Minulla oli eilen hyvin vaikea päätös edessäni. Joko minä aloitan uuden liuskan taikka en.
Asioita olin pyöritellyt päässäni jo koko päivän ja päätin, etten aloita.
Ilta meni vähän itkuksikin, koska minulle tämä oli todella suuri askel. Olen pelännyt tässä vauva-asiassa kaikkea. varmaan turhaakin.
Olen pelännyt miten raskausaika menee, kuinka minun kroppa muuttuu, miten mielialat heittelevät.. ja hieman olen synnytystäkin miettinyt.. en sitä varsinaisesti pelkää, mutta kuitenkin.
Olen pelännyt että lapsi ei olekaan terve tai että se ei tunnukkaan sitten semmoiselta mukavalta kun se syntyy vaan ventovieraalta.. Olen pelännyt että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ettei kihlattuni enää halua minua, ettei meillä enää ole aikaa olla toistemme kanssa ja että jään yksin lapsen kanssa.
Minä en itsekkään ymmärrä, kuinka pelkään kaikkea turhaa niin paljon ennakolta. Asiathan voivat mennä hyvinkin. (minulla on vain tapana huolehtia ja stressata asioista hyvinkin paljon etukäteen)
Pillereitä en kuitenkaan aloittanut.. ja olen tyytyväinen päätökseeni.. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja jos jotain pelättävää on, niin pelkään sitten kun se on enemmän ajankohtaista.
Voin sanoa, ettei mikään päätös ole koskaan pelottanut minua enempää, mutta olen myös todella helpottunut..Uskon,että tämän valmiimmaksi minä en tulisi vaikka kuinka odottaisin
Asioita olin pyöritellyt päässäni jo koko päivän ja päätin, etten aloita.
Ilta meni vähän itkuksikin, koska minulle tämä oli todella suuri askel. Olen pelännyt tässä vauva-asiassa kaikkea. varmaan turhaakin.
Olen pelännyt miten raskausaika menee, kuinka minun kroppa muuttuu, miten mielialat heittelevät.. ja hieman olen synnytystäkin miettinyt.. en sitä varsinaisesti pelkää, mutta kuitenkin.
Olen pelännyt että lapsi ei olekaan terve tai että se ei tunnukkaan sitten semmoiselta mukavalta kun se syntyy vaan ventovieraalta.. Olen pelännyt että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ettei kihlattuni enää halua minua, ettei meillä enää ole aikaa olla toistemme kanssa ja että jään yksin lapsen kanssa.
Minä en itsekkään ymmärrä, kuinka pelkään kaikkea turhaa niin paljon ennakolta. Asiathan voivat mennä hyvinkin. (minulla on vain tapana huolehtia ja stressata asioista hyvinkin paljon etukäteen)
Pillereitä en kuitenkaan aloittanut.. ja olen tyytyväinen päätökseeni.. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja jos jotain pelättävää on, niin pelkään sitten kun se on enemmän ajankohtaista.
Voin sanoa, ettei mikään päätös ole koskaan pelottanut minua enempää, mutta olen myös todella helpottunut..Uskon,että tämän valmiimmaksi minä en tulisi vaikka kuinka odottaisin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan samalla tavalla olen ajatellut tätä vauva-asiaa...Miten käy parisuhteemme, onko enää omaa aikaa ollenkaan, entä jos en jaksakaan sitä vaipanvaihtopuljaamista, entäpä jos masennun jne.
Pillerit jätin pois vuoden vaihteessa, ja vauvaa yritettiinkin 2,5 kk aktiivisesti. Sain kuitenkin työpaikan maaliskuussa, jolloin laitettiin projekti jäihin...ainakin vähäksi aikaa, ettei heti tarvitsisi uudelle työnantajalle kertoa vauvauutisia. Nyt olen toisaalta helpottunutkin, kun saa taas viettää 'normaalia' aktiivista elämää...urheilla, viettää viini-iltoja kavereitten kesken, matkustaa jne. Tuosta kaikesta pelkään jääväni paitsi, jos tulisin raskaaksi. Kuitenkin toisaalta haluaisin heti olla raskaana...hitot työnantajan toiveista, omista menoista jne. Ikäkin alkaa jo kohta olla lähempänä neljääkymppiä kuin kolmekymmentä, joten kiirekin jo olis...
Varmastikin teit oikean päätöksen, kun jätit pillerit pois. Onhan se niin, ettei se vauva siihen heti putkahda, vaan kyllä siihen jo 9 kk:n odotusaikana kiintyy ja se heti tuntuu omalta. Näin minulle on kerrottu, vaikka itsekin olen näitä kaikkia pelkäämisiäni pelännyt. Onnea meille molemmille:)