Siitä on neljä vuotta kun erosimme ensirakkaudestani, jonka ajattelin olevan se elämäni suuri rakkaus. En halunnut antaa tilaisuutta muille vaan vaalin muistoa hänestä ja kuvittelin, että vielä joskus palaisimme yhteen. Sitten tapasin ihmisen, johon koin voimakkaita tunteita, rakastuin. Mutta typerys en halunnut sitä myöntää ja katkaisin välit häneen. Nyt jälkeenpäin tajusin, että rakastan häntä, mutta en vain osannut jättää vanhoja kuvioita, exän muiston vaalimista. Uusi alku tuntui vaikealta. En vain tiedä miten selittäisin tämän jutun uudelle rakkaalleni, jonka haluaisin takaisin elämääni. Löytyykö enää ymmärrystä? Mitä mieltä olette?
Kohtalotovereita
typerykselle
4465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että minun olisi saatava olla yhden pojan kanssa kun se oli niin söpö, mutta se ei onnistunut... mutta toi sun juttus kuulostaa pahemmalta... älä kerro sitä sille toiselle... vaikka se tietää että ihastumisia tulee ja menee niin silti... en tiedä ...
pitäisi ymmärtää tilanteesi, kun kerrot sen. Kaikilla meillä on yleensä historia. Niiden asioiden kanssa pitää aikuisten ihmisten osata elää.
että ei löydy ymmärrystä jos ei ole oikeaa halua. Että unohda tekotunteet.
jos kertoisit enemmän tilanteesta. Esim. kuinka hyvin tunsitte toisenne ja missä tilanteessa pistit välit poikki. Ja kuinka paljon siitä on aikaa??
Kaikki on mahdollista niin kauan kuin on elämää :)