Kuksa!

Minulla on ainakin hyvin riittänyt kuulemani huolto-ohje käyttöönotossa: kuksa täytetään vuorokaudeksi jaloviinalla. Jalle imee osan puun öljyistä itseensä ja kostuttaa kuksan sopivasti. Nämä kuksat ovat kyllä olleet sellaisia halvempia konella tehtyjä.

neuvoja on varmaan monenlaisia yksi on että käsittelee kuksan ennen käyttöä ruokaöljyllä siinä on haittana öljyn maku kahvissa.
Toinen jonka sain pohjoisessa kuksamestarilta on ottaa pannusta kahvinporoja ja hieroa niillä kuksaa kunnes poroista lähtee kosteus ja samalla niissä oleva öljy kyllästää kuksan.On toiminut ainakin hyvin ja kahvi maistuu aidolta.Kesittely on hyvä uusia aina silloin tällöin

Uusi kuksa on hyvä käsitellä ruokaöljyllä ympäriinsä. Käsittely uusitaan, kunnes puu ei enää ime öljyä.
Kuksaan voi sitten laittaa vuorokaudeksi rommia tai Jallua. Jos ei pidä niiden mausta, tämä vaihe ei tietysti ole välttämätön.
Kuksaa on paras säilyttää viileässä luonnollisen kosteassa tilassa, jolloin puu ei kuivu. Älä pidä sitä kuitenkaan muovipussissa, koska se silloin homehtuu. Hyvä kuksa on elinikäinen eräkaveri!

Oma kuksanikin halkesi aikoinaan, mutta ei harmita yhtään. Sain kyllä tilalle uuden (jo n. 18 v. sitten!), mutta en ole ottanut sitä käyttöön vielä. Enkä taida ottaakaan. Mokomaa saastaista murikkaa ei viitsi raahata mukana, ei vaikka olisi imeyttänyt millä nesteellä. Tavallinen muovimuki on paras. Ei tule kitkeriä sivumakuja ja on kevyt kantaa.

Lankkukuksa sopii vain saunan sytykkeeksi, oikea pahkasta tehty on ikuinen.

Itselläni ollut sama kuksa jo lähes kymmenen vuotta, ainakaan vielä ei osoita hajoamisen merkkejä. Konjakilla (tai vast.) käsittelee ennen käyttöä ja muistaa että ei juo siitä maitotuotteita (eli kahvi mustana!) niin pitäisi kestää. Mehua ym. olen kyllä kuksasta juonut, ei ole maku ainakaan pahasti tarttunut mutta maitoa en suosittele!

Olen tehny kuksia toistakymmentä vuotta.Teen päsääntöisesti tuoreista pahkoista .samoin olen teähnyt kuksia ,koivusta, männystä, lepästä.kuusesta ,pihlajasta, visakoivusta,juuripahkoista -joista tulee ehkä hienoimmat kuksat.minulla on myös hieno kastajaisseremonia.Siitä toisella kertaa. Karhunkieli on paras loppuviimeistelyyn.sen jälkeen pellavaöljyä hierotaan pemeällä liinalla.

"Pahantekijä Pellosta" Lasse Harju neuvoo käsittelemään uuden kuksan kahvinporolla: Otetaan kahvinkeittimestä kahvin valmistamisen jälkeen reilu ruokalusikallinen märkää káhvinporoa kuksaan ja hierotaan sitä peukalolla hiertäen vasten kuksan sisäseinämää kauttaaltaan kunnes poro on aivan kuivaa. Kuksan sisäpinta tummuu, mutta kahvinporossa oleva öljy imeytyy puun huokosiin ja näin syntyy kovaa käyttöä kestävä kuksa.
Itse olen tehnyt yli 600 kuksaa 17 vuoden aikana ja nykyisin käsittelen kuksat kiinanpuun pähkinöistä puristetulla öljyllä, joka liuottimilla ja sikkatiiveillä pysyy juoksevassa muodossa. Kun ne haihtuvat pois, öljy kovettuu puun pintasolukkoon ja kiillotettuna ja käsittelykertojen määrää lisäämällä muodostaa lähes lasimaisen pinnan kestäen kuumaa vettä, hedelmähappoja. Kuksaahan ei pestä kuumalla vedellä ja pesuaineella (= liuotin), joten tämäkin toimii.
Muitakinkeinoja varmaan löytyy, mutta näihin ainakin minä luotan.

ite en oo viel hankkinu kuksaa mut aijon kohta kyllä hankkia

Mitä varten pitäisi pelleillä millään ostokuksalla? Eri asia jos itse tekee. Ostakaa hyvä ja tarpeeksi iso muovikuppi niin on paljon käytännöllisempi.

