...
Nykynaisen Gloria Day... Pääsiäisen pappis-
tuoliturina.
Hän syntyi maailmaan, jossa sodat oli sodittu
ja mannut jaettu. Hän saattoi nähdä maailman
kutistuneen ja ihmissuhteiden kirjon ruudussa,
joka täyttää tyhjän tilan isossa yhteishuoneessa
vastapäätä pehmeää istuinta, jonka virkaa teki
ennen tupakeittiön penkki ja kiikkustuoli.
Kylällä kiertelevä hyysärimummo hoiti viihde-
puolen juoruillaan.
Ajan käyttö muutti muotoaan, media viihdytti ja
kuljetti tietoa, joka muuttui kielletystä hyväksytyksi
ja valheesta totuudeksi. Naisen kuva maailmalla
oli nyt käden ulottuvilla ja poltettujen rintaliivien
tilalle tuli oma tupa ja oma lupa luoda omaa
koskematonta yksityisyyttä. Ura ennen lasten
sisään mukanaan tuomaa kuraa oli tuomio van-
han ajan suurperheille.
Tuli valintojen aika, tuli sanojen aika. Yhteiset arvot
hyväksyttiin niin kauan kun se ei puuttunut hänen
minänsä jakamiseen. Herkkä mies oli nyt suosios-
sa ja yhteinen kaista pidettiin kunnes tuli risteys,
jossa punnittiin henkien arvot. Näissä risteyksissä
syypää oli yleensä se, joka ohjasi.
Enää ei katsottu arvoiksi kodin lämpöä ja turvallista
linnaketta virkistyä. Ne ovat jo laskettu erokassan
likviditeetteihin. Yhteisistä hetkistä syntyneet lapset
toimivat lepuuttajina tukevan laiturin ja keikkuvan
veneen välissä, kunnes sokea lakinainen antaa
luvan nostaa ne veneeseen. Lapset ottavat oppia
vieressä.
Epävakaa uusi kurssi nostaa nostalgian pilvet
taivaalle ja siivun elämästään hukannut nainen
kaipaa rinnalleen uutta kansipoikaa hoitamaan
raskaat ja kuluttavat kunnostustoimet, joiden ris-
keistä ei ollut tietoinen.
Uudessa satamassa median kyyhky saa viedä
tuulen viestin vapaasta vakanssista. pian hän saa
huomata, että nykymiehestä on tullut jälleen vahva,
mutta kiusallisen omapäinen. Yhteisen ajokaistan
sijaan on tullut moniväyläinen toisistaan erillään
kulkeva väylien valtatie. Uudet tuulet kertovat itse-
näisistä uusmiehistä, joiden viisaus on tullut nyky-
ajan perimätiedon mukana - perimätiedon, jonka
Gloria Day on ahkerasti pitänyt palstoilla.
Tänään he - Nais40, somElle, FemmeFatale,
Tytsi40 ja muut - kysyvät, missä ovat nuo komeat
lapsirakkaat, remonttitaitoiset, raittiit, omillaan toi-
meen tulevat salskeat vapaat miehet. Jeesmiehet
saavat tietenkin paikan, mutta harvoinpa heillä on
käden taitoja tuomisinaan.
Kyntensä rikkoneet sitten muistavat kyllä toistuvasti
verrata miehiä vastaanpanemattomiin kulutustuot-
teisiin. Kritiikki lisää kollektiivisuuden tunnetta ja
kohta on kokonainen kuoro myötäelämässä ja luo-
massa uusia negatiivisia vertauksia.
Ja sitten kysytään, missä olisi vapaat (hyvät) miehet...?
...
Nykynaisen Gloria Day... Pääsiäisen pappis-
tuoliturina.
Hän syntyi maailmaan, jossa sodat oli sodittu
ja mannut jaettu. Hän saattoi nähdä maailman
kutistuneen ja ihmissuhteiden kirjon ruudussa,
joka täyttää tyhjän tilan isossa yhteishuoneessa
vastapäätä pehmeää istuinta, jonka virkaa teki
ennen tupakeittiön penkki ja kiikkustuoli.
