Oletko tullut ajatelleeksi että joku perheenjäsenistä saattaa irrottautua vl-siionista ja elää toisella tavalla, koska hänen sydämensä ei pidä oikeana vl-liikettä. Hän vain alkaa ajatella ja arvottaa asioita toisella tavalla.
Tämä on tavallista, mutta ei kovin yleistä kuitenkaan. Suurin osa vl-perheiden lapsista pitäytyy katsomuksessa johon heidät on kasvatettu. Mitä minä kolmikymppisistä tutuistani tiedän.
Mutta eivät kaikki halua pysyä siinä, eri syistä. Miten sinä kohtaat eri tavalla elävän ja ajattelevan veljesi tai sisaresi, tai muun sukulaisesi?
Täällä toisessa viestissä joku kirjoitti osuvasti:
"Henkinen sidonnaisuus joka syntyi lapsena otetaan nyt vallankäytön välineeksi."
Osuvasti sanottu.
Oma lapsuuden perhe on syvä voiman ja luottamuksen lähde. Se rakentuu lapsuudessa, kun lapsi on haavoittuvimmillaan ja tarvitsee tukea. Hän rakentaa ensimmäisen verkostonsa perheenjäsenten varaan.
Kun kasvaa aikuiseksi, kukin valitsee ja muovaa maailmankatomuksensa tavallaan, itsensä näköiseksi.
Mutta vl-perheessä alkaakin silloin jyvien erottaminen akanoista.
Roskat ulos! Lika ja synti pois meistä!
Jos joidenkin lasten näkemys maailmasta alkaakin olla erilainen kuin vl-perheen näkemys, seuraus on armottomuus: tietoinen kanssakäymisestä eristäminen, avoin halveksunta, leimaaminen milloin hulluksi, milloin ahneeksi, milloin milläkin pahuuden leimalla.
En ole enää viiteen vuoteen ollut vl. Vl-perheeni katkaisi kanssakäymisen kanssani. Valmistuin sosiaalityöntekijäksi ja opintojeni aikana kävin läpi kipeän irrottauutmisprosessin vl-liikkeestä. Avioiduin ei-vl-naisen kanssa ja perustimme perheen.
Ei ole tarvetta syyttää ketään. Ihmettelen vain ettei tällainen ole oikein.
Jos tulee elämässä vastoinkäymisiä, niillä lyödään, ei suinkaan tueta. Kas: eipä sinulla ollutkaan siunausta, ähäkutti. Minua syytetään milloin mistäkin. Erityisesti se miten äitini minua syylllistää vihjailevilla puheillaan on raskasta ottaa vastaan.
Asun naapuripitäjässä kuin siskoni ja kaksi veljeäni. Välimatkaa on 70 km mutta voisin yhtä hyvin asua Kuussa!
Perhejuhliin ei kutsuta, ei kerrota suvun kuulumisia, ei pidetä yhteyttä. Kun enoni kuoli, kukaan ei kertonut siitä ennen kuin hautajaisten jälkeen! Hän oli ollut minulle tärkeä ja läheinen. Olin lupautunut hänen arkunkantajakseen. En saanut tehdä sitä palvelusta hänelle.
Eristäminen on julmaa todellisuutta ja tuntuu arjessa.
Lapsuudessa syntyneet siteet ovat tärkeitä - ainakin itselleni. Sosiaalityöntekijänä tiedän miten tärkeää myös aikuisuudessa ovat lähisuhteet. Mutta itse olen ei-ihminen omalle perheelleni. Minua ei ole heille lainkaan olemassa.
Minunko pitäisi siis tappaa itsessäni, sydämessäni, oleva kintymys ja rakkaus isoveljeen, pikkuveljeen ja siskoon?
Ylösnousemuksen ilosanomaan ja riemuun kaikille kuuluvasta armosta sekoittuu surullinen juova.
Tämä on tavallista, mutta ei kovin yleistä kuitenkaan. Suurin osa vl-perheiden lapsista pitäytyy katsomuksessa johon heidät on kasvatettu. Mitä minä kolmikymppisistä tutuistani tiedän.
Mutta eivät kaikki halua pysyä siinä, eri syistä. Miten sinä kohtaat eri tavalla elävän ja ajattelevan veljesi tai sisaresi, tai muun sukulaisesi?
Täällä toisessa viestissä joku kirjoitti osuvasti:
"Henkinen sidonnaisuus joka syntyi lapsena otetaan nyt vallankäytön välineeksi."
Osuvasti sanottu.
Oma lapsuuden perhe on syvä voiman ja luottamuksen lähde. Se rakentuu lapsuudessa, kun lapsi on haavoittuvimmillaan ja tarvitsee tukea. Hän rakentaa ensimmäisen verkostonsa perheenjäsenten varaan.
Kun kasvaa aikuiseksi, kukin valitsee ja muovaa maailmankatomuksensa tavallaan, itsensä näköiseksi.
Mutta vl-perheessä alkaakin silloin jyvien erottaminen akanoista.
Roskat ulos! Lika ja synti pois meistä!
Jos joidenkin lasten näkemys maailmasta alkaakin olla erilainen kuin vl-perheen näkemys, seuraus on armottomuus: tietoinen kanssakäymisestä eristäminen, avoin halveksunta, leimaaminen milloin hulluksi, milloin ahneeksi, milloin milläkin pahuuden leimalla.
En ole enää viiteen vuoteen ollut vl. Vl-perheeni katkaisi kanssakäymisen kanssani. Valmistuin sosiaalityöntekijäksi ja opintojeni aikana kävin läpi kipeän irrottauutmisprosessin vl-liikkeestä. Avioiduin ei-vl-naisen kanssa ja perustimme perheen.
Ei ole tarvetta syyttää ketään. Ihmettelen vain ettei tällainen ole oikein.
Jos tulee elämässä vastoinkäymisiä, niillä lyödään, ei suinkaan tueta. Kas: eipä sinulla ollutkaan siunausta, ähäkutti. Minua syytetään milloin mistäkin. Erityisesti se miten äitini minua syylllistää vihjailevilla puheillaan on raskasta ottaa vastaan.
Asun naapuripitäjässä kuin siskoni ja kaksi veljeäni. Välimatkaa on 70 km mutta voisin yhtä hyvin asua Kuussa!
Perhejuhliin ei kutsuta, ei kerrota suvun kuulumisia, ei pidetä yhteyttä. Kun enoni kuoli, kukaan ei kertonut siitä ennen kuin hautajaisten jälkeen! Hän oli ollut minulle tärkeä ja läheinen. Olin lupautunut hänen arkunkantajakseen. En saanut tehdä sitä palvelusta hänelle.
Eristäminen on julmaa todellisuutta ja tuntuu arjessa.
Lapsuudessa syntyneet siteet ovat tärkeitä - ainakin itselleni. Sosiaalityöntekijänä tiedän miten tärkeää myös aikuisuudessa ovat lähisuhteet. Mutta itse olen ei-ihminen omalle perheelleni. Minua ei ole heille lainkaan olemassa.
Minunko pitäisi siis tappaa itsessäni, sydämessäni, oleva kintymys ja rakkaus isoveljeen, pikkuveljeen ja siskoon?
Ylösnousemuksen ilosanomaan ja riemuun kaikille kuuluvasta armosta sekoittuu surullinen juova.
Vastaukset 146
Vanhimmat
Todella törkeää käytöstä lapsuudenperheeltäsi. Ei ole oikein käyttäytyä noin nimittäen itseään uskovaiseksi.
Itse olen luopunut vl-uskostani 10 vuotta sitten. Perhe pitää kyllä yhteyttä entiseen malliin, sukulaiset eivät niinkään.Toisinsanoen suhteet joihinkin ovat säilyneet hyvinä. Ihmettelen miksi pitää niin tiukasti jakaa ihmiset joihinkin karsinoihin, kuin ihmisiä ollaan kaikki.
En osaa muuta neuvoa kuin että keskity oman elämäsi rakentamiseen.
Keskity kaikessa rauhassa siihen ja luota Taivaan Jumalaan, jonka armon varassa me kaikki täällä saamme elää. Et ole suinkaan heikoilla, onhan sinulla vaimosi. Ehkä tämän suku "adoptoi" sinut. Ole avoin uusille ihmissuhteille ja huolehdi omasta parisuhteesta.
Tunnen tilanteen. Irrottauduin itse vl-liikkeestä kaksi ja puoli vuotta sitten, valmistumiseni jälkeen, ja olen nyt elänyt "tavallisena" kristittynä. Voin hyvin ja pidän vl-taustaani oikeastaan ihan rikkautena. Lääkärin työssä on hyvä tuntea myös hengellisiä ulottuvuuksia. Monet vl-ystävistä ovat edelleen pitäneet minua ystävänään. Mutta ei pidä päästää heitä määrittelemään omaa itseä eikä elämäänsä.
Vöoimia ja Jumalan siunausta sinulle!
Kiitos ystävällisestä rohkaisusta.
Toisinaan mietin, mikä oikeus heillä on nimittää minua "epäuskoiseksi". En koe olevani sellainen!
Uskoni on erilainen kuin heillä mutta en ole EPÄUSKOINEN.
käytös ei ole Kristuksen mielen mukaista käytöstä omaisiltasi. Perhesiteiden ei pitäisi katketa eikä kärsiä vaikka jokainen kulkisi sitä tietä minkä on itselleen valinnut.
Se että vanhemmat ja sisarukset tuntevat surua poislähtösi takia,ei saisi millään tavalla vaikutta keskinäisiin kanssakäymisiin.
Olen murheellinen puolestasi todella! Toivottavasti omaisesi saavat "tunnon" omasta käytöksestään, sillä ei tuollainen ole ollenkaan sitä mihin Raamattu meitä kehoittaa.
Toivon sinulle voimia elämääsi kaikesta huolimatta.
Itse irroittuduin vl:sta jotain kymmenen vuotta sitten. En ole erityisemmin huomannut mitään hyljeksimistä. Ehkä joskus, kun vl-veljeni kanssa olemme vanhempien kanssa yhtäaikaa tuntuu, että häntä suositaan ja kehutaan minun kustannukksellani. Pelkäsin ennen kuin lähdin vl:sta juuri tätä. Mutta yllättävän hyvin kaikki on mennyt.
on rakkaus.
Ja omille lapsillehan soisi niin hyvää kuin mahdollista,oli ne VL:iä tai ei. Ainakin normaalisti nämä asiat kuuluis näin toimia. Mutta jos vanhemmat ei ole tehneet oikein, kukapa meistä aina osaa.
Niin ei myöskään nämä tee oikein, jotka vanhempiasi arvostelevat täällä sanojesi perusteella. Koska ei ole nähneet tilannetta. Ihmisen käytöshän johtuu jostakin, nin myös sinun vanhempiesi käytös. Ehkä he ovat vaan väsyneitä ja ehkä hekin tarvisevat tukea. Koska tuntuu, että tilanne on lukkiintunut.
Se on niin, että kun lapset lähtee kotoa yleensä, niin siinä tapahtuu sellainen murrosvaihe, ja siinä on monesti vanhemmillakin opettelemista monen asian suhteen. Ja tuskin siinä vaiheessa kukaan osaa oikein kaikkea tehdä, eikä muutenkaan. Niin, että minusta nämä arvostelevat mielipiteet vanhemmmistasi ei ole mielestäni oikeutettuja. Raamattu opettaa, että vanhempia tulis kunnoittaa.
Ja jos vanhemmat on VL:iä, se voi olla, että vanhemmat ei ehkä tahallaan ole edes tällaista halunneet. Se voi olla vaan seuraus uudesta tilanteesta ja ehkä niin että he ei ehkä tiedä mitä he tekevät tällaisen uuden tilanteen vuoksi ja miten suhtautua tilanteeseen. Ja tämä uusi tilanne on ehkä liian vieras heille. Ehkä he ovat tottuneet vaan siihen, että ollaan vaan VL:ien kanssa. Ja ehkä tämä uusi tilanne on shokki heille. Eikä siinä tilanteessa jaksa monikaan ajatella selvästi asioita. Ja tällaisessa tilanteessa voi helposti väärinkin toimia. Eikä se ole ihme.
Siis he ei ole ehkä tienneet miten oikein ratkaista asioita. Ja siitähän se asoioiden onnistuminen johtuu yleensä, että osaa ratkaista asiat.
