Haluaisin oman koiran, mutta äiti on allerginen. Ainut vaihtoehto on pihakoira. Voisitteko kertoa, että mitkä rodut sopivat ulkokoiriksi...
Mitkä koirat sopivat ulkokoiraksi?
Tihku
132085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei! hyviä ulkokoiria ovat mm. suomenpystykorva, suomenlapinkoira, karjalankarhukoira, norjanharmaahirvikoira. Siinäpä näin aluksi. Rotuihin kannattaa tutustua hyvin, mutta tietysti riippuu myös siitä haetko koiraa esim. metsästyskaveriksi. Suomenlapinkoira on ehkä kaikkein eniten seurakoiramaisin, ja kyllä suomen pystykorvakin sellaiseen soveltuu. Karhukoira ja hirvikoira on enemmänki jos haluaapi metsälle kaveria.
Koiraa ei voi pitää ulkona eristyksissä ihmisen allergian vuoksi. Jokainen ulkona viihtyväkin rotu tarvitsee runsaasti aikaa koko perheeltä. Ei ole hyväksyttävää että koira eristetään ihmisen allergian vuoksi ulos. Jokaista ulkona pidettävääkin koiraa on pidettävä välillä sisällä. Sellaisia tilanteita ovat mm pentuaika, tapakasvatus (koiran on hyvä osata olla sisällä), rankat sääolosuhteet, koiran sairastelu..
Jos nyt menette koiran hankkiman niin älkää säästelkö kun rakennatte koiralle tarhan. Sen on oltava korkea ja suuri ja keskeisellä paikalla ja sen on oltava hyvin varusteltu. Lisäksi koiralta ei saa evätä yhtään mitään ihmisen allergian vuoksi. Sen kanssa on vietettävä aikaa aivan normaalisti ja se on kasvatettava ja koulutettava aivan normaalisti. Lisäksi sairauksiin, sääoloihin sun muihin on varauduttava eli koiralla on oltava pääsy sisätiloihin.
Sinuna minä odottaisin oman talouden perustamista, se olisi reilua koiraa kohtaan.
Kyllä koiraa voi ulkona pitää, kun olosuhteet siihen ovat olemassa:
-Koiran pitää luonnollisesti olla karvapeitteeltään ulkoelämään soveltuva. Lisäksi luonteen pitää olla itsenäinen. Esimerkkejä löytyy laumanvartijaroduista, arktisista vetoroduista ja muista pystykorvatyyppisistä.
-Tarhan pitää olla riittävänkokoinen ja kopin kunnollinen ettei viima, pakkanen ja sade haittaa. Tarhan sijainnin pitää olla keskeisellä paikalla, jolloin koira voi tarkkailla ympäröivää toimintaa tarhassa ollessaan.
-Koiralle pitää luoda virikkeellinen elämä (kuten sisäkoirillekin!!), jolloin se saa henkisen ja fyysisen energialatauksensa purettua muualla kuin tarhassa (tai sisällä!!).
-Koiran ruuan pitää olla energiapitoista ja rasvaista, koska kylmällä säällä tarvitaan energiaa lämmöntuotantoon. Isot luut ovat mukavaa ja luonnollista ajanvietettä niin ulko- kuin sisäkoirallekin.
Itselläni on ollut sisä- ja ulkokoiria, eikä se asia ratkaise koiran elämisen laatua. Väitän, että kerrostaloasunnossa keinotekoisen inhimillistettyä elämää viettävä mopsi ei automaattisesti ole onnellisempi kuin esim. urheilulliseen menoon osallistuva metsästäjän ulkona asuva karjalankarhukoira.
T. Ulkomies
En ole väittänyt että koiraa ei voi pitää ulkona vaan että "koiraa ei voi pitää ulkona eristyksissä ihmisen allergian vuoksi".
Tässä tapauksessa lapsi tahtoo koiran ja aikuinen vastuuhenkilö vastustaa koiran hankkimista ja on allerginen koirille. Koska aikuinen ei kykene ottamaan eikä tahdo ottaa vastuuta koirasta niin ei koiranpidolle ole edellytyksiä.
Ainoa suositeltava vaihtoehto on hankkia koira vasta kun lapsi itse aikuistuu ja olosuhteet soveltuvat koiranpitoon.
Ratkaisevaa on, aivan kuten totesitkin, kyetäänkö koiralle antamaan kaikki mitä se tarvitsee ja tässä tapauksessa vastaus kysymykseen on ehdoton ei.
Anteeksi. En tiennyt, että vastuuhenkilö vastustaa koiran ottamista. Kuten en myöskään sitä, että minkä ikäinen oli koirakyselijä, ja mikä on toisen vanhemman innostuksen aste asiaan.
Joka tapauksessa homma hoituu noin, kuten tuossa tekstissäni mainitsin. Siis luonnollisesti olettaen, että koiraa aidosti perheeseen halutaan, ja haluajien joukossa on myös aikuisia ihmisiä.
Ulkomies
Edelleen kyllä olisin sitä mieltä, että vanha koira ei pelkästään ulkona pärjää. Ainakaan talvisin. Oma 13-vuotias pystykorvani eli nuoruuden pitkälti ulkona, mutta nyt jalat, korvat ja "miehisyys" ei kestä talven pakkasia. Ei sitten pieniäkään. Herra on siirtynyt sohvakoiraksi, eikä tunnu olevan vaihdoksesta ollenkaan pahoillaan.
