Änkytys ja murrosikä

Mulla on serkku, jolla on tosi paha änkytys ollut aina. Änkytys on sukuvika eli enomme ja isoisämmekin änkyttävät pahasti, joten suhtautuminen on ollut aika luontevaa, siis kaikki tottuneet ja ei turhia paineita aseta.

Hänellä on aika laaja kaveripiiri ja ei ole häntä pahemmin änkytys haitannut, nyt on jo 18v miehenalku ja juttu lentää!

Murrosiästä muistan hänen joskus olleen turhautunut "vaivaansa" ja siihen ettei saa kerrottua esim. hyvää vitsiä kunnolla loppuun tai tärkeää asiaansa kun jää kirjaimiin kiinni kiihtymykseltään/naurultaan. Näki et häntä harmitti, suututti. Muuten otti aika rennosti, ja naureskeli usein takeltelulleen.

En tiedä kuinka paljon se vaikuttaa et lähipiirissä on muitakin änkyttäviä, varmaan sai tukea siihen et hyvin sitä pärjää kun oli vanhempia esimerkkejä ja toiset vielä ymmärsivät ehkä paremmin suhtautua häneen. Ja tietty vanhat kaverit säilyivät.

Serkullani tuskin änkytys koskaan häviää, ei ainakaan isoisältäni tai enoltani ole kadonnut mihinkään..

Tuo kysymyksesi muuttuuko poika nyt , kun hän tulee murrosikään, niin siihen varmasti vaikuttavat monet seikat. Puhuuko hän puhelimessa, puhuko sinulle, kiusataanko häntä? Mikäli kiusaamista on, saattaa hän heittäytyä kokonaan puhumattomaksi, kaverit näyttelevät tuossa iässä suurta osaa, mikä heidän suhtautumisesna hänen puheeseensa on se vaikuttaa, mikäli hänelle nauretaan, saattaa hän masentua tai toinen ääripää hänestä tulee agressiivinen, koska puolustautuminen on luonnollista.
Suosittelisin änkytyspuheterapeuttia ellei hän jo käy terapiassa. Murrosikä on muutenkin kova haaste, saati sitten lapsen/nuoren jonka itsetunto on kovilla tuohon aikaan, mutta mikäli hänellä ei ole muita sairauksia ja itsetunto kohdallaan hän varmaan selviää hyvin:) Kannusta, ja kannusta , mikäli pojallesi puhutaan, älä sinä vastaa hänen puolestaan vaan anna hänen vastata.
Hyvää kesää ja hyviä hetkiä...