http://www.luu.fi/
=> TIETOA => TIETOPAKETTI PERHEVÄKIVALLASTA
"Kokemuksemme mukaan lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen kasaantuvat oikeudenkäyntivyyhdet ovat perheväkivallan jatketta. Läheisilleen väkivaltainen on patologisesti riippuvainen uhreistaan ja yrittää pitää puolison jopa väkivallalla uhaten tai väkivaltaa käyttäen. Tiedämme, että puolet eroista johtuu väkivallasta tai väkivallan uhasta. Eli näitä eroja on vuosittain 7000-8000. Näistä vajaassa puolessa kiusaaminen jatkuu eron jälkeenkin"
=> TIETOA => TIETOPAKETTI PERHEVÄKIVALLASTA
"Kokemuksemme mukaan lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen kasaantuvat oikeudenkäyntivyyhdet ovat perheväkivallan jatketta. Läheisilleen väkivaltainen on patologisesti riippuvainen uhreistaan ja yrittää pitää puolison jopa väkivallalla uhaten tai väkivaltaa käyttäen. Tiedämme, että puolet eroista johtuu väkivallasta tai väkivallan uhasta. Eli näitä eroja on vuosittain 7000-8000. Näistä vajaassa puolessa kiusaaminen jatkuu eron jälkeenkin"
Vastaukset 34
Vanhimmat
LUUlette vain. Ja luulo ei ole tiedon väärti. Paljonkohan hallaa teette oikeasti - ja kenelle - erottamalla isät ja lapset?
mutta lapsia saavat tavata myös Suomen vankiloissa olevat vangit,
mikseivät siis lasten isät?
Kaksi mielenkiintoista kohtaa keskusteltavaksi, näin alkuun. Kumpaankin olisi mukava saada lastensujeluviranomaisen mielipide mukaan.
- Yhteishuolto ei ole perheväkivaltataustaisten erojen jälkeen ensisijaisesti suositeltava huoltomuoto.
- Tapaamisoikeus lähtee lapsen oikeudesta tavata eikä tällöin pitäisi voida rangaista vain lähivanhempaa sopimuksen tai tuomion rikkomisesta.
Uhkasakkojen Uhrien ongelma on se, että he näkevät väkivallan täysin sukupuolittuneena: mies=tekijä nainen=uhri. Mielipiteitään ja kokemuksiaan he esittävät faktana (kuten avauksessa olevassa lainauksessa). LUU pitää itseään "lastensuojelujärjestönä". Tässä tapauksessa vaan lasta "suojellaan" omilta isiltään.
Kuitenkin:
40% törkeästä parisuhdeväkivallasta on NAISTEN tekemää (poliisin tilasto).
Ehdottomasti SUURIN OSA lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää.
Mitäs tähän sanotte?
"Yhteishuolto ei ole perheväkivaltataustaisten erojen jälkeen ensisijaisesti suositeltava huoltomuoto."
-> Ongelmaksi muodostuu perheväkivaltataustan määrittely. Miten määritellään? Ketä uskotaan? Houkuttelisi varmaan useamminkin käyttämään väkivaltaväitettä lyömäaseena.
"Tapaamisoikeus lähtee lapsen oikeudesta tavata eikä tällöin pitäisi voida rangaista vain lähivanhempaa sopimuksen tai tuomion rikkomisesta."
-> Eikö (lähi)vanhempi ole ainoa, joka voi mahdollistaa nämä tapaamiset? Sälyttäisitkö vastuun lapselle??
Aloitetaan me siitä, että puhutaan etistä ja läheistä, eikä miehistä ja naisista. Siten me olemmme fiksumpia.
Kokemus on faktaa, sitä ei pidä vähätellä, mutta ymmärrän mitä tarkoitat.
Eikö ole perusteltua suojella lasta myös väkivaltaiselta vanhemmalta, eikä ainoastaan perheen ulkopuoliselta uhalta? Tarkoitan edellisellä sitä, että on faktaa että päihteiden väärinkäyttöön liittyy monenlaista väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä mtös lasta kohtaan. Alkoholi ja väkivalta ovat kuitenkin suurimmat avioeroihin johtaneet syyt.
Onko sinulla jonkinlainen tuki väittämällesi, että suurin osa lapsiin kohdistuneesta väkivallasta on naisten tekemää?