Jospa sinä menisit ja ottasit ne ensimmäset askeleet heidän luokse ja keskustelisit asiasta rakkaudella.
Sehän on kuitenkin niin, että ne solmut ajallaan aukeaa. Se voi olla vaan se ajasta kiinni ja myös siitä, että miten sinä itse heihin suhtaudut. Oletko ehkä loukannut heitä jotenkin kovilla sanoilla tms.? Jos näin on, jos sinä menisit ja pyytäsit anteeksi heiltä näitä vääriä sanoja, arvostelevaa mieltä yms. He on kuitenkin sinun vanhempasi ja sinulla on vaan yhdet vanehmmat.
Se alkuaika tällaisessa on kuitenkin, se kaikista vaikein. Mutta tilanteisiin helposti tottuu.
Mutta se olis hyvä jos jakasit muuttaa tätä suuntaa ja mennä heidän luokse puhumaan tästä tilanteesta ja miten sinä kärsit tästä.
Ja sanoisit, että sinä kuitenkin rakastat omia vanhempia, etkä halua tällaista, etkä kaikesta huolimaatta haluais heitä loukata. Ja että sinä kärsit tästä.
Kun tällaista tapahtuu, jokaisella on useimmiten taipumus puhua asiat omaksi eduksi.
Ja se nuoren ihmisen kapinoiminen vanhempia vstaan kuuluu nuoren ihmisen ellämään kotoa irtautumisvaiheessa. Mutta sitä esiintyy myös kun lapsi tai vanhempi valitsee toisen tien joko uskossa tai elämässä muutenkin.
Se ei minusta ole oikein, että jos heti ollaan asialla ja jompaa kumpaa tuomitsemassa, jos näin tapahtuu. Tällaisissa asioissa tulee helposti ylilyöntejä puolin ja toisin. Mutta se oikea suhtautumine olis neutaraali ja puolueeton.
Se kotoa lähtevä nuori tarvitsee tilaa. Ja vanhemmilla on uusi tilaanne joka myös heistä voi tuntua vaikealta.
Minulla on yksi suklainen jonka kanssa yritän pitää yhteyttä, ja hän on lapsuudessaan ollut uskovainen. Mutta ei enää ole. Yritän pitää häneen yhteyttä ja muihinkin epäuskosiin sukulaisiin.
Mutta joidenkin kanssa voi olla vaikeaa puhua.
Ja jos puhuu uskon asioista, Kaikki ei pidä siitä ei läheskään kaikki.
On kuitenkin eräs sukulaismieheni joka on jo nuoruudessaan kieltänyt uskon tai näitä on oikeastaan aika monta.
Ja viimeksi vähän aika sitten hän soitti ja kun yritin olla hänen kanssa yhteydessä hän vakuutti oikein puhelimessa, että hän ei halua olla VL. En tiedä miksi hän näin menetteli.Vaikka en ole sanallakaan hänelle puhunut siitä asiasta.
En ole siis koskaan yrittänyt häntä "käännyttää",
Vastasin, että en halua hänen kanssa puhua siitä. Ja että jos täällä jotakin tapahtuukin, se ei ole uskon syy, vaan se on ihmisestä johtuvaa.
Hän sanoi jotenkin tähän tapaan, että te olette siis samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Vastasin, että niin juuri.
Olemme aikasemminkin keskustelleet näistä asioista.
Mutta nyt hän soitti sellaisen sukulaisen luota, joka on kovasti vastaan tätä uskoa. Jonka tyttökin teki kerran parannusken, mutta uskon että vanhmmat vaikuttivat, että tyttö ei jaksnaut uskoa pitkään. Heillä on vahva negatiivinen asennoituminen meikäläisiä kohtaan. Ja luulen, että hän on saanut sieltä vaikutteita.
Niinpä vaikka muuten olen voinut hänen kanssa puhua. Niin nyt meni tilanne lukkoon.
Mutta sanoin rakastavani häntä.
Ja hä sanoi myös minulle, että hän rakstaa minua.
Puhelusta ei tullut pitkä, koska ilmassa oli niin raskas henki.
Mutta pidän tästä henkilöstä, enkä aio tämän takia katkaista suhdetta häneen. Koska aikasemmin meillä on ollut hyvät suhteet ja hän on jopa pyytänyt käymään. Ja olis mökkiäänkin antanut yöksi.
Mutta samalla ajattelen, että jos hän nyt teki käänteen ja uskalsi soittaa vaan tämän toisen ihmisen luota ja teki lopullisen päätkösen ja teki rajan selväksi. Koska hänellä oli se toinen kovasti tätä uskoa vastustava henkilö viersssä ja puhelimessa oli kovaääniset auki ja he oli kahdestaan paikan päällä.
Terveeseen psykologiseen kehitykseen kuuluu kapinoida ja uhmata. Suurten kirkkokuntien sen kummemmin kuin pienempien uskonnolisten ryhmien jäsenet eivät koskaan vapaudu "lapsen kengistään" halutessaan totella Jumalaa.
Samoin kuin aikuisiän kynnykselle ehtinyt nuori, joka aina vain tekee vanhempien mieliksi. Hän voi heidän silmissään olla "hyvä" ja "kunnon" ihminen mutta aivan varmasti neuroottinen.
En ihan tätä tarkoittanut.
Uskovainen on aina vallan alainen ihminen. Uhmaaminen ja kapinointi on terveellistä. Uskovaisten asennoutuminen on monesti kovin herttaista mutta se ei johda vapautukseen.
ja kannattaa olla hyvissä väleissä kaikesta huolimatta. Siitä on kuitenkin siunaus.
Muistan kuinka eräs VL: kertoi seniilistä äidistään, jota hän kävi häntä säännöllisesti katsomassa.
Niin hän kertoi, että hän aina myönsi asian olevan niin kuin hänen äitinsä sanoi. Koska itse ymmärrän näin, että tämä äitivainaja jo nyt, ei kuitenkaan olis ymmärtänyt mitä hän puhui. Ihailen suuresti tätä henkilöä ja hänen taitoaan.
Niin, että ei sekään ole nuorten taholta oikein. Että vanhempiaan polkevat.
Jumala on kuitenkin antanut juuri nämä vanhemmat lapselle. Ja se vanhempien kunnoitus on kuitenkin Raamatun mukaista. Ja siitä seuraa siunaus omaan elämään.
Jos nuori muuttuu, niin jospa hän ei kuitenkaan yritä vängellä muuttaa omia vanhempia. Koska ei ne vanhat ihmiset yleensä enää voi muuttua.Ja aika on jon niin paljon erilainen kuin ennen, silloin kun he oli nuoria.Että kaikki ei jaksa tätä uutta aikaa sulattaa, eikä vastaanottaa. Eikä siihen saa ketään pakottaa.
Ne on vahemmat on jo yleensä sitä mitä on. Ja monet ei jaksa enää otta uusia asioita vastaan, kun tulee siihen määrättyyn ikään. Ja tämäkin täytyy vaan hyväksyä.Jossakin on katto siis tällasiissa asioissa miten paljon ihminen jaksaa uusia asioita ottaa vastaan. Ja sitten tulee huippu ja monelle matka alaspäin.
Silläpä sitä kysytäänkin nuorelta joustavauutta ja vastuuntuntoa. Monet vanhemmat vielä herkistyy,ja ottavat hyvin pahasti sen jos omat lapset kapinoivat heitä vastaan. Kyllä näissä asioissa on aina opettelemista meillä kaikilla, että osais suhtutua näihin, niin kuin uskovaiselle sopii. Siis vaikka tilanteet on vaikka mitkä, niin emme me uskovaisena halua väärin menetellä.
Asioissa voi olla monta puolta. Mutta jos vanhempia kunnioittaa, myös omat lapsenne katsovat mallia siitä. Jos ette heitä kunnioita, he katsovat siitäkin mallia.
Tulee mieleen Raamatusta henkilö, joka on nimeltään Tobias. Hän ei voinut jätttää vanhempiaan, kun oli ainoa poika.
Siis ei sitä tarvi asioita kärjistää, eikä vanhempiaan jättääa tällaistenkaan asioiden vuoksi että lapsi aikuistuu.
Mutta ne luonteet voi hiotua ja se nuori kotoa lähtenyt voi henkisetikin kypsyä ja jaksaa ehkä sen jälkeen suhtautua eri lailla asioihin. Ei se syy aina tarvi vanhemmissa, eikä edes lapsissa. Vaan se voi olla vaan vaikeian tilanteen ja muurrosvaiheen seuraus.
Ja kun nämä ongelmat osaa oikein rataksita, sen jälkeen voi se yhteinen tiekin olla tasaista ja hyvä kulkea.
Ja kun se usko on opettajana sydämmessä, se ei syyttele ketään ihmistä ei edes vanhempia, vaan haluaa korjata sen oman puolen ensimmäisenä.
momenlaisista asioista ja purkautua. Mutta tuskin ne asiat oikenee täällä. Vaan ne tulis asianomaisen kanssa puhua.
Ja täällä on monenlaista neuovojaa. Mutta oletko huomannut, että kaiki sanoo erilailla. Ja myös vääriin asioihin annetaan lupa. Siis se on kuitenkin meillä jokaisella, se oma vastuu miten menetellä. Se helpoin tie ei aina ole se paras ratkaisu ja oikea tie.
Minä sanosin ja antasin tällaisen neuovon; Että älä kaikkea usko, mitä sinulle puhutaan.Sillä ihmiset puhuua aina. Mutta valitse sinä se Raamatum muakinen neuovo ja opetus, sillä siitä seuraa siunaus elämään. Ja rulkoie Jumalalta oikeaa mieltä ja viisautta. Niin Jumala auttaa sinua ajallaan ja sinä menestyt.
Varmaan hirveä todeta, että koko lapsuuden on elännyt ehdollisen rakkauden kohteena. Kyllä se vetää mielen matalaksi. Kuitenkin ihmettelen tässä viestiketjussakin ilmenevää vl:ien suurta sukulaisrakkautta. Suku on kuin klaani, jota ilman maailma tuntuu vaaralliselta. Voisi olla terveellistä ex-vlien:n muuttaa alueelle, jossa kukaan ei tunne heitä. Ajan oloon suvusta irtautuminen voisi tuntua helpotukselta.
eikä puhua sen yli.
opetatte keskeiset hengelliset asiat omaan korvasyyhyynne täysin vastoin Raamatun oppeja.
emmekä hajottaa.
on otettu esiin tuo, kuinka yritetään nimenomaan hajottaa. Perhe hajottaa itse itsensä, kun sulkee yhden perheenjäsenen pois siksi kun tämä ei usko samalla tavalla kuin muu perhe.
tällaiset tilanteet.Tai voi johtua. Ja miten ne siat voi ajan kanssa oieta.
vaan sielunvihollinen on nyt ollut asialla. Ja se on tuhanten juonten konstimesatri ja voi kääntää ja vääntää asiat niin ylösalasin. Että ihminen sokastuu, eikä näe asioita oikein. Musta voi silloin näytttä valkoselta ja päinvastoin.
Ja tässä tilanteessahan on 2 henkilöä.Eikö ole väärin toista vaan puoltaa ja toista syyttää. Ja mistä me teidämmme onko asia näin kuten avauksessa sanotaan. Emmehän me ole nähneet tilannetta. Mutta ihminen voi kokea tämän asian tällaisena. Ja sitä voi väärinki tuntea.
Sano vielä katkeraksi, niin SRK:n ohjeet "epäuskoisen" kanssa keskustelemiseksi on täytetty!
Jos tämä on aivan tosi kertomus ei mahdollisesti oma sepittämäsi tarina,ihmettelen kovasti.Onko vanhempasi oikeita vl-uskovaisia ja henkisesti terveitä?Anteeksi,oliko sisaruksesi samassa liemessä?Tuttavapiirissäni on jokaisella ei-uskovaisia lapsia enkä ole koskaan kuullut enkä nähnyt tällaista.Sinä olet viisaampi ,jos et katkaise suhdetasi vanhempiin ,älä myöskään kylvä katkeruutta vaimoosi ja mahdollisiin lasiinne .Voisko sinun uskosta luopuminen olla kolaus ja pettymys heidän itsetunnolleen ja kasvatukselleen, sekin mahdollisuus tässä on?Yleensä epäuskoiset lapset ovat monen rukouksen lapsia vanhemmille ja näin ollen rakkaita
>>>Uskomatonta!