Kuksa on taikaväline, onnenamuletti, eikä mikäänm muu, ja snoppailjalla ihan oiva omantunnon kohottaja, muovi- tai teräsmuki ajaa saman asian.
Pahkasta itetehty on lajinsa huippu, ja kunnon kuksamies pitää sellaista eräretkillä, heheheh sillä voi tehdä jopa vaikutuksen naisväkeen, ja alkaa kuksimaan.

Ajanmittaan kuksat tulevat melko sotkuisiksi. Valkoinen muovimuki on hyvä. Voi reilusti pestä tiskiaineella. Ja on halvempi hävittää kuin kalliin kuksan. Ja löytyy paremmin repun pohjalta

Ei kuksa tilaa vie, eikä paina. Sehän voi roikkua repussa. On se hienoa juoda kahvit ja konjakit kuksasta ja onhan se tunnelmankohottaja. Mä hankin just kuksat koko perheelle. Aikoinaan ei osattu niitä arvostaa ja heitettiin menemään. Kuksat aion kastaa käyttöön just kahvinporon rasvalla, koska kahviahan siitä juodaan, niin ei ainakaan tuu muiden rasvojen hajuja ja kuitenkin saa kivan värin pintaan.

Taidat muija olla kuksakauppias?

Ensikertalaisen turistin varmin merkki on sorvikuksan roikottelu näkyvillä.
Oikeat, kokeneet retkeilijät käyttävät muovimukia ja kuljettavat sitä rinkassa.

Miten kun mulla on jo montavuotta vanha kuksa ja se on tummunut aikalailla,kannattaako hioa kuksaa vai annanko olla??Jos hion niin millä käsittelen sen???

Kuksa on eräkaveri jota en muovimukiin vaihtaisi mistään hinnasta kuksan kanssa koetaan nuotiokahvit ja muistot säilyvät siinä loppuelämän ja pahkakuksa on ainut oikea kuksa

Kuksa keitetään suolassa kun se on valmis, tästä tulee se kuksan "Hygieeninen" vaikutus.
Periaatteessa kuksaa ei tarvi pestä ollenkaan koska puu itsessään on antiseptistä ja jos se on suolassa keitetty niin ei bakteeritkaan viihdyy kuksassa.
Ensimmäisillä kerroilla kuksasta juodessa tulee kyllä suolan maku läpi oli sitten kuinka tujut kahvit tahansa mutta jos kuksasta juo pääsääntöisesti kahvia niin tuo kahvin puruilla kyllästäminen on hyvä vaihtoehto.

Voihan nenä.
Että on muovimukit käytännöllisiä ja kevyitä ja halpojakin vielä.
No kaikille teille öljytuotteiden käyttäjille tiedoksi muutama seikka toimivasta kuksasta.

Ensinnäkin maku!
Juon omasta kuksastani veden, teen, kahvin ja kuuman rommin.
Mistään muusta astiasta edellä mainitut tuotteet ,eivät maistu sille mille niiden kuuluu maistua! Voi pojat mikä on aromi kun, pannukahvit nautitaan kuksasta juotuna erätulien savussa.
Tosin ymmärrän, että tässä kohtaa jo moni nykyaikainen ihminen on siirtynyt savuisen nuotiotulen ääreltä kauemmas keittelemään uudella kiiltävällä kaasukeittimellänsä kahvia.
. Samalla voi uudesta ipadistä tarkistaa sähköpostit kun siemailee siitä muovimukista juuri valmistettua cafe lattea. Kahvinpurutkin ostettiin punavuoren hipsterikahvilasta, jotta saataisiin "kotoisan makuinen kahvi" mukaan, vaik ei siitä täällä luonnossa ihan yhtä hyvää tule kuin kotokulmilla punavuoressa.

