Olen tätä palstaa lukiessa huomannut, että jos joku on harkitsemassa rotikan ostoa, niin heti hyökkää porukka kimppuun ja "pelottelee" kuinka vaativa rotu tämä on.
Mulla on nyt kolmas rotikka. On ollut uros ja pari narttua. Kaikki on otettu vaan seuraksi ja lenkkeilykaveriksi. Arkitottelevaisuus on opetettu, mutta ei mitään ihmeempää, eikä olla harrastettu kun mettäilyä ja lenkkeilyä. Kaikki on mennyt hyvin. Koirani ovat olleet erittäin sosiaalisia ja ystävällisiä vieraille ihmisille ja varsinkin lapsille. Urokseni ei sietänyt toisia uroksia, mutta narttuni pystyivät olemaan kaikkien koirien kanssa keskenään. Kahdet kengät ovat varmaan suurimmat tuhot joita koirani ovat aiheuttaneet ja nekin on tapahtunu pentu aikana.
Nyt ihmettelenkin...jos rotikat on semmosia kun jotkut antaa ymmärtää eli tuhoaa kaiken, yrittää uhmaikäisenä alistaa omistajan hyökkäämällä ehkä päälle, tarvitsee liikuntaa ainakin 5 tuntia päivässä, tarvitsee ehdottomasti harrastuksen jälki, haku, tottis ym... niin onkohan mulla sittenkään ollut rotikoita?? Vaikka paperit on jokaisella...hmm.. Mun mielipide on, että rotikan kanssa pärjää siinä missä muidenkin koirien kanssa, kunhan on maalaisjärki päässä pissin tilalla. Tästä rodusta on vaan tullut hitti kaiken maailman elvistelijöiden keskuudessa.
Tämä oli vaan mun mielipide ja tiedän, että mielipiteitä on niin paljon kun on ihmisiäkin. Joten haluaisin kuulla myös muiden mielipiteitä, mutta ilman tappeluita kiitos.
Mulla on nyt kolmas rotikka. On ollut uros ja pari narttua. Kaikki on otettu vaan seuraksi ja lenkkeilykaveriksi. Arkitottelevaisuus on opetettu, mutta ei mitään ihmeempää, eikä olla harrastettu kun mettäilyä ja lenkkeilyä. Kaikki on mennyt hyvin. Koirani ovat olleet erittäin sosiaalisia ja ystävällisiä vieraille ihmisille ja varsinkin lapsille. Urokseni ei sietänyt toisia uroksia, mutta narttuni pystyivät olemaan kaikkien koirien kanssa keskenään. Kahdet kengät ovat varmaan suurimmat tuhot joita koirani ovat aiheuttaneet ja nekin on tapahtunu pentu aikana.
Nyt ihmettelenkin...jos rotikat on semmosia kun jotkut antaa ymmärtää eli tuhoaa kaiken, yrittää uhmaikäisenä alistaa omistajan hyökkäämällä ehkä päälle, tarvitsee liikuntaa ainakin 5 tuntia päivässä, tarvitsee ehdottomasti harrastuksen jälki, haku, tottis ym... niin onkohan mulla sittenkään ollut rotikoita?? Vaikka paperit on jokaisella...hmm.. Mun mielipide on, että rotikan kanssa pärjää siinä missä muidenkin koirien kanssa, kunhan on maalaisjärki päässä pissin tilalla. Tästä rodusta on vaan tullut hitti kaiken maailman elvistelijöiden keskuudessa.
Tämä oli vaan mun mielipide ja tiedän, että mielipiteitä on niin paljon kun on ihmisiäkin. Joten haluaisin kuulla myös muiden mielipiteitä, mutta ilman tappeluita kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen koiranhankkimisaikeissa, ja rotikka on ollut mielessä yhtenä vaihtoehtona. Juuri nuo syyt, joita kuulee, ovat olleet sille esteenä. Kivaa kuulla, etteivät ne nyt niin hirviöitä olekaan :-)
No entäs jos just sinä saat sen dominoivan ja vahvaluonteisen Rottweilerin, niin pärjäätkö sen kanssa?
Yllättävän paljon vaan on eroja noissa luonteissa.
Kerronpa esimerkkejä kolmesta uroksesta.
