Kuvailen ongelmallisen elämäntilanteeni lyhyesti ja pyydän teitä lukijoita kommentoimaan. Mikä olisi oikea toimintapa?
Olen itse Jehovan todistaja, mutta aviopuolisoni ei - hän on muslimi. Meillä on pieniä lapsia. Ennen avioitumistamme sovimme, että kumpikin pitää oman uskontonsa ja harjoittaa sitä mielensä mukaan. Sittemmin puolisoni on tullut toisiin ajatuksiin ja painostaa minua valtavasti. Saan hänen mielestään uskoa sydämessäni niinkuin haluan, mutta usko ei lasten vuoksi saisi näkyä missään. En saa käydä kokouksissa enkä kenttäpalveluksessa, toiset todistajat eivät saa vierailla meillä enkä minä heillä, lasten nähden en saa rukoilla tai lukea Raamattua, minun on noudatettava islamilaista ruokavaliota, tunnustettava lapseni muslimeiksi, jne. Uhkaukset ovat äärimmäiset ankarat, jos en suostu tähän kaikkeen. Kuinka minun mielestänne pitäisi toimia? Suostua uhkavaatimuksiin tai jopa jättää uskontoni perheonnen pelastamiseksi, vai tulisiko minun pitää kiinni oikeudestani omaan uskontooni ja sen vapaaseen harjoittamiseen?
Olen itse Jehovan todistaja, mutta aviopuolisoni ei - hän on muslimi. Meillä on pieniä lapsia. Ennen avioitumistamme sovimme, että kumpikin pitää oman uskontonsa ja harjoittaa sitä mielensä mukaan. Sittemmin puolisoni on tullut toisiin ajatuksiin ja painostaa minua valtavasti. Saan hänen mielestään uskoa sydämessäni niinkuin haluan, mutta usko ei lasten vuoksi saisi näkyä missään. En saa käydä kokouksissa enkä kenttäpalveluksessa, toiset todistajat eivät saa vierailla meillä enkä minä heillä, lasten nähden en saa rukoilla tai lukea Raamattua, minun on noudatettava islamilaista ruokavaliota, tunnustettava lapseni muslimeiksi, jne. Uhkaukset ovat äärimmäiset ankarat, jos en suostu tähän kaikkeen. Kuinka minun mielestänne pitäisi toimia? Suostua uhkavaatimuksiin tai jopa jättää uskontoni perheonnen pelastamiseksi, vai tulisiko minun pitää kiinni oikeudestani omaan uskontooni ja sen vapaaseen harjoittamiseen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...olisi tuo parisuhde osasto ja live elämässä vaikka ihan avioliitto neuvonta?
En tosin tässä hae suoranaista avioliittoneuvontaa, vaan (uskonnollista) mielipidettä oikeasta toimintatavasta, kun oikeus omaan uskontoon ja perheonni asetetaan vastakkain.
... kun kerran asia on sovittu,ja päätetty jo
niin, että kumpikin pitää oman uskonsa niin siinä tapauksessa se sitten on niin, eli pidä oma pääsi :) Kenenkään painostuksesta et voi suostua vaihtamaan uskontoasi, sillä eihän se silloin edes olisi aitoa, ja muslimina miehesi pitäisi tietää myös se: pakkokäännytys on kielletty.
Ei ole varmaan sinullekaan uutta. Ennen aviolittoa muslimimies lupaa kunnioittaa naisen valintaa ja sitten avioliiton jälkeen muslimimies paljastaa todellisen karvansa..
Kyse on painostamisesta islamin nimeen.
ei ole omakohtaista kokemusta moisesta, mutta väärin on painostus ja sovittujen asioitten ja lupausten rikkominen.
on aika lailla kyse.
LUULEN että JOS islamin ns kasvot olisivat hieman enemmän muista uskontoja kunnioittavampia ja näitä ns islamin nimeen tehtyjä tekoja ei tehtäisi eikä nimiteltäisi " vääräuskoiseksi eli halventavasti ja puhuttaisi " palaamisesta" ja kunnioitettaisiin demokratiaa ml naisen ja miehen tasa-arvo.. kukaan ei korviaan täällä heiluttelisi.
