Mitenpä tosissanne pojat olette jos sanotte tytölle "minä rakastan sinua"?
Yksi epävarma nuori mies jonka kanssa ollaan vähän aikaa oltu enemmänkin kuin kavereita on sanonut tuon lauseen minulle jo useamman kerran. Ilman mitään kännejä siis. :)
Uskon kyllä että se on tosissaan, mutta minusta "rakas" on jo sekin niin voimakas sana että sitä ei kannata ihan heppoisin perustein käyttää?
Yksi epävarma nuori mies jonka kanssa ollaan vähän aikaa oltu enemmänkin kuin kavereita on sanonut tuon lauseen minulle jo useamman kerran. Ilman mitään kännejä siis. :)
Uskon kyllä että se on tosissaan, mutta minusta "rakas" on jo sekin niin voimakas sana että sitä ei kannata ihan heppoisin perustein käyttää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noin perinteisesti tuo ei ole ollut mikään suomalaisen miehen suurin ongelma. Onhan se toisaalta ihan positiivistakin kehitystä, jos suomalaisetkin oppisivat puhumaan tunteistaan ja sanomaan kohteliaisuuksia. Ei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti.
Toiset sanovat sen harvoin ja yleensä silloin todella tarkoittavat sitä. Toiset puolestaan hokee sitä usein suhteen alusta alkaen ja tällöin ainoa päämäärä on pillun saaminen.
Ihminen joka ei ole rakastunut koskaan kehenkään, ei välttämättä tiedä vielä mitä eroa on rakkaudella ja ihastumisella. Hän siis saattaa käyttää rakkaus-termiä, vaikka oikeasti hänen pitäisi puhua ihastuksesta.
Kun sitten se ensirakkaus astuu kohdalle niin tajuaa noiden kahden eron, ja sen jälkeen jos rakkaus-termiä käyttää sillon kun sitä ei pitäisi, niin voi olla varma että tyypillä on taka-ajatuksia.
Rakkaus on iso asia, eikä sitä pitäis mun mielestä ottaa niin hepposasti. Jokanen omalla tavallaan, mutta itse olen joutunut ensirakkauteni kanssa tästä kärsimään, enkä varmaan koskaan pääse yli :/ Sen verran iso asia se minulle oli. Hän löysi itselleen uuden "rakkauden" sinä päivänä, jona oli aiemmin vielä sanonut minua rakastavansa.
Mutta virheistä oppii. Nykyisin en enää uskoisi, jos joku yhtäkkiä tulisi noin sanomaan/lyhyen ajan sisällä.
Mieheni kanssa oli juuri se juttu, kun seurustelemaan alettiin, että ei sanottu rakastavamme. Painotettiin toisillemme että se on iso asia. Mutta kyllä sekin sieltä sitten tuli :) Ja hän tuntuu siltä oikealta ihmiseltä minulle, suhdekin on pisin tähän astisista (vuosi ja muutama kuukausi)
Asiahan on niin että en ainakaan itse koe vaikeaksi sanoa "Rakastan sinua" tai jotain muuta vastaavaa... Pitäisihän aina tarkoittaa mitä sanoo mutta pystyn ainakin itse sanomaan sen ja katsomaan vaikka silmiin... Vältän sanomasta sitä jollen tarkoita mutta tuleepa sitä joskus sanottua vaikka tietää että huomenna näyttää tytölle ovea... valitettavasti asia on näin...
Ei se välttämättä ihan rakastamista tarkoita.
Sana "rakastaa" on ihan liian vahva ja voimakas sana usein toistettavaksi. Se pitää ymmärtää, ettei sen kanssa saa leikkiä ja sitä pitää tarkoittaa myös. Pitää harkita sen käyttöä.
Kyllähän tuo poika selkeästi pitää kohteestaan, mutta musta ei sais hokea noin suurta sanaa ja sen pitää kuulostaa aidolta, jotta oikeasti rakastaa. Eihän siihen aina voi pystyä, mutta siihen pitää pyrkiä