Itse olen sitä mieltä, että koirakaverille on annettava arvokas vanhuus niin pitkään, kun elämänhalua ja -iloa sillä riittää. Toki vanhakin koira lämmitetyssä kopissa tarkenee, mutta onko se sitten koiran arvoista elämää kököttää koko talvi ahtaassa kopissa.
Vaikka koira jossain elämänsä vaiheessa viihtyisikin täysin ulkona niin on kuitenkin hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa se ei voi syystä tai toisesta olla juuri lainkaan ulkona. Juurikin esim pentuaikana, sairauden aikana, vaikeiden sääolosuuhteiden aikana tai vanhuuden aikana.
Aina on varauduttava siihen että koiraa ei voi pitää ulkona. Koskaan koiran etua ei saa sivuuttaa ihmisen edun tai esteellisyyden vuoksi, koiralle on aina kyettävä antamaan oleellisimmissa asioissa hyvät olosuhteet.
Olen täysin samaa mieltä.Nyt olisi aika vanhempien otaa vastuu ja miettiä koiran parasta!
itsekästä ajattelua, olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Odotat kuunnes sinulla on oma kämppä. Perhe jossa joku on allerginen ei pidä ottaa koiraa ollenkaan.On aika julmaa pitää koira koko ajan ulkona vaikka se vihtyisikin siellä ja sillä olis hyvä ulkokämppä.
Samaa neuvon kuin pari edellistä. Koiralla tulee olla mahdollisuus olla sisällä syystä tai toisesta. Koiran ikääntyminen on yksi seikka, joka väistämättä tulee ajankohtaiseksi. Vanha koira ei enää pärjää ulkona.
Ensimmäinen kirjoittaja mainosti mm. pystykorvaa ulkokoiraksi, mutta iän myötä senkin tilanne on toinen. Esimerkiksi meidän 13-vuotias pystykorvamme oli nuorena aika paljon ulkona, mutta nyt se on ollut jo monta vuotta täysin sisäkoirana. Ei vain tarkene enää olla ulkona. Jos koiran ottaa, on oltava valmis huolehtimaan siitä myös sen vanhuuden aikana. Ja silloin sisätiloihin pääsy on usein välttämätöntä.
Eli ota koira vasta sitten, kun siihen on paremmat edellytykset.
Tuo on muuten loistava lisähuomio että koiran vanhetessa se ei pysty olemaan ulkona samaan tapaan kuin terveenä nuorena aikuisena.
rotuista pentua voi laittaa heti ulos asumaan.Missä allerginen perheenjäsen asuu tämän ajan?
Jos perheessä on jollakulla allergia, ennen edes ulkokoiran hankkimista pitäisi miettiä sekin että kuinka pahasti on allerginen. Jotkut eivät välttämättä kestä pitkään edes sitä että vaatteiden mukana kulkeutuu allergeenejä ja pitää sitten niiden vaatteiden kanssa otella (usein äitikin saattaa hääriä likaisten vaatteiden parissa laittaessaan niitä pesuun ja sitä rataa). Ja muitakin tapoja on saada allerginen reaktio vaikka koira olisi pihalla, jos nyt niin olisi että allergikko on herkkäkin. Että ihan kannattaa miettiä että onko sen koiran hankkiminen nyt vielä aivan niin pakollista, ja - kuten edellisissä mainittu - odottaa siihen kun on oma tupa, oma lupa.
Ja sit kävi vaan mielessä ku tosta koiran vanhuudesta puhuttiin että kun koiraa ei välttämättä voi vanhana enää pitää ulkona... jos tämä koirasta haaveileva on jo yli 10 -vuotias, niin voi olla että hän asuu jo silloin omassa kodissa kun koira tulee siihen kuntoon ettei voi olla ulkona. =) Toki kuitenkin pitää muistaa pentuikä, säät ja sairaudet ja mahdolliset pennut jne. Mutta kunhan sivumennen sanoin... :)
Meilläkin oli norjan harmaa. Se oli loppuun asti ulkona. Pentuna se oli sisällä, en muista sen sairastelleen (mutta tod näk sairastanutkin joskus niin että piti olla sisällä), ja hirveissä pakkasissa se oli sisällä. Mutta viimeisinä elinvuosinaan se ei kyllä ollut sisällä, aivan hyvin pärjäsi ulkonakin. Nyt on husky ja se on täyspäiväisesti pihalla. Pentuna se tietenkin oli sen kaks viikkoa sisällä, mutta muuten. Eikä mitään ole valittanut - vielä ainakaan. Tosin eipä ole vielä sellaisia sairastellut että olisi sisällä pitänyt olla sen takia. Ja täällä tuskin pakkaset nousee niin koviin lukemiin että pitäisi sisälle nostaa. Eikä se missään aitauksessa ole. Miksi kaikkien pitäisi olla aitauksessa? Paljon yksinkertaisempaa on laittaa sille kettinki kaulapantaan ja antaa juosta. Jos me häkki tehtäis koiralle niin iso saisi olla että olisi saman kokoinen kuin tuo alue mille se nyt pääsee. Ja tottakai se joskus jää kiinni kettingistään, mutta 97% kerroista pääsee itse irti, ja jos ei, niin sitten ulvotaan apua. :)
Ja jos häkin tekisi, niin sen ei pitäisi olla vain iso, vaan tuollekkin koiralle pitäisi häkki rakentaa niin että kaivetaan sitä verkkoa maan allekkin. Toi nimittäin kaivaa itsensä ulos sellaisista. Ja uskoisin että monet muutkin koirat kaivavat.
Meni nyt vähän liiallisuuksiin tämä mun saarna, mutta näin meillä.