Nyt viisaammat ihmiset olkaa hyvät ja kertokaa...
miten kirjailijan (ensi teos) ja kustantajan yhteistyö toimii?
Kuinka paljon kustantaja päättää kirjan tekemisestä ja ulkonäöstä, vai onko kaikissa päätöksissä kirjailijan oma mielipide tärkein?
Saako kirjailija itse päättää minkälainen kirjan kansi on, kirjan mittasuhteet ja materiaali?
Mietin vain että kun käsikirjoituksen myy kustantajalle, niin tehdäänkö se teksti sitten kustantajan oman mielen mukaiseksi kirjaksi?
miten kirjailijan (ensi teos) ja kustantajan yhteistyö toimii?
Kuinka paljon kustantaja päättää kirjan tekemisestä ja ulkonäöstä, vai onko kaikissa päätöksissä kirjailijan oma mielipide tärkein?
Saako kirjailija itse päättää minkälainen kirjan kansi on, kirjan mittasuhteet ja materiaali?
Mietin vain että kun käsikirjoituksen myy kustantajalle, niin tehdäänkö se teksti sitten kustantajan oman mielen mukaiseksi kirjaksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
pyörittää. Daa-a! Ei kannata kirjoittaa mitään valtavirrasta poikkeavaa, tai liian tunnepitoisia runoja, olipa ne sitten naivistisia tai inhorealismia uhkuvia, koska ihmiset eivät ole niihin valmiita. Kirjoittele ilmaiseksi Nuori Voima-lehteen, jos ottavat.
Periaatteessa kirjoittaja vastaa sisällöstä, kustantaja siitä, miltä kirja näyttää. Kustantaja on kuitenkin kirjasi ensimmäinen lukija ja pyrkii bongaamaan sieltä asioita ja kohtia, jotka eivät aukea, tai joiden logiikka ei toimi jne. Se palaute on kivempi saada ennen kirja-arvosteluja!
Ei kustantaja sitä puolestasi kirjoita, mutta keskustelee kanssasi siitä, miten saisit tekstin toimimaan niin, että siitä välittyisi se, mitä haluat kertoa. Työskentelykäytännöt muotoutuvat yksilöllisesti: riippuu kirjailijasta, kustantajasta ja tekstistä.
Kustannussopimuksessa sovitaan normaalisti vain rahasta ja aikatauluista, ei työskentelytavoista.
mikä on se prosentti, jonka kirjailija saa kirjan myynnistä? yhdellä kirjalla ei varmaankaan rikastu.
entäs jos kustantajalta tulee pakit, onko mahdollista että kirjan idea tai osia tekstistä ryöstetään? onko tällaista tapahtunut?
kiitti että viittitte vastailla:)
Kirjailijan osuus on n. 17% kirjan tuotosta. Suuret nimet tietysti pystyvät neuvottelemaan suurempia osuuksia, mutta tuo on perustaksa. Vapaakappaleita kirjailija saa yleensä kolmisenkymmentä, ja jos kirja ei myy, saa hän ostaa hyvällä alennuksella painoksen lopun.
Idean ryöstöskandaaleita aina silloin esiintyy, mutta enpä ole vielä törmännyt sellaiseen, jossa lähemmässä tarkastelussa olisi ollut perää. Suomalaisilla kustantamoilla on varsin korkea moraali.
mitä voi tehdä jos idea tai omaa tekstiä ryöstetään? miten sen saa selville ja miten voi todistaa että se on omaa?
onko kukaan kuullut että jokin kustantamo olisi ryöstänyt tekstiä? mikä kustantamo? mihin kustantamoon voi ainakin luottaa?
onko huonot mahikset saada kirjansa kustannettavaksi, jos on jotain 50 sivua, siis runoja? ei tuu kovin paksua kirjaa, mutta sisältö olisi muuten hyvää.
vaikuttaako tekstin määrä kirjan julkaisumahiksiin vai tuleeko kustantajalta viesti että liian lyhyt teksti, ei riitä kirjaksi?
Kyllähän viidestäkymmenestä runosta jo saa melkein ihan hyvän kokoisen läpyskän aikaiseksi, mutta runojen tie kustannusmyllyn läpi on vielä kuhmuraisempi kuin muun kirjallisuuden.
Tosiaan, ei se määrä vaan se laatu.
Sanoit, että sisältö on hyvää. Onko kirja käynyt jo jossain, missä sitä on arvioitu? Valitettavasti ei aina riitä, että se on kirjoittajan, kirjoittajan äidin tai kavereiden mielestä hyvää. Runoja on todella vaikea saada läpi. Valitettavaa, mutta totta.
Kokeile jotain pienkustantamoa ensiksi. Niissä suhtaudutaan suopeammin ensikertalaisiin.
Valmiiksi runokokoelmaksi 50 runoa voi riittää, mutta käsikirjoitukseen se on liian vähän. Kannattaa kirjoittaa 70-100 runoa ja lähettää se nivaska kustantajalle. Siitä määrästä ehkä löytyy se 50 julkaistavaksi muokattavaa runoa. Yleensä kustantajat myös kaipaavat kokonaisuuksia, joten runojen pitäisi olla jossakin suhteessa toisiinsa. Se, että on kirjoittanut sata runoa, ei riitä kokoelman perusteeksi, vaan pitää olla jokin peruste, miksi nuo nimenomaiset sata runoa ovat kokoelma.
tosi kivaa että vastailette:) ja autatte:)
mieltäni vaivaa kuitenkin vielä monia asia, sillä olen aikomassa lähettää runoni ensimmäistä kertaa kustantajalle. tiedän että odotukset eivät ole kovin korkealla, koska runoni ovat aika erilaisia kuin yleisesti. Mutta yrittäminenhän kannattaa aina.
voisitteko vielä kertoa jotain neuvoja mitä kannattaa muistaa, kun lähettää kässärinsä kustantajalle?
esim. mitä saatekirjeeseen kannattaa kirjoittaa? ja mitä ei kannata?