Kirjoittanut: mummi 16.4.2006 klo 20.33
Jos tämä on aivan tosi kertomus ei mahdollisesti oma sepittämäsi tarina,ihmettelen kovasti.Onko vanhempasi oikeita vl-uskovaisia ja henkisesti terveitä?Anteeksi,oliko sisaruksesi samassa liemessä?
Yksikin kaveri asuu avoliitossa ja vl vanhemmat ovat sanoneet että kylään tullaan vasta sitten kun olette
käyneet kirkossa. Ovat olleet 5 vuotta eristyksissä suvultaan.
Toinen asia vielä kun ex-vl lapset menevät naimisiin hääjuhlaan ei saavu vanhemmat eikä yleensä sukukaan.
Vaikka hääjuhla olisi alkoholiton mutta kun se vietetään ravintolassa ja siellä tanssitaan häävalssi.
hääjuhlassa. Mutta voihan sitä mennä muualle siksi aikaa kun se häävalssi tanssitaan.
sukulaisia. Mutta emme me heitä voi pakottaa vihille. Ei sitä asiaa voi pakottaa. Lapset on aikusia ja tekevät itse valinnan.
Niin murheellista kuin se vanhempien puolelta on, niin he ei enää voi vaikuttaa paljonkaan tällaisiin asioihin, vaikka kuinka haluais.
Mutta jos Jumala saa vaikuttaa asioihin oikealla tavalla, silloin voi tapahtua ihmeitä. Ja silloin tämä kaikki tällainen näyttää väärältä ja turimiolliselta.
Anteeksi vaan,mutta minä en voi pitää oikeana uskovaisen tekona ,että katkaisee omaan lapseensa yhteyden.Ei mene sitten mitenkään ajatukseen vain siitä syystä ,että lapsi ei ole uskomassa.Väkisinkin tulee mieleen luonnevika tai jokin henkinen tila tai vika uskon näköalassa.Sinäkö hyväksyt tuollaisen henkisen painostuksen lastansa kohtaan ? Minua kauhistuttaa ajatuskin ,että on monenarvoisia lapsia.Tottahan kirjoittaja kirjoittaa ,vaikka olisin mielelläni halunnut ,että se ei olisi totta .Minä olen ammattiauttaja siitäkin huolimatta mitä mieltä olet kirjoituksestani
Oletko muuten sitä mieltä,ettei vl.lle ole syntiä tuommoinen menettely mitä kirjoittaja kertoo vanhemmistaan?Onko niin ,että kirkas sädekehä estää näkemästä omia hurkauden vikoja?
Vanhemmat ajoivat taloni ohitse (asuin avoliitossa siellä) aina tilaisuuden tullen ja kyttäsivät ketä minulla oli kylässä jne.. että saivat kuittailla jälkeenpäin "huonosta" elämästäni.
Vahtivat kenen auto oli pihalla sunnuntaiaamuna, että pääsivät sanomaan: "Taisi olla kovat juhlat eilen ja paljon viinaa juotu koska Jukkakaan ei päässyt lauantai-iltana autollaan kotiinsa?" Kun totesin, että on taas kytätty, sain vastaukseksi: "Ei olla, ihan ohimennen vaan huomasimme, miksi meitä tuollaisesta syytät?"
Kohta alkoikin jo syyttely: "Ei me tuollaista renttua lapsestamme kasvatettu jonka luota ei vieraatkaan autolla voi lähteä jne..." No eipä tehnyt taas mieli tavata vanhempia vähään aikaan.
Itse luulin kyttäämisen loppuvan siihen kun poistuin vl-kyttäysuskonnosta, mutta asia vain paheni. Henkistä väkivaltaa ja painostamista harrastettiin toistakymmentä vuotta, kunnes sanoin että ette ikinä enää näe lapsiani jos vielä kiusaatte. Lapsenlapsilla kiristäminen tuotti tulosta ja painostus loppui vähitellen.
Miten tuttua. Joutuu nielemään monenlaisia huomautteluja. Tuo auto-asiasta huomauttelu on meilläkin koettu... Ohi ajetaan ja tarkkaillaan.
Sinä olet toiminut jämäkästi kun olet tehnyt selväksi (tosin kiristämällä lapsenlapsilla) ettei huomauttelu käy. Liekö omalla kohdalla ainut tie jyrkästi vain lopettaa haikailukin yhteyden mahdollisuuksista. Jos heidän puoleltaan on rakkaus loppunut, se ei kasva takaisin vaikka itse miten yrittäisin rakkautta ja rakentavaa yhteydenpitohalua osoittaa. Pitänee jättää Jumalan haltuun.
Pahinta on että ei myöskään olisi heidän mielestään sallittua että ilmaisen omia käsityksiäni politiikasta ja maailman tilasta työssäni ja harrastuksissani paikallisessa politiikassa. Ne kommentit joita siihin liittyen saan ovat täynnä syvää vihaa ja loukkauksia, joihin sisarukseni ja äitini kytkee perheeni yksityiset asiat.
Katkeraksi leimaaminen on se tavallisin tapa nitistää minut ja perheeni jos rohkenen esittää toivomuksen asiallisesta kohtelusta.
eikä muutkaan ammati-ihmiset. Nekin voi erehtyä. Sen vuoksi ihmettelen suuresti että noin kovia kannanottoja on sinulta, etkä voi sitä ymmärtää että vanhemmatkin on vaan erehtyväisiä ihmisiä.
Ja näin pian uskallat sanoa tällä tavalla, vaikka et ole tilanteeseen kunnolla edes tutustunut. Minä en ole ammatti-ihminen, enkä edes luota heihin aina. Raamattu varottaa ihmisten päälle uskomasta. Ja sanoo, että yksin Jumalaan voi luottaa.
Ja niin yksipuolisesti tuomitset. Että et ole edes nähnyt tilanteita, vaan ihmisten pelkän puheiden perustella uskallat noin vahvoja kannnaottoja ottaa. Ethän edss tiedä kenestä on kysymys, vielä vähemmän, että jos se on vaikka provo joka kirjoitta.
sinun vastikään perustaman vl-palstan osoite? Ja onko se jälleen toiminnassa?
http://www.chatzy.com/382334360383
Saa nähdä tuleeko siitä sen kummempaa. Täytyy ottta kaikki varauksella. Kun näkyy toiset palstat kaatuvan.
kiven? Eikö Raamatussa sanota näin. Toki meissä VL:issä on vikoja. Mutta onhan niitä muissakin. Ja se tunutuu kummalata, että tällä niin helposti uskotaan kaikki. Ja oletteko huomanneet että asiat voidaan puhua myös omaksi eduksi.
Ja näyttää aina että kärpäsestä kasvaa härkänen. Ja puhutaan ihan niinkuin nämä ao. itse olis viattomia enkeleitä eikä koskaan tee mitään väärin. Minä ainakin pidän sitä oikeana menettelynä, että lähdetään siitä, että molemmat ihmiset on yhtä viallisia oli VL:iä tai ei. Ja silloin sitä on helppo antaa toiselle anteeksi.
Siihen tulee vaan juorun maku kun täällä puhutaan. Sehän pitäsi puhua ao. kanssa.
On se kumma ,että sinä minut otit hampaisiisi.En osaa niin skeptisesti suhtautua ketjun aloittajan kertomukseeen kuin sinä ,vastaan kuin hän itse kertoo.Sehän tyhjiin raukeaa jos totuus onkin toinen.Miksi pitää puolustella silti vääryyttä.Kun uskovainen tekee väärin ,ei se ole kuten psykiatriR antaa ymmmärtää,yhteisön ja lestadiolaisuuden vika, näinhän tekevät monet ulkopuolella olevatkin.Se on sen perheen vika joka ei kohtele lapsiaan oikein ja karsinoi epäuskoisia lapsiaan ,ymmärrätkö hyvä sisar tai veli? Sitä suuremmalla syyllä uskovaisina meidän pitää tunnustaa virheemme ja ottaa niistä oppia.Lapset ovat Jumalan suuri lahja ,miksi emme lahjaa pitäisi hyvin.Valittevasti meille uskovaisille joskus lapset ovat luonnollinen asia vähän liian kanssa. Jumala ei ole sitä näin säätänyt,vaan rakastamaan lapsiamme ja opastamaan heitä Jumalan valtakuntaan.Kun lapsi varttuu ja ottaa vastuun elämästään,ei vanhemmat ole vastuussa lapsistaan uskon puolesta,mutta rakkauden puolesta kyllä.Rakkauden ei luulisi olevan ehdollista jos olemme oikeassa uskon tilassa
Olet joutunut Kickin "hampaisiin. Hän kirjoittelee vaihtuvilla nimmareilla.
Hän on ottanut tehtäväkseen "opettaa" ja kritisoida kaikkia kirjoituksia, jotka poikkeavat hänen erittäin tiukkapipoisesta "omasta" vl-uskostaan.
Hän tekee juuri sitä, mistä itse varoittaa: tietämättä asioista oikeastaan yhtään mitään esittää omia varmoja mielipiteitään milloin kenestäkin kirjoittajasta.
Kun hänet oppii tuntemaan, huomaa saman tyylin eri nimmarista huolimatta. Hänen kirjoittamisensa ei todellakaan muutu, vaikka erittäin monet muut palstalaiset ovat yrittäneet "koulia" häntä toisia ihmisiä kunnioittavampaan suuntaan.
Valitettavasti on näin. Teidän vl-ihmisten joukossa on todella vähän niitä, jotka hän kelpuuttaa "oikeiksi vl-uskovaisiksi".
Nim "Sivusta seurannut" Kiitos vinkistä .Tätä hiukan ajattelinkin ,että jokin tässä nyt mättää kun näiden asioiden ja mielipiteiden kanssa olen pärjännyt tähän asti Jumalan valtakunnasssa ja on minulla varaa tinkiä ajatuksistani kun ne vääräksi näkyy.Eihän se ihme ole jos hankauksia tulee kun ei kelpaa kuin oma mielipide sopivan.Tässä elämässä saa ja pitää olla mielipiteiteitä arjen elämän varalle
kiitos tuli oikein hyvä mieli.
En ole minkään sortin uskovainen
mutta juuri tavallasi ajattelin
että vähintään mummi ja uskon ihminen
maailmasta ja omista lapsistaan/ lapsenlapsistaan ajattelee.
Kiitos lämmön ajatuksesta.
Mainitsemasi malli jaotella lapsia ei ole vl-uskovaisille tavallinen tapa. Missään en ole kuullut tällaista tapaa olevan enkä käytettävän, Välien rikkoontumiseen on olemassa varmasti joku muu syy.
Tavatonta ei ole ollenkaan, että joku perheen lapsista käy mutkan "maailmassa" tai peräti jää sille tielleen. Välien katkaiseminen ei tule silloin kuuloonkaan, vaan entistä enemmän rukoillaan ja rakastetaan.
Juhlat, vierailut, lahjat ja avustamiset lapsille menevät vuoron ja tarpeen mukaan. Ei katsota kuka on uskovainen ja kuka ei. Samalla tavalla lapsi on oma lapsi, vaikka uskonsa jättääkin.
Minkäs uskonlahkon syrjimisistä nämä ihmiset täällä sitten kertoo? Omasta kokemuksesta tiedän, että jokainen "uskonsa kieltänyt" lapsi on vl-vanhemmilleen todiste epäonnistuneesta kasvatustyöstä ja häpeä.
Hänelle esimerkiksi kerrotaan, ettei ole soveliasta olla kotona jos vanhemmille tulee vieraita, ettei ihmisten tarvitsisi nähdä heidän häpeäänsä "epäuskoisesta" lapsesta.
Kyllä sitä nyt hurskastellaan.
Itse kukin voi kertoa oman tarinansa ja aivan mistä uskonsuunnasta olevana tahansa. Mutta ei ole oikein selittää sitä niin, että vl:n joukossa tällainen on tavallista ja kuuluu asiaan. Näin ei todellakaan uskovaisen vanhemman kuulu toimia kuin tässä aloituksessa kerrotaan. Kaikki lapset, uskovaiset ja uskottomat, ovat omia rakkaita lapsia.
"Kaikki lapset, uskovaiset ja uskottomat, ovat omia rakkaita lapsia."
Kaipa niin, ehkä Sinulle. Ehkä teidän vl-perheessänne.
Ei suinkaan sama ajattelu vallitse likikään kaikissa vl-perheissä. Mistä syystä on niin paljon syvää vihaa ja irrottautuneen leimaamista pahaksi, väheksymistä ja eristämistä kanssakäymisestä?
