, oon siis opiskelija, pois et voin opiskella nyt vaan Venäjää. Odotan matkaa aika paljon ja jännitän ihan hirveesti. Ens viikonloppuna juttelen Skypen kautta äidin, siskon ja veljen kanssa. Tuo sisko osaa aika hyvin englantia ja tuo veli osaa aika paljon Suomea. Äiti ei osaa kuin venäjää ja mun venäjä on viel aika heikko.
Ihan yes, että äiti löytyi venäjältä!!! Kannattaa suhtautua jo tässä vaiheessa varauksellisesti asiaan. Toivon, että sinulla on ollut hyvä adoptioperhe, joka tukee sinua tässä "äiti löytyi venäjältä" asiassa. Tämä on varmasti sinun adoptiovanhemmillesi raskas asia. Aseta itsellesi selvät tavoitteet ja myös rajat, miksi äiti oli antanut sinut adoptioon muttei muita sisaruksiasi jne. Onko perheessä ongelmia, mitä he sinusta haluavat? Realistista suhtautumista asiaan, jäitä hattuun ettei tule pettymyksiä tai ruusuiset unelmat hajoavat. Kirjoituksestasi päätellen olet kovin nuori ja jo tässä vaiheessa puhu asiasta henkilöiden esim. pela:n kanssa, joilta saat ammattimaista keskusteluapua ja neuvoja asian suhteen.
Sul oli jotenkin aika negatiivinen viesti... En tiedä miksi. Haluan sanoa, et bioperheen etsiminen on adoptioLAPSILLE tosi raskas ja vaikee juttu. Tuskin kukaan tekee sitä hetken mielijohteesta. Ensimmäisessä viestissä on syy, miksi mut on annettu adoptioon. Tai ainakin se syy, mikä mulle on aina kerrottu. Yllätyksiä voi tulla aina tietenkin. En koe mitään tarvetta jutella Pelan kanssa. Sain sieltä jo negatiivista apua 18vuotiaana. Sulta haluisin kysyy, että miks tää mun tilanne on varmasti adoptiovanhemmille raskas asia?
En ymmärrä mitä edellinen kirjoittaja tarkoitti, että sinun bioperheen etsiminen olisi adoptioperheellesi erittäin raskasta. Olen itse adoptiovanhempi ja minusta on todella mahtavaa jos joskus on mahdollista löytää lapsiemme biosukulaisia.
Itse ainakin haluaisin olla mukana tukemassa niissä tunteissa mitä biosuvun löytyminen aiheuttaa, hyvissä ja huonoissa.
Ota rohkeasti vain adoptioperheesi "mukaan" tähän seikkailuun. Kun on avoin ei pääse syntymään väärinkäsityksiä ja vanhemmathan rakastavat lapsiaan ja toivovat heille parasta ja kun asia on sinulle tärkeä on sitä myös vanhemmillesi.
Onnea matkaan!
Julia, toivottavasti matkasi onnistuu ja löydät sen, mitä etsit. Toivottavasti kuitenkin muistat myös, kuka on Sinusta huolehtinut täällä, rakastanut, lohduttanut ja kasvattanut parhaansa mukaan. Muistathan?
tuntuu jotenkin et toiset yrittää pilaa toisten onnen... eiköhän julia ite tiedä noi riskit... iso juttu on jo se et se ottii vanhempiin yhteyttä... mut julia sun kannattais jutella pelan kaa... en tiedä miten ne sua on kohdellu mut mua ne on ainakin yrittänyt autta nytkin ne hakee venäjältä mun omia adoptiopapereita ku suomes on niin vähän... oot tullu yllättävän nuorena suomeen ku kuulemma venäjältä ei adoptoida pieniä lapsia ulkomaaille koska venäläiset perheet ite halua ne.. ainakin niin oli sanottu mun nykyiselle äidille kun sille oli muutenkin valhdeltu et myulla ei olis sisaruksia mut ite olin kuitenkin sen verran vanha et muistin... mut joo onnea seikkailulle ja ota korvan taakse toi pela ne vois auttaa aika paljon matkan järjestämises...
Adoptiovanhempasi ovat varmaan varautuneet vaiheeseen, että lähdet etsimään juuriasi, se opetetaan jo adoptiovalmennuksessa. Uskon heidän ajattelevan ja pelkäävän sinun menettämistäsi! ettet enää halua pitää heihin yhteyttä tms. Nuoret lähtevät näihin "äiti löytyi" prosesseihin täysillä ja varauksettomasti mukaan. Kannattaa ajatella omia adoptiovanhempia kunnioittavasti, heitä ei kannata unohtaa ja heille ei kannata ylimääräistä tuskaa tuottaa. Olen seurannut sivusta miten perheen adoptiolapsi unohti perheensä sen jälkeen kun löysi sukulaiset Venäjältä. Adoptioperhe rakasti täysillä lastaan, kasvatti, helli ja hoiti häntä vaikka hekin tiesivät lapsen jossakin vaiheessa lähtevän etsimään sukulaisiaan. Se tuska ja suru mikä adoptiovanhemmille tuli tästä prosessista oli jotain mitä ei haluaisi kenenkään kokevan. En ole negatiivinen sinun asiallesi, mutta kannattaa ottaa huomioon monet asiat ja tärkeimpänä omat adoptiovanhempasi.
Pela pitää kyllä huolen että adoptiovanhemmat ovat etusijalla, eivät ainakaan kannusta lasta ottamaan yhteyttä bioihin....
