Saksanpaimenkoirien keski-ikä?

Koira voi elää pitkälle toistakymmentä vuotta mutta taitaa olla niin, että mitä isompi rotu niin vuosia lähtee alaspäin. Se on varmaan yksilöllistä loppupelissä.

..sakemannilla on noin 10-12 vuotta,monet elävät toki kauemminkin.Itselläni edellinen sakemanni eli hiukan yli 13-vuotiaaksi ja nykyinenkin on jo 13 täyttänyt.Useammista 15 vuotta täyttäneistäkin olen kuullut,mutta harvinaista kuitenkin se on.Kuinka nuorena on vanhuuttaan kuollut, en osaa vastata,harvoin koira vanhuuttaan näet kuolee, vaan sille tulee ennemmin tai myöhemmin vaivoja,jotka pakottavat omistajan tekemään vaikean päätöksensä päästää lemmikki koirientaivaaseen.

vanhin oli 13 v ja sit 1-12 v loput ( 8kpl). Harva koira tosiaan kuolee vanhuuteen ja luonnollisesti. Yleisin lopetuksen syy on varmaan hermoratojen rappeuma ja nivel viat sekä vanhuus sokeritauti johon mun 12 v narttu kuoli sekä erilaiset kasvaimet ja syövät.
Keski-ikä on 8-13 v.

Meillä on kerran ollut narttu-sakemanni, joka kuoli vanhuuttaan 17 vuotiaana. Eli aika vanhana. Ja sitten meillä on ollut toinenkin saku, joka oli uros ja kuoli kanssa vanhuuttaan 14 vutiaana.
Nykyään meillä on nuori sakemannityttö Rixu. Se on nyt 2 vuotias. Ja olen kuullut veljeltäni, (hän tietää paljon koirista, hänellä itsellään on 4 koiraa ja yksi kissa) että naaras-koirat elävät kauemmin kuin urokset.

Taitaapa olla 11 - 13 vuotta,lieneekö enään niinkään paljon nyky sakuilla, kun tuntuu olevan kaikenlaiset vaivat riesana..

mulla kerkis täyttää 13 vuotta=(

Keski-ikä laskee on oikeassa.

Vanhin tuntemani saksanpaimenkoira ehti kunnioitettavaan 15 vuoden ikään. :) Kuoli ihan luonnollisista syistä, eli vanhuus korjasi omansa pois. harmi, ehkä maailman ihanin koira

13v saksanpaimen on tossa kylällä :). Vanhuuden vaivoja on nyt ilmennyt-> takapää alkaa olemaan heikonlainen. Muutoin terve ollut AINA. Pian varmasti kuitenkin lähtee viimeiselle matkalleen. Ihana, kaikessa tasapainoinen tapaus :).

Vein viime syksynä uroksen piikille 8v., ja oli just pari päivää ennen piikkiä täyttänyt sen 8v. Oli niin kipeä ja ärtyinen, että päätös oli jo tehty aikaisemmin... mutta halusin vielä viettää viimeisen kesän yhdessä. Edellinen meni 11v. ja oli myös kovin sairas. Kotona nyt kaksi 2v. ja yksi 5v., toivottavasti näiden kanssa elo jatkuu pitkään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että koirasta on osattava luopua ajoissa, koiran vuoksi.

oma naaras sussari oli 15v 4kk käytettiin piikillä.

tiedän 16v,joka eli loppuun asti ihan terveenä,mitä nyt vanhuuden tutinaa,,,,,omani kuoli 14v,,,,,mutta moni sanoo et nyky sussarit on jo 12-13v ihan loppu,,,,

lisäys:

koirallani oli elämänsä aikana rokotuksien lisäksi vain 4 käyntiä eläinlääkärin luona. ientulehdus, hevonen astui varvasluun poikki (10v ikäisenä) ja se hoidettiin ja EL halusi tietää, miten noin vanhan koiran käy ja oli ihmeissään kun parantuminen oli täydellinen (röntgen kuvat) ja viiminen kerta oli se viiminen.

keski-ikään vaikuttaa paljon myös, intoilijat. Ostavat koiranpennun ja kun se ei olekkaan heti se paras ja helpoin, niin monttuun.