Millä tavoin puhujat seuroissa kannustavat kiinteään ja kunnioittavaan yhteydenpitoon perheen kesken, niidenkin kanssa jotka ovat erilaisia?
Tästä olisi hyvä kuulla konkretiaa. Kun vaikuttaa siltä että surullisia vihakokemuksia on paljon.
Meillä tosiuskovaisilla ei esiinny sitä ja tätä esitetään ulospäin, vaikka kaikki tietävät että asia on ihan toisin!
Hyvä ketjun aloittaja! Voisitko hiukan kertoa ,mistä muusta tämä voisi johtua kuin uskon näkemyseroista? Ei elävä kristillisyys opeta tällaiseen karsinointiin ja lapsensa kieltämiseen.Miten sinä itse koet oman suhtautumisesi vanhempiisi,miksi et ole pitänyt heihin yhteyttä?
"uskomme kieltäneet" tiedämme, ettei mitään muuta syytä tarvita kuin vanhempien kasvojen menetys! Kun siihen lisätään vanhoillislestadiolainen julmuus ja armottomuus, ei huonona lapsena ole herkulliset oltavat.
Hävetkää valehteluanne, fariseukset!
Hyvä Toinen mummi. Kysyt millaiset suhteet minulla vanhempiini on. Kyllä sen vastentahtoisuuden lopulta uskoo kun kutsuista huolimatta ei kukaan sisaruksistani eivätkä vanhemmat tule koskaan käymään. Itse yritän soitella viikoittain vanhemmilleni. Äiti parempikuntoisena on enemmän puhelimessa, ja hän huomauttelee aika ikävästi milloin mistäkin mikä ei elämässämme ole hänen mielestään ihan kohdallaan. Esimerkiksi perhekokomme ei kelpaa hänelle eikä sisaruksillemme. Kun olin edellisissä kunnallisvaaleissa ehdokkaana ja olin kirjoittanut pienen kolumnin paikallislehteen, vanhempieni ja sisarustei kommentit olivat ikävän leimaavia ja minua ankarasti syyllistäviä. Sain osakseni suuoranaista vihaa. He ovat yhteiskunnallisista kysymyksistä toista mieltä kuin itse olen. Koska he eivät voi sietää sitä että ilmaisen julkisesti näkemyksiäni, joista he ovat eri mieltä, he torjuvat koko perheeni. Heidän mielestään en kertakaikkiaan saisi tuoda käsityksiäni esiin julkisesti.
Sisaruksista kukaan ei käy koskaan meillä, vaikka käyvät tässä lähellä muissa tutuissaan. Meille ei kerrota edes sitä kun sisareni perheeseen syntyi toinen lapsi ja oli ollut ristiäiset ja niin edelleen. Ristiäisiin meitä ei tietenkään kutsuttu. Kuulin asiasta vasta neljän kuukauden kuluttua. Vanhempani ovat käyneet meillä viimeksi kolme vuotta sitten.
Meistä olisi hienoa jos perheemme kokokoontuisi edes joskus yhteen erilaiset katsomukset sivuuttaen vaikkapa juhannuksen viettoon, niin että myös minä ja perheeni kelpaisimme joukkoon tasaveroisina. Meitä ei koskaan kutsuta kun muut viettävät juhannusta yhdessä veljen mökillä.
Lapsemme kasvaessa heiltä tulee puuttumaan yhteys puoleen sukulaisverkostostaan. Lapsellehan muidenkin aikuisten kuin omien vanhempien tarjoama huomiointi on tärkeä kasvun ja itsearvostuksen kehittymisen lähde. Tämän tietänevät kaikki luonnostaan. Olen tämän itse todennut työssäni lastensuojelussa. Lapsi nauttii suuresti isovanhempien, tätien ja setien tarjoamasta kokemuksesta ja arvostuksesta. Tämä tukiverkosto on omilta lapsiltamme kokonaan estetty.
Kiitän tämän palstan keskustelijoita monista tärkeistä näkökohdista. En ole pystynyt kommentoimaan koska olemme olleet koko perhe vaimon sukulaisissa pääsiäisen vietossa.
Tulee ehkä turvauduttua liikaakin sen puolen verkostoon. En kuitenkaan osaa olla surematta tätä tilannetta. Juhlapyhinä yksinäisyys ja lapsuuden ja nuoruuden lähimmistä eristämisen haavat tuntee sydämessään erityisen kipeinä.
On yhtä perheenjäsentä kohtaan todella julmaa tuollainen viesti "Et kuulu joukkoon".
Lohduttaisin sinua sillä - jos tämä nyt lohduttaa - että sukulaisiaan ei ole voinut valita, joten kaikkien heidän kanssaan ei ole mitenkään pakko ystävä olla. Kunhan tulee toimeen. Sinun tapauksessasi ilmeisesti ei tule kysymykseen kovin moinainen kanssakäyminen... kun eivät läheisesi ilmeisesti suvaitse sinua eivätkä kannata kaikkien oikeuksia ilmaista mielipiteensä ja elää näkemyksensä mukaisesti.
Surullista!
Ystävät kannattaa etsiä sellaisten ihmisten joukosta joilta saa vastakaikua.
kohtelee omiaankin niin julmasti kuin on täälläkin monessa hoitokokouskertomuksessa kuvattu?!? "Epäuskoisia", vaikka olisivat omia lapsia, saa kohdella huonosti -mahdollisimman huonosti, koska syntisen rankaiseminen ei ole synti, vaan hyve!
Kummastipa se "lähimmäisen rakkaus" lopahtaa, kun kyseessä ei ole samoin ajatteleva ihminen. Eikö kaikki pitäis olla saman arvoisia Jumalan silmien edessä. Lestadiolaiset on niin sisään päin lämpiävää porukkaa... Muita katsotaan kieroon. Lapsetkin opetetaan pienestä pitäen karsastamaan "epäuskoisia". Erilaisuutta ei hyväksytä.
Kyllähän jokaisen pitäisi itsellään tietää mikä on "oikein ja väärin" ilman että siihen aina sotketaan uskonto mukaan. Tiedän paljonkin lestadiolaisia, jotka esittää kotona eri roolia kuin toisessa porukassa.
Ja se synnin tekemisen pelko on joillakin ihan valtava. Koko elinikä mietitään sitä, että pääseekö taivaaseen vai ei. Tuskin kukaan on tullut takaisin kertomaan, minne on päässyt/joutunut :)
Ehdollinen rakkaus ei ole aitoa rakkautta vaan vallankäyttöä!
vanhemmat halua eriarvoistaa lapsiaan, vaan heille on saarnoissa iskostettu päähän, että muut kuin vanhollislestadiolaiset ovat saatanan lapsia eikä heidän kanssa saa olla missään tekemisissä. Painostus ja valvonta uskonveljien ja -sisarien taholta ajavat omat vanhemmat ja sisarukset tähän valintatilanteeseen. Joillakin usko saarnamiehiin voittaa lähimmäisenrakkauden, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
on yksi päätekijöistä, jolla "epäuskoinen" lapsi hylätään. Häpeä omasta epäonnistumisesta siis kostetaan lapselle, hänen puolisolleen ja lapsenlapsille! He ovat sijaiskärsijöitä ja uhreja SRK:n alttarilla...
Mitä tarkoittaa "onnistunut kasvatus"?
Jaetaanko vl-perheissä lapset onnistuneisiin ja vähemmän onnistuneisiin lapsiin?
Mmiten ihmisten psyyke kestää tällaista vanhempien taholta tulevaa julmuutta?
Muistan omasta lapsuuskodistani,kuinka isä ja äiti rakastivat omaa kahta epäuskoista poikaansa.Tietysti malli tarttui myös meihin muihin lapsiin ( kuin jos he eivät olisi rakastaneet.) Se on aivan normaalia ,että uskovaiset vanhemmat surevat lastensa epäuskoa ja rukoilevat lastensa puolesta ,ennen kaikkea epäuskoisten ,mutta ei se usko ole päivänselvää uskovaisellekaan.Vanhempani eivät lakanneet rakastamasta ja rukoilemasta lastensa puolesta vanhuudessakaan ,siinä ei ollut rajaa epäuskoisen eikä uskovaisen lapsen puolesta.Aina me lapset olimme tervetulleita kotiin perheinemme.Tämä rakkaus oli vasta vuoroista ,vahempamme saivat varmasti paljon rakkautta lapsiltaan.Äiti ja isä ovat poissa ,he elivät pitkän ja kauniin elämän ja ovat nyt perillä.
Lapsuudessa koetut häiriöt ja torjunnat lähimmissä aikuissuhteissa vaurioittavat säännönmukaisesti kasvavan lapsen ja nuoren psyykkistä kehittymistä.
Tässä tapauksessa kyse taisi olla siitä että kirjoittaja on irrottautunut herätysliikkeestä vasta aikuisena. Myös aikuisena ovat lapsuudessa rakennetut ihmissuhteet todella tärkeitä. Menetys on suuri kun yhteydet toisen osapuolen taholta katkaistaan.
Kyse on pienemmässä mittakaavassa samasta asiasta kuin olisi menettänyt kaikki läheisensä onnettomuudessa tai mitä holokaustissa läheisensä menettäneet aikoinaan kokivat. Olla yksin maailmassa, elämässä elämäänsä ilman yhteyksiä niihin ihmisiin joiden kanssa on kasvanut.
Rohkenisin antaa sellaisen neuvon, että ei kannata loputtomiin roikkua ja yrittää yhteyttä pitää. Kun on tullut niin surullisesti aggressioidenkin kautta torjutuksi, ei pidä kuluttaa psyykkisiä voimiaan yrittämällä omalta pulelta aina vain rakentaa yhteyttä. Kun siihen ei olla halukkaita, on parasta luovuttaa.
Aikuisena on paremmat mahdollisuudet luoda uusia keskinäiseen kunnioitukseen ja arvostukseen perustuvia ystävyyssuhteita.
Kyllähän sitä on monenlaista kasvatusta meikäläisten perheissä ,olen minäkin olen nähnyt monenlaista perhettä .Ei ole kaikilla niitä kasvatustaitoja eikä henkistä terveyttäkään riittävästi,mutta jos ei ole rakkautta niin se on jo paha tilanne.Joskus olen ajatellut ,mikä tarkoitus Jumalalla on antaa lapsia perheeseen,jossa on niin raadollisia vanhempia ,ettei ole kärsivällisyyttä ja rakkautta lapsilleen,jota he silminnähden kaipaavat.Onko meille usko tärkein vai onko tämän maailman tavoitteet tulleet tärkeämmäksi ,että sen keskellä unohdamme rakkauden ja sen vaalimisen vai onko uskosta tullut meille itsestäänkuuluva selvyys
Näkemyksekseni on vuosien mittaan muodostunut se, että vanhoillislestadiolaisuudessa juuri uskonyhteisö on liikkeen jäsenelle numero yksi. Yhteisön alttarille polvistutaan, yhteisöön uskotaan, siinä aseman säilyttäminen on tärkeintä.
Yhteisössä hyväksytyksi tuleminen on niin kallis asia että sille uhrataan jopa omat lapset. Ensimmäisenä ollaan valmiit uhraamaan lapsista ne jotka osoittautuvat erilaisiksi, itsenäisiksi, hankaliksi ja kyseenalaistavat yksiulotteisen ja manipuloivan opin.
Muutkin, ns. "uskovaiset" lapset joutuvat vanhempiensa uskonvakaumuksen takia kärsimään lähinnä siitä syystä että perheen koko saa kasvaa yli vanhempien henkisen, fyysisen, terveydellisen sekä taloudellisen kapasiteetin.
Itse asiassa käytännön työssä potilainani törmään useimmin sellaiseen oirehtivaan ja/tai sairastuneeseen, joka on säilyttänyt "uskonsa" mutta ollut perheen kiltti sopeutuja, kaikkiin vaatimuksiin taipuva ja totteleva. Usein joku lapsisarjan keskimmäisistä, siis lapsi jolle äidillä ja isällä ei ole mitenkään käytännön syistä jäänyt aikaa kun on toistakymmentä lasta. Hän jää jalkoihin ja yrittää miellyttää ja palvella saadakseen osansa vanhempien rakkaudesta.
