Minulla on ollut masennusta jo pari vuotta, pahentunut viimeisen vuoden aikana. Ja tämä ei ole mitään "teinimasennusta", vaan elämässäni on tapahtunut paljon hirveitä ja ikäviä asioita. Kevät on, kesä tulossa, mutta tämä masennus ei hellitä ollenkaan. Ystäviä minulla ei ole, pari asuu toisella paikkakunnalla mutta ei nekään kunnon ystäviä ole. Olen hyvin yksinäinen myös. En ole seurustellut koskaan. Olen viettänyt kaikki juhlapyhät ja muut juhlat yksin aina. Uudet vuodet meni kotona ollessa, pääsiäiset yksin, vaput, juhannukset ja kaikki..
Yritän kuvailla oloani tällä hetkellä, ja joka päivä:
Mikään asia ei tunnu miltään, jos tulee hyvä numero kokeesta, ei tunnu miltään. Itkettää ja ahdistaa myös. Hmm.. joskus jopa pelottaa samaan aikaan. Hermostuttaa, tulee hiki tämän takia joskus.
Huoh, olisi edes yksi kunnon ystävä johon voisi luottaa täysin ja joka ymmärtäisi minua. Voisi halata milloin ja missä vain :)
Jostain syystä kunnon ystävä olisi minulle paras naispuolinen, en tiedä mistä se johtuu. Kaverit olisi vain miespuolisia, en osaa luottaa miehiin samalla lailla kuin naisiin..
Yritän kuvailla oloani tällä hetkellä, ja joka päivä:
Mikään asia ei tunnu miltään, jos tulee hyvä numero kokeesta, ei tunnu miltään. Itkettää ja ahdistaa myös. Hmm.. joskus jopa pelottaa samaan aikaan. Hermostuttaa, tulee hiki tämän takia joskus.
Huoh, olisi edes yksi kunnon ystävä johon voisi luottaa täysin ja joka ymmärtäisi minua. Voisi halata milloin ja missä vain :)
Jostain syystä kunnon ystävä olisi minulle paras naispuolinen, en tiedä mistä se johtuu. Kaverit olisi vain miespuolisia, en osaa luottaa miehiin samalla lailla kuin naisiin..
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itselläni on myöskin tätä masennusta.
Tuota haluan sanoa sulle, ettei ole väliä oletko yksin vai et ; se masennus saattaa olla kuitenkin.
Esimerkiksi itse olin samalla tavalla ennen ; lomat yksin, ei kavereita, ei poikaystävää.
Mutta nyt kun on kavereita (hyviä sellaisia) , ja lomat menee sujuvammin niin ei se mitään auta.
Minua masentaa samalla tavalla ; en osaa iloita paljon mistään. Myönnetään sain hyvän numeron yhdestä kokeesta ja olin siitä hiukan onnellinen, mutta loppujen lopuksi elämä tuntuu helkutin pahalta.
Yleisin ajatukseni liittyy erilaisiin tapoihin tehdä itsemurha.
Kaikki riippuu sinusta. Ne asiat, joista haluat tehdä tärkeitä ; tulevat sinulle tärkeiksi. Ne asiat joita haluat saada ; Tulet saamaan
Mutta onko se onnellisuutta?
Loppujen lopuksi henkinen olemuksesi tekee sinusta onnellisin, hengitä. Katso aurinkoa, itsekin kattelen usein. Masentunut olen, mutta koitan iloita siitä mitä minulla on..
No joo oon vähä tunteellisel pääl, sori jos tuli liian pitkä viesti.
Pärjäile
Totakin oon miettiny, että jos mulla nyt olis paljon ystäviä joiden kans viettäis ne juhannukset ja muut, niin auttaiskohan sekään tähän masennukseen.
Mikä sitte auttaa, jos sitä kerran masentuu kunnolla niin voiko siitä ikinä edes parantua.. Tätä meinaan on jatkunu mulla tosi pitkään jo, eikä kesäkään auta yhtään, vaan varmaan pahentaa.
Kiva ku vastasit, jaksamisia sullekin.
En tiedä auttaako tämä sinua mutta aina kun olen itse masentunut niin kuuntelen musiikki ja se piristää, ei paljoa mutta elämä tuntuu siedettävältä sen jälkeen
Kuuntelen kyllä musiikkia, se auttaa pelkästäänkin joskus, mutta joskus tuntuu että se vain pahentaa..
Tähän voisin lisätä sen vielä, että olen ollut aina villi lapsi ja koulussakin sain monta kertaa jälki-istuntoa pelkästä riehumisesta tunnilla. Mutta tähän sitä on nyt tultu, nykyään olen hiljainen, harvoin nauran tosissani, muissa maailmoissa elävä "erakko".
