Olen huomannut tätä palstaa lukiessani (samoin kuin lesbopalstalla), että moni tiedostaa biseksuaalisuutensa vasta aikuisena.
Minkälaisia ovat teidän kokemuksenne? Tiesitkö jo ihan nuorena olevasi bisse, vai toiko jokin tapahtuma sen erityisesti esille? Ja miltä tuntui sen tajuaminen, ettei olekaan hetero?
Minkälaisia ovat teidän kokemuksenne? Tiesitkö jo ihan nuorena olevasi bisse, vai toiko jokin tapahtuma sen erityisesti esille? Ja miltä tuntui sen tajuaminen, ettei olekaan hetero?
Vastaukset 38
Vanhimmat
vastaan:
Tiedostin biseksuaalisuuteni aikuisena, kun rakastuin parhaaseen ystävääni. Ensi hämmennyksen jälkeen asia oli minulle helpotus, koska se selitti monia aikaisempia tapahtumia elämässäni. En vaan ollut tajunnut aikaisemmin...
aikaa sitten (olen 25), kun ihastuin tuntemattomaan tyttöön, jota näen noin pari kertaa viikossa. Asian myöntäminen ei ollut ongelma, mutta harmillista on se, etten tunne yhtään bisseä enkä lesboa enkä tiedä missä heihin voisi tutustua, kun ei kukaan heterokaverini oikein halua lähteä niihin baareihinkaan mun kans. Ärsyttävää...sitten, kun en oikein tiedä, et olenko ihastunu vain tohon tyttöön vai voisinko ihastua muihinkin...missään nimessä en halua lähteä leikkimään kenenkään tunteilla eikä seksihurjastelut kiinnosta!
itsellesi.
Ihastuminen voi mennä ohi ja uusi tulla. Oletko miettinyt, mikä tässä tytössä on saanut sinut ihastumaan? Ja onko se seksuaalista vai pelkkää ihailua?
Se, miten pääset tutustumaan muihin bi-naisiin tai lesboihin, riippuu tietysti asuinpaikkakunnastasi. Setan toiminta? Baari (johon ehkä kuitenkin joku heterokaverisi suostuisi lähtemään eka kerralla seuraksi?)Tai sitten voit netin kautta tutustua. Esim. kirjoittelemalla keskustelupalstalle :)
ihastus menisi ohi ja uusi tulisi, koska en voi tehdä asialle mitään ja en tiedä onko hän meikäläisiä. Olen ollut häneen ihastunut jo kuukausia ja tunnen valtavaa vetovoimaa ihan kaikin puolin. Mitä siellä setan ryhmissä tapahtuu? Asun pkseudulla...olisi tietysti mukava tutustua muihinkin bisseihin...
on tietysti enemmän mahdollisuuksia kuin pikkukaupungissa.
Katsopa vaikka setan nettisivuilta heidän toiminnastaan. Monet pienryhmät (ei henk.koht. kokemusta) ovat suljettuja eikä niihin pääse mukaan ihan milloin vain, mutta myös avointa toimintaa löytyy. Hesetahan järjestää myös DTM:ssä lauantaisin naistenillan (Hehku). Sinun ikäisillesi varmaan löytyy seuraa sieltä. Eikä se tarkoita pelkkää seksiseuraa...
Naisasialiike Unionilla on myös bi-naisten keskusteluryhmä Bulevardilla. Kokoontuu kerran kuussa, kuun ensimmäisenä keskiviikkona. Aika vähän ja vaihtuvia osallistujia, monenikäisiä.
hyvin perillä asioista. Käytkö ite niissä ja minkä ikänen ite oot?
joskus Hehkussa ja säännöllisesti Unionin bi-naisten ryhmässä.
Olen 45-vuotias.
tapahtuu? Juotteko kahvia ja syötte pullaa ja jutustelette mukavia vai nko siellä jotakin ohjelmaa?
