pohdin tässä seuraavaa. Tapasin viime kesänä chätin kautta mukavan tumman miehen joka asuu kauempana toisessa kaupungissa (250km), tavattiin siis kaksi kertaa ja mukavalta vaikutti.
Itselle alkoi kireinen ajanjakso sen jälkeen eli vapaa-aikaa oli vähän samoin tämän miehen työasiat veivät kaiken ajan. Soitteli kuitenkin ja messengerillä ottaa yhteyttä vieläkin ja on sanonut että odottaa minua sen aikaa kun tämä ruuhkavuosi on mennyt ohi.
Outoa on se että kun minulla on lomia ollut on muka aina ollut töitä-töitä.eikä ole päässyt luokseni. Olen kysynyt että onko toinen nainen tai muuta sanoo vaan kuinka asiat on, tähän on vastannut että ei ole toista -töitä vain. Ja että kyllä me joskus sitten nähdään.
olen monta kertaa jo pyytänyt että tavattaisiin ja koskaan ei järjesty. Olen ahdistunut tilanteesta ja en halua tällaista vaikka miestä vastaan ei ole mitään, hän on ihan kiva. Tosin en tunne tarkemmin kun tosiaan olemme vain kaksi kertaa tavanneet ja puhelimessa tai messengerissä jutelleet vähäsen.
Jotenkin jäi vaivaamaan myös se kun alkuihastuttua tavatessamme lupasi lähettää minulle web-cameran (otti osoitteen ylös), mutta tähänkään päivään saakka ei ole näkynyt. Eli tuntuu hölmöltä jotenkin kun mies puhuu messengerissä ja näin hänen kuvansa, mutta häntä ei haittaa vaikka ei näe minua, en ole mikään ruma nainen, ihmetyttää kyllä hieman.
Annako mennä moisen. Luonteeltani olen sellainen että täytyy yhteen mieheen kerrallaan keskittyä.
Mutta tosiaan, ihan kokonaisuudessaan hän on mukava-ihmetyttää vain tällainen kaukorakkaus.
Itselle alkoi kireinen ajanjakso sen jälkeen eli vapaa-aikaa oli vähän samoin tämän miehen työasiat veivät kaiken ajan. Soitteli kuitenkin ja messengerillä ottaa yhteyttä vieläkin ja on sanonut että odottaa minua sen aikaa kun tämä ruuhkavuosi on mennyt ohi.
Outoa on se että kun minulla on lomia ollut on muka aina ollut töitä-töitä.eikä ole päässyt luokseni. Olen kysynyt että onko toinen nainen tai muuta sanoo vaan kuinka asiat on, tähän on vastannut että ei ole toista -töitä vain. Ja että kyllä me joskus sitten nähdään.
olen monta kertaa jo pyytänyt että tavattaisiin ja koskaan ei järjesty. Olen ahdistunut tilanteesta ja en halua tällaista vaikka miestä vastaan ei ole mitään, hän on ihan kiva. Tosin en tunne tarkemmin kun tosiaan olemme vain kaksi kertaa tavanneet ja puhelimessa tai messengerissä jutelleet vähäsen.
Jotenkin jäi vaivaamaan myös se kun alkuihastuttua tavatessamme lupasi lähettää minulle web-cameran (otti osoitteen ylös), mutta tähänkään päivään saakka ei ole näkynyt. Eli tuntuu hölmöltä jotenkin kun mies puhuu messengerissä ja näin hänen kuvansa, mutta häntä ei haittaa vaikka ei näe minua, en ole mikään ruma nainen, ihmetyttää kyllä hieman.
Annako mennä moisen. Luonteeltani olen sellainen että täytyy yhteen mieheen kerrallaan keskittyä.
Mutta tosiaan, ihan kokonaisuudessaan hän on mukava-ihmetyttää vain tällainen kaukorakkaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jospa jatkaisit eläämäsi eteen päin ilman tätä miestä hän ei ole sinulle luotu hyvää kesän odotusta sinulle
Hei,
hieman taustaa tuolle asialle josta kysyin.
Siis olen juuri niitä ihmisiä jotka ovat olosuhteiden vuoksi olleet pitkään yksinäisiä ja sitten, lopulta, hakeneet kontaktia toiseen chätin kautta.
Yksinäisyys ajoi/ajaa tälle selvänäkopalstallekkin kysymään kaltaisteni yksinäisten joukossa juuri rakkaudesta, toivoen tietysti että tapahtuisi jokin ihme ja viisas tietäjä sanoisi: älä huoli, kyllä tulee sinunkin vuorosi maistaa onnea, jaksa vielä elää eteen päin tarkoituksettomalta tuntuvaa elämääsi, se kannattaa,jne..
