Missä vaiheessa huomasit olevasi lihava? Tapahtuiko se eräänä aamuna katsoessasi peiliin vai tiesitkö koko ajan pyöristyväsi mutta ei vain pystynyt tekemään mitään. Itse lihonut puolessa vuodessa 10 kiloa. Tiesin kyllä koko ajan painon nousevan mutta en vaan saanut aikaiseksi tehdä mitään.
Milloin
huomasitte?
6788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huomasin sen 7.4.2005 klo 17.43. mitä sinä tällä tiedolla nyt teet?
totuuden.ei sitä peilistä huomaa sillä se tapahtuu yleensä niin hitaasti.no vaatteista myös.se on kumma miten sitä ei ikinä ihminen puutu ajoissa omaan lihomiseen.tyhmyyttä kai.mulla enkka puoli vuotta ja 25kg
Toi sun kysymys oli hieman sanoisinko ällö mutta joka tapauksessa vastaan kumminkin.
Olin jotain 17v kun alko tuo lihominen ja lapsen saanti hetkellisesti vei kiloja pois mutta tuli takas.
Ja semmoista.
Mutta jos et itse huomaa lihomistas.
Niin kyllä viksut vastaan tuliat sen sulle kertoo päivittäin.
Olenkin miettinyt että pitäiskö tehdä kunnian loukkauksesta syyte noita vastan tulioille.
Niinhän se joku joka piirsi oliko se Tanskassa niitä uskolisia juttuja niin siittä nousi kova meteli.
Miksei me isot ihmiset nosteta kunnianloukkauksesta juttua ?
Vaikka onhan se totta että olen lihava mutta kyllä mä sen tien ilman että siittä jokapäivä tarvii muistuttaa.
mulla painoa jäi jokaisen muksun jälkeen 10kg ja kun muksuja on kolme....huijui. Olin niin keskittynyt siihen äitinä olemiseen etten yksinkertaisesti kertaakaan tullut katsoneeksi peiliin sillä silmällä.
Entisenä aktiiviurheilijana päätin sitten yhtenä päivänä lähteä taas juoksemaan...argh, ei mahtuneet juoksuhousut kuin polviin asti ja kun vihdoinkin pääsin liikkeelle eivät kestäneet polvet. Raahauduin peilin eteen ja tunnustin, ettei siellä ollut enää sama ihminen.
Tosin en haluakaan olla sama ihminen kuin ennen lapsia, mutta painon kyllä pudotin. Kilojen poissaaminen vain oli huomattavasti helvetillisempää kuin niiden kerääminen :(
Ja rehellisesti sanottuna, taisin olla mukavampi ennen kuin nyt. Nykyään kärsin ihan sairaalloisesta painon, liikunnan ja syömisen tarkkailusta....kuten suurinosa täälläkin pörräävistä, minulla vain ei ole tarvetta tarkkailla muiden asioita.
ensiksi vauva-ikäisenä syötettiin putsikaksi, siinä se lapsuus sitten menikin. Että kiitos vaan äiti ja sukulaiset, saitte pienen tytön tuntemaan itsensä tosi lihavaksi ja rumaksi! Sitten vielä ihmettelitte kun en halunnut koskaan vaateostoksille? Ehkä olisi ollut aika katsoa peiliin?
Kiitos myös ihanille koulutovereille yläasteella, jotka saitte herkän psykeeni uskomaan että olen ylipainoinen, vaikka oli murrosiässä normaalipainoinen. Niin ja kiitos perheelle jotka ei tukenut mua siinä vaiheessa ollenkaan vaikka henkisesti olin jo tosi huonossa jamassa. Ja kiitos opettajille jotka antoivat kiusauksen tapahtua- sain kyllä lintsata ja arvosanat oli aina hyviä...
Tätä kaikkea tässä edelleen työstetään, ylipainoisena. Katsokaas jos joka puolelta saa viestiä olevansa lihava, sitähän lihottaa sitten itsensä siihen mittoihin että sanomisella on jotain pohjaa.
Näitä tunteita tässä sitten yritetään työstää jotta saisi psyykensä joskus kuntoon ja voisi laihtua. Kukapa haluaisi suojamuuristaan luopua ja ottaa riskin joutua taas syyttä suotta silmätikuksi? Psyykkeeni mukaan en ole siihen vieläkään valmis. In the mean time, katsotaan telkkaria kotona ja aletaan kerätä taas sitä vitutusta mikä aina keväällä iskee kun ihmiset alkaa kulkea vähissä vaatteissa, ja miettiä että tuolla mäkin voisin kulkea iloisena ja tuntea itseni kauniiksi niin kuin muutkin nuoret tekevät. Ehkä joku päivä...
En ole vielä huomannut, vaikka painoa on yli 100kg ja pituutta vain 163cm. Eikös se ole ihan sopiva suhde :) Se on vain hyvä, sillä olen taitava kelluja! En siis ensimmäisenä huku, jos joudun vedenvaraan!