Olen myös pannut merkille että lainvastainen ruumiillinen kurittaminen ts. lasten tukistelu ja muu ruumiillisen koskemattomuuden rikkominen suoranaiseen hakkaamiseen asti näyttää yhä olevan voimissaan vanhoillislestadiolaisissa perheissä. Usein takana on vanhempien totaalinen uupuminen.
vastaan. Niin sinullakin kääntyis ne kiikarit oikein päin. Eikä olis toisia kohtaan syyttävä mieli. Vaan tulis huoli omista synneistä ja omakohtasesta uskosta. Ja ne omat vanhemmatkin alkasivat näyttämään paljon paremmilta ja kauniimmilta vioista ja virheistä huolimatta.
Oikea uskon tuntomerkki on, silloin kun ymmärtää asiat oikein, että itse pääsis taivaaseen. Ja samalla myös oikea huoli muista, että hekin pääsisivät taivaaseen.
Jos usko on sydämmellä, kyllä se opettaa omia vanhempia kunnioittamaan. Eikä vikoilemaan. Jos he oikeasta asiasa sanovat sehän on oikein. Jumala vihastui Eeliin koska hän ei kertaakaan katsonut vihasesti omien poikien päälle, vaikka tiesi heidän väärin tekevän.
tuo mitä paskaa päällesi kammetaan, ota usko ja kestä se kuin mies!
valitettavasti. Ilman uksoa näitä asiota näyttää olevan mahdoton ymmärtää.
En nyt oikein jaksa ymmärtää miksi avaajan pitäisi ottaa tapahtuneet ja kokemansa hylkäämiset omaksi syykseen? Avaaja on kertonut vilpittömästi ja aidosti kokemuksiaan ja vaikka minulla ei ole kokemusta tuonlaisesta käytöksestä, vaikka sekä minulla että miehelläni on sisaruksia jotka eivät ole vlliä, uskon että hänen kokemuksensa ovat aitoja ja niitä ei voi vähätellä.
Ei kannata hengellistää asioita liikaa eikä hyssytellä tehtyä tekemättömäksi. Tässä on nyt kysymys siitä, että avaaja kokee tulleensa eristetyksi ja hyljätyksi sukunsa piirissä. Hänellä on oikeus tähän tunteeseen, mikäli näin on tapahtunut hänen kiellettyään uskonsa. Omia vanhempia voi olla vaikea kunnioittaa jos he eivät ansaitse sitä. Viisaat vanhemmat kunnioittavat aikuisen lapsen tekemiä valintoja ja hyväksyvät hänen elämänsä ja valintansa ilman ehtoja. Vaikka eivät voisi sisimmässään niitä hyväksyä, ymmärtävät, että jokainen elää omaa elämäänsä.
Jos avaaja ei ole vl, ei voi olettaa hänen elävän kuin hän olisi. Siitä huolimatta hän on yhtä arvokas ihminen. Hänen ihmisarvonsa ei ole kiinni siitä elääkö hän niinkuin lestadiolaiset opettavat, vai ei.
Joten kiikareita ei ole tarve kääntää toisin päin ja alkaa ottamaan itselleen syitä toisten tekemistä vääryyksistä ja ennakkoluuloista. Voimia sinulle avaaja! Toivottavasti pääsette joskus keskusteluyhteyteen asioissa ja alkaisi näköala avartumaan myös toisella osapuolella.
kanssa liikkeellä;( Älä avajaaja hänestä välitä. Jätä omaan arvoonsa hänen kirjoitukset.
Voimia sinulle!
Kiinnitin huomiota avaajan tähän väitteeseen: "Suurin osa vl-perheiden lapsista pitäytyy katsomuksessa johon heidät on kasvatettu."
Onko tämä tosiaan näin?
Niin vahva kasvatuskristillisyys?
Johtuuko vanhempien opettamassa uskossa pitäytyminen siitä että kaikki ystävyyssuhteet keskittyvät vl-piireihin eikä muuta sosiaalista verkostoa kertakaikkiaan ole? jos lähtisi, putoaisi ikään kuin tyhjän päälle ja joutuisi aloittamaan "alusta"?
ja minulla on oikeus siihen.
syy vl-piireissä pysymiseen. Kun on vauvasta asti hoettu vl-mantroja: uskovainen ei varasta, uskovainen ei valehtele, uskovainen ei juo viinaa, uskovainen on hyvä työntekijä, uskovainen noudattaa liikennesääntöjä, uskovainen rakastaa lähimmäisiään jne jne... on todella vaikea lähteä sen ainoan joukon ulkopuolelle, joka noudattaa näitä hyviä sääntöjä.
Kun nuori "kieltää uskonsa", ei hänellä ole enää mitään etiikkaa ja moraalia koska kaikki kasvatus on hengellistetty ja sidottu vl-uskoon! Hän ei edes tiedä, että valtaosa halveksituista "epäuskoisista" elää ihan samanlaisessa arvomaailmassa. Hän vain kuvittelee heidän ryyppäävän ja huoraavan etsottomasti "maailman iloissa" kaiken aikaa.
Tämä on sitä kasvatettua uskoa. Ei sydämen uskoa.
Korjaisin seuraavasti:
"Kun nuori "kieltää uskonsa", LUULLAAN vl-sukulaisissa että hänellä ei ole enää mitään etiikkaa ja moraalia."
Tarkoitan sitä että silloin kun vielä olin vl-piireissä, seurapuheissa ja kotikasvatuksessa annettiin sellainen kuva ihan johdonmukaisesti, että ei-vl-ihmiset elävät enimmäkseen täysin vailla eettistä vastuuta. Sukupuolinen käyttäytyminen on ns. uskottomilla ihan holtitonta, ja viinan kanssa läträtään alituiseen. Vilpillisyys ja petturuus on yleistä.
Parantumattoman pahoiksi leimaamalla voidaan luoda halveksiva ja ylemmyydentuntoinen suhtautuminen ns. uskottomiin.
Kun tulin ulos vl-liikkeestä, ja olen tutustunut ns. normaaleihin ihmisiin, olen todennut että heissä on samoin kuin vl-uskovaisissa, moraalisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä ja toisaalta vastuuttomiakin löytyy. Heitä on myös vl-liikkeessä.
Moraali ja eettisyys ei ole vanhoillislestadiolaisten yksinoikeus.
Eniten loukkaa se että minua ollaan suvun taholta aina epäilemässä "huonosta elämästä". Haluan elää vastuuta kantaen isänä, puolisona ja työssäni. Se luo onnellisuuden ja turvallisuuden. haluan elää vapaana ja kasvattaa lapsenikin pohtimaan, harkitsemaan ja arvioimaan asioita itse kriittisesti. Heitä ei aivopestä halveksimaan toisenlaisia ihmisiä.
En halunnut kuulua ryhmään, jonka näkemyksistä en ole samaa mieltä. Kun en allekirjoita SRK:n Raamatun tulkintaa enkä varsinkaan hyväksy toisten, erilaisten ihmisten ulossulkemista Jumalan rakkaudesta, en pysty siinä porukassa toimimaan hyvällä omalla tunnolla.
Irrottauduin vl-liikkeestä siis omantunnon syistä.
Juuri tuo opetus, että kaikki hyvä tulee vl-uskosta ja paha epäuskosta. Lapsesta asti opetetaan, että jos "epäuskoinen" tekee jotain hyvää, se on omavanhurskautta ja tekojen avulla yritetään autuutta omistaa. Mutta pahoja tekoja he saatanan lapsina tekevät ikäänkuin luonnostaan lankeavana tehtävänään.
Kun minun ikäpolveni nuoret miehet yksi toisensa jälkeen heitettiin ulos vl-piireistä, heistä välittömästi alettiin puhumaan paikallisella rauhanyhdistyksellä pahaa ja heidän nykyistä elämäntyyliään arvuuteltiin porukalla. Että kuinkahan syvällä se ja se siellä maailman riettaudessa jo on? Tyyliin "kyllä se varmasti viikonloppunsa nykyään viettää siellä ravintoloissa, voi kauheeta, voi kauheeta"...
Itsekin (kahden vuosikymmenen aivopesun jälkeen) erottuoni piireistä luulin aluksi Jumalan kääntäneen minulle selkänsä ja koska pohja oli poissa, vietin varsin levotonta elämää lähes vuosikymmenen ajan. Nykyinen vaimoni vakuutti minulle, että Jumala rakastaa minuakin. Sen uskottuani olen saanut kokea Jumalan armoa ja rakkautta runsain mitoin elämässäni.
Ry:llä minut tutustutettiin armottomaan, pelottavaan, kostonhimoiseen ja julmaan vl-jumalaan. Nyt kun olen löytänyt armollisen ja rakastavan Jumalan, ne Ry:llä koetut kauhut hoitokokousten ja "neuvonpitojen" merkeissä sekä jatkuva ahdistava kyttääminen sekä pelko "johtokunnan puhutteluun" joutumisesta ovat pelkkää pahaa unta!
Koska Jumala On Rakkaus!
"Tarkoitan sitä että silloin kun vielä olin vl-piireissä, seurapuheissa ja kotikasvatuksessa annettiin sellainen kuva ihan johdonmukaisesti, että ei-vl-ihmiset elävät enimmäkseen täysin vailla eettistä vastuuta. Sukupuolinen käyttäytyminen on ns. uskottomilla ihan holtitonta, ja viinan kanssa läträtään alituiseen. Vilpillisyys ja petturuus on yleistä.
Parantumattoman pahoiksi leimaamalla voidaan luoda halveksiva ja ylemmyydentuntoinen suhtautuminen ns. uskottomiin."
on hyvin tyypillistä vl-herätysliikkeessä. Nimenomaan ei-vl ihmisten elämää koskeva valehtelu. Vl-saarnaajat valehtelevat täysin tietoisesti muiden ihmisten elämästä, koska valehtelu palvelee "vain me" oppia.
Saatana on valheen isä.
Kyse on tyypillisestä "viholliskuvan" luomisesta. Oma turvallisuus rakentuu sille vastakkainasettelulle, että oma yhteisö on puhdas ja ainut oikea, ja silloin pahuus ulkoistetaan toisiin, erilaisiin ihmisiin. Ne lähimmäiset jotka ovat jollain tapaa erilaisia, ovat erityisen vihan kohteena.
Näin se uhkaava pahuus mukavasti ja kätevästi saadaan itsestä pois eikä omaa pimeää puolta tarvitse kohdata.
Tämähän on nähty tässäkin keskustelussa. Kicki, tai mikä nyt onkaan tämä yksi keskustelija, ei sietänyt lainkaan sitä ajatustakaan, että avaajan kuvaama lestadiolainen perhe olisi voinut rikkoa perheen sisäisen rakkauden.
Hän tähdensi voimakkaasti että ei koksaan saa ilmaista mitään kielteistä omasta uskonyhteisöstä. Se on kertakaikkiaan aina oikeassa ja toimii Jumalan Sanan mukaan, eettisesti kestävällä ja vastuullisella tavalla.
Tällaista maailmankuvaa vasten hirvittää ajatella, millaista on heillä, jotka elävät erilaisina vl-sukulaistensa keskellä. On varmaan pakko sopeutua ja tukkia suunsa monta kertaa, ja kasvattaa paksu nahka.
on monenlaisia perhe ammatti-auttajia ja välien selivittelijöitä yms.
Mutta ei he voi sitä ymmärtää epäuskon kautta, että perheessä hoidetaan asiat erilailla kuin tässämaailmassa. Ja että kun me ymmärrämme uskon kautta, että kun tulee vaikeita tilanteita, siinä ei eroteta ihmisä eikä perheenjäseniä toistaan, eikä erota. Vaan että kun evankeliumilla hoidetaan ihmis-suhteita oikealla tavalla. Ihmisistä ja ihmis-suhteista tulee ehjiä.
Mutta ei tämäa maailma sitä ymmärrä, että usko sydämmessä korjaa perheen jäsenten välejä niin että ne asiat loksahtaa paikoilleen ja tulee puhdasta jälkeä.
epäuskoisen ihmisen ja uskovaisen ihmisen välien selvittämisessä keskenään. VAikka olis ammati-iminenkin. Sillä ei nekään tiedä kaikkea, eikä voi tällaisia asioita selvittää. Koska kumpikin on niin kaukana toisitaan kuin itä on lännestä.
Ei me voida epäuskoisen puolella olla silloin kun he syyttävät "meikäläisiä." Heillä on vaan laki. Ja näkevät toissa vaan vikoja, mutta omaa syntisyyttä he ei näe. Koska heillä ei ole synnintuntoa.
