mitäs jos ne miehet ei muistakkaan, että nillä on lapsia? Voisko se olla? Jotenkin tuntuu omituiselta, että mies jättää ilman mitään syytä omat lapsensa? Eihän se voi olla mahdollista mitenkään. Voiko lapset unohtaa? Jos se unohdus onkin tahallista, että ei tarvi muistaa. Tää on kyllä aika tajutun mietintä, mutta tuli vaan mieleen.
Yleensä kun halutaan jotain tahallisesti unohtaa, niin sekin laitetaan "en muistanut" piikkiin. Mutta jos mies muistaa muitakin vielä tärkeempiä asioita, niin miksei lapsiaan? Mutta jos ne ei olekkaan tärkeitä? Voihan se olla, että vähemmän tärkeät asiat unohtuu helpommin. Niin sen täytyy olla.
Mutta naisen järjellä mietittynä, mikä on elämässä lapsia tärkeempää? Ei minulle tule kyllä mieleen. Mutta minähän olenkin äiti, jolle lasten tärkeys on aina ykkönen. Pidän huolta jopa naapurienkin lapsista. Miehet eivät edes omistaan. Millainen on miehen maailma? Mitä kuuluu, kun kukaan ei ole mitään, ja ketään ei ole olemassa, ja itse on hukassa, eikä ajatus kulje?
Elämmekö miesten maailmassa, joka on lapsikielteinen? Miesten maailmaan ei mahdu muita, kuin hän itse. Hän itse on kaikki, ja kaikki on tärkeetä mikä ei liity omiin lapsiin. Miehet eivät tule toimeen edes itsensä kanssa, mikä selittää sen, että eivät pysty ymmärtämään muitakaan.
Naisen maailma on monimutkikas, koska hänen on siällytettävä siihen muitakin kuin itsensä. Kuitenkin miestä tarvitaan, sillä muuten ei olisi ongelmiakaan. Ongelmien ratkomiseen heistä ei ole, mutta niitä tekemään he ovat mestareita. Jossain hekin ovat hyviä, ainakin omasta mielestään.
Yleensä kun halutaan jotain tahallisesti unohtaa, niin sekin laitetaan "en muistanut" piikkiin. Mutta jos mies muistaa muitakin vielä tärkeempiä asioita, niin miksei lapsiaan? Mutta jos ne ei olekkaan tärkeitä? Voihan se olla, että vähemmän tärkeät asiat unohtuu helpommin. Niin sen täytyy olla.
Mutta naisen järjellä mietittynä, mikä on elämässä lapsia tärkeempää? Ei minulle tule kyllä mieleen. Mutta minähän olenkin äiti, jolle lasten tärkeys on aina ykkönen. Pidän huolta jopa naapurienkin lapsista. Miehet eivät edes omistaan. Millainen on miehen maailma? Mitä kuuluu, kun kukaan ei ole mitään, ja ketään ei ole olemassa, ja itse on hukassa, eikä ajatus kulje?
Elämmekö miesten maailmassa, joka on lapsikielteinen? Miesten maailmaan ei mahdu muita, kuin hän itse. Hän itse on kaikki, ja kaikki on tärkeetä mikä ei liity omiin lapsiin. Miehet eivät tule toimeen edes itsensä kanssa, mikä selittää sen, että eivät pysty ymmärtämään muitakaan.
Naisen maailma on monimutkikas, koska hänen on siällytettävä siihen muitakin kuin itsensä. Kuitenkin miestä tarvitaan, sillä muuten ei olisi ongelmiakaan. Ongelmien ratkomiseen heistä ei ole, mutta niitä tekemään he ovat mestareita. Jossain hekin ovat hyviä, ainakin omasta mielestään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tän tyylisiä viestejä on ennestäänki
olisit johki vanhaan keskusteluun tän laittanu.
mut yh. äitien haukkuminen saisi jo riittää. On niitä yh isiäkin,mut antaa niidenkin olla
Eikö näitäkin nyt ole jauhettu enemmän, kuin tarpeeksi?
Miksi puida samaa asiaa kymmenellä eri aloituksella?
Mitä silläkin saavuttaa?
Ihmiset on erilaisia, eikä kukaan voi tietää, mitä toinen ajattelee ja tuntee.
Kyllä se vika yleensä on molemmissa vanhemmissa, riitaan ja eroon tarvitaan aina kaksi. Vika voi joskus olla omassa peilikuvassakin, vaikka isä olisikin se, joka lähti.
Kertaus on opintojen äiti! Jollain on kovat kaalit, johon tieto ja totuus ei mene kirveelläkään. Hei haloo, kun ymmärtää miesten maailmaa, ymmärtää että maailma onkin naisten!
äiti tai isä, niin on parempi pysyä poissa kuvioista.
miksi miehet ei muista lapsiaan on se,että niiltä ei ikinä kysytty haluaako ne vanhemmiksi.
Tai jos kysyttiin niin vastasivat "väärin" ja nainen ymmärsi paremmin ja ajatteli,että kyllä se siitä kunhan vaaveli on syntynyt.
Naiset luulee,että miesten "ei" on "ehkä"
Katsos kun tässä eletään vähän semmosta murroskautta. Nyky-ajan isien isät olivat vielä toisenlaisessa asemassa kotonaan ja nämä pojat on saaneet toisenlaisen roolimallin isiltään. Niin niitten on yksinkertaisesti vaikea sopeutua nyky-ajan isin rooliin jossa naiset määräävätkin kotona kaapin paikan ja pistävät ukot tossun alle. Heikommat pötkivät mieluummin pakoon. Ennen perheessä mies oli perheenPÄÄ.
