Pitäisikö nauraa eli ei on nykyisin aina esillä.
On olemassa jopa paikkoja joihin mennään opas-
tajan voimalla nauramaan.Onko elämä jo silloin
tullut niin tylsäksi ettei itse tiedä koska
pitää nauraa.........
On olemassa jopa paikkoja joihin mennään opas-
tajan voimalla nauramaan.Onko elämä jo silloin
tullut niin tylsäksi ettei itse tiedä koska
pitää nauraa.........
Vastaukset 30
Vanhimmat
sellainen väkisin naurattamisyritys.
Mielestäni nuo positiivisuuskurssit kuuluvat vähän samaan kategoriaan kuin naurattamistilaisuudet. Ajattelen, että jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin ei mikään "nami, nami - onpa kivaa", pysty häntä piristämään. Nuo kaikki huuhaa seminaarit taitavat olla vain rahastuskeino ja sitähän ne ovatkin ilman muuta, mutta löytääkö joku sieltä avun ja muuttuuko pessimisti optimistiksi, vaikka kuuntelisi luentoa sisäisestä sankaruudesta ynms.
itse haluaa muutosta ja on valmis tekemään töitä asian eteen. Mielestäni mikä tahansa on parempaa kuin jäädä pitkäksi aikaa makaamaan yksin kotiin masentuneena. Meidän pitäisi yrittää kai itsekin vähän löysentää pipoa. Omilla ajatuksilla on uskomaton voima. Kokeile vaikka:
Kun huomenaamulla heräät, katso itseäsi peilistä ja tutki kaikkia niitä virheitä, joita itsessäsi näet. Kiinnitä huomiota kaikkiin niihin asioihin, jotka voisivat sinua ärsyttää kotona ja ympäristössäsi. Mieti kaikkea kokemaasi vääryyttä ja kaiva esiin ennakkoluulosi ja pahimmat epäilysi. Kun lähdet ovesta ulos muista kurtistaa kulmiasi ja kääntää suupielet alaspäin.
Muuta seuraavana aamuna asenteesi juuri päinvastaiseksi. Aloita hyvän aamun kohtaaminen hymyilemällä itsellesi ja iloitse kaikesta hyvästä mitä itsessäsi ja lähiympäristössäsi huomaat. Kaiva suurennuslasi ja vaaleanpunaiset silmälasit esille. Päätä katsella kaikkea hyvää niiden läpi ja jätä kaikki vähemmän hyvä täysin vaille huomiota. Säilytä hymy huulillasi ja pieni pilke silmäkulmassasi aina muita ihmisiä nähdessäsi.
Kumpi päivä on antoisampi ja kumpana päivänä kohtaat ystävällisempiä ihmisiä ja miellyttävämmän maailman?
Ei aina jaksa, mutta usein pelkkä hyvän asian ajatteleminen ja itsekseen hymyileminen voi auttaa näkemään oman elämänsä positiivisemmassa valossa.
Uskon myönteisten ajatusten voimaan ja siihen, että ihminen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä.
Pitäisiköhän alkaa kehitellä omaa huu-haa -kurssia ja alkaa kaupitella sitä.
Kerro sitten kokeilusi ja pääsiäisen jälkeen, ilmoittautuisitko sinä kurssilleni. ;)))
Hyvää pääsiäistä sinulle.
PS: Uskon, että sinäkin olet oman elämäsi sankari. Ainakin enemmän kuin joku Jari jotakin...;)
aika iloinen ihminen ja ajattelin noin yleisesti
ihmisiä, jotka menisivät "kursitettaviksi."
Mielestäni kirjoitit hyvin aiheesta ja uskon, että
itsestä se on kiinni, ei niinkään olosuhteista, saatika lähimmäisistämme, miten koemme asiat ja tilanteet - koko elämän.
monia hyviä ajatuksia erilaisilta kursseilta elämän varrella. Kai se on itsestä kiinni, mitä sieltä haluaa ottaa mukaansa. Positiivisen ajattelun ideaan ihastuin heti siitä kuultuani (n. 20 vuotta sitten) ja luulen sen joskus kantaneen minua elämäni raskaimmissa vaiheissa.
Minuakin ärsyttää, että kuka tahansa julkku voi alkaa vetää ihan huuhaa-kursseja ja periä niistä hirveitä hintoja. Ihmiset maksavat uskomattomia summia tiedoista, joihin voisivat syvällisemmin (ja ilmaiseksi) perehtyä lukemalla tai oikeiden asiantuntijoiden kursseilla. Ne kurssit voivat olla ihan hauskoja, mutta se hauskuus tulee kalliiksi. Mutta onhan se tietysti hienoa, kun saa samalla tutustua hienoihin julkkuihin lähemmin. ;)
(Kamalaa, kuinka minä juutun taas tänne löpisemään, ettei tarvitsisi hoitaa velvollisuuksia. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja häipyä.)
