lueskellut näitä tekstejä ja tullut siihen tulokseen, että ihmisten ei tulisi sitoutua. Tämä sivusto on mulle ollut aikamoinen todellisuuspommi siitä, kuinka julmasti ihmiset pettää ja kuinka ei välitetä muista yhtään. Vain omat tunteet merkkaavat jotain. "Olen rakastunut toiseen naiseen, harkitsen pitkäaikaisen kumppanini jättämistä, jota myös rakastan..jne" Alkaa kyllä tuntua, että eletään jossain Kauniit ja rohkeat maailmassa. Ei tollaiset ihmiset oikeasti rakasta muuta kuin itseään jos sitäkään. Ei ihme, että tää maailma on näin sekaisin kun ihmiset juoksee jonkun rakastumisen tunteen perässä ympäri maailmaa osaamatta silti rakastaa. Ja lapsi-raukat kärsivät kun isi tai äiti nyt on rakastunut johonkin toiseen eikä tiedä mitä nyt tilanteelle tekisi. Ja aina ne "liian kiltit" puolisot saa kärsiä kun juostaan jonkun intohimoisen seksin perässä, joka sitten määritellään termillä rakkaus.
Ja vaikka kuulostaakin, niin itse en ole kokenut petetyksi tai jätetyksi tulemista, mutta alkoi vaan ottamaan päähän ja johonkinhan tää oli purettava. Mutta kieltämättä suhteen muodostaminen keneenkään on alkanut pelottamaan. Todellinen rakkaus on sitä, että vanha mummo tai pappa vielä sataa lähestyessä jaksaa mennä sairaalaan syöttämään ja juttelemaan mukavia sairaalle puolisolleen. Ei tämä käytös, jota täällä näkee ole lähellekään sitä!!!
Ja vaikka kuulostaakin, niin itse en ole kokenut petetyksi tai jätetyksi tulemista, mutta alkoi vaan ottamaan päähän ja johonkinhan tää oli purettava. Mutta kieltämättä suhteen muodostaminen keneenkään on alkanut pelottamaan. Todellinen rakkaus on sitä, että vanha mummo tai pappa vielä sataa lähestyessä jaksaa mennä sairaalaan syöttämään ja juttelemaan mukavia sairaalle puolisolleen. Ei tämä käytös, jota täällä näkee ole lähellekään sitä!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
pappa eivät tykkää toisistaan, sitäkin se voi olla..
Onko intohimoista seksiä ilman rakkautta? Ei ole minun kohdalleni osunut. Kun rakastaa niin toista haluaa tosiaan intohimoisesti. Joten minun mielestä se intohimoinen seksi ja rakkaus kulkevat käsikädessä. Ilman toista ei ole toista. ilman rakkautta se on vain tekninen suoritus. Jos ei rakasta puolisoaan jonka kanssa on lapset tehnyt ja kotona paha olla, vaistoaa lapset sen ja tekee heidän elämästään helvetin kun katsovat sivusta vanhempiensa pahaa oloa. Silloin on parempi lastenkin kannalta erota ja vaikka lähteä sen uuden mukaan tai yksin ja suoda lapsille parempi ilmapiiri lapsuudelleen.
monimutkaista.Parisuhteessa ihmiset ovat itsekkäitä eivätkä ole suhteessa puhtaan rakkauden takia vaan sen takia ettei yksin tarvitse olla.Toista voi oppia rakastamaan ajan myötä mutta eri asia on rakastua palavasti siihen yhteen henkilöön koko elämänsä aikana.Niin ja sitten on tietysti erikseen henkilöt, jotka eivät tunnista aitoja tunteita vaan luulevat rakastuvansa uudelleen ja uudelleen,partnerit vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
A) Jos ihastut/rakastut suhteessa ollessasi, et saa tehdä mitään, vaan unohtaa. Petät kumppaniasi kuitenkin ajattelemalla sitä toista, joten olet huono ihminen ja itsekeskeinen.
B) Jos ihastut/rakastut suhteessa ollessasi, sinun tulisi jättää kumppanisi ja antaa hänelle oikeus hyvään suhteeseen. Jos teet niin, juokset rakkauden ja omien halujesi perässä.
Tunteet ovat ainoa asia, joita ihminen ei pysty hallitsemaan. Tämä on fakta, voit väittää muuta. Kyllä ihminen PYSTYY ajattelemaan järjellä vuosikausia ja kieltämään tunteensa.
Pelkäät sitä, että jos sitoudut, niin kumppanisi ihastuu toiseen. Niin varmasti käykin, kaikki ihastuu joskus. Mutta se, että asian yli voi päästä. Tosin silloin ollaan vaihtoehdossa A.
Jos luulet, että ihastumiset/rakastumiset ovat uusi ilmiö, niin olet väärässä. Näin on tapahtunut vuosisatoja, ajanlaskun alusta lähtien. Asiasta vaan nykyisin puhutaan avoimesti, eikä yhteiskunta/uskonto niin raa´asti tuomitse.
Ota vaaleanpunaiset lasit nenältäsi ja uskalla kohdata elämä.
on ihan liian paljon ns. kertakäyttökulttuuria ihmissuhteissa. Ihastutaan ja rakastutaan ihmisiin, joita ei edes tunneta. En kutsuisi sitä edes ihastumiseksi, eikä ainakaan rakastumiseksi, vaikka joku tuntematon voi jollakin tavalla tietysti miellyttää.
Minusta lähtökohta on, että jos yhdessä ollaan, niin silloin sitoudutaan. Se on itsestäänselvyys, että ketään muita ei siihen silloin mahdu. Onhan se nyt ihan selvä, että sellaisessa ihmissuhteessa jossa tehdään mitä huvittaa ja petetään, ei ole kuin kulissit jäljellä. Todellinen luottamus häviää ja koko pohja suhteelta, jos kumppani pettää tai tulee itse petetyksi.
Pitkissä ihmissuhteissa on omat haasteensa, kun ensi-ihastuminen on mennyt ohi. On varmasti tilanteita, joissa asiat eivät ole kovin yksinkertaisia ja tilanteita, jolloin on parempi erota (jos suhteessa ei ole enää luottamusta eikä sille ole pohjaa). Lähtökohta on kuitenkin se että yhtä ja samaa ihmistä voi rakastaa vielä kymmenen tai kahdenkymmenenkin vuoden päästä (niinhän rakastat vanhempiasikin ja lapsiasikin koko elämäsi). Eikä siihen väliin voi mennä, jos molemmat ovat sitoutuneita suhteeseen ja näkevät vaivaa sen eteen ja rakastavat toisiaan.