mihinkään! On tosiasioiden kieltämistä, jos väittää muuta.
Omat sosiaalityöntekijäni sanoivat jokin aika sitten, että iso osa heidänkin tekemistään huostaanotoista jäisi tekemättä, jos perheille olisi tarjota avohuollon tukea, edes sairaan lapsen kuntoutusta ei ole vara kustantaa.
Ja vaikka täysin puolueetonta tutkimusta huostaanottoperusteita ei ole tehtykään, on silti tutkimuksessa todettu, miten puolueellisesta näkökulmasta perheen asioita tarkastellaan. Ja sekä oikeudessa että lautakunnassa, joka sijoituksen viime kädessä päättää, menevät TÄYSIN läpi sosiaalityöntekijöiden puolueelliset perustelut perheestä. Tämä ei johdu sosiaalityöntekijöiden korkeasta ammattitaidosta, vaan oikeuslaitoksen mädännäisyydestä.
Niin kauan kun et tunne perhettä, etkä tiedä todellista tilanneta, et voi tietää todellisia huostaanottoperusteita yhdenkään lapsen kohdalla. Ne rahat, jotka käytetään tällä hetkellä sijoitusjärjestelmän ylläpitämiseen, tulisi käyttää perheiden tukemiseen. Tästähän sijaisperheillä nyt hätä on, että menettävät ansionsa jos huostaanottojen määrä saataisiin laskemaan.
Mitenkään muuten tuo raivoaminen ei ole selitettävissä.
Omat sosiaalityöntekijäni sanoivat jokin aika sitten, että iso osa heidänkin tekemistään huostaanotoista jäisi tekemättä, jos perheille olisi tarjota avohuollon tukea, edes sairaan lapsen kuntoutusta ei ole vara kustantaa.
Ja vaikka täysin puolueetonta tutkimusta huostaanottoperusteita ei ole tehtykään, on silti tutkimuksessa todettu, miten puolueellisesta näkökulmasta perheen asioita tarkastellaan. Ja sekä oikeudessa että lautakunnassa, joka sijoituksen viime kädessä päättää, menevät TÄYSIN läpi sosiaalityöntekijöiden puolueelliset perustelut perheestä. Tämä ei johdu sosiaalityöntekijöiden korkeasta ammattitaidosta, vaan oikeuslaitoksen mädännäisyydestä.
Niin kauan kun et tunne perhettä, etkä tiedä todellista tilanneta, et voi tietää todellisia huostaanottoperusteita yhdenkään lapsen kohdalla. Ne rahat, jotka käytetään tällä hetkellä sijoitusjärjestelmän ylläpitämiseen, tulisi käyttää perheiden tukemiseen. Tästähän sijaisperheillä nyt hätä on, että menettävät ansionsa jos huostaanottojen määrä saataisiin laskemaan.
Mitenkään muuten tuo raivoaminen ei ole selitettävissä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
heillä ei ole huoleen aihetta, koska aiheellisia huostaanottoja tulee varmasti olemaan niin kauan kuin tällä planeetalla ihmisiä riittää. Mutta se ei tunnu heille riittävän.
Ja miksi aiheettoman huostaanoton kokeneilla perheillä ei saa olla mahdollisuutta hyökätä rahanahneita, VÄÄRIN TYÖNSÄ HOITAVIA sijareita vastaan, kyllä niistäkin tapauksista on aivan riittävästi todisteita ja kokemusta. Monesti on tapahtunut, että huostaanotto tehdään väärin perustein ja lapsi joutuu huonompiin olosuhteisiin kuin on kotonaan ollut.
Ja se liki vuoden täällä kestänyt biovanhempien YLEISTÄVÄ haukkuminen - sekö on oikeutettua?
Jos edes osa bioista alkaa vastata samalla mitalla takaisin, niin ai ai ai kun tuntuu pahalta....
aiheettomien huostaanottojen olemassa olon:
1) sosiaalijohtajat
2) sijarit
3) asioista TÄYSIN tietämättömät sivulliset
Esim. tuomari-tuttavani, joka on lukenut tuhansia sivuja asiakkaidensa asiakirjoja,
on täysin tyrmistynyt huostaanottojärjestelmän
vääryyksistä ja lain rikkomuksista tämän päivän Suomessa.
Huostaanottoasioiden käsittely on vihdoinkin saatava tuomioistuimiin, mieluiten sovittelutuomioistuimiin, koko virkamieskoneiston valitussysteemi hallintotuomioistuimineen on romutettava.
Ja kansanedustuslaitoksesta lasten hyväksi (koulu, tarhat, lasten terveydenhuolto ja ehkäisevä sosiaalityö) budjetoidut varat on korvamerkittävä niin, että ne käytetään oikeisiin kohteisiin.
Sairaalla lapsella on oltava oikeus hoitoon, eikä huotaanottoon. Samoin joka ikinen vanhempia syyllistävä asiakirja on todennettava poliisitutkinnalla ja lääkärin lausunnoilla, sosiaalityöntekijöiden antamat diagnoosit esim. vanhempien terveydestä eivät ole riittäviä.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta sanotaan nyt lyhyesti, että perheiden PERUSOIKEUDET on taattava.