Hyvää pääsiäistä sinulle ja muillekin.
Minusta tämä on yhtä yksilöllistä kun se,että
toinen tykkää ruispuurosta ja toinen kaurapuurosta!Olen jo lapsesta asti inhonnut niitä
ns valmiiksi naurettuja elokuvia-niinkuin olisi
vähän yksinkertainen ja ei tiedä missä nauretaan.
Mutta sitten on taas monta jotka pitävät niistä
aivan hirveästi.Et varmaan sinä enempää kun minä
syö tai tee mitään ns.pakolla? Vielä vähemmän
naurat jotta toisilla olisi hyvä mieli.Sinulla
voi juuri silloin olla huolia ja pidät sitä ehkä
vähän vikaan menneenä yrityksenä.
..luterilainen työmoraali kutsui sinut heti töihin kun juutuit "löpisemään"...mikä sitten on tärkeintä,tärkeää,tärkeämpää milloinkin???..ja tuosta ilosta.."joka itselleen osaa nauraa,siltä ei tule elämässään hupia puuttumaan.."PÄÄSINPÄIVÄÄ KAIKILLE....:))
......osta punajuuri sillä elät juuri ja juuri-
opittiin koulussa jossain vaiheessa-mutta en
tiedä onko vieläkään mennyt pois ajasta kun on
paljon kasvissyöjiä mm.äidin täti jolle aina
sanottiin:tule nyt jo syömään ennenkui ruoka-
lakastuu........
naurettavia!
Minusta ihmisten pitäisi saada nauraa makeasti mukaville asioille mieluiten yhdessä ystävien kanssa. Hyvä nauru tuntuu hyvältä, ja piristää mieltä. Väkisin nauraminen ja naurattaminen tuntuu minusta tylsältä. Olen usein huomannut nauravani ihan väärissä paikoissa ja kai jättänyt vielä useammin nauramatta oikeissa.
Joskus tuntuu ihan hullulta, kun vaikka teatterissa ihmiset tuntuvat joskus nauravan siksi, että luulevat sitä heiltä odotettavan. Ainakin luulen niin, koska en muuten ymmärrä miksi he nauravat.
Mikä sinua naurattaa?
Montako possua olet saanut kerätyksi kokoelmaasi?
Huolisitko siihen sian, jos Wagner tulisi tyrkylle? (Tunnethan Viivi ja Wagner -sarjakuvan)
Kiitos sanoistasi ja hyvää pääsiäisen jatkoa!
Olen jo lapsesta asti inhonnut esim ns.valmiiksi
naurettuja elokuvia aivan kun me oltaisiin niin
tyhmiä ettei ymmäretä nauraa jos on edes aihetta.
Minä saatan nyt nauraa jollekin possulle kun
katson sitä ja muistan antajan ja mitä silloin
sanottiin ! Sitten sitä puolta voi paljon it-
sekin huoltaa-esim.muutaman päivän kuluttua kun
on tapahtunut jotain älytöntä kertoo sen vähän
erilailla.Viimeksi esim.kun putosin pyllylleni
lumihankeen-lisäsin asiaan-tuli tällä ikää langennut nainen.hyvä kun ei ollut piilokameroita
kun yritin siitä ylös.jne
Anteeksi että loppui kun kanan lento.....Tämä
on niin uutta minulle,että luulin lopun tulleen
kun ruutu loppui ! Minulla on kaksikin kortin
lähettäjää Suomessa ja sillä on Vivi kortit
tuttuja mutta possu on vähän epä-aito ! Ei ollut
mikään muu nimimerkki joka kelpasi joten otin
tuon kun sitä on vähän huvin vuoksi käytetty.Eka
e:posti os.mm oli se.Mutta otin pois sen kun tuli
niitä virallisiakin kirjeitä.Tämän vihjeen sain
myös Suomesta.Siinä on laiskuus yllättänyt etten
ole laskenut possuja-kaksi possu taloakin olen
kyhännyt possuilleni-jos sanotaan pyöreästi ehkä
500-tai siitä vähän yli-juuri tuli tehtäväksi uusi
hylly-yksi kirjetoveri lopetti niitten keräyksen
ja ne ovat tulleet nyt tänne.
Nimimerkkisi on mielestäni ihan hauska.
Svinsamlare ei kuulostasi ollenkaan yhtä hyvältä.;)
Viivi ja Wagner esitetään näytelmänäkin Helsingin kaupunginteatterissa. En ole nähnyt sitä ainakaan vielä.
