Ongelmanani on pakkoajatukset. Saatan ajatella rakkaista ihmisistä jotain pahaa. Esim. jos onnettomuutta, sairauksia tai kuolemaa tulee jonkun kohdalle mieleeni nousee ajatus:"Se oli oikein sille". Saan kyllä ajatukseni korjattua ja kauhistun omia ajatuksiani. En millään haluaisi olla ilkeä tai paha mutta jotenkin ajatukseni ohjautuvat siihen suuntaan usein vaikka en mielestäni ole paha ihminen. Tätä on jatkunut vuosikausia ja taidanpa tietää syyn miksi niitä tulee.
Kauan sitten kävin läpi kehityksen, jossa pääni oli kuin ampiaispesä ja mukana oli ajatuksissani pari seuralaista, jotka muuntuivat erilaisiksi ilmiöiksi ja muistikuvaääniksi ( en siis kuullut ääniä, vaan ne olivat ajatuksia ). Nämä kommunikaatioit olivat väkivaltaisia ja taas ikään kuin pakosta tein väkivaltaisia tekoja ajatuksissani minulle rakkaalle henkilölle,vaikka minä en millään haluaisi vahingoittaa ketään.
Sitten on joitakin todella iljettäviä ajatuksia ihmiselimistä, joita en uskalla kertoa sekä eräistä toimista;ikään kuin olisi jokin todella perverssi homo. Ja ne ajatukset todella rasittivat niinkuin edellä kuvaamani ajatukset muutkin.
Joskus muinoin alkoi kehityssarja, jossa minulle tuli yht´äkkiä mieleen kesken ajattelun jotain täysin epäasiallista ja järjetöntä mitenkään siihen suorittamaani ajatteluun liittymätöntä. Lapsuuteni tapahtumilla on syy näiden syntyyn. Niitä on ollut varmaankin yli 30 vuotta, tosin pitkiä jaksoja jolloin niitä ei ollut ( vuosia ). En oikein muista.
Itseni olen kyllä hallinnut itseni hyvin ja ajatuksenikin saan pidettyä kurissa tahdonvoimalla enkä ole mennyt em. ajatuksiin mukaan, mutta inhottavalta on tuntunut. Pystyn keskittymään asioihin hyvin ja olen suorittanut korkeakoulututkinnon joten olen siis asioihin keskittynyt. Kun luen tai teen jotain ajattelutyötä pakkoajatukset vaimenevat ja esim. 80-lla niitä oli van harvoin.
Kauan sitten kävin läpi kehityksen, jossa pääni oli kuin ampiaispesä ja mukana oli ajatuksissani pari seuralaista, jotka muuntuivat erilaisiksi ilmiöiksi ja muistikuvaääniksi ( en siis kuullut ääniä, vaan ne olivat ajatuksia ). Nämä kommunikaatioit olivat väkivaltaisia ja taas ikään kuin pakosta tein väkivaltaisia tekoja ajatuksissani minulle rakkaalle henkilölle,vaikka minä en millään haluaisi vahingoittaa ketään.
Sitten on joitakin todella iljettäviä ajatuksia ihmiselimistä, joita en uskalla kertoa sekä eräistä toimista;ikään kuin olisi jokin todella perverssi homo. Ja ne ajatukset todella rasittivat niinkuin edellä kuvaamani ajatukset muutkin.
Joskus muinoin alkoi kehityssarja, jossa minulle tuli yht´äkkiä mieleen kesken ajattelun jotain täysin epäasiallista ja järjetöntä mitenkään siihen suorittamaani ajatteluun liittymätöntä. Lapsuuteni tapahtumilla on syy näiden syntyyn. Niitä on ollut varmaankin yli 30 vuotta, tosin pitkiä jaksoja jolloin niitä ei ollut ( vuosia ). En oikein muista.