Itseltä löytyy 12v narttu. Takapää on jo heikko, mutta jaksaa lenkillä kulkea silti. Sohvalle hyppää itse (jota pidän jonkinmoisena mittarina jalkojen/selän kunnosta), ja muuten on ollut ikänsä terve. Joskus raskaampien päivien (enemmän/raskaampaa liikuntaa) on vaivaisempi, mutta lonkissa olevan nivelrikon vuoksi (todettu 10vuotiaana) on reseptillä kipulääke, jota silloin saa.
Pimeänäkö on jo heikko, ja kuulo heikkenee kokoajan. Nenä toimii silti moitteitta, maha toimii ja kintut toimii. Olkoon vanha koira, eihän vanhuus ole sairaus :)

sakserimme on 13v 8kk 7pv vanha,
sänkyyn pitää auttaa nostamalla takajaloista kun putosi kerran, ei uskalla itse nousta enää...yksin...odottaa että nostakaa rakkaat hemmot mut....
meinas kuolla jo 6,5 vuotiaana maksamyrkytykseen (yli tuhat) syötyään ell määräämiä kortisooneja kaapimisenkutinaaan...alk. 6kk:sena
Lenkillä, pienellä, innoissaan käy ja tykkää etsiä kotona onko porukat paikalla mm. ja rakastaa meitä ylikaiken...puskien näyttää sen mm.!

Hirvittää odottaa tuo milloin jalat takana lopullisesti putoaa ja ruokahalu menee ja ulosteet tulee itsestään...
on niin monta koiraa "uupunut tuolle tielle" meillä elämämme aikana, vaikka kaikki on eläneet yli 13v, sittenkin!
MYÖS kissamme Susu on nyt 16v ja vetreä neito vielä, ärskyn tarkka mitä neiti haluaa syödä, ostetaan kaikenlaista hyvää hänellekkin....

Eläimet ovat ihania, luopuminen raskasta heistäkin (kuten ihmisistä varsinkin aina ja iäisesti)
kun vuosia olleet seuranamme! Byyääähh....

Saksanpaimenpoikamme Rio-herra eli viikkoa vaille neljätoista vuotiaaksi. Ei olisi ollut silloinkaan vielä mikään "pakko" viedä piikille, mutta takapää oli jo tosi heikko, pelkäsi liukastumista rappukäytävässä, kävely oli vaikeaa jne. eikä lääkityksellä tilaa enää voitu millään lailla parantaa, ainoastaan ylläpitää. Suurin harmi oli se, että herra oli mieleltään täysin ok, ei dementoitumista, virkeä ja ruoka maistui hyvin. Vaikka liikkuminen oli hankalaa, seuraili kotona meidän muiden puuhastelua ja oli "menossa mukana". Lonkkia ei koskaan kuvattu eli en tiedä oliko niissäkin jotain vikaa, mutta spondyloosihan Riolla oli, joskin ne selkävaivat oli kärsitty jo hyvän aikaa sitten, koska selkä oli jo kaksi vuotta sitten kahta nikamaa vaille täysin siilloittunut. Melko tarkalleen vuosi sitten Riolle oli tullut isohko patti takapäähän. Luulin tietysti, että sillä on syöpä, mutta se osoittautuikin vanhojen herrojen rauhasvaivaksi. Patti poistettiin menestyksekkäästi ja paraneminen oli todella nopeaa! Jo silloin alkanut takajalkojen "laahaminen" ei kuitenkaan loppunutkaan siihen, kuten luulin, vaan se jatkui enemmän tai vähemmän tämän viimeisen vuoden eli diagnoosi, mitä koskaan ei tehty oli kuitenkin melko lailla varmasti se selkäydinhermojen rappeuma. Se eteni Riolla kuitenkin aika lailla hitaasti...mutta varmasti. Pään "nyökyttely" alkoi myöskin suunnilleen vuosi sitten, se ei ollut jatkuvaa, mutta sitä ilmeni aina aika ajoin. Mitään huimausta tms. nyökyttelyyn ei liittynyt. Tietenkään en osaa sanoa, johtuiko tuo nyökyttely tästä olettamastani hermorappeumasta vai liittyikö se jollain lailla korviin; herrahan kuuroutui noin kaksi vuotta sitten yllättäen korvatulehtuksen yhteydessä; huomasin tulehduksen ja hankin saman tien lääkityksen. Tulehdus parantui nopeasti kuten ennenkin, mutta huomasin äkkiä, että koira ei kuullut juurikaan mitään! Ainoastaan koviin ääniin reagoi ( esim. käsien taputus) mutta muuten kuulo oli mennyt! No, se ei haitannut herraa ja oppikin nopesti "viittomakieltä". Takajalkojen "laahaaminen" ja takaosan "laskeutuminen" joka vaikeutti kävelyä, pahentui kuitenkin loppuaikoina ja varmasti jokin puristi myöskin hermoa / hermoja takaosassa, koska myös kakkavahinkoja sattui ajoittain, joten päätimme sitten viedä Rion piikille. Sydäntä kyllä raastoi, kun se valittu päivä olikin taas niitä "hyviä" päiviä eli poika miltei juoksenteli ulkona...mutta huonotkin päivät oli nähty ja todennäköisesti jo seuraava päivä olisi taas ollut sellainen...eli omin jaloin vielä sitten käveli lääkärille ja lähtökin oli tosi tyyni ja rauhallinen.. R.I.P. Rio 12.8.1999 - 5.8.2013

1990 vuosikymmenellä eräällä rouvalla oli 16vuotias saksanpaimenkoira,oli hieno ja jopa ihme nähdä kun rouva kävi lenkillä koirankanssa kävellen,koirasta ei ollut päällepäin näkyvissä mitään lonkissa tai muutakaan laahaamista.