Hyvää pääsiäistä ja muuta mukavaa sinulle.
Minulta on moni kysynyt miksen hanki oikeaa
elävää ns pikkusikaa-kotielämeksi.Mutta just
siitä syystä kun ei edes takuut riitä siitä
voi tulla niin iso ettei saa sitä edes ulos ovesta.Siis ne ovat toistaiseksi olleet aika
hiljaa hyllyillä ja eivät edes rutise jos on
vähän pölyä nahan päällä!!!!!Se oli minun tutut
jotka leikillä akoi laittamaan sen grissamlare
postikortteihin!Alkoi minun pojan lapsuudessa
sai kortin Mr.Pigg-itävallasta koulukavereiltaan
Minut saa kyllä pelkkä tilanekomiikkakin hytkymään naurusta ja niitä tilanteitahan elämässä riittä =)!
Jos elämä oikein tympii voi hyvin ajatella
mitä itse on taas töppöillyt tai ottaa jonkun
hassun jutun-vaikka tietää,että se on vain
leikillä sanottu-puolivakavasti-ja sitten voi-
daan yhdessä nauraa sillekin "keksinnölle"
kanssa katketaksemme, kun minä kaaduin viime syksynä puutarhassa. Tallasin pilaantuneen omenan päälle epähuomiossa ja otin oikein kunnon liukulennon, kunnes lätsähdin peffalleni.
Mies sanoi, että olin ollut niin hölmistyneen näköinen, ettei hän voinut olla nauramatta ja kun selvisin siitä hölmistymisestäni niin nauroin mahdottomasti, sillä voin kuvitella miltä se lento oli näyttänyt ja varsinkin se ilmeeni siinä maassa istuessani.
Yleensäkin nauran asioille, missä olen itse naurettava. Olen järjestänyt monta herkullista hetkeä ystävilleni kuvailemalla oikein havainnollisesti miltä näytin, mitä sanoin ja miten toimin jossain absurdissa tilanteessa.
http://video.google.com/videoplay?docid=9125208079228405100&q=quintuplet
omalle kohdalle, niin saattaisi hymy hyytyä;))))
Opin sen vasta n. 15 vuotta sitten. Minulla oli kovin ikävä ja tosikkomainen työtoveri. Huomasin nopeasti, ettei hänen kuultensa voi kertoa hullunkurisista sattumuksistaan tai töppäilyistään. (Hän oli sen sortin ihminen, joka oli aina oikeassa, ja hän ei nähnyt mitään huvittavaa kenenkään töppäyksissä. Hänestä töppäykset olivat vain typeryyden ja ammattitaidottomuuden osoituksia.)
Minä olen ollut koko ikäni hajamielinen. Saatan hukata kädestänikin jonkin esineen, ja saan sitten etsiä sitä vaikka kuinka kauan. Työpaikallani, jossa vielä joskus käyn, on kulkukortit, jotta pääsisi sisään ovista. Työpaikalla ei ole puhelimia, vaan sama kännykkä kuin kotonakin. - Olen kiinnittänyt ketjuilla ja nauhoilla kaiken tarvitsemani itseeni. Kännykkä roikkuu kaulassa, kulkukortti ketjun päässä. Siitä huolimatta huomaan olevani yhtäkkiä ilman puhelinta tai kulkukorttia. - Aamuisin joudun yleensä aina kääntymään porraskäytävästä takaisin kotiin. Olen unohtanut jotakin. Joko se on puhelin, kulkukortti, kännykkä, lääkkeiden ottaminen, lompakko tai muu. - Tai muistan jättäneeni kahvinkeittimen päälle. Olen kehittänyt kahvinkeittimen sammuttamiseen oman rituaalin: Kun sammutan sen, niin sanon aina ääneen "ping". Siitä sitten muistan, olenko sammuttanut keittimen vai en.
niin että vedet silmistä vuoti ja vatsaa piti pidellä.
Sen aiheutti tyttäreni 10 kk:n vanha poika. Me joimme kahvia keittiössä ja pienokainen istui lattialla. Hyvin keskittyneenä istui ja luki pientä mainoslehteä. Yht`äkkiä nousi hirveä lemu keittiöön. Tyttäreni sanoi, että hän lukee lehteä istuessaan "pytyllä" niinkuin meillä muillakin on tapana. Ei muuta kyllä tarvittu. Totinen poika naama punaisena vänkää tuotetta housuun ja "lukee" tarkkaan lehteänsä. Se oli niin hupaisaa, että enpä ole pitkään aikaan niin makeasti nauranut.
Ei se joskus paljon tarvitse, kun hilpeä hetki koittaa.
Ei minua kyllä telkkarin hupijutut yleensä naurata, vaikka minulla onkin nauru herkässä.