Facebook päivitykseen voi samalla kun pikkurilli pystyssä siemeilee caffeansa, lisätä muutaman kuvan ja mainita, että ihan kivaa on, loppu mietteisiin kuitenkin lisätään, että voisiko vihreät tehdä lakialoitteen ettei luonnossa pitäisi enään tulia tehdä. Herkemmille kun käy tuo savu henkeen ja vaatteet haisee pahalle vielä pitkään reissun jälkeen.
Yleensä ne ukot tulien ääressä pitää vielä meteliäkin.

Kuksan aromi on mahtava ja ainutlaatuinen. Kuksa on todella kätevä ja kestävä juoma-astia. Ja kyllä vielä hyvännäköinenkin.
Jos kuksan paino varusteissasi on liikaa. PYSY KOTONA KAUPUNGISSA. Suosittelen ettet liiku 10km kauemmaksi keskustasta, ainakaan jalkaisin, saattaa kunto loppua.

AJATUS LÄHTEÄ ERÄRETKELLE MUOVIKUPPI KAINALOSSA ILMAN KUKSAA, ON KUIN PARISUHDE ILMAN SEKSIÄ.

Tiedän että tällaista tapahtuu ja pysyttelen moisesta toiminnasta kaukana.

Vaimo tuli Lapista - minä sain kuksia!

Sain siis pienen ja ison kuksan. "Kyllästin" isomman pitämällä siinä muutaman vuorokauden hyvin vahvaa kahvia. Ja sen jälkeen vain kovaa käyttöä.
Mutta - olen sitä mieltä, että teräksinen termosmuki on paljon käyttökelpoisempi ja parempi, mutta sillä ei pääse brassailemaan.

Onko hifistelyä, jos juo itse tehdystä kuksasta? Ajattelin vain kysyä ennen työhön ryhtymistä. En tietenkään halua näyttää välineretkeilijältä.

Monessa myymälässä myydään lankkukuksia pahkakuksana.

Itselläni on 450 ml titaanikuppi kannella. Ei valittamista.

Ostin just Tokmannilta Kupilkan kuksan pikkulusikan hintaan 14,90 € , mielestäni hinta oli kohdallaan.

Heitänpä minäkin halon mielenkiintoiseen kuksa lämmittelyyn. Omistan pahkasta kovertamani kuksan on varmaan ollut kolmekymmentä vuotta ja on ehjä ja hyvä. On myös lahjaksi tuotuja ns, sorvikuksia kolme kappaletta vielä lahja pakkauksessa. Mutta jos on termospullo mukana niin mieluummin käytän sen hattua teräskuori ja muovi sisus. En suosittele kusan pesua pesu aineilla tahtoo jäädä sivumaku.

Älä missään tapauksessa laita viinaa tuoreeseen kuksaan. Se halkeaa ennemmin tai myöhemmin. Oikea tapa on keittää vahva pannu- tai suodatinkahvi. Kuuma kahvi kaadetaan kuksaan ja annetaan seistä vähän aikaa. Sen jälkeen kahvi kaadetaan pois ja otetaan kuumia kahvinporoja, joita lusikoidaan kuksaan ja hierotaan peukalolla kuksan seinämiin. Niitä voi hieroa sinne ihan kunnolla. Tämän jälkeen kuksaa voi käyttää. Menee hyvän aikaa ennen kuin juoma kuksasta maistuu siltä miltä pitääkin, usein siinä maistuu aina se, mitä siitä on viimeksi juotu. Kahvin rasva kyllästää puuta ja aikanaan siitä voi sitä viinaakin juoda. Itse ainakin juon. En osaa sanoa miten toimii sellaisiin kuksiin, jotka ei ole pahkasta tehtyjä. "Oikea" kuksa on pahkasta mutta visakoivuisia ja ihan tavallisestakin puusta tehtyjä saa kaupasta. Omasta mielestäni hyvin hoidettu pahkakuksa on se ainoa oikea.

Ps. Ostin aikanaan pahkakuksan jonka mukana tuli ohje, jonka mukaan kuksa juurikin piti vihkiä käyttöön viinalla. Tein niin ja kuksa halkesi jonkun aikaa myöhemmin. Ei tosin pahasti mutta halkesi kumminkin.