Kylällä kiertelevä hyysärimummo hoiti viihde-
puolen juoruillaan.
Ajan käyttö muutti muotoaan, media viihdytti ja
kuljetti tietoa, joka muuttui kielletystä hyväksytyksi
ja valheesta totuudeksi. Naisen kuva maailmalla
oli nyt käden ulottuvilla ja poltettujen rintaliivien
tilalle tuli oma tupa ja oma lupa luoda omaa
koskematonta yksityisyyttä. Ura ennen lasten
sisään mukanaan tuomaa kuraa oli tuomio van-
han ajan suurperheille.
Tuli valintojen aika, tuli sanojen aika. Yhteiset arvot
hyväksyttiin niin kauan kun se ei puuttunut hänen
minänsä jakamiseen. Herkkä mies oli nyt suosios-
sa ja yhteinen kaista pidettiin kunnes tuli risteys,
jossa punnittiin henkien arvot. Näissä risteyksissä
syypää oli yleensä se, joka ohjasi.
Enää ei katsottu arvoiksi kodin lämpöä ja turvallista
linnaketta virkistyä. Ne ovat jo laskettu erokassan
likviditeetteihin. Yhteisistä hetkistä syntyneet lapset
toimivat lepuuttajina tukevan laiturin ja keikkuvan
veneen välissä, kunnes sokea lakinainen antaa
luvan nostaa ne veneeseen. Lapset ottavat oppia
vieressä.
Epävakaa uusi kurssi nostaa nostalgian pilvet
taivaalle ja siivun elämästään hukannut nainen
kaipaa rinnalleen uutta kansipoikaa hoitamaan
raskaat ja kuluttavat kunnostustoimet, joiden ris-
keistä ei ollut tietoinen.
Uudessa satamassa median kyyhky saa viedä
tuulen viestin vapaasta vakanssista. pian hän saa
huomata, että nykymiehestä on tullut jälleen vahva,
mutta kiusallisen omapäinen. Yhteisen ajokaistan
sijaan on tullut moniväyläinen toisistaan erillään
kulkeva väylien valtatie. Uudet tuulet kertovat itse-
näisistä uusmiehistä, joiden viisaus on tullut nyky-
ajan perimätiedon mukana - perimätiedon, jonka
Gloria Day on ahkerasti pitänyt palstoilla.
Tänään he - Nais40, somElle, FemmeFatale,
Tytsi40 ja muut - kysyvät, missä ovat nuo komeat
lapsirakkaat, remonttitaitoiset, raittiit, omillaan toi-
meen tulevat salskeat vapaat miehet. Jeesmiehet
saavat tietenkin paikan, mutta harvoinpa heillä on
käden taitoja tuomisinaan.
Kyntensä rikkoneet sitten muistavat kyllä toistuvasti
verrata miehiä vastaanpanemattomiin kulutustuot-
teisiin. Kritiikki lisää kollektiivisuuden tunnetta ja
kohta on kokonainen kuoro myötäelämässä ja luo-
massa uusia negatiivisia vertauksia.
Ja sitten kysytään, missä olisi vapaat (hyvät) miehet...?
...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mammaviitan alta voi helposti kuoriutua Mauri,
joka tehtävänsä tehtyään voi mennä.
;)
nuo elämän valtamerellä seilaavat, omien laivojensa kipparit ovat vanhemmiten viisastuneina huomanneet, ettei laivaan nykypäivänä tarvita kehnoa navigaattoria, saati kokkia. Kiitos viestintäteknologian, naisten tasa-arvon ja einesruokien ;)
ja yksioikoista. Tuli sellainen olo että joukko jätettyjä miehiä istuu kaljalla ja turisee keskenään "kyllä naiset on paskoja"...
Olen pahoillani näiden miesten puolesta. Kuten olen myös pahoillani kaikkien niiden naisten puolesta, jotka joutuu hakemaan vapaata miestä.
Tiedätkö, syyt avioeroon löytyy aina kummastakin osapuolesta. Ja se satuttaa kumpaakin yhtälailla. Usko huvikses.
Erikoinen tulkinta. Mutta siihen sinulla toki on
oikeus.