Ja tämä se on joka sotkee ne asiat, siis epäusko. Ja saa tuntemaan väärin ja katkeruutta ja vihaa toista kohtaan yms. Koska siellä sydämmessä on hallitsemassa eri isäntä kuin uskovaisella.
Ymmärrän kieltämättä erittäin sekavan selittelysi näin: niitä ihmisiä, joita sinä (ja muut vl:t) pidät ns. "epäuskoisina", sopii kohdella suvaitsemattomasti ja eristää suvun ja perheen kanssakäymisestä. Se on ihan oikein ja kristillistä, niinkö?
"Epäuskoinen" muuttuu ihmiseksi jolla on oikeus tulla hyvin kohdelluksi, silloin kun hän alkaa sukoa samalla tavoin kuin sinä ja kumppanisi vanhoillislestadiolaiset.
Ilman tätä mielen muutosta hän ei ole ihmisenä perheen rakkauden ja ystävällisen kanssakäymisen arvoinen. Niinkö?
avioliittoneuvontakin! Myös vanhoillislestadiolaiset käyvät avioliittoneuvojalla. Ei pelkkä asioiden maton alle lakaiseminen ja "unohtaminen" riitä edes kaikille vl:lle. On hyvä että joukossanne on myös niitä, jotka uskovat asioiden selvittämiseen ja parantamiseen!
Juuri tuo, että jopa äiti-lapsi -suhde on hengellistetty, johtaa siihen että kun vl-henki poistuu lapsesta, myös äiti-lapsi -suhde särkyy! Vanhempien ja lasten välinen rakkaus ei ole uskon asia!
Jos vanhemmat ovat omalla käyttäytymisellään rikkoneet lapsen ja vanhempien välit, minä en ainakaan ole heitä puolustamassa. Selkeästi väärää tekoa en halua olla puolustamassa ja silloin ei ole mitään merkitystä sillä onko tekijä lestadiolainen vai ei. Juuri sen tähden, että olemme kaikki viallisia, niitä vikoja ei tarvitse painaa villaisella ja hyssytellä olemattomiin.
Toinen jaksosi tuossa viestissä oli aika paksua tavaraa. Miten voit sanoa, että muilla kuin lestadiolaisilla ei ole synnintuntoa? Ja sinun mielestäsi avaaja vain kun on epäuskossa, sen takia tuntee vihaa ja katkeruutta. Kyllä on kuule terveen merkki, että tuntee murhetta ja jonkinasteista katkeruuttakin siitä, jos tulee kohdelluksi väärin. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei ala syyttämään itseään toisten tekemistä vääryyksistä ja etsimään syytä itsestään. Avaajalla on täysi oikeus odottaa tasa-arvoista kohtelua perheessä. Uskon kieltäminen ei tee hänestä yhtään huonompaa perheen jäsentä.
Mutta sehän on hyvä ,että uskovaiset siis ,veeällät käyvät avioliittoneuvolassa.Eihän se ole meiltä kielletty tietenkään mikä edistää onnistumista ja arjen kohtaamista avioliitossa.Onhan se iso askel elämässä kun kaksi ihmistä alkaa opetella yhteiseloa.Kyllähän se vielä silloin onnistuu keltä vain kun on rakastunut,mutta kun alkaa vuosien saatossa arki ,lapsia syntyy ,vastuu lisäntyy ja samalla rakastumisen pitäisi muuttua rakkaudeksi ,se ei käykään aina niin kivuttomasti.Monesti tässä vaiheessa ulkopuolinen ammattiapu on tervetullut.Kyllä uskon näköala auttaa avioliitossa tietenkin ,mutta me uskovaisetkin kannamme tätä maallista osaamme joka ei tee parannusta ja sen kanssa tulee hankausta avioliitossa jos muuallakin.Omien heikkouksien ja vikojen sekä voimavarojen ja vahvuuksien/taitojen löytäminen ulkopuolisen ammattiauttajan avulla monesti tuottavat hyvän tuloksen.Myös nuorille lapsiperheille isovanhempien tulisi olla heidän tukenaan kasvatustyössä ja antaa lapsenlapsille aikaa ,sellaista laatuaikaa ,läsnäoloa ja vaahvistaa yhteen kuulumisen verkostoa,että lapset sekä lapsenlapset saisivat tuntea olevansa rakastettuja
Luin tuossa erään kirjoittajan kommenttia tästä ammattiauttajuudesta.Ei tietenkään epäuskoinen ammattiauttaja voikaan uskonnäkökulmasta katsella erimielisyyksiä ,mutta inhimilliseltä käytännön puoleltahan tätä pitääkin hoitaa.Eihän oikea usko tee näitä hankauksia vaan synti ja raadollisuus meissä.Oletko hyvä ketjunaloittaja sitä mieltä ,että sinä olisit riidanhaastaja vanhemmillesi ,kun saa kuitenkin eri käsityksen ,jos olet kuitenkin , koeta tehdä sovinto vanhenpiesi kanssa on sinun keveämpi elää.Mutta jos on vanhemmmissa on sittenkin vika ja rakkaus heiltä puuttuu on se kaksinverroin pahempi jo siksi,että he ovat vanhempia joitten rakkaus on lapselle korvamaton ja sen puute lyö lapsen haavoille ,ja toiseksi on kyse uskovaisista vanhemmista joilta jo luonnostaan odottaa rakkautta ei-uskovainenkin.Joka tapauksessa ei ole kyse yhteisön asiasta kun joltakin rakkaus puuttuu vaan asianomaisten asioista jotka ovat jääneet hoitamatta ja on tullut tapa elää hoitamattomien asioiden kanssa.
koska meni taas väärille vesille. Ketkä hoitavat uskon kautta asioita se heille sallittakoon.
Jotku ei ehkä tarvi niitä avioliittoneuovoloita, jos he uskovat, että se usko hoitaa nekin parisuhteet ja sellaset asiat kuntoon. Ja se uskosta vuotava rakkaus pysyy elossa sillä että asiat korjataan anteeksi antaen ja pyytäen. Tai toisin päin.
Tuskin on aiheellista pakkosyöttää mitään erilaista jos tämä vanha tuttu tapa on nähty paremmaksi kun pussillinen uusia. Jospa niitä avioliittoneuvoloita ei tarvi sellaiset, joilla tämä asia toimii.
käymässä. Mutta kaikilla ei ehkä ole tarvetta siihen.
..mutta jos jotkut tarvisee ,niin voi mennä sinne neuvolaan
Turha yrittää taas hengellistää
Kirjoittanut: jopa 18.4.2006 klo 08.18
avioliittoneuvontakin!
Ei todellakaan ole luonnollista että äiti-lapsisuhde särkyy, jos lapsi kieltää uskon. Minusta tuo on pikemmikin luonnotonta ja osoittaa melkoista rakkaudettomuutta, jos äiti kieltää rakkautensa silloin kun lapsi elää erilailla kuin äiti toivoisi. Aito rakkaus ei ole koskaan ehdollista. Mietipä mitä olet luvannut papin edessä, oletko luvannut rakastaa kuolemaan asti vai vain siihen asti kun toinen pysyy uskomassa. Mielestäni tuota voi rinnastaa tähän tilanteeseen. Ei se uskon kieltänyt ihminen ole yhtään sen huonompi ja vähemmän rakkauden arvoinen kuin uskovainenkaan. Sanot että luonnollisesti vanhemmat rakastavat lastaan senkin jälkeen kun tämä on kieltänyt uskon. Mielestäni rakkaus ilman tekoja on vain pelkkiä sanoja, eikä avaajan kaltaisessa tilanteessa rakkaudentekoja juuri ole näkyvissä.
Usko on Jumalan työ ja lahja ihmiselle. Jos jollakin tätä lahjaa ei ole tai hän ei sitä jaksa enää lahjanaan pitää, miksi hänet pitää arvottaa huonommaksi sillä perusteella? Eikö hän olekaan Luojan luomistyönä arvokas vakaumuksestaan riippumatta?
kielätnyt uskon.Taidat olla vielä niin nuori ja kaikki tietävä jolla ei ole vielä vaan tarpeeksi elämän kokemusta asioista.
Sillä ajattelen, että jos sinulla olisi, et varmaan olis näin viisas omasta mielestä ja kaikkitietävä.
Asiathan ei ole näin yksinkertasia mitä sanot.
vanhempia, jolta vois tarkistaa, että onko tämä kaikki totta mitä täällä sanotaan.
Jospa ne vanhemmat tuntevat ihan muuta. Ja surevat omaa lastaan joka on uskon kieltänyt.
Ja koska vanhemmat ei edes ole täällä, niin onkohan oikein täällä selän takana puhua heistä sitä ja tätä. Ja vaikka oliskin, niin tuskin edes jaksasivat puolustaa itseään millään lailla tällaisten panettuelujen alla. Kyllä se on ihan väärin, että omat vielä soimaa meikäläisiä täällä. Ja uskovat kaikki valeet.
Mitkä ovat yksilöidyt perusteet joiden pohjalta rohkenet leimata minut, tämän keskustelun aloittaneen, valehtelijaksi?
Olen kuvannut sitä millaisessa elämäntilanteessa suhteessa vl-sukulaisiin elää tällä hetkellä eräs nuori perhe.
ja oikeasta suhtautumisesta asioihin. Se ei ole oikein, että uskovainen epäuskosen kanssa on yhtä, silloin kun uskovaista panetellaan ja hänen vikoja ja virheitä nostetaan esiin.
Vaan silloin ruukataan olla yhdessä rintamassa uskovaisten kanssa, puolustamssa ja nostamssa ja kantamssa tätä uskonveljeä / sisarta. Ja puhua kaikki parhain päin hänestä. Raamattukin jotain mainitsee muistaakseni tällaisesta asiasta, mutta en muista sanatarkasti. Oikaskaa VL:ät jos tarvitsee.
Näin ainakin minulla usko opettaa omassa sydämmessä.
kieltänytttä lasta ja kokemusta asiasta?
"Vl:t ovat niin hyviä, etteivät tarvitse tämän maailman ammattiauttajia..." hohhoijaa!
Tarvetta monessakin perheessä olisi, mutta eihän sitä voi.. Kaikki asiat hoidetaan uskon kautta. Herää pahvi!
Käytännön asiat sovitaan käytännön menetelmillä, hengellistäminen on silloin ihan syvältä!
Vaikka tuosta asiasta ei henkilökohtaista kokemusta olekaan. Sensijaan minulla on siitä kokemusta omien sisarusteni sekä mieheni sisarusten ja sitä myötä vanhempiemme kautta.
Tuntuisi aika järkyttävältä, jos meidät lapset jaoteltaisiin tärkeysjärjestykseen sillä perusteella kuka on uskovainen ja kuka ei. Tästä huolimatta uskon kieltäminen on monen sisaruksen kohdalla ollut vanhemmille yllätys ja varmasti rankkakin paikka. He ovat kuitenkin sen verran viisaita vanhempia, että ajattelevat, että aikuiset lapset tekevät omat ratkaisunsa, heidän puolestaan ei voi elämää elää. Ymmärtävät myös sen, että lapsenuskon kieltämisellä ei ole mitään tekemistä heidän kasvattajantaitojensa kanssa.
Välit ovat heidän kanssaan aivan samanlaiset kuin ennenkin, yhteyttä pidetään puolin ja toisin.
Jos se, että kavahdan katkeruutta aiheuttavan vääryyden puolustamista tekee minusta viisaan ja kaikkitietävän, olen sitä silloin mielelläni.
Väärää en halua lähteä puolustamaan olipa kyseessä kuka hyvänsä. Vanhuudella ei voi aina kaikkea puolustella. Tässäkään tapauksessa kun kyseessä on nuori perhe, eivät vanhemmatkaan aivan vanhuksia voi olla.
Missä mielestäsi näillä vanhemmilla näkyy se anteeksiantava mieli, kun se avaajalta mielestäsi on loppunut? Lapsen uskonkieltämisellä ei ole mitään tekemistä vanhempien kasvatustaitojen kanssa. On paljon suuria perheitä, joissa näyttäisi vanhemmat olevan oikein mallikasvattajia. Siitä huolimatta osa lapsista on uskon kieltänyt.Jos ihmisellä on itsetunto kohdallaan hän ei ala lastaamaan itseään tuolla asialla kohtuuttomasti. Itse ainakin yritän ajatella niin, että kussakin elämäntilanteessa on toiminut senhetkisten taitojen, ymmärryksen ja voimavarojen mukaan, enempään ei ole pystynyt. Usko on Jumalan teko ja lahja ihmiselle. Jokainen tekee aikuisena omat ratkaisunsa, ne voivat olla toiset kuin vanhemmat haluaisivat, mutta ne pitää silti hyväksyä. Pakolla ei ketään voi uskomassa pitää.