Tuskin olisin itsekään uskonut vielä vuosi pari sitten mihin synkkään kuiluun sitä ollaan putoamassa, ja tuskin vielä olen edes sielä pohjalla, kovaa vauhtia ollaan kyllä menossa :/
No tuota uskoisin, että se sinua auttaisi vähän. Koska ensivaihe on aina päästä nykyisestä elämästä toiseen.
Kyllä sulla varmana on jtn kavereita, mutta ne on sellaisia jotka ei oo ottanu suhun yhteyttä, etkä säkään niihin. Tee poikkeus, ja soita jollekin heistä:) Mee ulos, kun siellä aurinkokin niin kivasti paistaa.
Itsekin olen saanut monta kertaa jälki-istuntoa, tossa pari vuotta sitten oli aika hurjaa. En itsekään olisi koskaan uskonu , että minusta tulisi hiljainen , no joo tuliha musta myös kostonhimoinen ja vihainen mutta se ei nyt liity tähän.
Koita jaksaa, onko sulla koiraa? Jos ei oo , niin varmaan sieltä päin löytyisi vanha pariskunta , joilla on koira nii voisit ulkoiluttaa niiden koiraa? Koska koira on niin mukava olento , itelläni sellainen niin tuleepahan käytyä ulkona edes kerran päivässä. Silloinkin yritän välttää ihmisiä, mutta tota yks vaihtoehto ois koira.
Toinen vaihtoehto ois saada vanhat välit vanhojen kavereitten kanssa kukoistumaan. Koita jaksaa, elät vain itseäsi varten:)
Jep, tutulta kuulostaa. Varsinkin nyt oon vihanen siksi kun tähän masennukseen vajosin, siis itselleni. Mutta enhän sille mitään voi. Kummasti se ihminen voikin muuttua, villistä riehujasta hiljaiseen ja ujoon.. *huokaus*.
Eipä mulla koiraa ole, vaikka sellaisen haluaisinkin. Koirista olen aina tykännyt. Olishan se kiva jos olis joku iloinen häntää heiluttava karvapallo täällä mua piristämässä :D Tulis varmasti ulkonakin käytyä useammin. Täytyy vissiin vakavasti harkita tuota.
Sullekin jaksamisia, ja kiitos kun vastasit taas.
Totta joka sana, mutta nää nykyset koulukaverit on sellasia, joiden kanssa en todellakaan jaksais olla vapaa-aikana. Niiden jutut ovat niin eri tasoa, ja muutenkin tuntuu että he ovat aivan eri planeetalta, tai sitten minä olen. Kyllä niiden kanssa voi koulussa vaihtaa pari sanaa, mutta vapaa-aikana tulisin varmaan hulluksi heidän seurassaan. Kaunis ilma oli tänään kyllä, kävin kyllä puistossa kävelyllä ja sielläkin näki vain iloisia pareja kävelemässä käsi kädessä.. :/
Tunnen itseni todella paljon samanlaiseksi. Saanko kysyä sinun ikääsi?
On esimerkiksi kyse kokonaan eri tilanteesta jos olet vasta jotain 13...
Haluan vain tietää, onko minunkin iälläni vielä olemassa tämänlaisia kohtalotovereita... :/
Täytän tänä vuonna 18 vuotta.
Minun iälläni on vielä olemassa samanlaisia erakoita :) Saan huokaista helpotuksesta, etten ole ainoa...
Asutko maaseudulla, tuli vain mieleen?
Ihmiset sanovat että pikkukylissä asuvat erakoituvat helpommin.. (kavereiden valinnan määrä on suppeampi) En sitten oikein tiedä.
Et todellakaan ole ainoa erakko tässä iässä, tässä yksi toinen enkä ole mistään pienestä kaupungista. Pitäisköhän perustaa jokin erakoiden kerho heh
Mullakin on kyllä aikamoiset koulukaverit , en pidä heistä yhtään. Enkä jaksaisi olla myöskään heidän kanssa vapaa-aikana, hekin ovat eri maailmasta kuin minä. He koko ajan puhuvat jstn animesta sun muusta tällaisesta, kun minua kiinnostaisi puhua aivan eri asioista.
Kävit kävelyllä :) No joo on niitä iloisia pareja joka puolella, yhes vaihees mua rupes vituttaa mainokset tv:ssä, koko ajan jtn *pusi pusi* - mainoksia. Meinasin tulla hulluks.
Mut tota käy toki useammin kävelyllä, kyllä se tekee hyvää!:)
Pakko sun kuitenkin on jotenkin alkaa nostaa ittees, muuten se vaa pahenee.
Kannattaa välttää himas yksin istumist. Hakeutuu sellasiin paikkoihin, miss on muit ihmisii. Vaikka se tuntuukin tyhmält pyörii toiste seas ilman kaverii, nii on joku mahdollisuus sittenki saada sellanen.
Sit pitää hoitaa tota kuntoaan ertyisen hyvin. Jos body voi hyvin, niin sekin heijastuu mielialaan.
Voisit alottaa jonkun urheiluharrastuksen, mieluummin joku joukkuelaji. Ihan harrastus tasol.
Hoitaa ulkonäköään ja pukeutuu hyvin. Niin, ja terveellinen ruokailu ja nukkuu riittäväst.
Tollasta vois koittaa. Et siin mitään kuiteskaa hävii.
saatko minkäänlaista apua?
mullakin oli kuilua kaksi vuotta, mutta löysin jonkun, joka minut nosti ylös rakkaudesta.
ette ehkä usko, mutta jeesus.
Olen täysin samaa mieltä ; Liikunta se vasta auttaiskin.
Jos oot hiukan pullee, nii ilman muuta liikunta ois tosi hyvä vaihtoehto:)
Tsemppiä vielä :>
En tosiaan tarkottanut, että kundin, jotenki käsitän et kyse pojast, ulkonäös olis mitään korjattavaa.
Hyvä kunto vaan auttaa parempaan mieleenki. On vaan kokemusta masennuksesta(kin).
Voi mennä pahaks, jos ei mitään tee.
Miltä kuullostaa? Aamul ei pysty nouseen ylös sängyst, ei siis pääse duuniin. Ei uskalla men ulos. Ei vaan pysty. Vetää verhot kiinni ja istuu keittiön nurkassa, tajuu ite kyl, että tarvii jo ulkopuolist apuu, mut ei pysty toimimaan.
Nykyään voin jo paljon paremmin. jotain pienii depiksii tietyst ain välil.
Kuullostaa varmaan crayzilt, mut yksin himaski olles pukeudun ain hyvin ja koitan ol mahdollisimman "style", antaa vaan itsetuntoo.
Kaikkii keinoi kannattaa yrittää.
Niinpä kaikki keinot auttaa :) Itelläni on taas tapana meikata itteäni, ei mul yleensä oo tapana meikata mutta kotona yritän näyttää mahdollisimman nätiltä:) Joskus yritän laittaa hiukset jotenkin eri tavalla,
kokeile säkin depressed_loser keksii jtn. :)
Eikä oti loser , tos lopus kuulosta hirveen hyvältä. :p
No joo, kyllähän toi hyvin pukeutumine/muu itsensä siistinä ja "hyvän" näköisenä pitäminen auttaa hetkeksi, mutta pidemmän päälle se on ihan turhaa. Tai ei voi sanoa turhaa, mutta ei se olotila loppupeleissä miksikään muutu. Ja kropasta pidän jonkinlaista huolta, läski en ole.
Päivä kerrallaan, kyllä se tästä, toivottavasti.
Minkä ikäinen olet? Ajattelin että olisimme voineet jakaa ajatuksia sähköpostin välityksellä? Jos virkistäisi?
Itse olen 13v luotettava, huumorintajuinen tyttö..
Päivä kerrallaan
Yksi teko vain
Päivä kerrallaan, yksi teko
Jaksat jo enemmän kuin eilen
Teko toisensa jälkeen, auttaahan se
Älä pysähdy, aurinko paistaa tänään Sinua varten
Älä jähmety, tartu meihin
Pian elämältäs löydät intohimoa,
Ehk jotain sellaista mihin pian rakastut.
Jaksa odottaa, kyllä tämä tästä.
Meitä on niin monia, samankaltaisia
Itseltäni tuntuu, etten pärjää en
Etten jaksa loppuun asti
Silti joka päivä sängystäni nousen
Maailma on julma, siksipä sille hymyillään
Maailma on julma, piilota tuntees
Ole sinäkin julma, piilota tuntees ja esitä vahvaa
Se oikeasti auttaa, vaikka vain hetkeksi
Ja tottakin. Kiitos.
moi!
haluaisitko jutella vaikka sähköpostilla?mulla on nimittäin samanlaisia tuntemuksia kun sulla, ja kaverini oon (varmaan ite) onnistunu myös karkottamaan. oon käyny myös puhumassa masennuksesta mut kukaan ei tunnu silti osaavan auttaa..en päässy tänäänkään kouluun,on paha olla tosiaanki :S laitan osotteeni tähän,et toivottavasti kirjotat,siitä ois varmasti apua meille molemmille! [email protected]
"On esimerkiksi kyse kokonaan eri tilanteesta jos olet vasta jotain 13..."
Ikärasismia? Väitätkö kenties, ettei 13-vuotias voi potea todellista masennusta?
Tuo on todella kurjaa. Minulla on vähän sama ongelma. Erityisesti kirpaisevat juhlapyhän, ja sellaiset ajat, jolloin tietää "kavereidensa" olevan
pitämässä hauskaa keskenään.
Minulla on tuonut hieman lohtua, kun aloitin kesäteatterinporukassa, josta en tuntenut ketään. Antaa voimia, ainakin hetken.
Voimia sinulle.
Tottakai tuo on teinimasennusta, et kai muuten keräisi sääliä internet tovereilta? Vitun ääliö...
Kevät, kesä on, hyvä että huomasit... :)