Yleensä juuri tämä arkikomiikka on parasta naurunjuurta.
Me istutaan ts.samassa veneessä-istahdin aika
hiljattain mutta lumen päälle-eihän se mitään
mutta se ylös pääseminen kun ei ollut kun jää
jokapuolella-onneksi ei ollut yleisöä.Toisen
polven päälle en oikein voi tukea ja räpistelin
kun ruma rupisammakko-mutta pääsin ylös.Kun
kerroin tästä sanoin etteihän tämä mitään mutta
että tällä ikää ihmisetä tulee-langennut nainen!
Tästä tuli mieleeni kun oma poikani oli noin
vuoden vanha ja sain talvivaatteet päälle alkoi
tulemaan lemut joka suuntaan-ei siinä muuta kun
aloita kaikki alusta.
Toinen mille vieläkin monta kertaa nauretaan kun
poika seisoi sohvalla ja hoki:pul pul pul-jonkin-
laiseen tahtiin jonkun ajan kuluttua selvisi mistä
oli kysymys-iso veli lauloi Kulkuset kulkuset!
Olen ollut naimisissa sellaisen tosikon kanssa!
Pahinta oli kun se periytyi pojalle ja yritin
selvittää asiaa koulussa ja huonolla kielitaidolla.Hyöty oli se että kun hätä tuli
opin kielen äkkiä että voin auttaa lapsia.
Minun mies nauroi ainoastaan jos jollekin sattui
joku vahinko! No koulussa kun selitin sitä-ne
huolestui kun poika oli totinen eikä koskaan nau-
ranut-sanoin jos minä putoan tältä tuolilta niin
silloin se nauraa....!Tulee isältä-onneksi ei enää
ole näin ja poika on välillä vähän liiankin vitsi-
käs!!
taito ollut aina.Kun lähdetään jostain joku vaate lojuu tuolla kenen se kun minun.Unohdin kännykän vomistelusaliin kahdesti kännykkä ollut kaupassa yötä.
Ja kun lähden palaan käytävästä usein varmistamaan onko päällä mitään.Laitan avaimet samaan paikkaan,aamulla oli pyärän avaimet eri paikassa kun piti olla klo.9 kirkossa.Otin jo auton avaimet niin löytyi.
Kuoroharjoitus on aina ennen esitystä jos siitä myöhästyy menee hukkaan koko homma.
Hajamielisyys ei ole lisääntynyt vaan ollut.Kaikki menot pitää olla kalenterissa yritän muistaa silti katsomatta että muisti harjaantuu.Tänään vieruskaveri sanoi kaksi menoa joita en ole vielä pannut ylös.
Tiistaina MMl,llän lasten kanssa leikkimään vanhusten luo ja SPR.än lauluryhmään keskiviikkona täältä voin ne tarkistaa.
Ompa virkeä olo kun nukuin päikkärit on juhlailta enkä osaa valita mikä on mukavin meno.Illalla on TV,ssä hyvä Elisa.
lasten kanssa.Tyttäreni tyttö kolmivuotias sanoi että papalla on irtomapaat.
Poikani pienenä löysi pihalta huulipunan juoksutti minulle ja sanoi löysin sinun suun vierestä.
Poikani oli kylässä serkkjen luonaa.Joivat mehua kannusta kannun tyhjäksi katsoivat mitä oli pohjalla.Siellä oli kakka papanoita pienimmän lapsen.
Miten se sen tekin toisella vuodella oleva.Kukin miettiköön tykönään.
Näytin kiltille Liisalle taulua, jossa oli varpunen ja peippo. Kysyin: - Kumpi on peippo. Johon Liisa:
- Peippo on tuossa varpusen vieressä.
Tähän hätään ei ole montaakaan vitsiä ns.kotikielellä.
Ne ovat kaikki jo loppuneet ja luen ne ruotsiksi
ja se ei ole sama suomennettuna.Joten tämä antoi
piristystä kotimaasta.
k,,,,a kun saimme uuden kännykän.Poika otti sillä salaa meistä videon.Ohjelman aikana tanssii tätien kanssa.Minä tanssin mukana ja mies nosteli puntteja.
Heippa grissamlaren. Ilmeisesti löysin sinut.
Niitä "rappuja" en vielä.
Hyvää pääsiäisen jatkoa,t. tiisamummi
Minä kutsun rapuikksi sitä tekelettä minkä
lukija näkee tässä vasemmalle ja siinä näkyy
kaikki tulleet vastaukset joihin sitten voin
minä tai joku toinen vastata-kun on aikaa
ja innostusta.Se onnistuu aina joskus.
Hyvää päivän jatkoa.