Perheväkivallan määrittely on vaikeaa, ja varsinkin siksi, koska tieto jää usein sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon kulkeutumatta siitä eteenpäin.
Pitäisikö perheväkivallan olemassaolo kieltää, jos kohde kokee sen kohdistuvan häneen, mutta pahoinpitelijä kieltää sellaista tapahtuneen?
"" -> Eikö (lähi)vanhempi ole ainoa, joka voi mahdollistaa nämä tapaamiset? Sälyttäisitkö vastuun lapselle?? ""
Käsittääkseni etävanhempi ei saa minkäänlaisia sanktioita, vaikka hän kieltäytyy tapaamasta lasta, jonka etujen mukaista on olla kontaktissa molempiin vanhempiinsa.
Toinen ääripää on taas lapsi, joka joutuu vastoin tahtoaan tapaamaan etävanhempaansa, koska lähihuoltajaa rangaistaan, jos hän ei mahdollista (vaikka väkisin) näitä tapaamisia.
Tapaamisvastuu ei missään vaiheessa saisi olla lapsella.
Ymmärtänet, että ollaan yhteiskunnallisesti vaarallisilla vesillä, jos kokemus luetaan faktaksi. Kokemus on totta kokijalle, aivan oikein. Mutta yleinen fakta se ei onneksi ole.
Toit itse keskusteluun tilaston, johon minäkin väitteeni perustin: SUURIN osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on kuin onkin naisten tekemää. Miksi kukaan ei ole siitä huolissaan??
"Mitä Perheväkivallan määrittely on vaikeaa, ja varsinkin siksi, koska tieto jää usein sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon kulkeutumatta siitä eteenpäin."
Tämän taas olet kopsannut LUU:n sivuilta. Nykyisin väkivalta on yleisen syytteen alainen rikos eli terveydenhuoltohenkilöstön on siitä raportoitava. Mitä tulee sosiaalitoimeen kulkeutuneeseen "tietoon" (=naisen kertomuksiin eron jälkeen) se jääköönkin sinne, jos on jäädäkseen. Sillä kun ei ole todistusvoimaa.
"Käsittääkseni etävanhempi ei saa minkäänlaisia sanktioita, vaikka hän kieltäytyy tapaamasta lasta, jonka etujen mukaista on olla kontaktissa molempiin vanhempiinsa."
Kuinka ketään voi pakottaa vanhemmaksi? Kenen etu on väkisin tapaamisissa käyvä vanhempi?
"Toinen ääripää on taas lapsi, joka joutuu vastoin tahtoaan tapaamaan etävanhempaansa, koska lähihuoltajaa rangaistaan, jos hän ei mahdollista (vaikka väkisin) näitä tapaamisia."
Tämä lienee paras mahdollinen ratkaisuyritys pattitilanteille. Pienen lapsen tahto on pitkälti lähivanhemman saneltavissa. Mitäs jos lakiin kirjattaisiin, että lapsi tapaa, jos haluaa. Seuraukset voinet kuvitella?
miksi etän pitäisi saada sanktioita siitä, ettei tapaa lastaan?
kyse on edelleenkin oikeudesta, lapsen oikeudesta tavata.
kyse ei ole velvollisuudesta.
lapsella ei ole velvollisuutta tavata vanhempaansa.
ja kun on kyse lapsesta, on vanhemman katsottava että velvollisuus tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
näin ollen etä, joka haluaa toteuttaa lapsen oikeuden, mutta lähi ei anna, on oikein, että lähi saa uhkasakon, jos ei muuten edesauta tapaamista.
Jos taas etä ei tahdo tavata lasta, eikö silloin ole lapsenkin edun mukaista loppujen lopuksi, olla tapaamatta vanhempaa, joka ei ole lapsesta kiinnostunut.
ja ei kiinnostunut-vanhempi voi helpomminkin ryhtyä väkivaltaiseksi, kun ei kiinnosta.
Lapsella tulisi olla oikeus tavata etävanhempaansa, mutta oletan että useammin tilanne on se, että etävanhempi ei halua tavata lastaan, kuin se että lähi ei sitä soisi.
Lapsen oikeus on tavata vanhempiaan, ymmärrätkö? Lapsen. On totta ettei ole lapsen etu, että etä pakotetaan tapaamaan häntä saktion uhalla, mutta ei se poista sitä faktaa että lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaansa. Silloin etävanhempi vain ohittaa lapsen oikeuden ja laittaa omat halunsa kaiken muun edelle.