Vuosi sitten ennen kuin tapasin tämän ihmisen josta kysyin sinulta, kävin tällä palstalla hetken mielijohteesta kysymässä "saanko rakkautta, kipunoiko tänä kesänä?"
Minulle vastattiin seuraavasti:
7.4.2005 (Lähimmäinen X)
"Kyllä, tänä kesänä,180cm- hymyilevä mies tilaisuudessa jossa on paljon väkeä".
19.4 (Auringonkukka)
"Kyllä, yllättää täysin, samalla aaltopituudella, tulet kyllä tunnistamaan hän on sinun tulevaisuutesi"
25.4 (Pohjantuuli)
"Kyllä kipunoi ja tämä kipinä ei sammukaan ihan heti"
(Marja Karma)
"Kyllä,tulet kokemaan suuren rakkauden, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet."
Tähän mieheen tutustuin tuona kyseisenä kesänä ja hän sanoi "pidän sinusta sellaisena kuin olet".
Hän on ollut ainoa ystäväni, siis todellakin ainoa, joka on soitellut kuulumisia, kysellyt vointia, yms.
Treffit oli mukavia molemmilla kerroilla.
Kai se oli välimatka,kiire joka tuli väliin? Erotti, en tiedä, mutta pitkään odotin että tapaisimme, että järjestäisimme aikaa, mutta aina tuli jotakin jommalle kummalle.
Jotenkin kai olisi helpottanut jos tietäisi että hänellä oikeasti on ollut muut suunnitelmat, toinen katsottuna, jotain vastaavaa.
Kiinnyin häneen omalla tavallani ja pidän hänestä edelleenkin, toivon hyvää,jne.
Hänen puheensa ei ole muuttunut keskustellessamme tulevaisuudesta.
Tuntuu pahalta että ihmiset oikaisevat toistensa elämän yli, kiitos ja heihei-tyyliin.
Kuinka monta kertaa sellaista loppujen lopuksi jaksaa kokea, särkymättä jotenkin.
Tajuan ehkä tänään yksinäisyyteni syvyyden selkeämmin kuin koskaan, mutta ymmärrän myös ettei tee hyvää kysyä neuvoja tällä palstalla, paha mieli lisääntyy ja mieli hämmentyy entisestään.
Sinä Zonette vastasit minulle ( olit vastaajista ainoa joka kirjoitti minulle suuntamasi vastauksen täysin väärälle nimimerkille , pienellä alkukirjaimella kaiken lisäksi?)"hän ei ole luotu sinulle, jatka eteen päin ilman tätä miestä"
Kyllä. Minä teen juuri niin kun neuvot Zonette. En vastaa enää hänen vieteihinsä, ja puheluihinsa. Hän ei ole luotu minulle. Jatkan eteen päin ilman tätä miestä.Se siitä.
Jossain vaiheessa kai mies vaihtui suuresta rakkaudesta häneksi jota ei ole luotu minua varten.
Kun katson ympärilleni näen paljon kaltaisiani, yksinäisiä, jotka eivät kohtaa jostain syystä, ja mietin miksi rakkaus on vain harvoja varten tai miksi sitä on niin vähän, että sitä on niin vaikea löytää.
Ja yksinäisyys on tehnyt meistä niin hauraita ja epävarmoja tunneasioissa että kyselemme teiltä tuntemattomilta rakkaudesta, toivoen saavamme ...jotain? mitä? Lohtua kai.
Surullista. Kyllä. Epätoivoista kyllä.
Siinä sitä pohdittavaa. Minä nostan käteni pystyyn. Lakkaan kyselemästä, luovutan, elän niin kuin ennenkin. Menee tämä elämä näinkin.
Kiitos vastauksestasi Zonette, vaivauduit vastaamaan, kuten Lähimmäinen X, Marja Karma, Auringonkukka, Pohjantuuli...
Kunpa elämässä olisi ollut ripaus taikaa ja heidän ennustuksensa olisi toteutunut.
hyvää kesän odotusta sinulle myös
Janna.
sinä kysyit tästä miehestä et jatkosta elämääsi vaikka kuinka katsoin uudelleen tästä miehestä samat kortit tulivat jos jakoa haluat tietää niin sitä säpinää on tulossa vanhempimies on kysymyksestä sinulle mieluinen matkalainen ja tämä menee niin kuin mennä pitääkin ei sinä yksin kulje loppu elämääsi kaveri kulkee rinnallasi joskus se tuntuu vaan niin että ei sellaista löydy rakkautta ja toisen hyväksyntää me kaikki kaipaamme jos haluat hänelle kirjoitella mikä sinua estää tekemästä sitä hyvää ystävyyttä ei kannata menettää vaikka siitä ei mitään kehityisikään ystävät on lahja meille kaikille hyvä niin toivon sinulle kaikkea hyvää elämän taipaleelle paljon rakkautta ympärilesi et ole yksin