Toiseksikin luonto on luonut niin että naaraalla on heti tunnesiteet jälkeläisiinsä ja sen kuuluu myöskin hoitaa ne. Ja näin on luonto järjestänyt myöskin ihmisen kohdalla.
Mies kyllä oppii rakastamaan lapsiaan, kun hänen annetaan olla lastensa kanssa. Mutta sillä ei välttämättä ole samanlaisia tunnesiteitä lapsiinsa, kuin äidillä on.
Evoluutio on määrännyt niin että mies pitää vain huolen siitä että hänen geeninsä jatkuvat, eli että jälkeläisiä syntyy.
Eiköhän moni asia ole ihan meidän äitien aiheuttamia. Erossa me vaaditaan lapset ehdottomasti ja yksinomaan itselle, tai oikeestaan siitä ei edes keskustella vaan se on päivänselvää. Samassa käänteessä vaaditaan isiltä aivan mahdottomia. Ne ei sais puuttua meidän elämään, mutta pitäis kuitenkin. Huh! Ei ole ihme että menee asiat monimutkaisiksi. Rahaa niiltä otettais vastaan ja kaikkea muutakin taloudellista tukea, vaan ei annettas hoitaa yhtään lasten asioita.
Ei ne isät lapsiaan unohda, lasten äidin kylläkin. Eivät vaan kehtaa tapella kaikesta mahdollisesta.
kokemusta ja elä sen asian kanssa, ei voi tietnkään ymmärtää. Mutta kun näkee lapsen kaipauksen, ei voi muuta kuin kärsiä yhdessä lapsen kanssa.
Äitiä ei voi unohtaa niin kauan kun hän hoitaa ja yksin on vastuussa luistavasta isästä, joka keksii vaikka mitä syitä, mutta jos mies haluaisi olla isä, tavata lastaan, hän tapaisi mistään muusta välittämättä.
Niin. Muutama kysymys tuli tuossa mieleeni.Ihan vaan täydennykseksi. Tapaako se mies lapsiaan ollenkaan? Vaiko kenties sovittuina tapaamispäivinä? Onko isällä jokin muu ongelma vai kärsiikö erosta niin paljon? Jos kyseessä on ääritapaus, kannaattaa siitä kertoa jo kirjoituksessa, niin ei tule väärinkäsityksiä :)
Ymmärrän kyllä, että ei ole mukavaa, jos mies lupaa tulla lapsia tapaamaan, mut ei tulekaan. Olen sitä mieltä, että silloin ei tarvitse keksiä lapselle mitään selityksiä miksi isi ei tullut. Kertoo ihan suoraan! Ei äidin tarvitse isää suojella, saatikka sitten tuntea huonoa omaatuntoa isän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mut haukkumaankaan ei pidä ruveta. Isä on aina isä ja äiti on aina äiti. Oli ne sitte mitä juoppoja tahansa.
Lakkaa siis kärsimästä lastesi puolesta. Ei se mihinkää johda. keksitte sitten lasten kans jotain super kivaa tekemistä, niin lasten ja sinunkin olo helpottuu. Täytyy aina muistaa, että me kaikki olemme henkilökohtaisesti vastuussa omista teoista. Se kannattaa opettaa myös lapsille.
Että muistakaa kun itse olette joskus lastenne vanhempia, niin pitäkää heistä huolta ja älkää heitä jättäkö. Nyt kun itse tiedätte millaista on iolla ilman isää, kun isä ei ehdi ja isä ei välitä, niin ei kannata omille lapsille aikanaan sitten kostaa.
Lapset tietävät ettei vika ole heissä, vaan isässä. Siksi he eivät enää kysele eikä muistele isää. Olen aina kertonut heille totuuden, että jotkut aikuiset vain ovat sellaisia, ettei lapset kauaa kiinnosta. Onhan se sääli ja pahoittaa mielen, mutta parempi että lapset tietää totuuden kuin että jousuisi aina valehtelemaan ja keksimään asioita tai odottaisivat turhaan ja pettyisivät. Parempi unohtaa kokonaan.
Nyt aletaan ymmärtään. Jätit kuitenkin vastaamatta noihin muutamaan kysymykseen, jotka olis vielä selventänyt kuvaa. Ihan vain olisin halunnut tietää, että tapaako se sun exä lapsiaan ollenkaan? Silloinhan tää kaikki on ymmärrettävää. Voishan sitä muuten laittaa lapsen itse kysymään isältä miksi asiat on näin. Siis seuraavalla kerralla, kun lapset sitä sulta kysyy niin ota puhelin käteen ja käske kysyä isältä Monikin isä varmasti alkaa miettimään asioita silloin vähän tarkemmin.
Voimia teille sinne!
Asetupa huviksesi miehen asemaan. Mies menettää erossa lapset. Mies ei saa enää elää arkea lasten kanssa. Mies saa tavata heitä, kuten vierasta tavataan. Mitä tapahtuu tunnesiteelle? Kenties jotkut miehet - tahallisesti tai tahattomasti - yrittävät luopua tunnesiteistä. Mietipä kuinka raskasta on elää erossa rakkaista lapsistaan suurimman osan aikaa. Ymmärrätkö, yritätkö ymmärtää?
ja todella itsekästä toimintaa tämä. "Kun tuntuu vähän pahalta niin pistetään jäähylle kokonaan ettei tuntuisi itsestäni pahalta- lapsen tunteista viis."
Tämä sinun kirjoittama totuus onkin hyvä kertoa niille lapsielle, joiden isä toimii em. tavalla. Että "isi ei halua enää nähdä teitä koska siitä tuntuu niin pahalta nähdä. Rakastaa teitä niin paljon ettei halua nähdä enää." Joo...voi meitä aikuisia.