Jos nyt puhutaan Unionin binaisten-kahvilasta, niin siellä tosiaan juodaan kahvia, voi saada jopa keksiä :)
Keskustelut ovat vapaamuotoisia: mistä vaan voi jutustella, mutta kyllä yleensä aiheet liittyvät biseksuaalisuuteen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin elämässä. Epävirallista ja mutkatonta. Tervetuloa mukaan.
tulen joskus katsomaan, minkälainen meininki noissa Unionin illoissa on. En itse vaan ole oikein tommoista kokoontuilevaa ja ryhmittyvää tyyppiä, mutta kerrankos sitä kokeilemassa käy. Ja on siellä ainakin yksi fiksu tyyppi! (siis Gila) :)
Seuraava Unionin bi-naisten kahvilailta on keskiviikkona 3.5.2006 klo 18. Ryhmän vetäjä ilmoitti, että se toteutetaan ehkä piknikkinä läheisessä puistossa - sään salliessa. Mutta kokoontuminen on Unionin tiloissa osoitteessa Bulevardi 11 A 1, HKI.
Aika pieni porukka ja todella epävirallista kävijöiden mukaan elävää keskustelua. Ja monenlaisia naisia.
Kannattaa tulla kokeilemaan :)
Sieltähän voi saada vaikka runon aineksia...
vaikka päivä on vähän huono, kun mulla on silloin flamencokurssi. Mutta ehdin ehkä piipahtamaan. :) Piknikki olisi kiva!
Rakastan flamencoa - tosin vain katsojana. Olen silloin tällöin käynyt Savoy-teatterissa katsomassa espanjalaisia flamencotaiteilijoita. Nauttimassa...
Itse tanssin muutaman vuoden vatsatanssia. Nyt taukoa tänä keväänä ja mietin, mitä seuraavaksi. Ehkä vatsatanssia uudestaan tai jotain muuta.
Toivottavasti ehdit piknikille :)
Joo, yritän ehtiä piknikille, on siinä puolitoista tuntia ennen tanssitunnin alkua. :)
En ole kovin edistynyt harrastaja, mutta nautin hirveästi myös tanssimisesta, tietenkin myös katsomisesta. Flamencossa on niin upeaa voimaa ja uhoa ja agressiivista seksuaalisuutta, silti myös mieletöntä herkkyyttä ja haurautta. Huipputanssijoiden esitykset ovat maagisia! Mutta myös paikallisten piirien illoissa on joskus hieno tunnelma, esim Candela klubilla, joka on (kai edelleen?) kerran kuussa ravintola Pianossa Kruunuhaassa.
Mäkin oon joskus tanssinut myös vatsatanssia. Vaikeaa on! Mutta hienoa! Ja siinäkin semmoinen kiehtova eroottinen lataus. Mutta flamenco ehkä enemmän mun juttu. Ainakin tällä hetkellä.
En ole vieläkään varma siitä, olenko oikeasti biseksuaali vai pelkästään haaveilija...
Mulla tää homma on menny niinku toisinpäin, olen tarhaiästä asti tykänny pelkästään tytöistä ja vasta nyt parikymppisenä huomannu että myös miehet kiehtoo. Kaikkea sitä :J Olen tosin ollut vain naisten kans, mutta nyt on huomannut että ei ne miehetkään ihan hirveitä ole....
Eli oletko mies vai nainen? Ymmärsin, että nainen...
Nainen, nainen, miten sekin muka jäi siitä pois :)
että noin päin tapahtuva muutos on harvinaisempi. Tai ainakin itse olen kuullut enemmän niistä tapauksista, että ensin ollaan "heteroita" ja sitten löydetään kiinnostus omaan sukupuoleen.
Sen verran täytyy sanoa että tiedän tällä hetkellä yhden katkeran lesbon kun tyttöystävä lähti miehen mukaan. Eli ei ihan mahdotonta tuokaan ole
En sitä mahdottomana pidäkään. Enkä sanonutkaan niin.
