Olen ollut monta vuotta rakastunut toiseen ihmiseen, tapaamme harvoin mutta sitäkin kiihkeämmissä merkeissä...Tiedän että teen väärin mutta en voi mitään tunteilleni...tiedän hänenkin rakastavan minua paljon ja olisimme varmasti yhdessä jo jos olisin tehnyt ratkaisuni ja eronnut!!Ajatukset vievät minulta jo yöuneni...olen epätoivoinen!!!
Kertokaa minulle kuinka olette selvinneet erosta ja onko suhde jatkunut eron jälkeen!!!!
Kertokaa minulle kuinka olette selvinneet erosta ja onko suhde jatkunut eron jälkeen!!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
kuin tuollainen eläminen, itsensä repiminen.
Rohkeutta,tee ratkaisusi, tulevaisuus sitten näyttää miten käy.
Ei sinusta niin väliä, petturi saa ansionsa mukaan jos "sattuu". Mutta kumppanisi jota häikäilemättömästi petät, ansaitsee kyllä paremman elämän!!!
Tee nyt ihmeessä joku ratkaisu. En kestäisi tuollaista elämää. Oletko ajatellut, että oletko 'oikeasti' rakastunut siihen toiseen ihmiseen vai vaan rakastumisen tunteeseen, kun koko ajan ajattelet sitä toista, niin voihan se olla että rakastumisen tunne säilyy. Mutta tilannehan voi muuttua sitten kun olisitte koko ajan yhdessä. Ehkä se kuitenkin laimenee tässä muutamassa vuodessa ja kuihtuu pois ja huomaatkin että näinkös tässä kävi. Joku ratkaisu kuitenkin ja täyttä elämää eteenpäin.
kiitos rohkaisevista sanoistasi!! taitaa olla tämä ns suhde tullut tiensä päähän...rakkauskaan ei aina riitä! Myönnän että syy on minun kun tätä niin kauan jaarittelin ja kenties joskus huomaan tehneeni suurenkin virheen....en tiedä mitä elämä tuo tullessaan...ei ainkaan enää tälläistä tunnetta jonka hänen kanssaan koin!
Voimakkaan rakastumisen kokeneena osaan sanoa että hyvin vaikeaa on myös unohtaa ellei jopa mahdotonta... Itseäni se tunne on seurannut jo monta vuotta.. Olen ollut rakastunut jo monta vuotta varattuun ja luulen että suhteemme ei ikinä toteudu. En vain saa häntä ajatuksistani. Tänä aikana olen yrittänyt seurustella mutta on tuntunut pahalta olla toisen kanssa kun sydän ja ajatukset on kuitenkin toisessa... ja siksi nämä suhteet ovatkin kariutuneet...Onneksi.
Näissä asioissa toisen neuvominen voi tuntua helpolta mutta kun se sattuu omalle kohdalle niin neuvoja tarvitaankin siihen että miten niitä neuvoja voisi toteuttaa...
Itse olen parantumaton romantikko ja se tekee varmaan sen että sydän voittaa aina järjen näissä asioissa...tai voihan se olla että on järkeä ajatella sydämellä...en tiedä..vaara särkeä oma sydän on ainakin suurempi!!
Mutta toivon että saat asiat järjestymään ja voit jatkaa elämääsi hyvillä mielin.. kerran täällä kuitenkin ollaan ja se kannattaa yrittää elää onnellisesti.
Voi "naisparkaa", jos niin uskallan sanoa. Uskallan myös väittää, että se rakkaus on tosiaan tunne, haave, toteutumattomat unelmat latautuneena unelmiin. Ole vaan rohkea ja eroa; saat nähdä, että haaveita vain, unelmasi haihtuvat tuhka tuuleen, olet maalaillut vain unia. Todellisuus ei ole niinkuin romaaneissa ja elokuvissa. Mutta kannattaa kokeilla, toivottavasti et pety.
Niin voihan se olla että vain haaveita...mutta en todella usko että se on niinkään...jos se tunne on jo vuosia kestänyt vaikka ei olla välillä edes nähtykkään...mutta eihan sitä todella voi tietää jos ei kokeile, mutta siinä on sekin että tässä on moni muukin sopassa kuin vain minä itse!!
Romantikko olen minäkin ja uskon todelliseen rakkauteen kun se sattuu kohdalle...ei se meillä aina satu sillä eka kerralla niin kävi Myös minulle!!
