Pääsiäisrauhaa

joo mutta terapeutitkin pitää saada päästää ilmat ulos ja purkautua kertoa ikävistä kokemuksistaan elikkä mitä saa kuulla,siis saako terapeutti purkautua jonnekin? mitä pahaa tossa on?

hyvää joulua,,oho ehei kun sori pääsiäistä ;))
( pääsiäinen alkaa kummasti muistuttaa jotenkin joulua..
lahjat vaan puuttuu....

liiottele,ihmisiä ollaan ka... kirjoitti:

joo mutta terapeutitkin pitää saada päästää ilmat ulos ja purkautua kertoa ikävistä kokemuksistaan elikkä mitä saa kuulla,siis saako terapeutti purkautua jonnekin? mitä pahaa tossa on?

hyvää joulua,,oho ehei kun sori pääsiäistä ;))
( pääsiäinen alkaa kummasti muistuttaa jotenkin joulua..
lahjat vaan puuttuu....

Lue lisää

Pääsiäinen ei onneksi muistuta joulua, paitsi siinä,ettei lahja puutu tästäkään. Lahja vaan on jokaisen vapaaehtoisesti vastaanotettavissa, eikä sitä voi ostaa marketista. Sitä ei tarvitse juosta vaihtamaan heti seuraavana arkipäivä toiseen, se sopii ja istuu jokaiselle säätyyn ja ikään katsomatta.
Pääsiäisen lahja vaan on kääritty siihen,että näkee oman pienuutensa, oman voimattomuutensa. Sitä ei voi ottaa vastaan tajuamatta itsensä pienuutta. Toisin kuin joululahjan, jonka antamisella ja saamisella voi mittailla miten hyvä ihminen minä olenkaan.

Lahja on rauha kristuksessa.

Pääsiäinen on suurempi asia kuin joulu, mielestäni. Pääsiäisen sanomaan pääsee sisälle tuskan kautta. Siinä syy miksi se mielellään torjutaan ja yritetään lieventää joksikin muuksi. Jouluna iloitaan (kuka nyt iloitseekaan) vapahtajan syntymästä, unohdetaan, että sama lapsi kasvoi aikuiseksi tietäen oman kohtalonsa.

Mitä taas tulee siihen, että terapeutin(kin) pitää saada päästellä höyryjään -- vaikka netissä nimettömänä.. En suosittelisi näin toimittavan ainakaan työssä tulleitten tapausten kohdalla. Työnohjaus on sitä varten.

Uskossa on lohtu myös lapsensa menettäneille,vaikka niin käsittämätön tapahtuma onkin. Elävä usko antaa terapeutille metodin käsitellä kuulemiaan, mutta työvälineet pitää olla muitakin kuin usko, jota ei voi käyttää laastarina kaikeen, vaikka se lopullisesti hoitaakin haavan kuin haavan, sielussa.

Riippuu tietysti missä on töissä, joka paikassahan ei voi uskoaakaan tarjota avuksi, mutta omaan henkilökohtaiseen jaksamiseen ja suhtautumiseen se vaikuttaa oleellisesti. Uskova terapeutti voi olla viitteenä siitä, millaiseksi ihminen tulee seistessään armon kalliolla, ja herättää pyrkimyksen, että itsekin sille haluaa.