Kun oma lapsi kieltää uskonsa´,miksi lapsen ja aikuisen välit viilenevät,näin ainakin täällä pahoitellaan.Onko tämä molemminpuolista vieraantumista,johtuuko eriajattelutavoista -ja harrastuksista ? Miten voidaan estää viilentyminen,mikä on Jumalan sanan neuvo?
MIKÄ NEUVOKSI?
Sivusilmä
161589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Toinen otetaan, toinen jätetään.
Sen yli ei käydä. Vanhemmmat lukevat itsensä sille puolelle jotka otetaan ja lapsi on sillä puolella joka jätetään paholaiselle. Siinä ei lähimmäisen rakkaudella ole mitään merkitystä.
Silloin vanhemman velvollisuudet ja rakkaus loppuu, kun lapsi osoittaa heille niin suurta kovakorvaisuutta, että "kieltää uskonsa", johon hänet ovat vaivalla vanhemmat kasvattaneet.
Tämä on nähty. Samalla kiellät perheesikin, jos kiellät uskosi SRK:hon!
parempi USKOA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, MAAILMAN VAPAHTAJAAN!
Terveet vanhemmat eivät tuputa lapselleen uskontoa. Lapsella on uskonnonvapaus, niinkuin jokaisella Suomen kansalaisella. Totta kai välit viilenevät ja menevät poikki, jos yrittää käännyttää/aivopestä.
Jo kysymyksen asettelusta käy ilmi, miten hukassa olet. Eihän kukaan uskoaan voi kieltää. Jos lapsi kieltää sen, eihän se silloin voi olla lapsen usko. Jos pitää lapsestaan, on käyttäydyttävä sen mukaisesti. Teoilla on seurauksia. Ok, vaikka et hyväksyisikään ateismia, tai mistä nyt onkaan kysymys, ei asiasta kannata koko ajan puhua. Ihmiset ovat erilaisia, mutta Jumala rakastaa kaikkia eroavaisuuksista ja uskonnosta riippumatta.
ps
Mistäköhän johtuu, että huru-uskovaisten ÄO on keskitasoa alhaisempi?
Tarkoitan sitä jos lapsi kieltää uskonsa,miksi hän hylkää samalla vanhempansa ja taas vanhemmat lapsensa.Kuuluuko se normaaliin elämän kulkuun kun ei uskota samalla tavalla,vai mistä johtuu kun tällaistakin esiintyy?
Jos rakkauden neuvot ei auta,hylätään.
Tuskin tätä muualla tapahtuu kuin vl-lestadioalisilla ja jehovalaisilla suomessa. Mitkään muut porukkat ei hylkää henkisesti suomessa(äidit ja isät) lapsiaan kuin lepet ja jehovat. Molemmat porukat ovat vain täysin sokeita tällaiselle koska ovat aina oikeassa. Vika on sielunvihollisen, oma joukko ei aiheuta hylkäämistä vaan ulkopuolinen paha joka tarttuu lapseen, vaikka
lasta olisi kidutettu hoitokokouksissa ja hän pakenee yhteisöään niin vika on sielunvihollisen joka tarttuu lapseen.
Siis tarkoitat varmaan "uskoa" johon sinä olet hänet pakottanut!?
Voisitko kuvitella, että uskossasi (tai lahkossasi) johon lastasi olet puristamassa, saattaakin olla jotain vialla, jonka lapsesi näkee, mutta sinä itse et?
Hylkäätkö lapsesi siis sen takia, että hän alkaa ajatella omilla aivoillaan, ja ehkä siten kyseenalaistaa myös häneen istutetut uskomukset?
Jos OIKEASTI rakastat lastasi, niin annat hänelle tässä asiassa itsemääräämisoikeuden.
Jos välinne viilenevät sen takia, että lapsesi ei halua olla mukana sinun uskossasi ja srk:n toiminnassa, niin syy on vain ja ainoastaan SINUN!
"rakastavat". Jos joku "rakkauden neuvoihin" ja muihin pakkotoimiin kyllästyy ja uskonsa kieltää, on vika hänessä itsessään. Tietysti. SRK on erehtymätön ja iankaikkinen seurakunta.
rukoileminen, (rukoustaistelu jälkeläisesi uskon heräämiseksi)?
Miten se menikään (en tiedä voiko tätä yleistää), mutta:
Sak. 4:6
Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: "Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1145260706070&search="Minun Hengelläni"&rng=0&submit1=Hae&ref=&ctx=0&mod1=FinPR&mod2=&mod3=
--
Mark. 11:24
Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Joh. 14:13
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Joh. 14:14
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Ainut toivomme on kuitenkin Jeesus Kristus.
Joh. 15:5
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan myös niin, ettei vastausta kannata heti odottaa (vaikkei sekään ole pois suljettu), mutta ei saa luovuttaa.
uskonsa ja lähti ovet paukkuen kotoa, asui vuosia eri paikkakunnilla ja jopa ulkomailla. Vannotti jyrkästi sisaruksiaan antamasta edes osoitettaan vanhemmille.
Välien viilenemisestä en tiedä, minkäänlaisia "välejä" ei ollut, hän oli kadoksissa totaalisesti.
Ainakin äidin kyyneleet olivat kuumia ja rukoukset palavia Taivaallisen Isän puoleen.
terv se äiti
Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta. Ei ole normaalia paeta vanhempiaan, millä ajoitte lapsenne pois?
takasin, EROA LAHKOSTA.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/laestad2.html
Noilta sivuilta löydät hyödyllistä tietoa. Kuten alkoholistin on ensimmäiseksi myönnettävä olevansa alkoholisti, sinun on myönnettävä, että olet uskonnon uhri. Vasta sitten alkaa paraneminen. Lahkosta on vaikea erota ja sinua tullaan painostamaan ja uhkailemaan. Älä välitä. Joudut ehkä jättämään kaikki ystäväsi, mutta mieti: millainen ystävä ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet?
Voimia sinulle ja muista, että saat uskostasi voimia. Jumala kuuntelee muitakin kuin vanhoillislestadiolaisia (vai luuletko että tätä pientä ryhmää lukuunottamatta kaikki maailman katoliset ja protestantit joutuvat kadotukseen?)
kertonut, että tunto oli niin kipeä...piti paeta vaikkei kukaan ajanut.
Mikä on normaalia ja mikä ei. On normaalia itsenäistyä, joillakin se tapahtuu harmonisesti ja jotkut tarvitsevat rajun irtioton. Ei voi sanoa, että raju irtiotto ei olisi normaalia kun normaaleille ihmiselle sellaista voi tapahtua. Vanhempien näkökulmasta se voi näyttää pakenemiselta, nuoren näkökulmasta välttämättömältä itsenäistymiseltä.
Mitä tiukempi kasvatus, sitä rajumpi irtiotto tarvitaan. Jotkut nuoret saattavat olla hyvinkin temperamenttisia.
sama nuori (aikuisena) muistelee lapsuudenkotiaan onnellisena ja vanhempiaan rakastavina.
Joissakin tapauksissa voi vanhempi suuttua, kun oma lapsi lokaa hänen maineensa kasvattajana. On tuudittautunut siihen uskoon, että on osannut ohjata lapsensa vl-tielle. Kun lapsi irrottautuukin vanhempiensa ohjauksesta, vanhemmat kihisevät kiukusta:"Mokoma kakara teki tämän meille. Eihän meitä nyt pidetäkään enää tahrattoman hyvinä uskovaisina, kun oma lapsikin lähti maailmaan."