Mutta ehkä biseksuaalisuuden herääminen noin päin on harvinaisempaa? En tosin ole mitään tilastoja nähnyt, näkemys perustuu vain kuulemaani. Tai sitten ihmiset vain "lyövät rumpua" tästä oman sukupuolen löytämisestä enemmän.
Jos tämä kerran niin harvinaista on, niin voin kyllä valottaa asiaa ainakin sen verran että yhtä lailla tämäkin on aiheittanu päänvaivaa ja hämmennystä. Kun sitä lesboutta piti varmana, niin mitä tämä sitten on. Olen itse tullu siihen tulokseen että mitään ei kannata lyödä lukkoon, ikinä, kun loppujen lopuksi ihminen muuttuu koko ajan. Itsellä on jopa HÄVETTÄNYT nämä uudet tuntemukset vaikka, periaatteessa, yhteiskunnan kannaltahan nämä menevät siihen "oikeaan suuntaan". Omasta mielestäni mitään oikeaa suuntaa ei olekaan, ja mieluiten olisin pysynyt pelkkänä lepakkona, kun sen identiteetin olin itselleni vahvistanut. Vieläpä aika poikamainen olen.......... joten siinäkin mielessä järkytys.
On kai vaan uskottava se, ettei ominaisuuksiaan voi valita.
Saa nyt nähdä, mitä sieltä tulee, mies vai nainen. En tosin etsi suhdetta nyt, mutta odotellaan.
Jo ala-aste ikäisenä huomasin piirteitä itsessäni, joita en osannut tulkita tai käsitellä... Jossakin välissä kuitenkin tajusin, että tunteeni läheistä kaveriani kohtaan eivät olleet enää pelkällä kaveritasolla. Sen jälkeen olen ihastunut muihinkin naisiin... mutta asian olen hyväksynyt vasta nyt kakskymppisenä.
Minulla on ollut teini-iästä lähtien myös sellaisia tunteita ja tilanteita, joista olisin voinut tehdän oikean "diagnoosin", mutta jostakin syystä en tajunnut.
Kun olin nuori, yleensä ymmärrettiin heterous ja homoseksuaalisuus käsitteinä paremmin. Biseksuaalisuudesta ei paljon puhuttukaan. Tämä ehkä vaikutti...
bisse :)
Nyt kyllä asunut naisen kanssa jonkun aikaa ja taitaa unohtua miehet loppuelämäksi.
Luulin olevani bi, mutta nyt mun kai täytyy myöntää itselleni, että vastakkainen sukupuoli ei juurikaan kiinnosta.
Lapsuudessa ja nuoruudessa oli ihastumisia kavereihin, mutta eihän sitä silloin tajunnut. Ihmeissään vaan oli! 30-vee ensi suudelma naisen kanssa ja se oli menoa se. Sitten "natsasi" moni lapsuuden ja nuoruuden tuntemus ja hoksas, että missä mennään???!!
Ite tajusin olevani bi vuosi sitten olen nyt siis 18. En oikeen edes hämmentynyt, kun tajusin, että tytötkin kiinnostaa mua, se vaan tuntu jotenki luontevalta.
En ole saanut vielä koeka mitään toisen tytön kanssa, mutta jos tässä ajan myötä vaikka joku kiva tyttö sattuis tuleen vastaan. Haluan tytöstä siis muutakin kuin vain seksiseuraa.
Aikaisemmin olen ollut suhteessa pojan kanssa, mutta se suhde loppui erimielisyyksiin.