Aika julmaa mielestäni on epäillä avaajan aitoutta ja kirjoituksen todenperäisyyttä. Sinulla on ehkä joku oma henkilökohtainen syy tässä takana minkä takia olet vääntämässä avaajasta syypäätä rikkoutuneisiin väleihin. Koitapa ajatella, että tilanne voi tosiaan olla tämä ja miten raskasta se avaajalle on, jos hän itse haluaisi entiseen tapaan pitää yhteyttä sukunsa kanssa. Usein sanotaan, että asioilla on aina kaksi puolta. Tälläisessä tapauksessa ei kuitenkaan tarvitse olla kuin yksi osapuoli joka katkaisee välit, kyllä senjälkeen on normaaliyhteydenpito mahdotonta. Mielestäni avaaja on aivan oikealla asialla ottaessaan tämän asian esille.
Vaan kun ihminen lähtee Jumalan valtakunnasta, siihen on suurin syy synti. Ja sitä jo tällä lähtijällä on monesti niin nurja ja vikova mieli uskovaisia kohtaan. Että hän ymmärtää kaikki väärin, teet niin tai näin. Ei ne asiat koskaan ainakaan paren jos uskon jättää. Ja ihmistä ei sille puolelle alkaa tukeamaan väärällä tavalla.
Koska sydäntä hallitsee sielunvihollinen silloin. Ja se yrttää kaikin keinoin, että ihminen ei pääsis Jumalan valktakuntaan takasin.
asianomasien kanssa. Mitä me muut täälä voimme tehdä.
Jos ei sitten voin ymmärtää puheesi.
vaikka sinä yrität rehellisen keskustelun täysin tyrmätä. Mitä sinulla on itselläsi asiassa pelättävää?
luokalla näissä kasvatusasioissa.
Sanonta kuuluu, että sellaset on parhaita ksvattajia, joilla ei ole yhtään lasta. SE on niin helppo sanoa mitä sattuu, kun ei ole itellä kokemusta. Eikä näe pintaa syvemälle.
Se syy, miksi avaaja on uskonsa kieltänyt ei kuulu meille, eikä liity tähän keskusteluun mitenkään. Tässä keskusteltiin siitä onko oikein että vanhemmat arvottavat lapsiaan uskonnäkemysten perusteella. Oletko ajatellut kumpi oli ensin, suvusta syrjäyttäminen vai vikova mieli? Oudommalta minusta tuntuisi, jos ei mitenkään reagoisi siihen, että eristetään suvustaan täysin. Saattaisi avaajasta tuntua katkeralta, jos parannuksen teon jälkeen otettaisiin taas avosylin vastaan suvun pariin. Meidän näkemyksemme asiasta eivät voi kohdata koska sinulla on todennäköisesti joku arka kohta omassa elämässäsi, jonka takia et voi suhtautua tähän asiaan objektiivisesti, vaan elät sitä tunteella ja ylihengellisesti. Ei ole kenenkään väärään tukemista, jos katsoo asioita realististisesti ja vähän laajemmasta näkökulmasta. Niinpä meidän on turha tätä keskustelua jatkaa.
Miksi koet, että puhun mitä sattuu, jos olen eri mieltä kanssasi asiassa jossa koen sinun ajattelevan kovin yksioikoisesti ja suppeasti? Olen tarkoin harkinnut jokaisen lauseen jonka olen kirjoittanut ja voin seistä niiden takana tälläkin hetkellä. Meidän näkymyksemme asioista eivät voi kohdata joten lopetan keskustelun puoleltani tähän. Sen verran vielä tuosta lapsista ja kasvatusasioista, että kyllä minullakin sattuu olemaan kokemusta jopa aikuisten lasten kanssa elämisestä. Joten ikävä kyllä sitä pintaakin syvemmälle on jouduttu katsomaan. Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi tai et malta lukea loppuun, koska juuri tätä minäkin olen tarkoittanut. Lapsen uskon kieltämisellä ei ole mitään tekemistä vanhempien kasvaustaitojen kanssa. Vanhempana toimii niillä taidoilla ja ymmäryksellä mitä kulloinkin on käytettävissä, enempää ei voi vaikka paremmin usein haluaisi tomia. Jokainen vanhempi toivoo kuitenkin lapselleen parasta. Se, että he eivät kuitenkaan ehkä elä kuten me toivoisimme, ei tee meistä kasvattajana sen epäonnistuneempia. Heillä on oma elämänsä ja emme voi elää sitä heidän puolestaan.
Heidän näkemyksensä parhaasta elämästä voi olla erilainen kuin omamme ja meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se.
Olet kerrassaan ihailtavalla kärsivällisyydellä vääntänyt selvää asiaa tuolle keskeustelijalle, joka puhuu mitä sattuu, milloin aidasta, milloin aidanseipäistä, milloin vallan metsästä... :-) Ihmisen kyky ajatella näkyy selvästi kirjoitttamisjäljestä. Kaikkea sitä onkin!
Kun ei ole kykyä ajatella loogisesti ja johdonmukaisesti, se saa toiset keskustelijat melkein polttamaan hihat... ;-)
Näppäinkäteni ovat senverran nopeat, että noiden viestiensorvaamisessa kovin kauan ole mennyt.Vaikka tietääkin taistelevansa tuulimyllyjä vastaan, oikeustajuni ei anna myöten olla ottamatta kantaa kun joku väittää, että se mitä uskovainen tekee on aina oikein ja hyväksyttyä. Ja pitää ymmärtää ettei hänkään erehtymätön ole. Kun taas epäuskoisella kaikessa ajattelussa ja toiminnassa on takana vikova mieli ja "häntä ei saa alkaa tukemaan väärään". Näitä ketjuja kun lukee monella mielellä olevia ihmisiä, saattaa jäädä luulo, että moinen käsitys on jotenkin vallalla olevaan ajattelua ja siitä minä ainakin haluan sanoutua irti.
uskosta luopunut aikuinen lapsi, kenties useampiakin?
Sillä onko epäuskoisia lapsia minulla ja kokemusta heistä ei ole mitään tekemistä ajatuksieni kanssa.Mutta (kuin) epäilet, vastaan:- on,myös omasta sisarusparvestani ja sisarusten lapsista
Te jotka hengellisiä olette, tahdotteko te nyt lihassa lopettaa.
Ja myös; Että jos te tyhmistyttte te Jumalalle tyhmistytte. Ja tämä on tarkotettu ymmärtääkseni myös uskovaiselle ihmiselle tarkotettu.
Ja ymmärtääkseni tarkottaa sitä, että Jumala ohjaa tätä ihmisen vaellusta. Ja sallii, että uskovainen ihminenkin tyhmistyy, eikä aina osaa tehdä oikein.
Ja se ei ole oikein väärillä aseilla alkaa taistelemaan minkään asioiden puolesta ja ihmismielellä. Ja korottamaan itseä.
Raamattu sanoo myös: "Älkää itseänne ylen viisaana pitäkö."
Vaan se on Jumala joka sitä oikeaa viisauttakin antaa.
Vaan kun lapsi kieltää uskon, siihe tulee silloin kuilu välille. Koska me olemme silloin eri hengen lapsia. Jos ei näin ole Raamattu pannaan valehtelijaksi.
Kyllä voi sanoa, että tyhmistyäkin tosiaan voi niin että ei ymmärrä ollenkaan mitä yritetään sanoa. Siis että vaikka Jumala ohjaa ihmisen vaellusta, sinun ei tarvitse hengellistää KAIKKEA.
Sinä itse sen kuilun siihen teet ja teet väärin jos näin käyttäydyt. Sinä et ole yhtään parempi etkä kelvollisempi Jumalan silmissä kuin tuo "epäuskoinen" lapsesi. Te voitte olla eri hengen lapsia, mutta väärin teet, jos rakkauden annat häntä kohtaan kylmetä. Ja uskallanpa väittää, että raamatulla voin tätä näkemystä perustella.
lapsenne ihan miten tykkäätte, mutta toivon lapsillenne vahvuutta vastustaa teitä. Tuskin ymmärrätte järkipuhetta, mutta häpeä on teidän kun halveksitte lapsianne!
Aikuisellekin lapselle jäävät surulliset ja psyykeä rasittavat haavat siitä kun vanhemmat hyljeksivät, ehdollistavat rakkautensa ja asettavat lapsensa "paremmuusjärjestykseen".
Ihmislapsi on aina lojaali vanhemmilleen, se on syytä tietää. Hän on vauvasta asti rakentanut kiintymyksen ja liittynyt perheeseen johon hän on syntynyt.
Näiden liitosten ja kiintymysten mitätöinti ja suhteiden katkaiseminen on vakava asia.
vl-piireissä. He ihailevat sitä henkilöä, joka uskaltaa näyttää ja käyttää valtaansa toista kohtaa. Rumat arvot on porukalla!
Erikoiselta tuntuu.
Ihmiset jotka ovat saaneet omalle kohdalleen armon ja anteeksiantamuksen, ovat itse julman armottomia läheisilleen.
Jumala ei hylkää, mutta armottomat lähimmäisiään ulossulkevat "uskovaiset" hylkäävät.
julma ja armoton vl-uskovainen lähimmäiselleen on (jopa uskonsisarilleen ja -veljilleen), kunhan vaan annetaan mahdollisuus! Tuleeko mieleen yhtään muuta ryhmittymää Suomessa, jossa kohdellaan ihmisiä siihen malliin? Kyllä julmuus ja armottomuus näyttää olevan parhaiten vl:ien hallussa...
= ihmisen julmuus huipussaan.
SRK:n liikkeelle lähettämät hoitomiehet kiusasivat surutta mummoja ja luovuttivat monet mummot ja papparaiset kiusaamisensa loppuhuipentumana saatanan haltuun.
Voiko näin julma "uskovainen" olla kukaan muu kuin vanhoillislestadiolainen, joiden oma herätysliike opettaa, että vanhoillislestadiolaiset ovat maailman ainoita Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Kaikki muut uskovaiset vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen "vain me" oppi tuomitsee helvettiin.
Ehkä Jumala on sitten valinnut noin rakkaudellisen joukon taivaan perillisiksi ja kaikki muut uskovaiset kadotukseen - kuten vl-herätysliike opettaa.
Sama vl-herätysliike opettaa, että Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi. Vain vanhoillislestadiolainen pystyy antamaan synnit anteeksi. Edelleen vl-opin mukaan Jumala ei pysty yksin pelastamaan ihmissielua. Mukaan tarvitaan aina vanhoillislestadiolainen.
Niinpä kaikki te Afrikan, Aasian, Amerikan yms. uskovaiset. Jos satutte lukemaan tämän viestin, niin tilailkaapa kiireen vilkkaa lentolippuja Suomeen ja etsikää täällä käsiinne lähin vanhoillislestadiolaisten kirkko eli rauhanyhdistys taikka yksittäinen vanhoillislestadiolainen. Tämä on ainoa tapa saada synnit anteeksi vl-opin mukaan.
Pidä kiirettä!
Tämän viestin jälkeen varmaan lentokoneet alkavat täyttyä. Nopeat voittavat hitaat.
että mitä enemmän tietää, sitä vähemmän ymmärtää.
olen sen sanonut mitä on sanottavaa. Kyllähän tästä asissta vois keskustella vaikka kuinka kauan pääsemättä alkua pitemmälle. Mutta nyt minä lopetan.
jos ei halua yrittääkään ajatella asioita muista kuin omista pienistä lähtökohdistaan.
Mutta tässä ketjussahan on tullut paljon asiaa esille.Minä ainakin luen kaikki vietit ja mietin mitä asiaa niissä on ja minkalaisesta vinkkelistä kukin ajattelee.Ajatusten vaihtohan on mukavaa kun näin kaikki ollaan ihmisiä,kun vain ei pyritä loukkaamaan toista tarkoituksella vaikka se ei olekaan sama kuin omamme ,se on mielestäni typerää
muihin perheisiin, että miten siellä tapahtuu.Asiat on siis perhekohtasia, että miten menetellään asioden kanssa.