Rommilla.

Uuden kuivan kuksan saa kestäväksi ja helppohoitoiseksi upottamalla se sopivaan öljyyn, esim em kiinanpuu öljy tai vaikka pellava öljy, siten että kuksa on kokonaan öljyn sisällä. Sitten astia kuksineen ja öljyineen paineastiaan (esim painekattila tms) n. 2 - 3kg paineeseen muutamaksi tunniksi. Paine työntää öljyn puun sisään ja täyttää avoimet solukot. Sen jälkeen puu hikoilee muutaman päivän ylimääräistä öljyä pois. Moni öljy (mm edellä mainitut) kovettuu hapen vaikutuksesta lasimaiseksi pinnaksi, joka ei ime nesteitä. Sisäpintaa voi sitten hieroa kahvinporoilla jolloin öljyn maku häipyy ja tulee kaunis patina. Näin kun viitsii tehdä ei varmasti kuksa halkea. Tietysti puhun nyt oikeasta pahkaan tehdystä kuksasta, en mistään lankunpätkästä.

Laittaa hyllyn päälle koristeeksi ja ostaa muovimuki. Onhan se muinoin ollut hyvä keksintö mutta ajat muuttuvat.

Kokenut kuksantekijä kertoi taannoin, että osa kuksista halkeaa ja loput ei halkea. On ihan sama mitä temppuja niiden kanssa tekee, tempuilla ei ole vaikutusta siihen halkeamiseen. Sen verran omista kuksakokeiluista kerron, että yksikään pihlajasta tekemäni kuksa ei ole haljennut. Muista puista tehdyistä noin puolet.

Täsäpä oli hyvät ohjeet ammattilaiselta:
"Moni kuksa on pilattu viinalla – kuksantekijä suosittelee "kahvirasvaa ja paskaisia käsiä""
https://yle.fi/uutiset/3-8189758

Ei sitä tarvitse käsitellä mitenkään. Kun olet juonut siitä muutamat sumpit jää siitä sopivasti "rasvaa" sisäpintaan. Tärkeintä on kuksan säilyttäminen - ripusta se köökin nurkkaan roikkumaan (suuaukkoa EI saa peittää) ja unohda se sinne kunnes taas tarveet :) Olen tehnyt itse kuksani ja vanhin on varmaan kestänyt jo 30 vuotta tällä ohjeella...

kun talvella tervasnuotiolla keittää nokipannukahvit ja täyttää kuksan niin se kahvi pysyy lämpimänä viimeiseen pisaraan saakka. sen takia kuksa.

Jos ostat kiinalaisen kuksaa muistuttavan puisen kupin niin se on halki aivan varmasti. Ei ne ole käyttöesineitä. Mutta kun ostat kunnon kuksan käsityön tekijältä niin se kestää. Visakoivukuksa kestää isältä pojalle eikä halkea. Pane uuteen kuksaan suodatinkahvinporot ja lämmintä kahvia. Anna seistä tunnin ja asia kunnossa.

Sitten pitää ne konjakit ja liköörit ja muut kamat laittaa, VAIN SITEN tulee hyvä kuksa.

Syön keittoni ja pastat suoraan pussista, jossa ne valmistuu. Liikun työkseni metsissä ympäri vuoden. Syön lämpimän keiton kerran tai kahdesti päivässä. Otan repusta kotimaisen Leaderfoods-ruokavalmistajan tekemän Outdoor-pussin. Kaadan sinne termoksesta kuuman veden ja muutaman minuutin päästä voin syödä maistuvan aterian lusikalla, jota pidän mukana. Tyhjän ateriapussin tuon repussa kotiroskiin. Näin kuksa säilyy puhtaana ja eheänä kahvia varten.

Kuksaan kuuluu kusta ja antaa sen imeytyä kunnoöla. Sen jälkeen se annetaan työkaverille tms. 50v lahjaksi.

Muovikuppi on paljon parempi, kuksa on sellaisten nyhräävien varustevertaajien astia

Kuksa on suomalaisen junttiuden tunnus.

Painava möykky. Juon mieluummin sumppini titaanimukista.