Kunnilla "ei ole varaa" tukitoimiin, mutta kaikenmaailman hiitoputkia ja oopperataloja ym. on rahaa rakentaa...
Valtio maksaa kunnille niiden tekemät huostaanotot, kustannuksista esitetään todellisia kuluja suurempia arvioita.
Guzeninako se oli joka taannoin kirjoitti, että jos kunnat haluavat valtiolta rahaa, on löydettävä lapsia huostaanotettaviksi.
valtiolta rahaa huostaanottojen määrän mukaan, eikä valtio valvo millään tavalla rahojen käyttöä.
Ennaltaehkäisevä tuki perheiltä puuttuu miltei täysin. Voi sanoa miltei, kun edes toimeentulotukea ei normien mukaan kaikissa kunnissa ja kaikissa tapauksissa makseta, avohuollon tuesta nyt puhumattakaan.
avohuollontukea, koska ei ole kuulema mistä antaa, mutta sijaisperheelle maksetaan yli 900 e/kk sijaislapsesta!?
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, eikä huostaanottoja saisi tehdä muuta kuin niissä tapauksissa, joissa huostaanoton perusteet todella täyttyvät.
Ja silloinkin vanhemmille on tarjottava mahdollisuus kuntoutumiseen ja tuettava kehitystä oikeaan vanhemmuuteen. Nyt ei tueta millään tavalla! Ja vaikka vanhemmat olisivat jo muutaman vuoden suunnan muutoksella osoittaneet tilanteen muuttuneen, huostaanottoa ei silti pureta! Kai ne huostaanottoluvut koko ajan kasvavat kun vanhemmille ei tarjota purkuun mahdollisuutta.
Kertokaa joku, mitä järkeä tässä systeemissä on?
Kävin KD:n perhepoliittisessa seminaarissa 25.3. eduskunnassa kuulemassa, että lapseni kuuluu niihin yhteiskunnan roskiin, jotka kuntien rahanpuutteen takia viranomaisten toimesta lakaistaan maton alle eli laitokseen pois päättäjien silmistä. Eduskunnasta kyllä lähtee vuosittain rahaa kuntiin esim. psykiatristen hoitojonojen lyhentämiseksi, mutta koska niitä ei korvamerkitä, toisin sanoen tarkkaan kohdenneta tiettyyn kohteeseen, rahat käytetään johonkin muuhun ja lasten psykiatrisen hoitojonot sen kuin kasvavat.
Näin tapahtuu myös silloin kun lapsella on jokin neurologinen diagnoosi, synnynnäinen sairaus, eikä vanhempien syyllistämisestä pitäisi olla tietoakaan. Jos vaikkapa autismin, Aspergerin tai Touretten syndrooman vaikeita käytöshäiriöitä aiheuttavien oireiden hoitamisen uuvuttavat vanhemmat lähtevät hakemaan apua yhteiskunnalta, on hoitopaikkojen puutteen takia uskomatonta tarjottava apu: huostaanotto. Sairas lapsi sijoitetaan – ei suinkaan sairaalaan – vaan laitokseen tai asiasta ollenkaan tietämättömille sijaisvanhemmille, jotka luulevat oireita lapsen huonosta kohtelusta tai hoidon laiminlyönneistä johtuviksi seuraamuksiksi.
Puhutaan 'lapsen edusta', mutta sairaan lapsen huostaanotto ei ole kenenkään edun mukaista, ei perheen, ei sijaisvanhempien, eikä ennen kaikkea lapsen. Sijaisvanhempien resurssit eivät riitä sairaalahoitoa tai kuntoutusta vaativien lasten hoitamiseen, eikä lastensuojelulain alaisissa laitoksissa sosiaalialan koulutuksen saanut henkilökunta ole valmis vastaamaan lapsen oireiden mukaisesta hoidosta.
Koska puolustuskyvyttömien ryhmien - vanhusten, mielenterveyspotilaiden ja lasten - eduista on viime vuosina vähennetty kaikki mahdollinen, on sairaiden lasten osuus kaikkein vaikeimmin ymmärrettävissä. Se että kansanedustuslaitoksessa julkisessa keskustelussa myönnetään nämä epäkohdat kansanedustajien, Lastensuojelun Keskusliiton ja oikeusoppineiden taholta, niin mitä tarvitaan vielä, että myös rivikansalaiset saadaan vaatimaan sairaille lapsille hoitoa eikä huostaanottoa?
raha virtaa.
Kunnat sen sijaan joutuvat maksamaan lapsen psykiatrisen hoidon kuin tukitoimet ylipäätään, ja siihen "ei rahaa ole".
Oman lapseni kohdalla on aikanaan tullut todettua tällaisen lumehoidon antaminen, lastenpsykiatri kirjoittanut lähes identtiset lausunnot sairaan lapsen hoitotukea varten, väliä näillä yli vuosi.
Minkäänlaista hoitoa hän ei laitoksessa saamansa hoidon aiheuttamiin traumoihin saanut, "hoitokäynnit" todistuksen mukaan ensin 1krt/viikko. Ei toteutunut.
Reilun vuoden kuluttua tapaamiset joka kolmas viikko, ei toteutunut.
Täytyy sanoa, että epäilys valtion kustantamasta "hoidosta" on noussut mieleen, sillä mikään, mikä maksaa kunnille, ei ryhdytä ja se, minkä maksaa valtio, kunnat "toteuttavat" säästeliäästi.
Onneksi kaikesta mustaa valkoisella.
pitäisi nousta nykyistä alas ajettua lapsipolitiikkaa vastaan.
Kun lapseni oli tarhassa, joka vuosi sain lastentarhanopettajalta kuulla, miten taas on määrärahoja supistettu, jopa vanhempien tuomat piirustuspaperit ja askartelumateriaali olivat toivottuja, koska niitä ei ollut riittävästi vara hankkia. Puhumattakaan, että henkilökuntaa olisi ollu aina riittävästi, sijaisia ei saanut hankkia sairastuneiden tilalle. Ketkä tästä kärsivät? No lapset tietysti.
Tiedän tapauksia, joissa pienipalkkainen yh-äiti yrittää tehdä jopa ylitöitä, että perustarpeet perheellä täyttyisivät, tukea ei saa, lapset ylipitkiä päiviä tarhassa edellä kuvatuissa olosuhteissa.
Ja tiedän myös niitä tapauksia, jossa äidin tulot ovat niin pienet, että työssä käymisestä huolimatta perhe elää osittain toimeentulotuen varassa. Siis pakollisten menojen jälkeen äidin palkka ja lapsen tuet yhteensä tekevät n. 200-400 e/kk, sillä pitäisi hankkia ruoka, vaatteet, harrastukset...
Yhteiskunta on kehittänyt perheiden auttamisen sijaan esim. Varpu-projektin, jolla tarhan henkilökuntaa ohjataan kiinnittämään huomiota suurennuslasilla kaikkiin mahdollisiin puutteisiin, alkaen lapsen väsymyksestä, liian pienistä kengistä, kiukuttelevasta käytöksestä, että saataisiin aihetta lastensuojeluilmoituksen tekemiseen.
Riippuu monesti lastensuojelun työntekijöistä, mutta noista olosuhteista on tehty monta aiheetonta huostaanottoa, jotka oman alueeni lastensuojeluviranomaiset myöntävät turhiksi. Sanoivat vielä minulle, että 'yritä nyt tätä asiaa tuoda julkisuuteen, koska me emme voi määrärahojen puutteesta julkisuudessa puhua, ettei lähtisi tuoli alta.'
varten muttei muuhun lastensuojelutyöhön.
Sijoitukseen käytetty raha tulee valtiolta muuttei esimerkiksi lapsen biologiselle perheelle annettu toimeentulotuki.
Lautakunta ei päätä lopullisesti huostaanotosta, vaan hallinto-oikeus. Tahdonvastaisessa huostaanotossa pitää olla todella vahvat perustelut että se menee hallinto-oikeudessa läpi, eikä siihen riitä sosiaalityöntekijän perustelut vaan lausunnot pitää olla kaikilta tahoilta jotka ovat perheen kanssa olleet tekemisissä ja kaikkien lausuntojen tulee tukea huostaanottoa, muuten se ei kyllä pysy voimassa!
Meidän kunnassa ei tehdä aiheettomia huostaanottoja (tiedän kyllä monen bion tästä asiasta pillastuvan) mutta huostaanotto meillä oikeasti tehdään VIIMEISENÄ keinona kun kaikki avohuollon toimet on käytetty. Tuonhan sanoo lakikin.
jos vanhemmat vastustavat. On hyvä, jos teidän kunnassanne toimitaan lain mukaan, koska kaikissa ei niin tapahdu.
Minut taivuteltiin huostaanottoon väärin lupauksin.
että lööperiä laskettelet. Vain ja ainoastaan sosiaalityöntekijöiden näkemykset riittävät hallinto-oikeudessakin. Siellä siunataan lautakunnan päätökset, lautakuntahan siunasi jo sosiaalityöntekijän päätöksen. Eikä lautakunta toimita hallinto-oikeuteen itselleen epäedullista materiaalia vaan ne asiakirjat sosiaalilautakunta panttaa siten, etteivät ne ole käsittelyssä ollenkaan.
Miksi siirrät lautakunnan vastuuta hallinto-oikeudelle?
Saatat puhua kuntasi puolesta tottakin, mutta varmasti kaikki kunnat ovat kanssasi samaa mieltä siitä, että huostaanotto on viimeinen keino. Kukapa sosiaalilautakunnan jäsen sanoisi, että oli tekemässä väärän päätöksen ja olevansa siten kyvytön hoitamaan luottamustehtäväänsä josta kokouspalkkion nostaa.
Kaikista mukavinta on tuo, kun viittaat lakiin väärinkäytösten oikeutuksena, ikään kuin lakia todellakin noudatettaisiin. Ei noudateta eikä tarvitse yrittää aivopestä ihmisiä uskomaan kuntien pyrkimyksestä pyörittää bisnestä huostaanotoilla avohuollon tukitoimien sijaan.