Ensijaisesti lähtökohtana olikin asettelu naisen
- nykynaisen - epärealistinen usko löytää helposti
uusi auttava puoliso asettamalla mukaan toivelis-
tan joihin raameihin tulisi noin suunnilleen aset-
tua.
Tällä palstalla on riittämiin halveerattu miehiä
aivan voittopuolisesti, joten jos tämä tuntuu is-
kulta takaisin, olen pahoillani, mutta sen tar-
koituksena oli muistuttaa, että aika muuttuu myös
miesten osalta. Toisaalta voidaan kysyä eikö kri-
tiikki saa toimia toisinkin päin? Onko se jotenkin
epäoikeudenmukaista?
Katkeraako? Toinen vahva tulkinta, johon en mie-
lestäni kirjoitusasussani pyrkinyt. Pikemminkin
realistisen kevytkenkäiseen kaapuun verhotun
toteamuksen kysymykseen, jota on useammin kuin
kerran kysytty.
Avioliitot ja muut siihen rinnastettavat kiinteät
suhteet ovat vähenemään päin, mikä sinänsä on va-
hinko, mutta ne karikot on otettava huomioon, kun
yhteistä taivalta suunnitellaan. Ja kuin vahvis-
tukseksi tähän käsitykseen sain juuri tänään kuul-
la erään pitkäaikaisen liiton päättymisestä. Sii-
henkin liittyi masennusvaihe.
Avioero ei ollut tämän jutun teema, joten siihen
en syvemmin puutu, vaikka siitäkin löytyi muutama
viite.
jotenkin se tuntui vaan niin pinnalliselta raapaisulta. Lyhyesti: Nainen tahtoo kaiken, sekä uraa että kotia, mies jää jalkoihin, tulee ero, nainen tulee mukavuuden haluiseksi ja hakee uuden miehen.
En allekirjoita noista mitään kohtaa. Kuten en myöskään allekirjoita sitä että täällä erityisesti kritisoidaan miehiä. Vai onko se niin että lukija löytää palstalta juuri ne kohdat jotka vahvistaa hänen jo olemassa olevia käsityksiä? Kuten minä huomaan aina kaikki viestit missä käsitellään kuinka helppoa eroaminen on ;)
Muuten, huomasitko että tälläkin sivulla on peräti 4 kirjoitusta missä mies hakee seuraa, ja ainoastaan yksi missä nainen hakee seuraa?
kirjoitukset, joissa mainitset miesten hakevan
seuraa ovat melko tavalla samaa muotoa kuin monet
muutkin: niiden tarkoitushakuisuus liittyy pit-
källe fyysiseen seuranhakuun. Ne eivät ole vaka-
vasti otettavia. Ainakaan kirjoitusasun perusteel-
la. Uskotkohan itsekään niihin...?
Luen yleensä vain ne kohdat, joissa on jotain
asiaakin, joten mieleen painuvat ne kohdat joissa
on jotain sisältöäkin. Näin melkoinen osa jää si-
vuunkin
"...pääsiäinen muutaman drinksun ja hyvän seuran
puitteissa..sinulle intohimoinen nainen joka
kaipaat seuraa.." No joo...
Vain yksi lienee hieman paremmalla asialla.
---
Aivan kuvaamallasi tavalla en mielestäni tuonut
asiateemaa esiin, mutta ehkä sinäkin löysit ne
"kohdat". ;)
Painotan ensisijaisesti trendiä, jossa mieskin on
muuttumassa valikoivaksi ja kriittiseksi, omiaan
puolustavaksi itsenäiseksi ihmiseksi. Ehkä mieskin
voi korvata puuttuvan tyhjiön vaimokkeella, kuka
ties vaikka niin tullaan tekemäänkin vastineeksi
vuokra-aviomiespalvelulle.
---
Asia lienee koskettanut (aikaisempienkin komment-
tien kohdalla) sinua ilmeisen kovastikin. Ne ovat
haavoja, joihin haluaisi suolan sijasta muuta kuin
kirjoittamani turina.
..aviomiespalvelu yleistyy!