Miksi lähivanhempi saa uhkasakon, jos ei halua pakottaa lasta etävanhemman tapaamisiin? Jokainen vastaava tapausko on lähin manipuloinnin tulosta? Jos hän ei toteuta oikeuden päätöstä, hän saa sakkorangaistuksen. Onko se sinusta oikein? Onko se sinusta oikein niitä lapsia kohtaa, jotka eivät omasta halustaan halua tavata etävanhempaansa?
Mihin pohjataan, jollei väkivallankokeneisiin? Oppikirjoista tuskin on apua. Valehtelevatko kaikki nuo naiset? Ja pahoinpidellyt miehet puhuvat totta, kuten pahoinpitelyn kieltävätkin? Kenet jättäisit avutta? Lakaistaanko koko perheväkivalta maton alle (sinun sanontasi)?
Miten edetä, jos väkivallankohde, mies tai nainen, ei uskalla hakea apua? Jätetäänkö perhe ja varsinkin lapset kellumaan tilanteeseen ja selviytymään omin voimin? Odotetaanko pahin tapahtuvaksi ja sitten jälkihoidetaan, kuten yhteiskunnassamme on tapana ollut?
Naisten lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan voi olla monta syytä. Ensinnäkin se, että usein äiti on yksinään kasvatusvastuussa ja jos se työ käy liian raskaaksi, apua ei uskalleta hakea, koska sosiaalitoimen tukitoimet ovat lähinnä huostaanotto, joka harvoin on peruttavissa. Pelko vetää väsyneen äidin muutenkin kireän pinnan vielä kireämmälle? Näillä kaikilla naisilla ei ole etävanhempaa tai puolisoa, joka haluaa vastuun ottaa tai jakaa.
Perheessä olevat päihde- tai taloudelliset ongelmat voivat olla väkivallalle herkistävä tekijä. Miten näitä ihmisiä voi auttaa, jos he eivät itse näe ongelmaansa? Lakaistava maton alleko? Vai huostaanotetaanko jokaisen mahdollisesti väkivaltaisen vanhemman lapset ja lapset sijoitetaan sitä bisneksenään pitävien yhdistysten harteille, kiertolaisiksi?
Uskon, että lastaan väkivalloin kohtelevan äidin avunhakeminen olisi todennäköisempää, jos sosiaalitoimen asenteet ja toimet olisivat vähemmän syyllistäviä.
Summarum, ympäri mennään yhteen tullaan.
Laki sanoo, että sosiaaliviranomainenkin on ilmoitusvelvollinen, jos tavalla tai toisella selviää lapseen kohdistunut väkivalta. Minusta asian ei koskaan tulisi jäädä yhdenkään viranomaisen pöytälaatikkoon. Vasta tutkimusten jälkeen katsotaan, millä on todistusarvoa tai millä ei. Sosiaaliviranomainen ei ole oikea henkilö päättämään asiasta, kyseessä on rikos.
"Valehtelevatko kaikki nuo naiset?"
Eivät. Ongelman ydin on: jotkut valehtelevat. Kuinka suuri osa?
"Kenet jättäisit avutta?"
En jättäisi ketään avutta, sitä en tarkoita. Mutta enpä lähtisi erottamaan lapsia toisesta vanhemmastaan (isästään) pelkkien puheiden perusteella.
"Naisten lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan voi olla monta syytä."
No kyllä joo. Näetkös, samoin voi miehen naisiin kohdistamaan väkivaltaan. Miettisin sitä, miksi naisen tekosia aina niin hanakasti puolustellaan ja mielellään jopa sälytetään ne miehen syyksi. Kuten itsekin osittain teet. Varsin omituista, sanon minä!
"Uskon, että lastaan väkivalloin kohtelevan äidin avunhakeminen olisi todennäköisempää, jos sosiaalitoimen asenteet ja toimet olisivat vähemmän syyllistäviä."
Todellisuudessa huostaanottoon lähdetään Suomessa vain äärimmäisissä tilanteissa. Sanoisinpa melkein, että liian myöhään useinkin. En mitenkään osaa nähdä tätä äitien syyllistämistä missään. Syyllistymistä kyllä.