Vuosia seurasin koiraa kun rouva sai kunnian kulkea tasapainoisen koiran rinnalla.

Sitä en tiedä kuinka vanhaksi eli, mutta en ihmettele vaikka olisi 18 tai 20 vuotiaaksikin,

Itselläni ollut kaksi sakemannia ja niissä ei ollut muuta kuin vikoja. Toinen eli 7v ja toinen 8 v. Eikä mulla ole mitään rotua vastaan, mutta paljon on ongelmia.

Se että koira elää mahdollisimman vanhaksi ei ole itseisarvo. Se että koira elää LIIKUNTAKYKYISENÄ mahdollisimman vanhaksi on tärkeää. Sakemannin täytyisi jaksaa töissä ja harrastuksessa 10 vuotiaaksi, jos omistaja jaksaa syötellä niin eläkkeellä voi olla muutamia vuosia. Joskus näkee näitä 14- 16v koiria jotka olisi pitänyt lopettaa jo paria vuotta aikaisemmin, mutta vahvalla sydämellä varustettuna ja lääkittynä raahustavat paikasta toiseen liian monta vuotta.
Niin kauan kun liikunta on letkeää ja hypyt kulkevat niin hyvä, mutta jos koira joudutaan tukemaan pystyyn ja auttamaan autoon/ sohvalle niin silloin pitää miettiä onko jo aika päästä irti.

Minulla edellinen koirani joka oli käyttis eli 12-vuotiaaksi fyysisesti muuten täysin terveenä (Bacteroides) paitsi että oli "patteja" ihossa vähän väliä, hotspottia jne. ja toinen kives jouduttiin poistamaan, lopulta kuoli verisuonisyöpään joka levisi sydämeen. Juoksi vielä lopetusta edellisenä päivänä iloisena heinikossa.
Nykyisen näyttiksen toivoisin saavani pitää pidempään, joka on ollut aina terve eikä ole vanhuuttaan muuttunut edes aggressiiviseksi joka kertoo koiran kärsivän kivuista.

Mikä siinä on, ettei näistä sairaista suvuista voi kertoa ääneen? Ihmiset ovat pelkureita.

Se että kuinka vanhaksi koira elää,ei ole niinkään isoa merkitystä vaan että millaista elämää saa elää. Meidän sakut on olleet 12 vuotiaita kun takapää alkoi pettää. Kaikki ovat saaneet elää maalla vapaana, paimenten kotieläimiä ja pihapiiriä. Peruskoulutus tehty kaikille,mutta ei kisattu,eikä käytetty näyttelyissä. Sakemanni on ihana rotu! Nyt on 6 vuotias uros,tällä vaivaa korvat.Tutuilla on paljon sakuja ja eipä ole juuri yhtään tervettä yksilöä. Paljon on vaivoja ja vikoja!

Niinpä niin ja noin. Tosin olemme asuneet kaupungissa. 12 ja 13 -vuotiaiksi eläneet, takapää ei ole pettänyt, vaan syöpä vienyt vanhuudessa. Samaa mieltä tuossa, että elämänlaatu menee kaiken muun edelle.

Meidän Fleis Örri on tällä hetkell 15v6k 9p narttu elelee Paimiossa

Meillä on ollut kaksi sakemannia. Molemmat vietiin piikille vähän yli 13-vuotiaina. Myös harmaapystykorvani lopetettiin tuon ikäisenä.

Tässä vastaus kysymykseen: Nelivuotias sakemanni on keski-ikäinen.

Kaksi sakemannia on ollut, eka meni 6-vuotiaana syöpään ja takapää alkoi pettää, sisar samasta pentueesta piikitettiin 8-vuotiaana samasta syystä. Pihalle haudattiin molemmat ja omenapuu samalla paikalla tuottaa hyvin hedelmää. Vanhimmat perheen koirat ovat 12 (iso villakoira) ja 10 (perhoskoira), kumpikin ripsakoita "vanhuksia", vaikka ikä alkaa hieman näkymään.

Mun edellinen 8 vuotta eli. janyjynen on 12v ja elää vielä.