Luultu nivusvaiva paljastuikin lonkkanivelen rustossa olevaksi reiäksi. Ei tietoa missä tai miten on syntynyt.
Ortopedin mukaan siihen loppui juokseminen, palloiluharrastuksista puhumattakaan.
Tuleeko minusta 23-vuotiaana puoli-invalidi? sitä tässä olen kelaillut. Jos ainoat asiat joista olen saanut hyviä fiiliksiä viedään pois, niin mitä mä teen sen jälkeen?
Ortopedin mukaan siihen loppui juokseminen, palloiluharrastuksista puhumattakaan.
Tuleeko minusta 23-vuotiaana puoli-invalidi? sitä tässä olen kelaillut. Jos ainoat asiat joista olen saanut hyviä fiiliksiä viedään pois, niin mitä mä teen sen jälkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämästäsi vaan etsimään uusia tapoja. Itselläni laitettiin lonkkaan tekonivel ja kans sain unohtaa lentopallon, ratsastuksen yms muut tärinää aiheuttavat. Onnellinen olen siitä että mahdollisuuksia on monia! Vaikka ikääkään ei ole kun 28v. Aluksihan shokki mutta nyt jo alan hyväksyä uusia asioita! Tsemppiä vain=)
liikunta oli mulle kaikki kaikessa. sitten saan yhtenä päivänä huomata olevani lähes rampa. nyt sitten vaan harrastamaan postimerkkien keräilyä ja pulujen ruokintaa?
Tietenkin voit kokeilla jos lääkäri lupaa joitakin muita liikunnallisia juttuja. On se kipee asia kun karsitaan tavallaan elämää... Tiedän. Se on aluksi kamalaa!! Se pitää rauhassa hyväksyä ja huomaat paljon uuttakkin mitä voit tehdä. Mieti rauhas, kuinka jos liikunta, haluat jatkaa: Olisiko valmentajana tai ohjaajana mahdollisuuksia! Hyväksyminen aikanaan helpottaa oloasi paljon! Ymmärrän sinua täysin ja tiedän miltä sinusta tuntuu!!
itselläni on lonkkaproteesit joihin on kerran vaihdettu jo uudet osat koska entisistä kului kuppiosan muovit loppuun.pelaan veteraanijääkiekkoa,tennistä ja silloin tällöin veteraanijalkapalloa.täytän 50 ja olen pelannut 20 vuotta näillä proteeseilla.lihaskunto on kaiken a ja o.toukokuun 14 lähdetään riikaan pelaamaan proteesilätkää MM-tasolla,että silleen.lihakset kuntoon ja voit harrastaa.se on miehestä kiinni mitä tekee.ei saa jäädä tuleen makaamaan