"Onko se sinusta oikein niitä lapsia kohtaa, jotka eivät omasta halustaan halua tavata etävanhempaansa?"
Miten ihmeessä seulot joukosta nämä lapset? Täytyyhän sinun(kin) nähdä, mihin johtaisi se, että lapsi tapaa vain, jos "haluaa". Täydelliseen lähi(äidin) ylivaltaan.
Olisiko tarpeellista selvittää miksi lapsi ei halua tavata etävanhempaansa? Ja miksi hänen on tavattava jos ei halua, jos hän kantansa pystyy kyllin selvästi perustelemaan?
Lähivanhemman ylivalta? täysin käsittämätön sanahirviö tässä yhteydessä. Entä lapsen oikeus?
Todennäköisesti näitä lapsia, jotka eivät halua tavata etävanhempaansa, ei ole niin paljon, etteikö sosiaalitoimen perheyksikkö pystyisi kuulemaan lapsia ja seulomaan mahdolliset manipuloinnit pois. Jos sosiaalitoimi ei ole luotettava taho, luulisi kunnista löytyvän muitakin instansseja.
"Lähivanhemman ylivalta? täysin käsittämätön sanahirviö tässä yhteydessä. Entä lapsen oikeus? "
Kuinka niin? Jos etävanhempi savustetaan lapsen elämästä, mitä jää? Lapsi(kin)han on täysin tämän lähivanhemman armoilla, kun toista vanhempaa ei enää käytännössä ole.
"Olisiko tarpeellista selvittää miksi lapsi ei halua tavata etävanhempaansa?"
Olisi tarpeellista, mutta hyvin haasteellista ja vaikeaa. Oletko tutustunut PAS:iin (Parent Alienation Syndrome). Suosittelen!
kaksi puolta, mitenkään väheksymättä perheväkivaltaa.
Ihan mielenkiinosta, kerta tilastoja tiiraillaan; Monastikko väitetty "perheväkivalta" onkin, vain toisen osapuolen taktiikkaa asioidensa ajamisekseen haluamallaan tavalla.
Ja mikä on uhka väkivallasta, ihan objektiivisesti, vai riittääkö ns. mutu.
On varmasti ihmisiä (naisia) jotka käyttävät väkivaltaväitettä taktikoimiseen, mutta epäilen tapausten olevan yksittäisiä. Väkivallan uhka on uhka. Jokainen kokee uhan eri tavalla. Ja asian toinen puoli on taas ne väkivaltatapaukset, joita ei koskaan tilastoida.
Linkin sivulta:"" Kokemuksemme mukaan väkivalta tulee kyllä sosiaaliviranomaisten tietoon, mutta tieto jää sinne. Perheväkivallasta elää paljon myyttejä. Eräs elinvoimaisimmista käsityksistä on se, että perheväkivalta (mukaan lukien insesti) otetaan lyömäaseeksi taistelussa lapsen huollosta. Tosiasiassa nämä tapaukset ovat ani harvoja, alle 10 prosenttia tapauksista. (Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 7%.)""
Väkivaltaa (=henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista ja sosiaalista) esiintyy suvuittain. Käyttäytymismalli siis siirtyy sukupolvelta toiselle l. on "periytyvää".
Kerta niin "voimallisesti" tuot esille asiaa, toki rautaista faktaa pitäisi löytyä, myös väärinkäytöksistä, vai ovatko ne ns. tilastollisia harvinaisuuksia, joita ei kannata huomioida.
On eri asia vain "epäillä" tai "luulla jotain". Yhden asian liikkeet, vaan tuppaavat tulemaan sokeaksi totuuksille, kun omat näkökannat, sekä mutu ovatkin "ainoita ja oikeita" hyväksyttäviä mielipiteitä. >>>
Eräs elinvoimaisimmista käsityksistä on se, että perheväkivalta (mukaan lukien insesti) otetaan lyömäaseeksi taistelussa lapsen huollosta.
LUU ry:n sivusto on melkoisen heikkotasoinen, ei millään pahalla. Suorastaan järkytyin siitä, kuinka naiivisti uskomuksia ja kuulopuheita siellä tarjotaan "tietona". Mitään kattavaa faktaa ei ole vaivauduttu etsimään. Löytyyhän sieltä toki mm. "Tietopaketti perheväkivallasta", johon on valikoidusti poimittu (olemattomin lähdeviittein) totuus sieltä, toinen täältä. Ei ainakaan minussa herätä luottamusta, valitettavasti.
