Hei remonttipalstan lukijat!
Nyt vähän erilainen näkökulma: asun keskustassa kuuskytluvun alussa rakennetussa kerrostalossa. Syyskuun alussa alakerran liikehuoneistoon vaihtui vuokralainen ja ennen liikkeen avaamista se remontoi siellä 5 viikkoa: joka päivä sahasi, hakkasi ja porasi. Eipä mitään, heti sen jälkeen seinän takainen naapurini aloitti saman. Olen siis nyt pari päivää vajaan kuukauden kuunnellut joka päivä - siis myös lauantait ja sunnuntait - päivät pitkät remontoinnin ääniä.
Toki yörauha on, muutenhan olisin jo soittanut poliisit. Tilanne on kuitenkin todella hermostuttava: ja esim. poraamisen aikana ei voi kuunnella tv:tä, musiikkia tai puhua puhelimessa. Teen kotona töitäni, ja niihinkin keskittyminen on todella hankalaa.
Tottakai ihmisillä on oikeus remontoida. Mutta: eikö minulla ole omistusasunnossani oikeutta kotirauhaan? Mielestäni tilanne on jo kohtuuton, lopettaisi jo vihdoin tai jättäisi edes sunnuntait väliin.
Mitä mieltä olette?
Nyt vähän erilainen näkökulma: asun keskustassa kuuskytluvun alussa rakennetussa kerrostalossa. Syyskuun alussa alakerran liikehuoneistoon vaihtui vuokralainen ja ennen liikkeen avaamista se remontoi siellä 5 viikkoa: joka päivä sahasi, hakkasi ja porasi. Eipä mitään, heti sen jälkeen seinän takainen naapurini aloitti saman. Olen siis nyt pari päivää vajaan kuukauden kuunnellut joka päivä - siis myös lauantait ja sunnuntait - päivät pitkät remontoinnin ääniä.
Toki yörauha on, muutenhan olisin jo soittanut poliisit. Tilanne on kuitenkin todella hermostuttava: ja esim. poraamisen aikana ei voi kuunnella tv:tä, musiikkia tai puhua puhelimessa. Teen kotona töitäni, ja niihinkin keskittyminen on todella hankalaa.
Tottakai ihmisillä on oikeus remontoida. Mutta: eikö minulla ole omistusasunnossani oikeutta kotirauhaan? Mielestäni tilanne on jo kohtuuton, lopettaisi jo vihdoin tai jättäisi edes sunnuntait väliin.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 6
Vanhimmat
isännöitsijään kannattaisi ottaa yhteyttä. Kai teillä jotkin säännötkin on talossa, koskien viikonloppuja. Meillä muistaakseni on, jokin tietty tuntimäärä tai vastaavaa. Sinänsä voisin antaa vinkin, että kandee mennä ulos vähäksi aikaa kun alkaa liikaa ärsyttää... Ei kai ne ikuisesti remontoi, ellei kyseessä todellakin ole verstas...
Asuin itse neljä vuotta talossa jossa koko tuon ajan rakennettiin jotain. Yläpuolelleni vinttiin oikea luxushuoneisto, puhelinlinjojen vaihto, paalutuksia ja ties mitä. Viimeisenä putkiremontti jonka suorittivat jotkin sekundaremppaajat...
Nykyinen kämppäni on niin rauhallinen, oikea pakopaikka... Pelottaa vaan että koska täälläkin aloitetaan jokin projekti...
Zemii!
Itselläni asiat ovat paljon huonommin.Minulla on osake keskustan kerrostalossa vm.-68.Kaikki meteli kulkeutuu näissä vanhoissa betonitaloissa runkoääninä talon päästä päähän.
Valitettavasti monikaan omistaja minun lisäkseni ei asu talossa,vaan ovat vuokranneet kämpän jollekin opiskelijalle tai työttömälle.Yleensä kolistelu loppuu joskus puolenyön jälkeen.Itselläni on tosi varhaiset herätykset,joten käytän usein korvatulppia vaikka ovatkin epämiellyttävät.
Metelöinnin pitää olla tosi härskiä,ennenkuin alkaa auttaa valittaa.Jos koko rapussa muu porukka on jotain rupusakkia,niin ei siinä yhden ihmisen rutinat auta.
Mitenkähän suomessa on niin vähän ajateltu talojen akustiikkaa?Rauhallinen koti on mielestäni kuitenkin yksi tärkeimpiä asioita.
..että Suomessa saa maksaa itsensä sairaaksi omistusasunnosta, joka on huitaistu kasaan juosten kusemalla. Rahalla ei saa eikä hevosella pääse tässä maassa, ellei sitten itse rakenna.
Tuohon portaille kun menee öiseen aikaan istumaan niin omat ajatuksetkin kuulostaa huutamiselta...
Kyllä maalla on mukavaa ;-)
Jos ääntä syntyy vain sallittuna aikana eli yleensä kai klo 6-21, niin eipä siihen juuri voi puuttua... Nuo Sunnuntai kiellot ovat mielestäni naurettavia. Milloinkas sitä kämppää korjailee jos ei iltaisin ja viikonloppuisin?!? Ymmärrän kyllä että jollakin voi olla sunnuntaina pää kipeänä...
Kotirauhaan on oikeus kaikilla, myös vuokralla asuvilla. On turhanpäiväistä tuoda esille, että omistaa asuntonsa, vaikka se toki suomalaisessa kulttuurissa kova sana onkin.