Miten ihmeessä te pärjäätte jos ei tule ohjeita ylhäältäpäin? Raidat vähän narrata, kyllä siihen sääntönsä on...
Ei Srk ole ohjeistaja ,sinulla on väärä ymmärrys/tieto.Se on herätysliikkeemme organisatio jolla on omat tehtävänsä niin kuin muillakin järjestöillä ,joka antaa esim. kannanottoja ajankohtaisista vaaroista mistä uskovaiset ovat keskustelleet,ymmärtäneet ja päättäneet yhdessä uskossa varjeltumisen kannalta tärkeistä asioista.Ei niin päin ,että Srk päättää , vaan organisationa toimii puolestamme,tiedottaa julkilausumat,hoitaa julkaisutoiminnan kirjanpidot ,lähetystoiminnan, leirit,ym. yhdessä eri rauhanyhdistysten kanssa
SRK lähettää hoitomiehiä ympäri maata paikallisiin vl-seurakuntiin pitämään hoitokokouksia, kiusaamaan ihmisiä ja joskus siunatuksi lopuksi luovuttamaan puolustuskyvyttömän mummon saatanan haltuun. Jos mummon lapsella sattuu esim. olemaan TV.
Paikalliset rauhanyhdistysten johtokunnat järjestivät joillakin paikkakunnilla hoitokokouksia.Hoitokokousiin olikin syytä monilla paikkakunnilla kuten tiedämme,mutta sielunvihollinen tuli väliin sotkemaan uskovaisia armon alta lain alle ja tähän saatiin Srk.sta pyydettynä apua ,päin vastoin kuin sanoit ,asiat valkenivat ja todettiin ,että virheitä ennätti tulla, oli jouduttu julkirippiin ja moneen muuhun sotkuun joka oli vierasta Jumalan seurakunnalle.Jolla oli lapsen mieli ei loukkaantunut vaan korjasi vikansa ja antoi toisille viallisille anteeksi kaikki virheet,sillä Jumalan seurakunta on vioilla ja virheillä peitetty ,autuas joka ei siihen loukkaannu.Onhan väärin jos mummon on pitänyt nöyrtyä parannukseen tyttären synnin vuoksi ,se ei ollut silloin oikein eikä nyt,mutta jos mummo on puolustellut ja ollut telvision kannattaja niin silloin varmaan onkin puhuteltu.En tiedä tapausta ,mutta ei Jumalan seurakunnasta "potkita" noin vain ,vaan Jumala on pitkämielinen meitä kohtaan.
Paikalliset rauhanyhdistysten johtokunnat järjestivät joillakin paikkakunnilla hoitokokouksia.Hoitokokousiin olikin syytä monilla paikkakunnilla kuten tiedämme,mutta sielunvihollinen tuli väliin sotkemaan uskovaisia armon alta lain alle ja tähän saatiin Srk.sta pyydettynä apua ,päin vastoin kuin sanoit ,asiat valkenivat ja todettiin ,että virheitä ennätti tulla, oli jouduttu julkirippiin ja moneen muuhun sotkuun joka oli vierasta Jumalan seurakunnalle.Jolla oli lapsen mieli ei loukkaantunut vaan korjasi vikansa ja antoi toisille viallisille anteeksi kaikki virheet,sillä Jumalan seurakunta on vioilla ja virheillä peitetty ,autuas joka ei siihen loukkaannu.Onhan väärin jos mummon on pitänyt nöyrtyä parannukseen tyttären synnin vuoksi ,se ei ollut silloin oikein eikä nyt,mutta jos mummo on puolustellut ja ollut telvision kannattaja niin silloin varmaan onkin puhuteltu.En tiedä tapausta ,mutta ei Jumalan seurakunnasta "potkita" noin vain ,vaan Jumala on pitkämielinen meitä kohtaan.
..on pitkämielinen ja armollinen, mutta älä sotke sitä SRK:n hoitomiehiin, jotka oli jonkun muun hengen vallassa kun terrorisoivat mummoja.
Hedelmistään sekin puu tunnetaan.
Ja puhut läpiä päähäsi yleisellä keskustelupalstalla. Häpeä!
Se järjesti/järjestää hoitokokouksia, joissa viattomia ihmisiä syyllistetään sellaisesta mitä he eivät ole tehneet tai jostain väärästä hengestä mitä ei ole olemassakaan! Ja edelleen puolustaa tekemisiään.
Jumala jätti vl-piirit hoitokokousaallon alkaessa eikä ole tullut takaisin.
video milloinkin on syntiä tai saako kirkkokuoroon osallistua vai ei? Tohvelisankarit tykkäävät auktoriteeteista...
Mies vai hiiri?
Edelleen mies huolimatta kommentistasi ,enkä häpeä !Häpeä itse jos tuskin osaat!!
"Jumala jätti vl-piirit hoitokokousaallon alkaessa eikä ole tullut takaisin."
Jumala ja Pyhä Henki jättivät vl-herätysliikkeen silloin, kun se antoi koko käden pirulle - ei siis mitään pikkusormea - ja alkoi opettaa sekä Jumalaa että muita uskovaisia pilkkaavaa "vain me" oppia.
Hoitokokoukset olivat yksi esimerkki nykyisen isännän (piru) riehumisesta vl-herätysliikkeen piirissä.
Miehet seisovat sanojensa takana.
se todennäköisesti johtuu vain sivistymättömyydestä ja tiedon puutteesta, mutta julmuus on tuomittavaa aina! Vaikka itse muuta väittävät, niin myös vl-herätysliikkeessä pitäisi olla...
Oikealla ja vapaalla tunnolla vaeltavan uskovaisen ei tarvitse aina ajatella arjen keskellä onko tuo ja se syntiä, sehän olisi raskasta ,vaan Pyhä Henki meitä neuvoo omassatunnossa.On siis turvallista kun olemme kuuliaisia Pyhän Hengen neuvoille ,mitä emme silti ymmärrä voimme kysyä Jumalan seurakunnasta ,mikä on yleinen käsitys jostakin menettelystä.Mehän emme pyri synnittömyyteen koska emme siihen edes pysty,mutta haluamme toimia oikein ja siinäkin epäonnistumme.Kaikki neuvothan mitä tarvitsemme perustuu siihen ,että eläisimme anteeksiantamuksen arvon mukaisesti ja säilymme uskomassa.Uskosta osaton ei voi tätä koskaan ymmärtää vaan luulee ,että meitä pakolla määrätään ja pakko syötetään ja aivopestään.Usko ei ole jokamiehen,Raamattu sanoo,sillä se ei kaikille kelpaa.Usko on turvaa,luottamusta ja varmuutta Jumalan johdatukseen , toivoa siitä että uskomme ei ole turhaa vaan sillä on päämäärä Taivaassa
Mihin omatuntoa tarvitaan, kun SRK äänitorvensa Päivämiehen kautta kertoo mikä on syntiä ja mikä ei? Vl-ihmisisille EI ole uskottu "omantunnon asioita", vaan kaikki määrätään ylhäälräpäin!
vaan sanottavani ja sitten jätän ketjun. Ja samlla haluan jättää palstalle leiman siitä. Miten uskon kautta hoidetaan asoiota. Ja siinä ei järki auta.
Oletko ihan varma että sinä olet nyt se oikea ihminen jättämään ketjuun viestin siitä miten uskon kautta hoidetaan asioita? Usko ei nimittäin opeta hyväksymään vääryksiä eikä syyllistämään ihmisiä asioista mihin he ovat syyttömiä. Voisikohan olla nyt omissa ajatuksissa ja periaatteissasi vikaa?
että alkaa saivartelemaan kuka on oikeaassa ja kuka väärässä. Silloin on paras lopettaa kun ei enää pysy asiassa ja tällaiseksi menee
Ei pidä ottaa liian vakavsti, tämähän on vaan chatti.
>> Ei pidä ottaa liian vakavsti,
Tarkemmin sanoen, tarkoitatko siis että vedät sanasi takaisin?
Vaikuttaa siltä että sinä soudat ja huopaat...;-)
että on parempi lopettaa kun huomaa että ei pysy asiassa. Kannattaa muistaa, että joku ottaa nuo sinun kirjoituksesisikin tosissaan, joten jos et itse ole tosissasi, ole hyvä ja jätä moiset kirjoitukset kirjoittamatta.
Joku ottaa sinunkin kirjoituksesi tosissasi, joten jos et itse ole tosissasi, ole hyvä ja jätä moiset kirjoitukset kirjoittamatta. Vakavilla asioilla ei kannata leikkiä.
"En ole enää viiteen vuoteen ollut vl. Vl-perheeni katkaisi kanssakäymisen kanssani."
Hieman outoahan se on, että jos raamatun sanoma on rakastaminen, niin sitten hylätään kylmästi. En ole uskossa, muttei mieleenikään tulisi hylätä perheenjäseniäni siksi, jos he ovat jostain asiasta eri mieltä. Tuo hylkääminen ja samaan aikaan puheet siitä, että raamatun mukaan eletään, on kai sitä kaksinaismoralismia.
Sama juttuhan olisi, jos minä saarnaisin, että ihmisen pitää olla köyhä ja antaa rahansa hyväntekeväisyyteen. Jos sitten samaan aikaan ajelisin Mersulla ja asuisin ökytalossa ja pukeutuisin Hugo Bossin pukuun ja kultakoruihin, niin eiköhän tuossakin joku "pieni" ristiriita olisi...
Hämmästyttää että uskonnosta tulee ylin asia eikä sen rinnalla läheiset ihmissuhteet enää näy arvokkaana.
Tämä vl on samanhenkistä kuin ääri-islamistinen usko. Fanaattisuus huipussaan, vihataan toisin uskovia.
Tingi edes vähän mielipiteestäsi.Ei tämä usko nyt ihan niin kamalaa ole.Eihän me ketään vihata eikä yllytetä vihaan , Ei pidä yksittäisten esimerkkien vuoksi rueta stereotypiaa harjoittamaan,sillä totuushan on lopultakin se,että me ihmiset olemme viallisia niin uskovaiset kuin ei-uskovaiset,monesti omilta taidoiltamme puutteellisia ,luonteemme on se mikä kullakin on ja näiden ominaisuuksien kanssa meidän ihmisten pitää vain tässä arjessa tehtäväämme toimittaa. Mutta viestisi tulee kyllä ottaa vakavasti ,sillä rakkaus ei ole kaupan hyllyltä napattavaa tavaraa se on sisällä kasvava voimavara jota pitää vaalia ja hoitaa ,että se meissä saisi vain lisääntyä.Joskus ns. "viisaus" valittettavasti tulee jälkikunnassa monestikin ,mutta hyvä niin kun se voi olla tulemattakin.Siksi mummitkin ja papat pystyvät rakkauttaan antamaan vasta lapsenlapsille enemmmän kuin omille lapsilleen.Mutta niin kauan kun on elämää on myös toivoa paremmasta ,niin viisausdesta kuin rakkaudesta.
Eipä tässä voi kuin todeta, että koko vl lahko on joutunut oman omahyväisyytensä pauloihin ja uhriksi. Niinkuin muillakin fundamentalisteilla, on heillä yli kaiken muun käyvä käsitys omasta erinomaisuudestaan, ja siitä on hengellinen nöyryys kaukana. Vl:t harrastavat mielellään kanssaihmisten nöyryytystä, mutta nöyryys on heille silti vierasta.
Suvaitsemattomaan lahkolaiseen eli myös vl:een kannattaa suhtautua siten, että koittaa ymmärtää harhautunutta ihmisparkaa ja antaa hänen katkeroituneiden syytöstensä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mutta ei ole todistettu oikeaksi
Mikä pakko on olla tekemisissä äärilaidan fundamentalismiin sortuneen suvun kanssa. Jätä väliin ja etsi ystävät muualta!
Totta puhut veli hopea, mutta sukulaisten kanssa joutuu olemaan tekemisissä kuitekin. Pitää yrittää luovia omituisuuksienkin kanssa ettei mene välit... Fiksumpi joustaa, varsinkin kun toinen on täysin joustamaton...
Tuli mieleeni,mikähän osuus sinun erilaisella politiikan näkemyksellä on vanhenpiisi? voisiko se kangertaa välejänne tuli vain tällainen mieleeni ,kun olet siitä maininnut pariinkin otteeseen