Petetty ja jätetty- yksin

Voi paska... Aina olen elämässäni ollut yksin. varhaislapsuuden maatilalla vanhempieni ainoana lapsena. Sitten koulukiusattuna ja syrjittynä. Lopulta, kolmikymppisenä löysin ystävän ja kumppanin, miehen. Menimme kihloihin, ja muutin hänen perässään pääkaupunkiin. Mutta vain kaksi päivää muutosta, mies petti minua exänsä kanssa. Annoin anteeksi, koska pelkäsin jääväni yksin. Kuitenkin mies päätti, että haluaakin olla sittenkin exänsä kanssa. Nyt olen vieraalla paikkakunnalla, jossa en tunne ketään, vieraassa vuokra-asunnossa. Työ on, mutta mitään muuta ei olekaan. Yksinäinen olo. Tuntuu, että haluaisin takaisin kotiseudulleni. En jaksa enää tätä. Löydänköhän enää ketään koskaan :-\
7746
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

mies tosiaan jättää sut rauhaan. Sitten vasta. Kyllä sitten kun ei ole muita niin löytää AINA uuden. Ei sitä jää ikinä yksin.

Äänestä
  • mene johonkin vapaa tai helluntai srk sietä löydät ystäviä joille ei ulkonäkö tai status ole tärkeitä.
    Ja mikä tärkeintä löydät sieltä toivottavasti vastauksen elämääsi..Jeesuksen

    Äänestä

  • "Kyllä sitten kun ei ole muita niin löytää AINA uuden."

    Jos on luonteeltaan puhelias ja sosiaalinen, niin silloin melko varmasti löytää. Mutta en esim. minä ole ketään löytänyt, kun ex-tyttöystävä hylkäsi 10 vuotta sitten.

    Ja asun pk-seudulla ja käyn melko aktiivisesti baareissa, erilaisissa bileissä, jne. Mutta kun ei ole riittävän puhelias ja helposti tutustuva luonteeltaan, ei silloin ketään löydä millään keinolla.

    Prosentuaalisesti melko suuri osa jää loppuiäkseen poikamieheksi/vanhaksipiiaksi, ja varsinkin näillä sosiaalisilla taidoilla tuntuu melko epätodennäköiseltä ja epätoivoiselta yrittää ketään löytää (kun ei ole 10 vuoteen löytänyt, ja sosiaaliset taidot koko ajan vain rappeutuneet ja unohtuneet enemmän, joten seuraavan 10 vuoden aikana todennäköisyys vielä pienempi).

    Äänestä

  • ikuisesti yksin kirjoitti:

    "Kyllä sitten kun ei ole muita niin löytää AINA uuden."

    Jos on luonteeltaan puhelias ja sosiaalinen, niin silloin melko varmasti löytää. Mutta en esim. minä ole ketään löytänyt, kun ex-tyttöystävä hylkäsi 10 vuotta sitten.

    Ja asun pk-seudulla ja käyn melko aktiivisesti baareissa, erilaisissa bileissä, jne. Mutta kun ei ole riittävän puhelias ja helposti tutustuva luonteeltaan, ei silloin ketään löydä millään keinolla.

    Prosentuaalisesti melko suuri osa jää loppuiäkseen poikamieheksi/vanhaksipiiaksi, ja varsinkin näillä sosiaalisilla taidoilla tuntuu melko epätodennäköiseltä ja epätoivoiselta yrittää ketään löytää (kun ei ole 10 vuoteen löytänyt, ja sosiaaliset taidot koko ajan vain rappeutuneet ja unohtuneet enemmän, joten seuraavan 10 vuoden aikana todennäköisyys vielä pienempi).

    miten niin löytää AINA uuden??? tään sanoja on taatusti 19 vee kaunis ja muutenkin soma tyttölapsi, jolla miljoona kaveria ja tutuntuttua.
    olen eronnut yli viisi vuotta sitten ja satunnaisia, noin pari kuukautta kestäneitä suhteita on ollut 3 näiden vuosien aikana.
    minä en AINAkaan ole löytänyt uutta vaikka olen jättänyt vanhat rauhaan ja vanhat ovat myös jättäneet minut. olen kyllä ikuisesti yksin -tyypin kanssa samaa mieltä että läheskään kaikki eivät löydä, yksinäisiä, vanhenevia miehiä ja naisia riittää. miksiköhän nämä ihmiset eivät missään koskaan kohtaa??

    Äänestä

Pidä jumalat jalassa ja housut mielessä ja lähde yöelämään.

Äänestä

No olithan yksinäinen myös siellä kotiseudullasi? Paremmin sä uusia kavereita saat vähän isommista kaupungeista.

Äänestä

Sinulle tyttövm-74:

Ai että yksin Helsingissä, miehen petettyä/jätettyä?

Soitapa minulle, niin teen kanssasi treffit, ja lohdutan sinua hellillä halauksillani.

Luonteeltani olen siis hellä ja rakastava, ja jos olet kunnollinen tyttö, saatatpa hyvinkin saada minut ihan omaksesi. Eivät kaikki miehet ole niitä jotka pettää/jättää !

Soitapa siis minulle, numeroni löydät täältä:

http://ota.se/mika0800

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttövm-74 kirjoitti:

Voi paska... Aina olen elämässäni ollut yksin. varhaislapsuuden maatilalla vanhempieni ainoana lapsena. Sitten koulukiusattuna ja syrjittynä. Lopulta, kolmikymppisenä löysin ystävän ja kumppanin, miehen. Menimme kihloihin, ja muutin hänen perässään pääkaupunkiin. Mutta vain kaksi päivää muutosta, mies petti minua exänsä kanssa. Annoin anteeksi, koska pelkäsin jääväni yksin. Kuitenkin mies päätti, että haluaakin olla sittenkin exänsä kanssa. Nyt olen vieraalla paikkakunnalla, jossa en tunne ketään, vieraassa vuokra-asunnossa. Työ on, mutta mitään muuta ei olekaan. Yksinäinen olo. Tuntuu, että haluaisin takaisin kotiseudulleni. En jaksa enää tätä. Löydänköhän enää ketään koskaan :-\

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu