Kertokaa te joilla on kokemusta 2v uhmaiästä! Nimittäin tyttärellämme on tullut tavaksi yöllä heräillä jatkuvasti kitisemään ja kun häntä menee katsomaan (nukkuu omassa huoneessa), niin ja pyytää olemaan hiljaa, niin kahta kovempi huuto alkaa. Välissä tuntuu, että hän tekee kaikki mitä ei saa tehdä, eikä oikein tiedetä miten häneen pitäisi suhtautua...Hänellä pitäisi olla kaikki hyvin.
Kotimme on rauhallinen, ettei pitäisi sen suhteen heräillä yöllä. Nyt tuntuu, että alamme olla jo ihan täynnä kysymyksiä miten saada lapsi nukkumaan yöllä ilman palveluja.
Kertokaapa te joilla on kokemusta, miten suhtautua tyttäreemme?
Kotimme on rauhallinen, ettei pitäisi sen suhteen heräillä yöllä. Nyt tuntuu, että alamme olla jo ihan täynnä kysymyksiä miten saada lapsi nukkumaan yöllä ilman palveluja.
Kertokaapa te joilla on kokemusta, miten suhtautua tyttäreemme?
Vastaukset 7
Vanhimmat
uhamikäpoikaani menin alussa lohduttelemaan, kun yöllä heräsi. Siitä alkoi kanssa huutaminen entistä kovemmin ja kesti kauemmin. Nykyään en mene. Lapsi huutaa öisin noin 5-15 minuuttia ja hiljenee. Osaa myöskin tarvittaessa tulla viereen, harvemmin kuitenkaan tulee. Hieman on auttanut myöskin pieni yövalo.
...hyvä apu.
Jos alkaa yöllä pelottamaan, niin sitä voi rutistaa eikä sitten enää pelota niin paljon, ja kohta se unikin tulee uudelleen ihan itsestään.
:)
Saako lapseen kontaktin yöllä kun hän itkee vai vaikuttaako siltä kuin lapsi olisi "omissa maailmoissaan"?
Mitä tarkoitat "omissa maailmoissa"? Lapsi kyllä herää, mutta kitisee, eikä vastaa mikä on hätänä.
Millainen on unihäiriö?
...lapsen yöitkukohtaukset olivat harvinaisia, mutta huomasimme melko pian, ettei hän ollut kunnolla hereillä itkiessään.
Nyt hän on kouluikäinen (nelosluokalla) ja nämä kohtaukset ovat lähes kokonaan jääneet pois. Ehkä pari kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana tätä on tapahtunut.
Nyt kun hän on isompi hän on osannut kertoa miltä hänestä yöllä tuntuu. Kaikki äänet kuullostavat voimakkailta ja kaikki liikkeet tuntuvat nopeilta ja rajuilta, eli kun häntä on menty rauhoittelemaan on melkein pahennettu asiaa. Kuiskauskin voi tuntua kaikelta muulta kuin kuiskaukselta. Isän ja äidin kasvot saattoivat näyttää aivan muulta ja lapsi tuntui todella pelokkaalta. Välillä tarrasi halaamaan ja saattoi muutaman sekunnin kuluttua työntää kauemmas. Tämä "näytelmä" kesti muutaman minuutin ja sitten kun lapsi heräsi kunnolla hän rauhoittui ja nukahti uudestaan. Joskus tämä saattoi toistua saman yön aikanakin, mutta onneksi harvemmin. Aluksi tämä kaikki tuntui pelottavalta, mutta kun kävimme neurologin vastaanotolla saimme huokaista. Lapsesta ei löytynyt mitään merkillistä vikaa, joka olisi tämän tavan selittänyt. Eli diagnoosi oli - unihäiriö.
Hieman yli kaksivuotias poikamme sai muutaman viikon ajan öisin huutokohtauksia. Mikään ei tuntunut auttavan, poika huusi vain melkein hysteerisenä. Huuto kesti 10-15 minuuttia, kunnes lapsi rauhoittui syliin.
Itse epäilen vahvasti yhteyttä uhmaiän muihin kiukkukohtuaksiin. Poikamme sai samoihin aikoihin myös päivisin kiihkeitä itkukohtauksia. Kiukku yltyi hallitsettomaksi, eikä lapsi loppujen lopuksi tiennyt mitä kiukutteli. Tämäkin kuuluu ihan normaaliin kehitykseen.
Sittemmin yöllisen kitinän ja itkun syynä ovat olleet painajaiset.
Vinkki: Poikamme kiukku vain yltyi, kun häntä pyysi olemaan hiljaa. Sen sijaan kun pyysin tulemaan syliin kiukuttelemaan, hän kapusi mieluusti syliini ja itki itkunsa rintaani vasten. Tähän hän sitten hetken kuluttua myös nukahti. Kyselimme myös aamuisin mitä yöllä oikein tapahtui. Tuntui siltä, kuin nämäkin keskustelut olisivat lieventäneet ongelmaa...
Meillä on samanikäinen tyttö ja samoja kokemuksia. Ei se itke kiusatakseen yöunianne, vaan jotain pahaa untaan tai muuta ahdistavaa fiilistä. Siihen ei tosiaankaan auta käskeminen tai kiukuttelu, vaan se - kuten olette huomanneet - pahentaa asiaa. Koettakaa vaan rauhoitella, ottaa syliin, tarjota turvan tunnetta. kyllä se siitä.