Jos asia kiinnostaa sinua, olisi meidän kaikkien etujen mukaista että etsisit vastauksen kysymykseesi. Minä en tiedä, haluankin keskustelua aiheesta. Ja toivon että tuot löytämäsi faktat tähän keskusteluun mukaan.
Oletko tietoinen tilastoista tai kirjoituksista, joissa puhutaan prosenttiluvuista perheväkivallan käytöstä lyömäaseena huoltajuusriidoissa?
Onko sillä väliä, kumman suvun perisynti jatkuu uusissa sukupolvissa? Pääasia on kai se, että väkivalta loppuu?
Luin uudestaan sivuston ja pähkinä kuoressa:
- 1994 ensimmäiset uhkasakkoihin tuomitut lähit tapaavat
- 2001 perustetaan Uhkasakkojen Uhrit ry
- yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton jäsenyhdistys
- järjestö toimii kaikkialla Suomessa
- päämäärä: lapsenhuoltolain ja lapsenhuoltolain täytäntöönpanolain muuttamista siten, ettei vankeudeksi muuntokelpoisia uhkasakkoja enää määrättäisi etävanhemman tapaamisten pakkokeinona.
Onko Suomessa vastaavaa yhdistystä tai tahoa, jonka tavoitteena on em asia?
Ei puhuta enää `Luusta´, pidetään se vain aiheen antajana, keskustellaan aiheista, joista sielläkin. Sopiiko?
Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että ns. sossun tädit yrittivät leipoa minusta perheen pahista, mies kun olen. Ja mitä huvittavinta, ex-puolison putkareissun jälkeen, halusivat suojella ex-puolisoa ja lapsia minulta. Kun vaan 2 kpl. lapsista olivat ns. "kriitisen iän" ylittäneitä, jolloin heidän mielipiteellä oli ja on painoarvoa. Lopputuloksenahan tilanteen rauhoittamiseksi lähdin omasta kodistani, koska nainenhan on "kodin sielu" ja lasten äiti.
Erittäin kova pala oli sosiaaliviraston lastensuojelun naisviranomaisten niellä, kun kukin lapsi eron astuessa voimaan halusivatkin, vain ja ainoastaan, asumaan minun luokseni, vaikka olen mies. Että siinä faktaa, ja mitä tulee tähän "lastensuojelun ym. "järjestöön" hyvimpä heillä on kontakteja eri viranomaisiin.
Yhden kunnan, yhden sosiaalitoimen, yhden tapauksen perusteella en menisi koko maan lastensuojelua kovalla kädellä arvostelemaan. Tai Luu-yhdistystä, jonka piti olla vain aiheen antajana.
Parisuhde- ja perheväkivalta on kuitenkin olemassa ja se liittyy olennaisena osana tapaamissotkuihin, pahimman laatuisena kiusaamisena lasten kautta, mitä olla saattaa. Minusta on hyvä, jos Luu:n tapaisia yhdistyksiä on, josta heikko voi saada vertaistukea ja uskoa itseensä.
Oletko sitä mieltä että Luu-yhdistyksen tapainen toiminta on arvelluttavaa ja jokainen väkivallan uhri suurentelee tapahtunutta omia etujaan ajaakseen?
""lastensuojelun ym. "järjestö"" kuten mainitsit on varmasti erehtyväinen ja asenteellinen taho, ja paljon asioiden kulkuun vaikuttaa se, miten asiakas noiden akateemisesti koulutettujen henkilöiden kanssa kommunikoi.
Sinulla oli onni mukana, koska alle 12v lastesi ääntä kuultiin.
Miten heidän tapaamiset äidin kanssa ovat sujuneet?
Taas näitä juttuja... Kun "yksittäinen" mies tuo esille, miten epäpätevä sosiaalitoimi "jossain" päin Suomea on ollut, niin kyseessä on äärimmäisen harvinainen poikkeus... Tosiasia ja FAKTA on se, että miestä kohdellaan aina kukkarona ja äiti on etulyöntiasemassa, vaikkei nainen ole miestä lainkaan parempi / turvallisempi huoltaja.
ÄitiMYYTTIÄ, jota sosiaalitoimessa vielä elätetään ja jonka mukaan siellä päätökset tehdään, olemassaoloa ei voi kieltää. Ei vaikka kuinka haluaisit...