Näistä viesteistä niin monet ovat täynnä sitä, mistä on jatkuvasti puhuttu. Adoptiovanhemmat kyllä sanovat, että lapsen EI TARVITSE OLLA KIITOLLINEN ADOPTIOVANHEMMILLEEN, mutta totuus näyttää olevan juuri erilainen.
"Kunnioita adoptiovanhempiasi"
"Älä tuota tuskaa adoptiovanhemmillesi"
"Muista kuka sinua on kasvattunut ja hoitanut"
"Muista ketkä ovat eläneet kanssasi"
Olen järkyttynyt. Muuta en voi sanoa. Nuoret ovat muutenkin rankassa elämäntilanteissa opintojen, itsenäistymisen, identiteetin luomisen, omille siivilleen selviämisen, ihmissuhdekiemuroiden ja muiden nuoruuteen kuuluvien asioiden kanssa. Sitten vielä adoptiovanhemmat kiristävät napanuoraansa vaiheessa, jossa heidän pitäisi osata hellittää. Ei taida paljon auttaa parikymmentä vuotta aiemmin annettu koulutus...
Tämä kruunaa kaiken:
"kannattaa ottaa huomioon monet asiat ja tärkeimpänä omat adoptiovanhempasi"
HYVÄNEN AIKA! Tämä "Julia" saattaa olla tekemässä elämänsä pelottavinta asiaa. Hän on varmasti etsinyt tietoa, pohtinut, pelännut, unelmoinut, jännittänyt ja tuntenut syyllisyyttä mm. adoptiovanhempia kohtaan. MIKSI HÄNEN PITÄISI TÄSSÄ TILANTEESSA AJATELLA _TÄRKEIMPÄNÄ_ ADOPTIOVANHEMPIAAN?
Toivon sydämestäni voimia ja rohkeutta Julialle. Toivon, että kaikki menevät hyvin. Toivon, että pystyt nauttimaan ja iloitsemaan bioperheesi kohtaamisesta riippumatta siitä, miten adoptiovanhempasi asian kokevat. Toivon, että adoptiovanhempasi myös voivat kokea tämän suuren tapahtumasi iloisena asiana.
mua kanssa järkytti nuo viestit, mutta mietin vaan kuinka moni niistä on adoptiovanhemman kirjoittamia? Ainakaan eivät kertoneet olevansa adoptiovanhempia.
Enemmänkin niissä oli aika ulkopuolisen oloista tekstiä.
Itse adoptiovanhempana en allekirjoita heidän ajatuksiaan.
Veri on vettä sakeampaa. Biologinen alkuperä on ihmiselle hyvin tärkeä. Adoptiovanhemmat toki rakastavat lastaan, mutta kuinka hyvin he voivat ymmärtää tätä, jos tämä on kuin toisesta puusta veistetty?
Uskoisin, että "lapsi" kuitenkin palaa kasvattajiensa luokse, jos suhteet ottovanhempiin ovat olleet hyvät. Sen jälkeen "lapsella" on kaksi perhettä adoptioperhe ja biologinen perhe.
Oletko aivan 100% varma, että kyseessä on oikea perheesi? Lauseesi "Ihmetyttää kun mulle on kerrottu että mulla on yksi vanhempi veli. No veljiä onkin kolme ja siskoja kaksi" jäi mietityttämään... Katso tarkkaan niitä valokuvia ja tarkkaile yhdennäköisyyttä. Toivottavasti et ole joutunut huijauksen kohteeksi. Onnea etsintöihin.
On ajateltu tehdä dna-testit. Eiköhän se selvitä viimeestään miten on.
Kuten jotkut on kirjoittanutkin, että liikkeellä voi olla monelaisia ihmisiä ja olisi kurjaa vuosikymmenien päästä huomata että on tullut petetyksi.
Jos todellakin voitte tehdä dna-testit, niin se on varmasti luotettava testi, sillä tuskin Suomen viranomaiset valehtelevat ja sitten saat olla huoletta ja luottavaisélla mielellä tutustua biologiseen sukuusi.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Kuulumisii sen verran et on juteltu Skypessä nyt kolme kertaa. Äiti on ollu siinä joka kerta ja sisaruksii vähän vaihtelevasti. Ollaan kerrottu elämistä eli minä mun elämästä ja ne heidän elämästä. Isästä ne on kertonu myös. Lähetin niille aika paljon kuvia sähköpostin kautta. Mä en oo vielä saanut kovin paljon kuvia. Molemmat siskot on ihan mun näköisiä. Ollaan kai kaikki äidin näkösiä. Äiti oli antanu mulle ihan eri nimen. Sitä ei ollu lastenkodin papereissakaan missään. Sukunimessä oli pieni kirjoitusvirhe vähän niinku Lehtinen/Lehtonen. Sen takia oli tosi vaikea löytää perhettä. Olo on kummallinen mutta onnellinen. Tätikin musta tuli ekan kerran Skypessä. Toisella siskolla on ihana poika, yhdellä veljellä tyttö ja toisella kaksi poikaa. Viides lapsenlapsi on äidille tulossa ja mua harmittaa kun en oo ortodoksi. Oon kyl käyny ortodoksiakerhossa ja ehkä liityn kirkkoonkin.
Löysin sattumalta tämän huhtikuisen keskustelun ja jäin pohtimaan, ovatko suunnitelmasi toteutuneet: matkustitko kesällä Venäjälle tapaamaan biosukulaisiasi?