Muistan avioeron jälkeisen vuoden ja eritoten juhlapyhät. Voi itku, että otti muuten koville; VAIKKA ei ne mitään onnea silloin liitossa ollessakaan tulvineet. Jotenkin ne vain kultautuivat omassa mielessä, oli sentään kokonainen perhe ja silleen.
Yksinäisyys on tietyissä tilanteissa paikallaan; silloin kun sen pystyy kohtaamaan panikoimatta. Eli nauttimaan siitä, että on aikaa vain itselle.
Kun on tottunut perheeseen, niin yksinäiset pyhät, mitkä tahansa, ovat kuin kärsimystä. Silkkaa piinaa...
Yksinäisyys voi myös viedä mukanaan. Kun siihen tottuu, niin alkaa karttaa ihmisiä; ei jaksa lähteä minnekään; elinpiiri supistuu...Kylässä käynti on niin iso prosessi; joskus haluaisi kutsua jonkun kylään, mutta sehän tyssää siihen, ettei ole kahvileipää, siisti kämppä tms.
Onko teillä samoja ajatuksia?
Yksinäisyys on tietyissä tilanteissa paikallaan; silloin kun sen pystyy kohtaamaan panikoimatta. Eli nauttimaan siitä, että on aikaa vain itselle.
Kun on tottunut perheeseen, niin yksinäiset pyhät, mitkä tahansa, ovat kuin kärsimystä. Silkkaa piinaa...
Yksinäisyys voi myös viedä mukanaan. Kun siihen tottuu, niin alkaa karttaa ihmisiä; ei jaksa lähteä minnekään; elinpiiri supistuu...Kylässä käynti on niin iso prosessi; joskus haluaisi kutsua jonkun kylään, mutta sehän tyssää siihen, ettei ole kahvileipää, siisti kämppä tms.
Onko teillä samoja ajatuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmiseloon.
Radikaali muutos elämään, kun perhe ei ole enää ympärillä. Vapaita enemmän kuin normaalissa viikonlopusa.
Kyllä siinä yksinäisyys alkaa kalvamaan.
On sitten kyse erosta tai toisen pois menosta.
sitä muunkinlaista elämää kuin yksinäisyys? Tai kenties jatkuva riita, kuten lapsuudenkodissa??
on. Ikävää että sulla on ollut riitaisat vanhemmat.
Nyt tiedät miten et omia lapsiasi kasvata, todella ikävää että olet sen joutunut kantapään kautta oppimaan
Vaikka yksin olen viettänyt useammankin pääsiäisen,
tuntuu tämä niistä pahimmalta ja odotan vain,
kohta se onneksi on ohi.
Mitään suurempia muutoksia ei elämässä ole tapahtunut
johtuneeko siitä tämä kurja olo.
Tämän päivän kun vielä jaksaa kituuttaa...
Koville otti nämä pyhät. Jo niiden lähestyminen alkoi ahdistamaan. Välillä mietin miten mukava on vain viettää pyhästi rennosti, mutta sitten taas muistin olevani yksin. Alakulo iski valtavalla voimalla. Olin vain neljän seinän sisällä vaikka aurinko paistoi.
Pyhät ohi, mutta sairaslomalle jouduin nyt. Paluu arkeen ei onnistunut.