Ystäväpiirissäni ei ole muita bissejä tai lepakoita, joten välillä tunne oloni hieman yksinäiseksi. Tärkeimmät ystävät tietävät, että olen mikä olen, mutta vanhemmille ja hieman kaukaisemmille ystäville, en ole vielä kertonut.
kun asian itselleni lopulta kykenin myöntämään. Siihen tarvittiinkin kunnollinen tunteiden kuperkeikka. Eli tutustuin, ihastuin ja lopulta rakastuin työkaveriini. Tavallaan olin aina hieman ihmetellyt, mihin leiriin oikeastaan kuulun. Ollessani teini-ikäinen oli tasan ne kaksi kategoriaa naisen seksuaalisuudelle: Hetero tai lesbo. Koska en itseäni oikein täysin lesboksikaan tunnistanut, niin luokittelin itseni lähinnä heteroksi. Kunnes sitten todellisuus iski kaikista yrityksistä huolimatta erään "maailman kauneimman naisen" muodossa. Suoraan läpi kaikkien suojapanssareiden...
Miltä tuntui tajuta, että ei olekaan hetero? Pari vuotta meni asiaa pyöritellessä, kunnes lähdin lopulta liikkeelle siitä, että olen mitä olen ja sillä hyvä. Turha muiden hyväksyntää odottaa, jos ei itsekään pysty itseään silmiin katsomaan... Eihän se helppoa ollut, koska olin siihen asti pyörinyt täysin heteromaailmassa ja luonut tietynlaisen heteroidentiteetin, jonka mukaan minun olettiin elämääni edelleen jatkavan. Kuvaavin sana juuri tällä hetkellä tuntemuksilleni on -helpotus-... Ihmeellistä on ihmiselämä! =)
Se mitä kirjoitit, vastaa hyvin paljon omaa kokemustani.
Minäkin olin törmännyt tähän, että sitä on joko lesbo tai hetero. Siihen aikaan kun olin nuori, biseksuaalisuudesta ei kai juuri puhuttu. Ja koska rakastuin mieheen, painoin oman kiinnostukseni naisia kohtaan unholaan. En siis ollut lesbo. Ja se siitä. Siinä vaiheessa...
Itse olin aika nuori, kun tajusin olevani "erillainen" kuin "normaalisti. Eli olin jotain parikymppinen.
Silloin suhteita myös miesten kanssa, mutta sitten piiitkä suhde naiseen,lapsiakin on siunaantunut.Nyt "sinkkuna", ja huomannut että aika monen naisen on todella vaikeaa "hyväksyä" bi-seksuaalisuuteni. Joskus olenkin leikilläni sanonut, että jos haluaa eroon naisesta, ei tarvi muuta, kuin kertoo olevansa bi-niin vaivaa hänestä ei enää sen jälkeen ole.
Mutta samalla olen kokenut myös aikamoista "epäoikeudenmukaisuutta" itseäni kohtaan. Koska enhän itse ole seksuaalisuuttani valinnut. Ja eroni johtui siitä, kun X,i "sai tietää" seksuaalisuudestani. Se että olin vuosikymmenet ollut hänen kanssaan, uskollisena, ei vaikuttanut siinä vaiheessa asiaan. Vaan minusta tuli kertaheitolla "epäluotettava".
Olen itsekkin ajatellut usein, että parasta olisi löytää "samanhenkinen" nainen, niin ainakin voisi (ehkä) ymmärrystä seksuaalisuuteen olla enemmän. Mutta enpä enää tiedä, olisiko sittenkään.
Minä olen 26-vuotias nainen ja muutama vuosi sitten aloin ymmärtää, miksi koen olevani niin "erilainen": ihastuin naiseen. Tapasin hänet ulkomailla, enkä kohdatessamme heti ymmärtänyt, miksi hän tuntui niin tutulta ja läheiseltä heti alusta asti. Saatikka, että olisin ymmärtänyt välillämme tuntemaani värähtelyä.. Vasta kun olin jo kotosuomessa ja hän sähköpostissa paljasti olevansa lesbo ja ihastuneensa minuun ymmärsin kaiken.
Olen tähänasti ollut vain miesten kanssa. Seksi on ok, mutta olen aina tuntenut siitä puuttuvan jotain.. Eikä se muukaan yhdessäolo ole oikein luonnistunut.
