Mieleeni jäi,
hiljainen pelto
jonka päivällä näin.
Se pelto oli
keskellä metsää,
kaukana tiestä.
Se lumessa oli vielä
ja portteja täynnä.
Valkeat koivut kun
kaareutui maahan.
Ei sanoja,
kumarrus vaan.
Nuo hiljaiset portit
mun mieleeni jäi,
kuin jotakin mulle
kertoneet ois.
Mieleni teki
porteista juosta
sisään ja ulos.
Mut mä siihen jäin
ja jähmetyin.
Ihmettä katsoin
ja kummeksuin,
mä untako nään.
hiljainen pelto
jonka päivällä näin.
Se pelto oli
keskellä metsää,
kaukana tiestä.
Se lumessa oli vielä
ja portteja täynnä.
Valkeat koivut kun
kaareutui maahan.
Ei sanoja,
kumarrus vaan.
Nuo hiljaiset portit
mun mieleeni jäi,
kuin jotakin mulle
kertoneet ois.
Mieleni teki
porteista juosta
sisään ja ulos.
Mut mä siihen jäin
ja jähmetyin.
Ihmettä katsoin
ja kummeksuin,
mä untako nään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivon joskus näkeväni nuo portit ja sinun juoksevan ulos, valkeiden koivujen ympäröivänä,
vaan sekin kai unta vain on.