Olipa kerran noita-akka, jonka nimi oli Pelle-Riina. Toisena pääsiäispäivänä hän ajatteli, että pääsiäisajelu vanhalla luudalla on vielä tekemättä. Mikäs pääsiäinen se on, jos edes noidat eivät käy luuta-ajelullaan, ajatteli hän, ja lähti etsimään, minne lentoluuta oli tullut jätettyä viime kertaisen ajelun jälkeen.
Luuta löytyi pölyisenä akan tuvan nurkasta ja hän päätti viedä sen hetkeksi ulos tuulettumaan ennen lähtöä. Sillä välin, kun luuta raikaistui ulkoilmassa, noita laittoi itselleen kunnon eväät: mämmiä, pashaa, kermaa ja kahvia, ja kaikkia sen verran, ettei loppuisi kesken ajelun.
Kissa piti myös löytää, eihän noita-akkojen pääsiäislento ole mitään ilman kissaa. Eväät mukaan, kahvipannu roikkumaan luudanvarresta ja kissa istumaan omalle paikalleen. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan muuta kuin noidan heittää paksu jalkansa yli luudan ja asetta muhekea ahterinsa hyvään asentoon ja valmistautua nousukiitoon.
Luuta natisi epäilyttävästi lastinsa alla, mutta sitä noita Pelle-Riina ei kuullut, koska kypärä oli tiukasti päässä. Tarvitsevathan noidatkin turvavarusteet lentämiseen, eikä pelkkä huivi nykyaikana riitä, semmoinen meno yläilmoissa on. On lentokoneet ja laskuvarjot ja muut noitakaverit, että aina ei voi välttyä yhteentörmäyksiltä.
Nousukiito oli hurja. Nokka kohti yläilmoja ja ei kun menoksi, ajatteli noita. Mutta mitä ihmettä sitten tpahtui? Kesken nousukiidon luuta ei enää kestänytkään, vaan rusahtaen katkesi lastinsa alla ja niin noita, kissa ja eväät tekivät sellaisen mahalaskun, ettei paremmasta väliä! Onneksi oli kypärä, ajatteli noita. Kissa juoksi naukuen tuhatta ja sataa, ettei vaan joutuisi uudelle ajelulle. Mämmit ja pashat kuorutettuna kermakahvilla peittivät noita-akan joka paikasta. Ainoastaan tukka säästyi, koska kypärä suojasi. Akka piteli persuksiaan ja valitteli, niin kova oli alastulo ollut. Menipä hyvä ajelu harakoille, se ajatteli. Lennon tarkoituksena oli nimittäin pelotella kaikkia niitä, jotka olivat nimitelleet ja haukkuneet rumasti toisia.
Onkohan painoa tullut lisää viime vuodesta, noita ajatteli ja kompuroi vaivalloisesti ylös maasta ja tupaan vaa'alle. Lihonnutpa hyvinkin olen, ajatteli akka, kun vaa'asta loppui skaala kesken. Alanko nyt sitten laihduttaa vai tilaanko vahvemman luudan ensi pääsiäiseksi, jäi noita Pelle-Riina miettimään. Sen pituinen se.
Luuta löytyi pölyisenä akan tuvan nurkasta ja hän päätti viedä sen hetkeksi ulos tuulettumaan ennen lähtöä. Sillä välin, kun luuta raikaistui ulkoilmassa, noita laittoi itselleen kunnon eväät: mämmiä, pashaa, kermaa ja kahvia, ja kaikkia sen verran, ettei loppuisi kesken ajelun.
Kissa piti myös löytää, eihän noita-akkojen pääsiäislento ole mitään ilman kissaa. Eväät mukaan, kahvipannu roikkumaan luudanvarresta ja kissa istumaan omalle paikalleen. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan muuta kuin noidan heittää paksu jalkansa yli luudan ja asetta muhekea ahterinsa hyvään asentoon ja valmistautua nousukiitoon.