Ja kiimaisia kolleja on varmasti enemmän liikkeellä kuin mirrejä;
muulloinkin, kuin keväällä? ;)
Suomalainen nainen marssi kotirintamalla siinä kuin mies itärajalla, pakersi yhteisen eteen siinä kuin mies sarkavetimissään, myös kestävyytensä äärirajoilla. Paljon on kertomakirjallisuutta näistä naisista, mutta vain muutamia mitaleja jaettu.
Alkoi sotakorvausten maksaminen, jokaisen kynnelle kykenevän oli osallistuttava, myös naisen oli lähdettävä palkkatyöhön kodin ulkopuolelle. Siitä alkoi lasten kunnallisen päivähoidon kehittäminen. Palvelu, joka vei naisen ojasta allikkoon. Järjestelystä tuli pysyvä: Lapsi hoitoon alle vuoden vanhana ja äiti ansaitsemaan. Siihen aikaan päättäjät olivat lähes 100%:sti miehiä.
Maailmalta alkoi kuulua naisasialiikkeiden kapina, joka siivitti tasa-arvokeskustelua Suomessakin. Tasa-arvo lisääntyi, mies ja nainen olivat lopultakin samalla viivalla. Mutta ei sukupuolensa antamin mahdollisuuksin, vaan nainen maksoi tasa-arvosta lämpimän lietensä, lapsensa, voisin jopa väittää että parisuhteensa ja uskonsa mieheen.
Tässä kohtaa on pakko kysyä: Sitäkö mies halusi, että nainen raatoi vieraan palveluksessa ja vei lapsensa hälisevään, ohjattuun laumaan 10 - 12 tunniksi joka arkipäivä, joskus jopa 6 päivää viikossa?
Samaan aikaan alkoi kirkon ote lipsua. Kävi selväksi, että ikuinen helvetti, joka liitoksi oli aamenella määrätty, olisikin mahdollista muuttaa määräaikaiseksi eroamalla. Nainen, joka pystyi elättämään itsensä, ei ollutkaan enää herransa alamainen, vaan otti ja lähti. Hups!
Yhteiskunta kehittyy ja kasvaa koko ajan. Onko kehityksen suunta aina oikea, mene ja tiedä, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vallitseva ei aina ole paras mahdollinen. Tasa-arvoa ei ole henkisellä tasolla, on vain kyräilyä ja epäluottamusta, joka lopulta heijastuu parisuhteeseenkin. Luottamus on kaiken perusta, ja se tuntuu kadonneen. Ja kysymys kuuluukin, onko luottamusta vain siellä, missä toinen puolisoista on heikommalla ja toisesta riippuvainen? Pakko luottaa, kun muuta ei ole.
kuinka tämäkin keskustelu kääntyi tasa-arvoasiaksi
alkuperäisestä senssiteemasta...
Lukeekohan kukaan kirjoitettuja kommentteja (tässä
tapauksessa turina)?
Suomalaisen naisen panosta suomalaisen perheen hy-
väksi tuskin kukaan kiistää. Jos oma äitini vielä
eläisi, ei olisi päivää, jolloin en kiittäisi häntä.
Naisen muuttuminen ekstrovertiksi oikeuksiensa
puolustajaksi tosin on myös tuottanut vastailmiön
miehissä. Mieskin voi vaatia tasa-arvon nimissä
siinä missä nainenkin.
Mies voi myöskin haluta elää itsenäistä elämää il-
man toisesta elämästä syntyneitä uusia velvoittei-
ta. Mieskin voi olla tietoinen laillisista oikeuk-
sistaan ja voipa jopa ehkäistä tulevia riitoja
pysymällä irti mahdollisista aamenella siunatuista
"helveteistä".
Nykymies voi olla tyytyväinen, jos suhteen toinen
osapuoli osallistuu yhteisen pesän luomiseen an-
sioillaan. Jos suhde osoittaa hiipumisen merkkejä,
löytyy kyllä pykälät lailliseen jakoon. Kukaan ei
pakota naista valitsemaan miestä, mutta naisella,
siinä missä miehelläkin, ei ole käytettävissä ta-
kuutodistusta, mikäli tuote osoittaa epäluotetta-
vuuden merkkejä.