Tarkoitin sillä haaveilla sitä, että on takertunut johonkin mielikuvaan ja uskoo, että vain tämä olisi se oikea rakkaus. Jos näin olisi, miksi se ei ole täyttynyt? Vastapuolellakaan ei ole puhtaat jauhot pussissa, jos hän pitää Sinua "kynsissään" eikä ota kokonaan. Toisaalta, ihminen tekee valintoja elämässä; jotkut niistä on yleisen moraalikäsityksen mukaan oikein, toiset väärin. Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan, onko valmis kantamaan sen taakan, että on osallisena jonkun perheen hajoamisesta, lasten kohtalo jne. Vai onko vastuullinen aikuinen, luopuu mieluummin omasta tunteestaan, hylkää sen ja on avoin ja valmis ottamaan vastaan uusia ihmissuhteita, sillä niitäkin aivan varmasti tulee vastaan kun vain antaa luvan tulla. Ei kannata olla minkään asian vanki! Elä elämäsi iloiten ja avoimin mielin; kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
.....HARMILLISTA ETTÄ TOIVEESI EI OLE TOTEUTUNUT...mutta toivon että et heitä kaikkea ihan hukkaan....toivon todella!!!
Tässä meidän kyläyhteisössä kaikki pettää toisiaan ...siis panee keskenään!!!Niin se vaan on!!!
Oma tarinani on sellainen että olin naimisissa vuosia mieheni kanssa. Meillä meni aika vaihtelevasti, väkivaltaakin oli. Kerran sitten tuli se viimeinen lyönti ja läksin baariin ja tapasin ihanan miehen. Tämän miehen kanssa tuntui kuin taivaskin aukeais.. Nooh, tapailin tätä uutta ihastustani päivittäin, ex-mieheni roikkuessa minussa epätoivoisena ja "muuttuneena". Pari kk siinä vierähti ja tuli uuden rakkaan kanssa riitaa, ja siinä sähläysten jälkeen aloinkin uudelleen ex-mieheni kanssa. Kuitenkaan en saanut mielestä tätä lyhytaikaista rakastani, ja tapailimme salaa mieheltäni aina kun mahdollista. Mieheni vaistosi asiat ja kärsi kovasti. Aiheutin kauheasti tuskaa hänelle, sen tiedän nyt. Mutta polte toisen syliin oli vahvempi. Niinpä mieheni lopulta ymmärsi, että en pääsekään irti tästä uudesta rakkaastani, ja muutti jälleen luotani pois. Siitä alkoi elämäni uuden rakkaan kanssa, sitä elämää siivitti kuitenkin kaipuu ja mustasukkaisuus entisestä. Kaduin joskus kovastikin valintaani, mutta ajan kuluessa olen tajunnut minkälainen exäni oli ja sen, että en kuitenkaan halua sellaista elämää enää. Olen toki erittäin onnellinen uudessa liitossani,enkä tänä päivänä vaihtaisi pois aikaa hänen kanssaan, mutta kehotan kuitenkin miettimään tarkkaan, ennen päätöstä. Itse sen tein kaksi kertaa ja nopeasti.Kannatti kyllä loppujen lopuksi, mutta tuskien tie se jossain vaiheessa oli. Syyllisyys oli pahinta, kun tiesi loukanneensa itselleen joskus niin tärkeää ja ainutlaatuista ihmistä.Mutta onneksi exälläni on uusi elämä ja hän on tänä päivänä onnellinen, niinkuin minäkin!
Niin asioita pitää todella miettiä monelta kannalta, sinulle kaikki tapahtui lyhyen tuttavuuden kautta minulla on tätä jatkunut jo vuosia....toki olisi helpompi unohtaa ja jatkaa elämää mutta se ei ole niin helppoa...kaipa se aikanaan helpottaisi mutta ei kyllä unohtuisi koskaan! Toisen syliin on kyllä jatkuva polte ja halu mennä mutta aina ei voi mennä tai pääse menemää ja siitä tulee ristiriitoja ...toinen odottaa turhaan ....luulen että tämä loppuu luonnostaan kun yhteisiä hetkiä on niin vähän ja sitten kun niitä on ne ovat pikaisia tapaamisia salassa. Pahimpia on juhlapyhät kun miettii mitä toinen tekee ja kenen kanssa...
minun tyttöystävääni!!!!!!!!
... mitäs se tyttöystävä tähän sanoo??!! :)
että sekin rakastaa minuu!:)
....kaikki kaunis ei aina toteudu tai jää vain ajatuksiin...Oikein ihanaa kevättä teille kaikille rakastuneille! Ja muistakaa että jos haluatte rakkautta niin sitä pitää myös antaa!!!
Minun ajatuksissani olet nyt ja aina...