Kokemuksia riparilta

Menin riparille (päiväriparille) suhteellisen utealiaana ja toivoin uusia ystäviä ym kokemuksia.
No, ehkä ei olisi pitänyt valita päiväriparia. Itse asiassa en valinnutkaan, vaan satuin ajautumaan sinne kaverini perässä. Oli selvää, etten tulisi uskoon enkä mitään sellaista odottanutkaan. Luulen, että tahtomattanikin riparin loputtua olin vielä hieman kirkkovastaisempi kun ennen leiriä. Enkä tainnut saada yhtäkään viisautta irti hommasta, mikä ehkä johtuu siitäkin että suhtaudun uskontojuttuihin lähinnä kiinnostuneena mutta pidättäytyvästi. Uskon elämään ennen kuolemaa.
Kavereita en kyllä saanut yhtäkään. Porukka tuntui oleva ihan teeskentelevää ja sulkeutunutta, enkä muista oliko leirillä edes mitään tutustumisjuttua.
Parasta oli ruoka, kahdenkeskinen keskusteluni papin kanssa vanhainkotikäynti.

Olin viime kesänä riparilla, kahdeksan päivän leirillä. Menin, koska kaverinikin menivät ja haluan olla joskus isompana kummi.. Kokemukset ovat negatiivisiä, ehkä vähän omankin asenteen takia.. Tuntui että pappimme olisi pakotettu sinne (en ihmettelisi vaikka olisikin) ja tämän pappi muisti hyvin tuoda esille, kuinka paljon tärkeämpääkin tekemistä Hänellä olisi ollut. Oppitunneista en muista muuta kuin torkahtelua (oikeasti, aina välillä huomasin olevani puoli unessa!), hirsipuun peluuta ja jätkänshakin. Mieleen ei jäänyt mitään erityistä, muuta kun helpotus kun pääsi pois. Asenteet muuttuivat paljon enemmän kirkon vastaiseksi, uskoon en tullut ja ensi kesänä odottaakin Prometheus-leiri, josta yritän löytää vastauksia kysymyksiin, mitä kuvittelin löytäväni (edes vähän) riparilta.

Mun ripari oli aika paska. Aika tosin kultaa muistot et nyt voi jo ajatella niita hyviaki juttuja siela. Muutama jatka teki mun ja muutaman muunki tyton riparin aika vaikeeks... Isosilla ja ohjaajilla oli kans kaikennakosta ja yks ohjaaja sit joutu lahtee kesken leirinki. Ja kaikkii muita ongelmii oli... Jotain hyvaa siita sentaan seuras silla tulin uskoon ja oon uskossa edelleen (tosin en mikaan himouskovainen). Olin kans seuraavana kesana isosena mut taisin olla vahan liian ujo siihen hommaan.

Tappavan tylsää kuunnella/osallistua/etc viikon verran jeesus/jumala/kirkko/uskis/ihana kristinusko/palvellaan herramme/ym
- sönkötykseen. Meinasi ruveta leija karkaamaan toden teolla, onneksi leiri loppui ja pääsi niistä tekopyhistä jeesuksista eroon. Ainoa hyvä puoli oli söpö isonen, jonka kanssa ei kuitenkaan valitettavasti tullut sitten mitään. Se oli oikeasti niin kaunis!!!

Mun kokemukset riparilta on lähes pelkästää postiivisia. Olin hiihtolomalla leirillä, ja sit me tehtii tosi paljon kaikkee kivaa... Riparille lähin lähinnä sillä asenteella, et nyt mennää leirille. Meidän ripariporukka oli ihan ok.... Isoset oli tosi kivoja, ja meidän pappikin oli tosi mukava! Se osallistui sketseihin ja muutenki se oli tosi rento. Illalla oltii takkiksella ja pelattii/paistettii makkaraa/lättyjä.... Ja siel tuli ainaki syötyy tosi hyvin. Ku siel oli ruoka melkei joka välis.

Ainoo, mikä ei ollu kovin kivaa, nii siel oli vähän sellasta kiusaamista.... mun parasta kaveria kiusattii siel, mut kyl seki loppu aika pian.....

Leirille mennessäni en uskonut, enkä kyllä sen jälkeenkää. Mut hain kuitenki isoskoulutuksee, ku se näytti olevan niist isosist tosi kivaa. Sit ku syksyl alko isoskoulutus nii jäin samal niitten jälkee (lähes) aina nuorteiltaa ja sit sitäkautta mä opin tuntemaan Jeesusta ja Jumalaa paremmin. Lopulta aloin tajuta et mä oikeesti uskon niihin asioihi.

Eipä tässä kai sen kummempaa. Päällimmäisenä jäi siis ns. Hyvä maku suuhun koko riparista.