Visio: Avioliitot ovat tulevaisuudessa hömppäta-
varaa, suhteet ehdollisia ja lapset, niin, sopi-
mustuotteita?
Muttä mitäs tuosta. Alkuperäinen teema oli tut-
kielma kysymykseen miksi ei löydy kunnon lapsira-
kasta, remonttitaitoista yms. miestä...?
Yritin mahdollisimman kattavasti vastata kysymykseesi: "miksi ei löydy kunnon lapsira-
kasta, remonttitaitoista yms. miestä...?"
Tasa-arvon myötä sukupuoliroolit ovat menneet sekaisin, joka taas vaikuttaa ihanteisiin; siinä sulle vastausta.
Koska valitettavaa on, että Mies on pudonnut "Kunnon, lapsirakas, remonttitaitoinen..." -jalustaltaan, jonne hänet on kauan aikaa sitten asetettu. Ei ole enää olemassa sellaista ihmemiestä, johon heikko nainen voisi ajatella turvautuvansa ja luottaa hänen pysyvän siinä loppunelämän. Miehen ego ei kestä nykyajan naista, joka osaa tehdä liian paljon, jolla on liian paljon sananvaltaa ja oikeuksia.
Se että kunnolliset unelmamiehet katosivat maailmankartalta on miesten itseaiheuttama päänsärky ja koko parisuhderakennelmaa pitäisi ajatella enemmän yrityksenä kuin kahden kauppana. Naiset kaipaavat osaavaa miestä rinnalleen, Tosimieheksi heitä voisi kutsua, jopa luolamiehiksi, mutta kaipaus on muuta kuin todellisuus. Fantasia, täyttymätön sellainen.
Realismia on tyytyä siihen jonka nuorena ja sinisilmäisenä meni ottamaan, eikä haihatella unelmien perään, koska vaihtamalla se ei parane ;)
heh... kysymys ei suinkaan ollut minun vaan
kehys asialle miksi naiset etsivät heitä. Näillä
samoilla klausuuleilla tällä palstalla ja niin
monilla muillakin on näitä "etsintöjä" suoritettu.
Näin pääsiäisen kunniaksi ajattelin hieman hil-
jentää tahtia, jotta huomattaisiin muutkin aspek-
tit.
Unohdat kuitenkin, että myös tällainen "unelma-
mieskin" voi olla itsenäinen ja haluta itse päät-
tää suunnastaan siinä, missä nainenkin. Ei elämäs-
tään tarvitse tehdä mutkikkaampaa kuin se jo nyt
on. Ei siitä tarvitse miestä syyllistää. Samoja
valintoja naisetkin tänä päivänä tekevät. Yksin-
eläminen on kasvava ilmiö, satunnaisten mielihyvä-
hetkien, mutta siihen rajoitetun yksityisyyden
elämänarvo. Toiset vain aloittavat itsenäisyytensä
"uuden elämän"-kynnyksellä pesä jaettuna ja poi-
kasten maailmalle lähdettyä.
Mitä taas tulee tuohon egoon, on asia myös toisin-
kin päin. Naisenkaan ego ei kestä kollektiivisilla
naisvaltaisilla aloilla miehen äänenpainoa asiois-
ta päätettäessä. Eli, mihin ollaankaan pikkuhiljaa
menossa? Samat aseet ovat käytössä usein kotona-
nakin eli hegemoniaa testataan niin siellä kuin
täällä palstallakin. Tosin ne usein muuttuvat
sättimiseksi ja kritisoimisiksi yrittämättä löy-
tää ratkaisua siihen.
Yrität puhdistaa naisten pesää väittämällä, että
unelmamiesten katoaminen maailmankartalta olisi
miesten itse aiheuttamaa, mutta paradoksi onkin
siinä, että ihannemiehen/isän määrittelee nainen/
vaimo/homo/lapsi-ryhmä.
Välillä tulee tunne, onko onnellisia liittoja enää
olemassakaan, kun vikoja on löytämällä löydettävä.
Tämänkin aloituksen saaman vastaanoton perusteella
useat naiset eivät alistu uskomaan itsessään ole-
van vikoja. Ja niitähän löytyy, kuten meissä mie-
hissäkin.
Aika muovaa näitä käsityksiä ja tulevaisuus näyt-
tää onko tosimies lälläri vaiko barbaari. Arvot
muuttuvat, ikävä kyllä, sangen nopeasti.
Loppupäätelmästäsi realismin suhteen olet todella
oikeassa.
Unelmamiesten katoaminen valikoimista on kansallinen katastrofi, koska miesten ja lasten määrittelemä unelmanainen/-äiti kaipaa rinnalleen miestä, ei homohtavaa kansikuvapoikaa.
Nyt on vain niin että naisen kuuluu meidän yhteiskunnassamma on olla omatoiminen ja pätevä, lähes täydellinen jaksaja, ja niin ovat päättäneet miehet ja miestenmaailmassa elävät päättäjänaiset. Vaatii aivan liian paljon hypätä pois oravanpyörästä, jossa etenemme. Yhden ihmisen palkalla ei perhe elä, ja rahahuolien astuessa ovesta, lentää rakkaus ikkunasta: sanotaan. Eli, teki niin tai näin, lopputulos on aina sama.
Päättäjillä olisi mahdollisuus vaikuttaa normiperheen elämänlaadun parantumiseen, aloittamalla äidinaseman parantamisen, mutta miksi sitä turhaan korjata, kun se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Edelleenkään äidille ei kerry eläkettä työstään, siitä ei makseta palkkaa, ammatti on ala-arvostettua, ellei se tapahdu sos-lapsikylässä.
Niin kauan kun äiti-nainen on yhteiskuntamme ruohonjuuritason aliarvostettu "elätti", nainen jyrää miestenmaailmassa ja yrittää kaikin keinoin kyynärpäätaktiikkaa hyväksikäyttäen pudottaa miehen pallilta. Ja sama taitaa jatkua kotilieden lämmössä ;)
Todella surullista!
sillä toit esiin asian, joka on minuakin vaivannut
ammoisista ajoista.
Minusta äidille pitäisi todellakin maksaa palkkaa
ja jos veroja tulisi samasta syystä nostaa, olisin
erittäin myötämielinen ajatukselle. Se olisi myös
eläkkeitä laskettaessa rinnastettava palkkatyöhön,
jotta ei tarvitsisi nöyryyttää itseään sossun luu-
kulla. Kansanedustajat ovat itse määritelleet eri-
tyisen eläke-edun, jossa kaksi täyttä edustuskaut-
ta (12 v.) riittää täyden eläke-edun saavuttami-
seen, kun eläke-ikä koittaa. Lisäksi, jos he eivät
Arkadiankierroksen jälkeen löydä uutta kokemusta
vastaavaa työtä, eläke lankeaa heti siihen asti,
kunnes uusi työpaikka löytyy. Tämä on törkeä vi-
nouma, johon ei haluta puuttua, mikä kuvastaa suo-
malaisen poliitikon eriarvoista näkemystä tavalli-
sen kansalaisen tarpeista.
Päättäjien joukossa on kuitenkin muutama sellainen
nainenkin, joka keskittyy uranaisen kuvaan antaen
samalla viestin, että kotiäiti ei olisikaan niin
arvostettu vaan kompastuskivi naisen aseman paran-
tamisessa. Äitien ei pidä tuntea itseään vähimmäs-
säkään määrin aliarvostetuksi. Tämä lienee perim-
mäisiä syitä ydinperheiden hajoamisille.
---
Kiitos antamasti linkistä. Se riemastutti, vaikka
Pauli-setä on saanut matkan varrella, jos minkä-
laista pyyhettä kehäänsä.
Pauli on kehittynyt.
Oma stereotypiani on huomioon ottava rokkari
hupaisine komplekseineen, joten en oikein löy-
dä suoraan verrannollista piirrettä vaikka sa-
maan molliin olenkin monasti törmännyt.
Ehkäpä itsekin kasvatin parran sen vuoksi tai
siksi, että voin sen piilossa nauraa makeasti...