Itseni olen kyllä hallinnut itseni hyvin ja ajatuksenikin saan pidettyä kurissa tahdonvoimalla enkä ole mennyt em. ajatuksiin mukaan, mutta inhottavalta on tuntunut. Pystyn keskittymään asioihin hyvin ja olen suorittanut korkeakoulututkinnon joten olen siis asioihin keskittynyt. Kun luen tai teen jotain ajattelutyötä pakkoajatukset vaimenevat ja esim. 80-lla niitä oli van harvoin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
täysin!Mulla on ollu ihan samoja ajatuksia!
Mäkin pakkoajattelen samanlailla jostain muule rakkaasta ihmisestä jotain tollasta pahaa ja sit kauhistelen.
Voimia sulle :D
Kokeile ratkaisu- ja voimavarakeskeistä terapiaa. Se on melko hellä terapiamuoto, jossa keksit itse ratkaisun ongelmaasi. Suosittelen lämpimästi!!
olemme tutun ilmiön kanssa! uskon että tämä trauma jolloin tämä sinun pakkoajatuksesi on alkanut,on ihan varhaislapsuudessa!
mietin onko sinulla taustalla sellaista että joku mies olisi ahdistellut sinua seksuaalisesti jossain vaiheessa lapsuuttasi?
saattaa olla myös ettet muista?
jotenkin kirjoituksesi kosketti ja siinä oli jotain samaa mistä minä kärsin!
Emdr terapia voisi olla sinulle avuksi!
Sinulle on saattanut tapahtua jotain hyvin ikävää menneisyydessäsi,aikuisen taholta?
ei ollut mitään oireita arviolta 12-13 ikävuoteen tultua, mutta olen epäillyt myös itsesuggestiota pakotuksen seurauksena, sillä muistan erään tapauksen, jossa olin uhattuna ja minun oli suostuttava toimiman niinkuin kaveripiiri määräsi. Tämä tuntuu uskomattomalta, mutta olen ollut henkisyyteen taipuvainen ihminen ja kuitenkin dialektisen materialismin kannattaja lapsuudessani ja nuoruudessani ja tuolla suggestiolla olen pyrkinyt toteuttamaan ahdistelijoiden tahdon, koska katsoin että he saavat ansionsa mukaan myöhemmässä elämässään ( henkisyyspuoli itseäni)
Nämä ongelmat muodostuivat vasta 1993 lähtien pakkoajatuksiksi varsinaisessa merkityksessä ja niihin on syynä tapahtumat, joista en tahdo kertoa.
Minut on kyllä yritetty tappaa lapsena läheisen minua hiukan vanhemman ihmisen taholta, mutta pelastuin ja minä muistan tämän tapahtuman. En oikein usko seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta jokin traumaattinen kokemus on saattanut olla. Olenkin epäillyt ns. torjuttua muistoa.
Eivät pakkoajatukset ole vaivanneet kovin paljoa muuta kuin 1993-2006. Aluksi ne olivat aika rajuja, tosin hallitsin niitä, mutta kun en ollut varovainen niin ne pääsivät yllättämään. Opiskeluaikana 1980-lla niitä oli vain vähän ja ne olivat noita hypähdyksiä järjettömiin ajtuksiin hetkeksi. Minä en oikein muista milloin vm:ja on ollut, mutta niiden alkamisen ajakohdan muistan.
Esim. tänään ei ole ollut yhtään pakkoajatusta ja ne ovat olleet rajun alun jälkeen suurimmaksi osaksi koko ajan liveneviä.
Kiitos kommenteistanne.
ja juuri varmaan siksi sinun kirjoituksesi tuntuikin niin tutulta,kuin omaltani.se että on meitä yritetty tappaa,niin on kaikista traagisinta sielullemme.itse työstän sitä vielä joka päivä huudan,hudan huudan peittoon,ettei naapurit kuule,huusin äsken ilman peittoa ja varmaan kuuli kaikki.en enää välitä.en jaksa välittää.tahdon elää.tahtoisin siis elää.
tiesin että sinulla on jotain samoja traumoja kuin minulla,tunnistin heti!
olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia jollakin tavalla?
vaikka nimettömänä? tms?