Runojen julkaiseminen on kulttuuriteko, niillä yleensä ei rikastu kukaan. Jos uskot omiin runoihisi ja olet niin pitkällä, että olet niitä julkaisemassa, tartu vaikka puhelimeen ensiksi. Juttele runoja toimitavan kustannustoimittajan kanssa ja kysy, miten he haluavat tekstisi (cd-, sähköposti, printit) ja haluavatko he esim. palautuskuoret tms. valmiina mukana. Nämä asiat on vain pakko kysyä, ei voi tietää jos ei kysy.
Katso myös uusia runokirjoja sillä silmällä, että minkä kustantamon kirjoista itse pidät? mihin seuraan omasi sopisivat? minkä kustantamon tuotanto ei ole sinun runoillesi hyvä ympäristö. Katso, missä kustantamoissa ihailemasi runoilijat julkaisevat. Sitten sekaan vaan!
Älä huolehdi varkauksista, sinulla on originaalit ja voit aina esittää ne todisteena, jos oma juttu pullahtaa muualla esiin. Suomessa on kirjapuolella korkea moraali ja tekijänoikeuksia myös valvotaan hyvin. Jos liityt Kopioston jäseneksi, he tekevät sen puolestasi.
Tsemppiä ja onnea!
Kopioston jäseneksi voi liittyä vain liittymällä järjestöön, joka on Kopioston jäsen. Yksittäiset henkilöt eivät voi liittyä Kopioston jäseneksi.
Jossain esitettiin - varmaankin liittyen Arno Kotron väitettyyn plagiointin koskien A.K.:n "Musta morsian"-kokoelmaa, että jenkkilässäkin oikeus hyväksyy todisteeksi kirjoittajan itselleen postin kautta lähettämän, sinetöidyn kirjekuoren (jossa siis on leima päiväyksineen).
Tämä on Suomen oloissa varmastikin ylimitoitettua. Ainakin toivon niin. :)
Tuota noin. Itse en ole vielä saatekirjeitä väsäillyt, mutta varmastikin ytimekkyys on hyvästä. Anna runojesi puhua puolestaan, selittely ei ainakaan auta. Waltarikin oli tätä mieltä.
Kaikenlaisia ohjeita tähänkin saa erinäisistä kirjoittajan oppaista, joita löytyy kirjastosta pilvin pimein. Ylistetty olkoon suomalainen kirjastolaitos!
Lopuksi: millä tavalla runosi ovat "aika erilaisia kuin yleisesti"? Kiinnostaa vain.
Ja muuten, paitsi että täälläkin on usein todettu, että tiedon saaminen kustantajalta vie kuukausia, puolikin vuotta, niin vielä varmaan kannattaa palauttaa mieliin, että materiaalia pitää luultavasti kierrättää lukuisilla kustantajilla, koska hylkäysprosentti on niin huima, etenkin runoissa, luulen ma. Joten ei lannistuta siellä sitten!
Tuli yksi juttu mieleen miten ryöstetyn tekstin voisi todistaa omakseen; elikkä jos on tallentanut tekstin cd:lle ja cd:ssä on tallennuksen päivämäärä, niin eikös se ole viimeinen päiväys siitä kuka tekstin on oikeasti kirjoittanut, koska aikaisempaa päivämäärää ei ainakaan ryöstäjältä löydy!!!
Toimiiko logiikkani?
Tai voi vaikka tietokoneelta katsoa kyseisen tekstin tiedostopäivämäärän, koska se on viimeksi tallennettu.
Olisiko tämä paras todiste ryöstöä vastaan?
Aika huvittavaa, että varaudun todella tekstini ryöstömahdollisuuteen, vaikka enhän oikeasti usko että kustantamoissa olisi niin ilkeitä ihmisiä:)
Runoni ovat niiiin uniikkilajia, että vaikka kustannusprosentti on hyvin pieni, en ole lannistunut:)
Sähköpostia voi myös käyttää dokumenttina. Itse usein lähetän sähköpostin perään, jossa todetaan, mitä esim. puhelimessa on sovittu. Samoin, jos lähetät eri kustantamoille juttujasi, kannattaahan jo oman muistin tueksi merkitä vaikka kalenteriin, mitä on lähettänyt minne ja milloin. Tällaisetkin merkinnät käyvät todisteena. Ja ennenkaikkea itsellä on täsmällisesti ylhäällä, mitä on tapahtunut. Siitä on etua, jos alkaa oikeuksia peräämään.
da Vinci -koodin ideavarkausjupakka kääntyi kirjailijan voitoksi.
Suora plagiaatti on osoitettavissa kun se on kaikille selvää.
Idean varastamisen osoittaminen on lopulta mahdotonta koska uusia ideoita ei ole, omasikin on todennäköisesti varastettu, eikä se suinkaan ole tietoista. Sanoja, sanajärjestyksiä ja inhimillisessä elämässä toistuvia kuvioita ei voi patentoida. Kun miljoonat ihmiset pyörittelevät juonirakennelmia, samoja väistämättä syntyy.
Esittämistapa ratkaisee. Se on kuin sormenjälki.