Leonberginkoirasta???

Minulla ei ole noista ihanista muhkeista hauvoista omakohtaista kokemusta, mutta uskallan kuitenkin jotain linkkiä pistää:
http://www.hauva.com/leonberginkoira.shtml

http://www.gopplos.com/FI/leot.htm

...ja kyllä vain leonbergejä käytetään agilityssä ja tokossa. :)

Tuolla http://keskustelu-2006.koirat.com/viewtopic.php?t=44

sanottiin ettei siitä niin hirveästi sitä karvaa lähde... Tuntuu kyllä että tässäkin asiassa koirat ovat yksilöitä! Miten ihmiset vastaisivat jos kysyisi, millainen karvanlähtö saksanpaimenkoiralla on? Toiset sanoisivat että hyvin vähäistä on, näin on esim. anopin koiralla. Lapsuuskotini schäferpojalla taas oli tasan yksi karvanlähtöaika vuodessa, mutta sitä kestikin sitten koko vuoden. :D

Onnitteluni, jos huomaatte rodun olevan omanne ja sen teille soveltuvan. Itse hurahdin aikanaan tuohon leppoisaan, pitkäpinnaiseen jättiläiseen, ja niinhän niitä on nyt siunaantunut useampikin vuosien saatossa.

Leonbergihän on läpeensä seurakoira. Kysyit, että soveltuuko pihavahdiksi, niin parhaimmillaan tuo otus on juuri omalla tontillaan vahtia pitämässä. Mutta jos pihavahti tarkoittaa koiraa, jota pidetään päivät ja yöt läpeensä ulkona yksin, niin vastaus on ehdoton ei. Leon luonne, kuten ei minkään muunkaan koiran luonne ei sitä kestä. Leo kiintyy omistajaansa hyvin syvästi ja jokainen hetki erossa on siitä tuskaa.

Leon tulee olla oppivainen ja lempeä. Miellyttämisenhalun laita on niin ja näin, itselläni on uros, joka ratkeaa riemusta pikkukehusta, mutta vastaavasti myös narttu, joka oli hyvin hankala motivoitava. Yleisesti uskoisin, että leo on helppo kouluttaa, mutta joskus askeleessa on havaittavissa pientä "kunhan tässä nyt kerkiän" -fiilistelyä.

Leo sopii niin tokoon kuin agiinkin, joskin koiraa ei ole hyväksi hypyttää paljoa ennenkuin se on rauhassa saanut kasvunsa kasvaa. Kaverin siitä saa yleensä touhuun kuin touhuun, meillä tokoillaan kaikkien kanssa ja kahden kanssa on nyt aloiteltu vesipelastusta. Näyttelyissä pyörähtää silloin tällöin joka sorkka ja pulkan/kärrynvetoa harrastellaan silloin tällöin. Ihan yksilöstä riippuu, kuinka helposti koiran saa harrastuksiin koulittua. Liikkeiden suorittaminen esim. tokossa tapahtuu koiran omalla vauhdilla, iso kokokin tietty tuo omat rajoitteensa, mutta mitään salamannopeaa saksanpaimenkoira-tyyppiä on kuitenkin turha odottaa.

Ihastuttavinta näissä nalleissa on omasta mielestäni ollut se, että ne lähtevät aina mukaasi, kun jotain haluat tehdä, mutta eivät revi peliverkkareitaan, jos jonain päivänä laiskotellaan, ja käydään vaikka vain rauhallisilla metsälenkeillä.

Turkki on kohtuullisen helppohoitoinen, huolellinen harjaus viikoittain riittää pitään takut poissa. Takamuksen karvat, eturaajojen hapsut ja korvakarvat takkuuntuu helpoiten, niitä saa selvitellä vähän useammin. Karvaa lähtee tasaisesti ympäri vuoden, toisilla enemmän, toisilla vähän vähemmän, yleensä kahdesti vuodessa turkinvaihdon aikaan sitä tippuu lähinnä jätesäkeittän. Ylisiistin ihmisen koira leo ei ole ;) Positiivisena puolena kuitenkin on, että leon karva on helposti imuroitavissa matoista irti, se ei jämähdä siihen kuin tatti.

Perinnöllisiä sairauksia on muutamia, lähinnä samoja joita on muillakin isoilla roduilla, mutta rotuna uskallan sanoa leon olevan terve. Erityisesti psyykkisesti, mutta myös fyysisesti. Leon kanssa on parhaassa tapauksessa odotettavissa 10-14 iloista vuotta, eli suhteellisen pitkäikäinenkin se näin suureksi on.

Käy tutustumassa yhdistyksen sivuilla rotuun enemmän ja lueskele omistajien kokemuksia

www.leonet.fi