Luuta natisi epäilyttävästi lastinsa alla, mutta sitä noita Pelle-Riina ei kuullut, koska kypärä oli tiukasti päässä. Tarvitsevathan noidatkin turvavarusteet lentämiseen, eikä pelkkä huivi nykyaikana riitä, semmoinen meno yläilmoissa on. On lentokoneet ja laskuvarjot ja muut noitakaverit, että aina ei voi välttyä yhteentörmäyksiltä.
Nousukiito oli hurja. Nokka kohti yläilmoja ja ei kun menoksi, ajatteli noita. Mutta mitä ihmettä sitten tpahtui? Kesken nousukiidon luuta ei enää kestänytkään, vaan rusahtaen katkesi lastinsa alla ja niin noita, kissa ja eväät tekivät sellaisen mahalaskun, ettei paremmasta väliä! Onneksi oli kypärä, ajatteli noita. Kissa juoksi naukuen tuhatta ja sataa, ettei vaan joutuisi uudelle ajelulle. Mämmit ja pashat kuorutettuna kermakahvilla peittivät noita-akan joka paikasta. Ainoastaan tukka säästyi, koska kypärä suojasi. Akka piteli persuksiaan ja valitteli, niin kova oli alastulo ollut. Menipä hyvä ajelu harakoille, se ajatteli. Lennon tarkoituksena oli nimittäin pelotella kaikkia niitä, jotka olivat nimitelleet ja haukkuneet rumasti toisia.
Onkohan painoa tullut lisää viime vuodesta, noita ajatteli ja kompuroi vaivalloisesti ylös maasta ja tupaan vaa'alle. Lihonnutpa hyvinkin olen, ajatteli akka, kun vaa'asta loppui skaala kesken. Alanko nyt sitten laihduttaa vai tilaanko vahvemman luudan ensi pääsiäiseksi, jäi noita Pelle-Riina miettimään. Sen pituinen se.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://juha.dnsf.org/linssiin.txt
En nyt ihan ymmärtänyt mielenkiintoisen tarinasi sanomaa, oliko seki "satu". Mielenkiinnolla kyllä luin.
Hauska juttu ! Mut tuo jatko-osa vasta jotain oli : )
kuka tahansa hommiin pääsee.
No, Pelle-Riina, noita-akka, läsämooses täälä kyseleepi,joko polokasit mopon käyntiin ja kävit msännällä tekemässä meille groupin,voitas olla vaikka Pelleriinan noidat tms, sitten muutettas ens vuonna nimeks pellen missit, vai mitä, ala nyt!!
Ei tuollaista juttua jaksa kukaan lukea. Todella tylsää, pelleriina:(
Kiva kertomus.
milloinka sää meinasit sitä mesee alkaa vetää Pelle-Riina.
Nythämä hokasin sun nimi onki Riina, eikö olekki?
Mää lähren ny pupii avaamaa, hyvää työpäivää tai vapaapäivää sullekki Riina.
Terveisin, Tyyris tyllerö, munamuurilla
Olen yrittänyt aktivoida omaa meseäni, mutta vaikka teen kaiken niin kuin ohjeissa sanotaan, en saa sitä aktivoiduksi! Olen nyt perustanut kaikenmaailman blogeja ympäri virtuaalimaailmaa, mutta en pääse niihinkään. Hyvä minä!
Annan kuitenkin yhden osoitteen, jonka olen nyt perustanut (en pääse kyllä tälläkään osoitteella itse sinne suoraan, tai siis pääsen, mutta mutkien kautta), koittakaa pääsettekö te sinne: http//spaces.msn.com/pellenposti. Käyn sitten katsomassa oletteko päässeet, mutta jos ette, voisiko joku fiksumpi aloittaa meille oman ryhmän?
Mutta joku muu meistä varmaankin osaa.
Voithan sinä sitten kuitenkin olla "emäntänä"?
Eli kukA OSAA?
Voisinhan minä "emännäksi" ruvetakin, mutta silti ehdottaisin kuitenkin, että kaikki on samanvertaisia niin kuin vertaistukiryhmissä yleensä. Ja voisihan sitä "emännän"/"isännän" paikkaa vuorotellakin.
Kunpa joku osaisi perustaa sen ryhmän meille!