En minä ole missään vaiheessa kirjoittanut etteikö sosiaalitoimi voisi olla puolueellinen tai etteikö sosiaalitoimessa olisi vallalla äitimyytti siinä kuin hyvä-isämyyttikin. En minä ole sosiaalitoimi. Älä hyökkää, vaan keskustele asiasta.
Yksittäinen tapaus ei vain vakuuta minua, koska sosiaalitoimet tekevät tuhansia, kymmeniä tuhanisa kumpaakin osapuolta tyydyttäviä päätöksiä.
Käsittääkseni myös äitejä kaltoin kohdellaan sosilaalitoimen taholta, yhä enemmän ja enemmän. Tasa-arvo lisääntyy sielläkin.
Sosiaaliviranomaiset ei tee mitään päätöksiä lasten huoltajuudesta. Vanhemmat päättävät tästä n 95% tapauksista - ja sitten riitatapauksissa (ehkä n 5% erotapauksista) käräjäoikeus (toki käyttäen sosiaalitoimen olosuhdeselvitystä pohjana).
Sitkeässä istuu kuitenkin myytti että sossuilla olisi jotain päätäntävaltaa ...
En ole kuullut käräjäoikeuden lautamiesten tai tuomarin käyneen kotikäynnillä huoltajuusriidan selvittämiseksi tai haastatelleensa pieniä lapsia. Sosiaalitoimen keräämä materiaali ja lausunto on se, johon he päätöksessään nojaavat.
Viisi prosenttia vuotuisesta avo- ja avioerojen määrästä on aika suuri luku.
kunnan sosiaalitoimi, mutta meitä "päähänpotkittuja" löytynee lukuisa joukko, tosin toiset miehet vaan eivät pidä sellaista "älämölöä", kuin minä. Tosin eräs isähän Espoosta sai julkisuutta, missä myös sosiaalitoimi ja sen surullisen kuuluisa "lastensuojelu" ja sen "liitännäiskumppanit".
Mitä tulee ns. onneen, ennenminkin kyseessä oli puhdas työvoitto, käyttäen näiden katkeroituneiden mahojen femakoiden omia aseita.
Mitä tulee erillaisiin yhden asian liikeisiin, erittäin suurella varauksella niihin pitäisi tukeutua, koska ao. vetäjillä vaan tuppaa suhteelisuus sumentumaan ja "oma näkökanta" on se ainoa oikea; edelleen hyvänä esimerkkinä on tässä taannoin etsintäkuulutettu lääkäri, joka nyt kiinnijuoduttuaan toivottavasti istuu pitkään.
Ainoa ja oikeako autuus on ns. "akateeminen koulutus" ????
nettiä ja linkkejä; kyllä on värittynyt yhden asian klubi.
Ihan kun en jakse ruotia enenpää; Mitkä ovat suhteenne/yhteytenne taanoin kiinnisaatuun ns. kidnappaajalääkäriin???
Sinun pitää kysyä asiaa Luun sivustoilta, minä en tiedä vastauksia kysymyksiisi.
Poliisin tietoon tullut rikollisuus
Tuorein julkistus: Perheväkivalta 1997-2005 (4.4.2006)
Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoksissa oli 4 109 uhria, 5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Naisia perheväkivallan uhreista oli 3 195. Miehiä uhreista oli 914 tapauksessa. Näissä nainen oli epäiltynä 444 kertaa. Perheväkivalta on yleensä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Tapaukset, joissa nainen pahoinpiteli naista olivat harvinaisia. Edelliset perheväkivaltaluvut kuvaavat joko samassa asunnossa asuvien tai nykyisten tai entisten perheenjäsenten välistä väkivaltaa. Runsas puolet tapauksista oli avio- tai avopuolisoiden välistä väkivaltaa, niinsanottua parisuhdeväkivaltaa. Parisuhdeväkivallan 2 423 uhrista miehiä oli vain 270, 11 prosenttia uhreista.
http://www.stat.fi/til/polrik/index.html
Tämä tilasto koskee kaikkea nk. lähisuhdeväkivaltaa. Törkeästä lähisuhdeväkivallasta hieman alle 40% on naisten tekemää ja se on luku, jota on mielestäni vaikea lakaista maton alle.
