Miksi ihmiset salaavat vauvan nimen ristiäisiin/nimiäisiin saakka? Monesti olen kysynyt mutta kukaan ei paljasta. Omien tyttöjemme nimet paljastimme jo heti syntymän jälkeen, kun nimet oli päätetty - siis jos joku tajusi tulevia nimiä kysyä.
Onkohan tuo salaaminen joku perinnejuttu vai onko ihmisillä jotain muita yhteisiä(?) syitä, kun niin hanakasti kaikki salaavat nimen julkistamiseen saakka.
Täytyy toki kunnioittaa vanhempien oikeutta paljastaa nimi vasta kastetilaisuudessa tms. vastaavassa.
Onkohan tuo salaaminen joku perinnejuttu vai onko ihmisillä jotain muita yhteisiä(?) syitä, kun niin hanakasti kaikki salaavat nimen julkistamiseen saakka.
Täytyy toki kunnioittaa vanhempien oikeutta paljastaa nimi vasta kastetilaisuudessa tms. vastaavassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laittakaa ihmeessä omia kokemuksianne asiasta.
Taikausko. Nimen paljastaminen ennen ristiäisiä/nykyään maistraatissä käymistä tietää huonoa onnea. Ennen vanhaa altisti pirulle, nykyään on vain yksi sanomaton tapa muiden joukossa, jolle moni ei muisteta syytä.
Meillä on kaikkkia lapsiamme alettu kutsua "oikealla" nimellä heti, kun nimi on päätetty. Hyvin ollaan pärjätty, eikä huonosta onnesta tietoakaan.
Jotkut saattoivat kommentoida nimivalintojamme, mutta niin he olisivat tehneet ristiäisten jälkeenkin. Vanha mummoni oli ainoa, joka ihmetteli tyttäreni nimeä, mutta tottui kyllä nimeen myöhemmin. Nimi on ihan suomalaisessa allakassa oleva vanha nimi, ei mikään erikoisuus.
---vanhemmat haluavat olla salaperäisiä ja lisäksi vielä saattavat "pelätä" reaktioita. Meillä muutamaan nimeen ei totuttu ihan heti (ei siis omia vaan kummimuksuja) ja varmasti oltaisiin pahalla sanalla sanottu jos oltaisiin etukäteen tiedetty. (Nimet siis todella mauttomia).
Ehkä se on sama juttu kun tämä yleistyvä "ei kerrota että ollaan raskaana" genre. Joidenkin pölvästien mielestä muka fiksuakin.
Minua ihmetyttää tuo tapa senkin takia, että eikö ole hankalaa pitää nimi salassa etenkin silloin jos kotioloissa lasta kutsutaan tulevalla nimellä (kun muita ei ole paikalla). Eli sitten kun on vieraita, niin pitää yrittää muistaa olla käyttämättä ko. nimeä.
Ja sitäkään en ymmärrä, että tulokkaalle pitää ns. väkisin keksiä "työnimi". Eli "työnimessäkin" on yhtä paljon miettimistä kuin varsinaisessa nimessä. Eikös yleensä tuo raskausajalla tulokkaasta käytetty nimi synny "itsestään", ei sitä varsinaisesti tarvitse miettiä.
Ehkäpä ihmiset salaavat sen nimen, jotta se olisi ikäänkuin "kohokohta" sitten ristiäisissä tai nimijuhlassa mitä kukin nyt sitten viettääkään. Myös tuo taikausko voi olla taustalla.
Jos minä saisin lapsen niin paljastaisin hänen nimensä heti, tosin voisi olla, että en vielä olisi keksinyt hänelle sopivaa nimeä, joten silloin luonnollisesti lapsen nimenpaljastus siirtyisi.
Meidän suvussa on vain aina ollut tapana ilmoittaa nimi vasta kastajaisissa, ei kai siihen taikauskoa liity, ainakaan nykyaikana enää. Itse mietimme nimiä vielä aika viimetippaan ennen ristiäisiä, joten siksi keksimme ns. työnimen (mikä ei ollut vaikea keksiä). Mutta se on sitten totta että kun oikea nimi sitten oli itsellä tiedossa, muutama päivä ennen tilaisuutta, niin hankala oli enää kutsua muilla nimillä lasta ja kylläpä se lipsahtikin jonkun kuullen, eikä sekään mikään katastrofi ollut, salailu ei toki ollut niin vakavaa.
esikon nimen pidin salassa sillä tiesin että ois tullu sanomista miksi valitsin kyseisen nimen. Vaikka ihan tavallinen suomalainen nimi.
Keskimmäisen ja kuopuksen nimen olisin paljastanutkin mutta mies ei halunnut.
Kuopuksen etunimeä ei käytetty ennen ristiäisiä mutta tosin lopullinen nimi päätettiin vain 15min ennen papin tuloa.
Toisaalta onhan se sellainen koho kohta kun juhlaväki kuulee nimen ekan kerran juhlissa ja oli hienoa kun kuopuksen nimen sai sanoa jompikumpi vanhemmista=)