Paljon on puhuttu lestadiolaisuudessa koreudesta... sanan helinääkö ?
Koreus - helposti lyödään leima - omavanhurskauttako?
Pitää olla yksinkertaista - missä raja ?
Mitä mieltä olette koreudesta, kun rakennetaan uusia Rukoushuoneita ?
Laitetaan vähän hienompi kuin jossain missä on viimeksi rakennettu?
Kilpavarustelua ?
Nyt rakennetaan Helsinkiin laajennusta...
ja kun valmista, missä on yksinkertaisuuden ja koreuden ja käytännöllisyyden raja ?
Sen olen todennut aikaisemmin rakennetuista kohteista, että aina on ollut hienompaa ja kallimpaa...mutta koreus; sehän on saarnattu synniksi... ja taas kateellisia riittää.
Voiko koreassa temppelissä saarnata ilman omavanhurskautta yksinkertaista Jumalan sanaa, jossa armo laskeutuu "tavallisen" syntisen vastaanotettavaksi ?
Koreus - helposti lyödään leima - omavanhurskauttako?
Pitää olla yksinkertaista - missä raja ?
Mitä mieltä olette koreudesta, kun rakennetaan uusia Rukoushuoneita ?
Laitetaan vähän hienompi kuin jossain missä on viimeksi rakennettu?
Kilpavarustelua ?
Nyt rakennetaan Helsinkiin laajennusta...
ja kun valmista, missä on yksinkertaisuuden ja koreuden ja käytännöllisyyden raja ?
Sen olen todennut aikaisemmin rakennetuista kohteista, että aina on ollut hienompaa ja kallimpaa...mutta koreus; sehän on saarnattu synniksi... ja taas kateellisia riittää.
Voiko koreassa temppelissä saarnata ilman omavanhurskautta yksinkertaista Jumalan sanaa, jossa armo laskeutuu "tavallisen" syntisen vastaanotettavaksi ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kotiseudullani vuosikymmeniä sitten pidettiin seuroja parisen viikkoa yhteen menoon. Paikkaa vaihdettiin toiseen kylään ja taas pari päivää seuroja.
Sitten tuli tarve rakentaa rukoushuone keskeiselle paikalle, johon koko talousalueen lestadiolaiset mahtuvat, siis samasta haarasta, ei kaikki.
Nykyisin se kahden viikon sessio korvautuu kahden päivän seuroilla. Voisi kuvitella, ettei sieltä sivukyliltä enää tulla seuroihin. Toista oli silloin, kun seurat olivat naapurissa niin ei kaikki edes kehdannut olla pois.
Tässä kai toteutuu arvelu: Jos auto olisi kehittynyt yhtä paljon, kuin eklektroniikka niin auto olisi tikkuaskin kokoinen, siihen mahtuisi sata matkustajaa ja se kulkisi äänennopeudella.
Ennen oli kahden viikon kevät, kesä syys ja talvisateet alueella, nyt pari päivää.
Olen joskus ihmetellyt sitä, että lestadiolaisuus haaroittuu, kuin hoitamaton hius, vaikka yhtenäisyyttä vaalitaan suurella hartaudella ja rahalla.
Oletetaan, että kun kaikki mahtuvat samaan rukoushuoneeseen, niin joukko pysyy kasassa.
Mitenhän luterilainen kirkko on ajatellut tämän asian.
Otamme esikuvaksi Turun kaupungin. Jos ajattelisimme lestadiolaisittain, olisi ainoa oikea tuomiokirkkoseurakunta ja sen kirkko se paikka, jossa Jumala puhuu. Sitten olisi martin eriseura, mikaelin eriseura, kaarinan eriseura, katariinan eriseura, henrikin eriseura ja vielä lutterinkin piskuinen eriseura. Miltä kuulostaa?
Pimeyden pääarkkitehdin suunnitelma on seuraavanlainen. Kootaan lauma mahdollisimman laajalta yhdeksi. Laitetaan kymmenen paimenta, joista jokainen kokoaan oman tokkansa.
Jokaisella tokalla on oma värinsä. Paimenet ovat julkisuudessa toisilleen kohteliaita ja muistavat aina kehua toisiaan, mutta kulissien takana asiat ovat toisin.
Tuhannen ihmisen joukko ei tunne toisiaan. Kun sitten vielä pienryhmätoimintaa rajoitetaan, etteivät ihmiset edes teoriassa voi olla yhdessä, niin asia on valmis. Sanotaan, että seurat ja kanssapuheet pitää piisata, eikä saarnaajat kerkiä vetämään enempää tilaisuuksia.
Jeesus sanoo: Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään. Eikö tässä ole itse Vapahtajalta kehotus pienryhmätoimintaan, olkaamme Hänelle kuuliaisia. Silloin saa seurakunta olla pieni tai suuri, kun jokaisella on lämpimät lähimmäiset ympärillä.
Aivan, mutta se edellyttää raamatullista seurakuntakäsitystä. Hajaantumisen pelko
se on joka pienryhmät estää lestadiolaisuudessa.
Hajaantumisen pelko taas johtuu epäraamatullisesta seurakuntakäsityksestä.
Raamatullinen seurakuntakäsitys on se, että uskovat ovat YHTÄ JEESUKSESSA KRISTUKSESSA, (tunnustus = Jeesus on Herra), ja ovat rakkaudessa toinen toisensa jäsenet keskenään, ajallisista ryhmistä ja niiden määrästä taikka koosta riippumatta.
Silloin esteitä pienryhmätoiminnalle kirkon sisällä ei enää ole. Yhteiskritillisyys ja tuomasyhteisö ovat pari toimivaa esimerkkiä tästä.
Turha näitä pohtia.
Juutalaisten sapattihissi ja sapattiliesi ovat samastasta hengestä kuin nämä koreussäännöt, jotka on sidottu perinteeseen.
Mitkä olivatkaan ne kihlasormuskiellon perusteet?
Koreus!! Maailmallisuus!! Säälittävää.