Hei kaikille!
...Yleensä menee koiran ostot ja myynnit, miten kaikki osuu nappiin, niin ostajan kuin kasvattajankin näkökulmasta.
Meillä oli niin ihanasti kultsun kanssa jota aikoinaan ajoin satojen kilometrien päähän katsomaan, että pakko kertoa siitä:)
Menin sinne kasvattajan luokse, ja pentuja oli 8 vai peräti 9, en ole ihan varma, mutta sen tiesin että kaksi narttua vain on vapaana, ja sitä narttua etsinkin. Nämä olivat kasvattajan ensinmäiset pennut.
Menin sinne huoneeseen peuhaamaan pentujen kanssa missä ne olivat, en yhtään tiennyt mitkä pennut olivat varattuja mitkä vapaita, ja mitkä tyttöjä tai poikia. Ihastuin heti yhteen pentuun ja se oli mielestäni kaikkein ihanin ja kaunein pentu, juuri se jonka olisin halunnut, valtasi sydämeni samantien.
Siinä kauhun sekaisissa tunnelmissa yritin etsiä toista sopivaa siitä joukosta kun olin varma ettei se voi olla enää vapaana. Juuri se pentu halusi koko ajan syliinkin, ja minä en oikein tiennyt mitä tehdä kun pelkäsin kiintyväni siihen liika ja paijaisin vain sitä pentua.
Sitten uskalsin änkyttäen varmaan kysyä, että mitkä pennut ne ovat mitkä ovat vapaana? Ja voi miten ihana yllätys juuri se pentu oli vapaana joka oli siitä joukosta sydämeni vallannut, olin niin onnellinen, tärisin varmaan ihan näkyvästi onnesta, ja samalla pelkäsin, että mitä jos en olekkaan kasvattajan mielestä sopiva koiran omistaja, ja hän ei haluakkaan antaa koiraa meille.
No kuitenkin kasvattaja oli arvannut, että se on se pentu joka meille lähtee, oli ollut ihan varma asiasta:)Joten kaikki pelkoni oli ollut turhaa, mutta kai silläkin jokin tarkoitus oli, aina pitää näköjään ihmisen pelätä kai sitä pahinta:))))
Kovasti kasvattaja oli salaa toivonut, että olisin valinnut sellaisen pienen sirpsakan tytön joka oli todella kaunis, mutta eipä saannut mieltäni muuttumaan vaikka kysyikin varmistaakseni ajatukseni.
Näin meillä ostajan ja kasvattajan ajatukset menivät täydellisesti yhteen:)
Miten teillä muilla on nämä koiran katsomis tilanteet mennyt, niin ostajat kuin ksvattajatkin? Kohtaako toiveet, vai onko joskus vaikea tehdä sitä päätöstä, ostajan onko tuo nyt varmasti oikea meille, tai kasvattajan onko nuo nyt juuri oikeita ostajia tuolle koiralle?
Hyvää Pääsiäistä kaikille koiramaisetpulinatpoppoolle:)
...Yleensä menee koiran ostot ja myynnit, miten kaikki osuu nappiin, niin ostajan kuin kasvattajankin näkökulmasta.
Meillä oli niin ihanasti kultsun kanssa jota aikoinaan ajoin satojen kilometrien päähän katsomaan, että pakko kertoa siitä:)
Menin sinne kasvattajan luokse, ja pentuja oli 8 vai peräti 9, en ole ihan varma, mutta sen tiesin että kaksi narttua vain on vapaana, ja sitä narttua etsinkin. Nämä olivat kasvattajan ensinmäiset pennut.
Menin sinne huoneeseen peuhaamaan pentujen kanssa missä ne olivat, en yhtään tiennyt mitkä pennut olivat varattuja mitkä vapaita, ja mitkä tyttöjä tai poikia. Ihastuin heti yhteen pentuun ja se oli mielestäni kaikkein ihanin ja kaunein pentu, juuri se jonka olisin halunnut, valtasi sydämeni samantien.
Siinä kauhun sekaisissa tunnelmissa yritin etsiä toista sopivaa siitä joukosta kun olin varma ettei se voi olla enää vapaana. Juuri se pentu halusi koko ajan syliinkin, ja minä en oikein tiennyt mitä tehdä kun pelkäsin kiintyväni siihen liika ja paijaisin vain sitä pentua.
Sitten uskalsin änkyttäen varmaan kysyä, että mitkä pennut ne ovat mitkä ovat vapaana? Ja voi miten ihana yllätys juuri se pentu oli vapaana joka oli siitä joukosta sydämeni vallannut, olin niin onnellinen, tärisin varmaan ihan näkyvästi onnesta, ja samalla pelkäsin, että mitä jos en olekkaan kasvattajan mielestä sopiva koiran omistaja, ja hän ei haluakkaan antaa koiraa meille.
No kuitenkin kasvattaja oli arvannut, että se on se pentu joka meille lähtee, oli ollut ihan varma asiasta:)Joten kaikki pelkoni oli ollut turhaa, mutta kai silläkin jokin tarkoitus oli, aina pitää näköjään ihmisen pelätä kai sitä pahinta:))))
Kovasti kasvattaja oli salaa toivonut, että olisin valinnut sellaisen pienen sirpsakan tytön joka oli todella kaunis, mutta eipä saannut mieltäni muuttumaan vaikka kysyikin varmistaakseni ajatukseni.
Näin meillä ostajan ja kasvattajan ajatukset menivät täydellisesti yhteen:)
Miten teillä muilla on nämä koiran katsomis tilanteet mennyt, niin ostajat kuin ksvattajatkin? Kohtaako toiveet, vai onko joskus vaikea tehdä sitä päätöstä, ostajan onko tuo nyt varmasti oikea meille, tai kasvattajan onko nuo nyt juuri oikeita ostajia tuolle koiralle?
Hyvää Pääsiäistä kaikille koiramaisetpulinatpoppoolle:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä olen aikoinaan ostanut kaksi koiraa, ensimmäinen meni aivan nappiin (ihana koira, eli vanhaksi), toisen ostin kaksi vuotta myöhemmin (samaa rotua), ei mennyt ihan niin nappiin kuin odotin (luonne!), mutta tulivat vanhemman kanssa hyvin juttuun.Eli sikäli hyvä.
Seuraavat uudet koirat onkin oman kennelin tuotantoa.
Ja ihania kaikinpuolin!
Mitä olen pentuja myynyt tässä vuosien varrella, on kaikki päässeet just hyvin koteihin, yhtä lukuunottamatta: tulivat lemmikkiä ostamaan, ja myöhemmin yllättäen koirasta pitikin löytyä käyttöominaisuuksia (joita en pentua myydessä voinut luvata), joten heiltä lähti koira kiertoon.
Siis väärille ihmisille näköjään myin sen pennun.
Aika monta kertaa on käynyt juuri noin kuin sullekin, että tietty pentu kiipeää ostajakandidaatin syliin, ja niin se pentu on valittu :o)