Maan valitus...

On kauan seissyt päällä maan, niin vakaana ja paikallaan,on nähnyt enemmän kuin mikään muu, tuo vanha seetripuu. Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan maahan piirrettävän rajan puisen nuijan iskuun nousevan.

Ihmiskunta sitten varttui rautamiekkaan käsi tarttui miehet komennettiin aseisiin ja sitten taisteltiin, päätti hiljainen tuo todistaja vanhan puun on kerrottava ihmisistä ehkä joku ymmärtää.

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
Ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksimeille suokaa
maa nyt huokaa, valittaa.

Kun riittänyt ei keihäs pistin pystyttivät puisen ristin kohtalonsa siihen nauliten ja vielä pilkaten ja niin piirrettiin taas uudet rajat syntyi uudet puhdistajat uskon vuoksi toista vainottiin.

Ja kansa nousi kansaa vastaan turhaan itki äidit lastaan uskottiin vain tykinpuheisiin ja jälleen taisteltiin, katsoi tuota puu kuin kauhu-unta onko tämä ihmiskunta? Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan

Chorus..

Vanha puu nyt seuraa hiljaa kuinka sade ruokkii viljaa ihmisveljiin vielä uskoen ja yhä toivoen, että vältettäisiin uusi uhka ettei peittäis' musta tuhka Luojan luomaa lahjaa ihmisen

Chorus...

Toi Maan valitus sopii hyvin tohon surulliseen tilanteeseen. Kaikista sopivin "erobiisi" on kyllä mielestäni Kotiteollisuuden Tuonen Joutsen. Se kuvaa just tota tilannetta, ja fiiliksiä..Tsemppiä T Samankokenut

Jos mulle tulisi ero, ja jos surisin sitä. Niin biisi jota luukuttaisin olisi Paten tuhkaa.

Kun katse tottu hämärään, vain tyhjän huoneen nään.
Pöytä orpo yksin seisoo, ja sen pintaan painan pään.
En tuhkaa ensin huomaa, se lauseen muodostaa.
Jotain sentään pöydän pintaan, hän ehti kirjoittaa.

On turha meidän jatkaa, en kestä kaumpaa, on mennyt kaikki tuhka, enää kääntymään et mua saa.

Kun katson tumppaan savukkeen, käy muistot eiliseen.
Oli kerran tilanne lämmin, kun mä uskoin rakkauteen. On tuhkaa, nyt kaikki unelmain ja huone niin tyhjillään. Vain pöydällä on tuhkaa ja nuo sanat siinä nään.

On turha meidän jatkaa, en kestä kauempaa, on mennyt kaikki tuhka, enää kääntymään et mua saa.

--""--

--""--

Sitten on vielä Apen ja Riitan surullinen tarina, Minä, sinä ja Mannerheim, Punaista ja makeaa.
Varmasti muitakin, mutta Tuhkaa on paras.

Mustajärven soolo puolelta, " verhotkin veit, omaisuutta kun taas jaettiin , eroa haettiin..."