Lähetin ja lähetän edelleenkin muillekin.
:DDD
Alethan vain naitha.
itsenäisen uusmiehen vastakohta remonttitaitoinen ja lapsirakas vaimonsakin huomioiva mies? Eipä ole vaikea valita ja olen sitä mieltä että näitä jälkimmäisiäkin vielä löytyy...onneksi
Mutta kun ongelmana on se, etteivät nykynaiset malta ehtiä tutustua noin ihmeelliseen mieheen niin, että tämäkin uskaltautuisi kiintyä.
Olen vähän samaa mieltä kanssasi. Vaikka paljon muuttuu, jotain myös puuttuu. Mutta sille ei voi mitään. Vain sille voi, miten itse käyttäytyy ja toimii. Haluan uskoa, että jos itse olen rehellinen, avoin ja ysträvällinen, elämä tupsahduttaa puoliskoni tielleni vaikken etsisikään...
Ja minä kun en jaksa etsiä! Mutta aion silti tavata ihmisiä ja tanssia kaikkien niiden 30-70-vuotiaiden kanssa, jotka kertovat kahden kappaleen aikana elämäntarinansa. Niin monen silmät kaipaavat tavalla, jolle soisi löytyä vastakaikua. Yksinkin on hyvä, onko kaksi kaunihimpi, silti, vaikka visiosi ovatkin aika lohduttomia?
Visio tykkää Realistista ja haluaa kulkea käsi
kädessä ilkkuen samalla Toivon ja Unelman köm-
pelölle duetolle elämän ihanuudesta.
Jos perhe on vahva ja lämmin yhteisö, kasvaa myös
lapsista välittäviä ja huolehtivia.
Mutta onko se katoavaa.
On minullakin unelmani, mutta todellisuudella
on märät hanskat.
... vai enkö vain suostu katsomaan totuutta silmiin?
Onko märät hanskat aina esissä? Huh, että tässä saa ihan lenkistä väsyneenä pinnistellä, että ymmärtää runoratsusi kieltä...
Kun ajattelen läheisimpiä ystäviäni, en voi parhaalla tahdollanikaan uskoa heistä litisevien hanskojen tarjoajiksi. Pikemminkin puhumme siitä, miten me naiset olemme saattaneet itsemme todelliseen liekaan halutessamme sekä uraa että perhettä. Eikö voisi valita jompaa kumpaa...? PLIIIIISSS!!!
Ei se kotielämä aina niin herkkua ole, mutta ei ole työelämäkään. Mitä tehdä silloin kun molemmat mättää, uuvuttaa ja naistenlehdet kirkuvat kilvan mitä kaikkea muuta pitäisikään saavuttaa, jotta kelpaisi?
Kyllä siinä varmasti tulee mieleen kuvailemasi suomalainen rehellinen mies. Alkaa miettiä, onko sellaisia vielä, kas, kun osa ottaa ja jättää koko laivan, vaikkei olla edes merihädässä... kapteeni ihastui vain uuteen purteen...
Rauhallista pääsiäistä!
Perhe se on yksinhuoltajankin perhe, ja se voi olla hyvin vahva ja lämmin yhteisö, jossa kasvaa lapsista erittäin välittäviä ja huolehtivia aikuisia.
Sulla ei oo kyl kaikki kotona,sori..............
Ei kun mul on nimenomaan KAIKKI KOTONA :D!
Täälläkin olisi yksi tanssitaitoinen,pitkä ja kohtalaisen varakas nuorehko leskimies mutta ei maalaistalon emännyys houkuttele nykynaisia vaikka kaikki mukavuudetkin talossa on
ajatelleeksi, että sillä nykynaisella saattaa olla työ ja ammatti, jonka saavuttamiseksi on kulunut useitakin vuosia ja josta hän ei ole halukas luopumaan? Vai ymmärsinkö väärin tuon sanan "emännyys"? Millä tavoilla olet näitä naisia tähän asti etsiskellyt? Kannattaisiko kokeilla vaikkapa Maaseudun Tulevaisuutta :-)))