Naisen on helpompi puhua väkivallasta; naista uskotaan ja naista autetaan. Kuvittele tilanne, jossa vaimolta turpiinsa saanut mies soittelee poliisille. Mitä luulet tapahtuvan? Miten luulet, että tilanteeseen suhtaudutaan? Asenteet vääristävät tilastoja.
Mistä olet lukenut tuon naisten tekemän törkeän lähisuhdeväkivallan 40 prosenttiluvun? Mielelläni tutustuisin siihen, koska asia nyt jostain syystä kiinnostaa ja siitä täälläkin puhetta herättelen.
Entä ne naisten pahoinpitelytapaukset (joita on pakko olla aivan järjetön määrä), jotka eivät koskaan päädy tilastoihin tai poliisin tietoon, miten rikosilmoituksen tekoa tulisi helpottaa, että sekä miehet että naiset saisivat samat lähtökohdat pahoinpitelynsä lopettamiseksi?
Ymmärrän, että haluat olla tasapuolinen kumpaakin sukupuolta kohtaan, mutta oletko aivan varma että perheväkivaltakin olisi lähes 50/50?
kaipaan jotain faktaa, että voisin ajatella sen olevan niin.
"Ymmärrän, että haluat olla tasapuolinen kumpaakin sukupuolta kohtaan, mutta oletko aivan varma että perheväkivaltakin olisi lähes 50/50?"
En ole edes väittänyt tällaista. Uskon kyllä, että mies on tekijänä useammin. Mutta minun ajattelussani se ei vapauta väkivaltaan syyllistyviä naisia - eikä tee väkivallattomasta miehestä väkivaltaista. Näen erittäin vaarallisena ilmiönä väkivallan näkemisen räikeästi sukupuolittuneena.
"Mistä olet lukenut tuon naisten tekemän törkeän lähisuhdeväkivallan 40 prosenttiluvun?"
Netistä en tuota tilastoa tähän hätään ainakaan löydä. On mm. Ralf Sundin kirjassa "Ero. Selviytymisopas miehille."
"miten rikosilmoituksen tekoa tulisi helpottaa, että sekä miehet että naiset saisivat samat lähtökohdat pahoinpitelynsä lopettamiseksi?"
Rikosilmoituksen tekeminen on naurettavan helppoa. Sen kun tekee vaan. Tukea ja ymmärrystä löytyy jopa poliisilta - jos satut olemaan nainen.
Asenteista puhuin ja puhun. Naisenkin väkivaltaisuudesta on uskallettava puhua. Ja miesten uhriudesta.
Illan päätteeksi on sanottava:
Tunnen suurta surua niiden lasten puolesta, jotka joutuvat pakenemaan kodistaan väkivaltaisen vanhemman takia tai joutuvat toisen vanhemman pahoinpitelyä sivusta seuraamaan. Toivon näille lapsille armollista unohdusta ja hyvää aikuisuutta, sydämestäni toivon, että he löytävät jonain päivänä rinnalleen rakastavan ja tasapainoisen puolison.
Kiitos niille muutamille aktiivivastaajille, joiden ansiosta olen oppinut paljon uutta Suomen sosiaalipolitiikasta ja lastensuojelusta. Mielenkiintoinen aihe, joka vie mennessään.
Niin, siitä "ylivertaisen hyvistä" sosiaaliviranomaisista : Hallinto-oikeus: Belgialaisisän poikien huostaanotot perusteettomia
Julkaistu: 18.4.2006 17:31
Espoon sosiaaliviranomaiset ovat jälleen hävinneet erän niin sanotussa belgialaisisän tapauksessa. Nyt Helsingin hallinto-oikeuskin on todennut, että sosiaaliviranomaisten viime kesänä tekemille huostaanotoille ei ole ollut "laissa tarkoitettua perustetta". Sosiaalityöntekijät tosin kumosivat tekemänsä kiistellyt huostaanotot jo syksyllä.
Belgialaisisän tapauksessa on kyse 2002 alkaneesta huoltajuuskiistasta, joka näyttää kääntyneen isän ja Espoon sosiaaliviranomaisten väliseksi taistoksi. Sosiaaliviranomaisten toimintaa ovat arvostelleet esimerkiksi Etelä-Suomen lääninhallitus ja syrjintälautakunta.
Helsingin Sanomien saamien tietojen mukaan Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee asiaa salaisena kokouksessaan torstaina.