En vielä ole ihan varma, mikä olen, sillä eihän minulla ole kokemusta naisista. Mutta olen ottanut sen asenteen, että olen mikä olen, kunnes toisin todistetaan. En etsimällä etsi "naiskokemusta", mutta en siitä myöskään kieltäydy oikean hetken tullen; mutta silloin minun on jo oltava varma omista tunteistani, koska en halua loukata ketään itseä etsiessäni.
Minullekin seksi on vain toissijainen asia parisuhteessa; kyllä lähekkäin on pystyttävä olemaan muutenkin ja se henkinen puoli onkin minulle tärkeintä.
Olin tässä pääsiäisenä lepakkoystäväni kanssa setan bileissä, jossa näin todella ihastuttavan tytön; häntä ajatellessani en meinannut saada edes unta eilisiltana.. Että jotain tässä kyllä on.. ;9
tiedostin tai no niin...jo ihan ala-asteelta on jotenkin sama sukupuoli näkynyt eri valossa mutta toki vastakkainen kiinnosti ennemmän koska en halunnut olla mikään "sairas" silloin..ja ylä-asteella kun tytöt olivat kehittyneet niin kiinnostus vain kasvoi ja kännissä pussailuista ei ollut haittaa :D mutta oikeastaan nyt se vasta on täs tulut tietoisestiu mieleen :) ja olen nyt kohta 18..eli..nuorena kummiski
Hmm..no tuota tuota..itse taisin tiedostaa vasta myöhemmällä iällä.Olen 22w ja olen pitänyt itseäni bi-seksuaalina varmaan noin suurinpiirtein vuoden.Jotenkin olen kuitenkin jo kauan tiennyt mutta sitten kun tapahtui eräs asia niin ehkä silloin vasta myönsin täysin asian itselleni.Tämä tapahtuma joka minut "valaisi" oli seksuaalinen kokemus naisen kanssa.
Aika häkellyttävää oli tämä asia huomata mutta missään vaiheessa en tuntenut häpeää tai paniikkia.Minusta oli hieno huomata että pidän myös naisista.Eikä tämä nyt tarkoita sitä että ylpeilisin sillä tai että pitäisin itseäni parempana mutta kai sitten pidän bi-seksuaalisuutta jonkinlaisena rikkautena,jos niin voi sanoa.Meillä on kuitenkin vain yksi elämä ja on hienoa että voi kokea paljon erilaisia asioita erilaisten ihmisten kanssa elämänsä aikana.
Tiedostin siinä joskus 13-14 vuotiaana, että tytöt ja naiset kiinnostaa (siis poikien ohella), oikeastaan samoihin aikoihin, kun ylipäätään tietoisuus omasta seksuaalisuudesta heräsi.
Olin kyllä sitä ennenkin ihastunut kavereihini (tyttöihin), mutten kai ihan tajunnut mitä se tunne tarkoitti. Mutta siinä 13 korvilla aloin nähdä myös eroottisia unia naisista/tytöistä, ja kirjoittelin näitä mietteitäni päiväkirjaan. Ajattelin jonkun aikaa olevani lesbo, mutta kyllä ne pojat ja miehetkin kuitenkin kiinnostivat myös.
En kokenut mitenkään ongelmallisina näitä tuntemuksiani, vaan tuntui luonnolliselta ihastua, rakastua jne ihmiseen eikä tiettyyn sukupuoleen. Vaikka en kylläkään kertonut kenellekään biseksuaalisuudestani kuin vasta parikymppisenä. Enkä silloinkaan kyllä sanonut olevani biseksuaali (kun en tykkää näistä karsinoinneista), kerroin vaan ystävilleni rakastuneeni naiseen.
Ensimmäiset kokemukset oli kyllä poikien kanssa, mutta aika pian sen jälkeen törmäsin myös ihmeelliseen tyttöön, joka uskalsi tehdä aloitteen (tämä, johon rakastuin;). Se suhde ei kestänyt, mutta ystäviä ollaan yhä, pitkästä välimatkasta huolimatta.
Mä seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa n.6v,kunnes eteen tupsahti työkaveri(naimisissa oleva nainen ja nainen olen siis itsekin)ja se oli menoa.
Lesbot tiesin ja olin myös aina puolustanut homoja ja lesboja, ja ollut iskujen kohteena(olen aina ollut vähän poikamainen),mutta mitkään iskemiset tai lähentymiset ei johtaneet mihinkään, kun ei ollut sitä aitoa ihastumista.
Sitten kun se tuli kohdalle niin kaikki ole aivan selvää, ei tarvinnut epäröidä kun rakastui. Nykyisin tykkään kyllä miehistä, mutta rakastan vain naisia(oon sinkku, joten monikkomuoto käy) ;)
Itse olen 27v nainen ja aloin ekan kerran seurustella (vakavasti) vasta juuri kun olin täyttämässä 18v. Kuten yleensä kuvaan kuuluu hän oli tietenkin mies.
Seurustelua kesti n.3v kaikkinen sotkuineen ja eroamisineen, pettämisineen ym. joten olin reilu parikymppinen kun se loppui.
Meidän suhde tosin oli parhaimmillaan avoin ja täynnä keskustelua ja puhuimme omista fantasioistamme, ja molemmille se oli täysin sama, eli halusimme toista naista. Mutta ikinä emme fantasiointia pidemmälle menneet. Tällöin kai koin ensimmäiset ajatukseni siitä että millaista olisi todella olla toisen naisen kanssa.
Kunnes 22v täytettyäni koin ensimmäisen kerran mitä on olla naisen kanssa, se ei sillä tavalla toiminut, koska vastapuoli tiesi sen olevan kokemuksen hakua. Ja nyt tänäpäivänä hän on toinen parhaista ystävistäni.
Täytettyäni 23 aloin seurustella naisen kanssa, se kesti noin kaksi vuotta hieman alle, hänen kanssaan en ole tänäpäivänä missään tekemisissä.
Ja melkein heti edellissen päätyttyä aloin hengaileen nykyisen naiseni kanssa, eli ollaan kuljettu yhdessä kohta kolme vuotta.
Mutta nyt minä haluaisnkin miestä...
Joten kai minä sitten olen bisse, ja tajusin sen vasta noin vuosi sitten, sitä ennen en tiennyt mitä olen, enkä ainakaan halunnut olla lesbo, en siksi että siinä olisi jotain pahaa vaan se kuulostaa jotenkin niin lopulliselta.
Anteeksi pitkä vuodatus.
Mä olen aina ollut biseksuaali, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Jo alle ala-asteikäisenä muistan tunteneeni kiinnostusta kaveriini, joka siis myös oli tyttö. Noin 10-vuotiaana, kun seksuaalisuus alkoi herätä, olin lähinnä kiinnostunut naisista, naisvartalosta. Ensimmäisen kerran ihastuin 14-vuotiaana tyttöön. (Poikiin toki olin ollut ihastunut aiemminkin.) Ihastus muuttui myöhemmin rakastumiseksi, ainokaiseksi tähän mennessä naista kohtaan. Suhteesta ei tullut muutamia suudelmia syvempää juttua, vaikka tunteet olivatkin molemminpuolisia. Nyt olemme hyviä ystäviä.
Miehiin en ole ikinä tuntenut niin suurta seksuaalista kiinnostusta, mutta ihastunut, rakastunut, rakastanut, melkeinpä palvonut olen miehiä. Nyt elän elämäni miehen kanssa ja olen onnellinen. Mutta silti kaipaan naisen kosketusta - ehkäpä joskus yhdessä kokeilemme, jos tulee tilaisuus.
Vastaus kysymykseen: tajusin olevani bi, kun ensimmäisen kerran tuon termin joskus kuulin. Se ei ollut mikään mullistava tai häkellyttävä hetki. Minusta ei niin olisi väliä, vaikka kaikki nämä homo-, hetero- ja bi-kategorioinnit jätettäis pois.