Olen sitä mieltä että islamin suurin ongelma on elää nykyaikaa ja tunnustaa demokratia ja naisen ja miehen tasa-arvo, mitä ei ole se että miehellä on muka oikeus ottaa useita vaimoja.
Tämän sanon miehenä.
Valitettavasti näen nykyislamin uhkana niille arvoille joita eettisesti, moraalisesti ja ihmisoikeuksiin liittyen pidän arvossa.
En hyväksy mm kuolemanntuomioita missään muodossa ja missään maailmassa. Niin USA:ssa kuin muuallakin.
kuulumattoman.Ois ees kristityn ottanu...mut senkin pitäis kääntyy lopussa.
Usko vaan kovasti Jumalaan. Se varmasti auttaa!
mutta pidä vaan oma pääsi. Jos uskonto menee rakkauden edelle niin minkäs sitten sille voi. Joko käännyt toiseen uskontoon tai eroat?
Molempi pahempi. tsemppiä!
joihin ei ole olemassa oikeaa ratkaisua. Sinulla on käsissäsi yksi noista.
Miksei ihmisellä voisi olla kaksi uskonelämää samanaikaisesti, salainen, sisäinen, Jehovalainen ja ulkoinen, julkinen, Islamilainen?
Etenkin, kun kuulemma muslimien ja kristittyjen Jumala on yksi ja sama. Kyseessä olisi siis vain kaksi erillaista tapaa palvella samaa Jumalaa. Tuskin Jumala tuosta pahastuisi? Vain ihmiset pahastuisivat, jos tietäisivät.
Tämä on ihmisen antama, todennäköisesti mahdoton neuvo toteutettavaksi:pakene lapsinesi kauas ulkomaille ja aloita uusi elämä, kuten monet muslimit ovat paenneet jotakin elämän surullista ilmiötä Suomeen, jättäneet kaiken ja lähteneet, niin ehkä miehesikin, ymmärtäisikö hän lähtösi?
Toivon, että tuo teidän yhteinen Jumala tekee ihmeen ja näyttää sinulle tien parempaan elämään. Ihmiset siihen tuskin kykenevät.
Älä heitä toivoa, mahdoton voi muuttua mahdolliseksi...jonain aurinkoisena päivänä.
Uskonnon vapaus pitää olla avioliitossakin. Jos miehesi asettaa Allahin aviopuolisoiden rakkauden edelle, niin onhan se nurinkurista. Oikea Jumala ei sellaista vaadi, mutta Allah taitaa olla sellainen.
Allah on mielikuvituksen tuotetta.
ensinökin miehesi tiesi mihin ryhtyi,toivottavasti...sillä muslimi mies saa mennä naimisiin naisen kanssa joka ei ole muslimi Vain jos nainen hyväksyy islamin uskon...ja sinun tapauksessa miehesi on käyttätynyt väärin...Joten kehoitan sinua ottamaan miehesi kanssa yhteyttä johonkin moskeejaan ja juttelemaan avoimesti imaamin kanssa asiasta tai jos miehesi ei suostu ota toki itse ja selitä tilanne...Toivon että Jumala tekee teille asiasta helpomman..iA Ps.jos et voi mennä moskeejaan voit aina kirjoittaa joillekkin islami sivuille netissä...iA
uskonto! Parempi kun pysyy poissa kaikista yhteyksistä islamilaisiin sivuihin ja paikkoihin. Siis jos ei halua menettää omaa tahtoaan ja lapsiaan.
Tilanteesi on todella tuttu. Itse olin kristitty, kun menin naimisiin muslimimiehen kanssa. Mieheni alkoi heti avioitumisen jälkeen painostaa samoin kuin teilläkin; lupauksistaan huolimatta. Lopulta käännyin itse muslimiksi, mutta se ei vaikuttanut mitenkään avioliitossamme. Tilanne meni niin vaikeaksi ja pahaksi, että nyt olemme eronneet. Haluan sanoa Sinulle, että mikään ei takaa onnea avioliitossa, jos se perustuu pakottamiselle ja valheellisille lupauksille. Teidän tilanteestanne en tiedä paremmin, mutta jos on mahdollisuuksia ja paljon rakkautta (molempien osalta), voitte ongelmanne selvittää aikuismaisesti. Muussa tapauksessa toimi erittäin varovaisesti, äläkä alistu pakon edessä, siltä tieltä on vaikea palata takaisin.