- ensimmäinen oli huonohermoinen ja sen kanssa oli eniten ongelmia, koska se olisi "syönyt" kaikki vastaantulijat(jos olisi mahdollisuuden saanut), toki kun saatiin hyvä luottamus rakennettua, niin sen kanssa eläminen olikin ihan ok.
- Toinen olikin sitten huomattavan leppoisa tyyppi, sen kanssa pytyikin menemään ihan mihin vaan, eikä sen käyttäytymistä tarvinnut koskaan pelätä.
No just toi leppoisuus(vietittömyys), olikin sitten syynä siihen, että se laitettiin kiertoon.
Siitä ei vakavasti otettavaksi harrastuskoiraksi ollut, mutta aivan loistava kotikoira lenkkikaveriksi.
- entäs toi kolmas sitten: siinä sen verran sähäkkä kaveri, että kusessa olisin ollut, jos tämä olisi ollut ensimmäinen koirani.
Sen reagoinnit olivat salamannopeat ja yleensä aina hampaat esillä kiinni johonkin, tämä kaikki tarmo ja tekemisen halu oikeaan ohjattuna onkin loistava voimavara.
Yksilö on aivan loistava työ/harrastuskoira ja nyt jo hieman ikääntyneenä, myös muuten aivan mahtava kaveri:)
Siis onnea vaan hankintaan...
Että kasvattajan tuki on tärkeä koiran hankinnan jälkeen (myös muissa roduissa). Mulla on kaikki koirani otettu eri kasvattajilta ja kaikki ovat auttaneet jos on jotain ongelmia ollut.
Toinen rotikkani oli vahvaluontoinen ja dominoiva. Kasvattajan tuen ja alaosaston rotikkaporukan avulla siitäkin saatiin todella ihana perhettä rakastava ja kunnioittava yksilö. Ja positiivisesti sosiaallinen ihmisten keskuudessa :)
Ja opin todella paljon koiran koulutuksesta.
Täytyy myöntää, että vaikka mulla oli ollut jo rotikka ennestään, niin en olisi selvinnyt yksin ilman apua dominoivan koiran kanssa.
Tällä yritän kertoa, että kukaan ei ole seppä syntyessään... Kaikilla on ollut joskus se eka rotikka. Ja apua on varmasti tarjolla, jos sitä tarvitsee. Nämä keskustelupalstat on aika huonoja paikkoja pyytää apua juuri sen takia, että kaikki heti syylistävät ja haukkuvat :(
Rohkeasti vaan tutustumaan tähän upeaan rotuun ja onnea jos päädytte Rottweilerin hankintaan :)
Jos rotikan aiot ottaa, niin valmistaudu siihen, että aika monet karttavat ko. rotua esim. jos toisen immeisen ei-rotikka räkyttää koko ajan esim. puistossa niin se on ok, mutta jos rotikka ärsyyntyy siitä ja haukkuu niin heti ollaan hulluksi leimaamassa ja lähtee sukkelaan paikalta koirineen. Joihinkin ryhmiin ei haluttaisi ottaa rotikoita, jotku ihmiset lakkaavat käymästä kylässä ja hoitopaikkaa ei ole niin helppo hommata ku pienemmälle koiralle sekä että ihmisillä on todella vahvat ennakkoluulot rodusta, jotka vahvistuvat sellaisilla eleillä, jotka ovat koirilla normaaleita eleitä, jotku ihmiset ovat vaan niin outoja. En kyllä omaa urosrotikkaa olisi valmis vaihtamaan mihinkään muuhun, vaikka jatkuvasti saa olla selittämässä, että tämä on kiltti yksilö. Koiranvihaajia on yleisesti näin keväällä paljon liikenteessä, antaa vaan heidän ladella törkeyksiä, vaikka välillä se on todella vaikeaa.
Silloin aikoinaan kun meidän entinen Donna oli n.1,5 vuotias.
Oltiin metsässä lenkillä.
Alkoi yht´´äkkiä kiukkuteleen remmistä.
Monta kertaa hoin irti!
Ei kun paheni !
Otti mun käsivarrestaOnneksi oli talvitakki päällä, kunnon hammas otteen!
Silloin multa paloi päreet.
Purin koiraa niskaan, että sattu hampaisiin koira huusi...
Sitten kiireesti meidän lääkärille.
4 tikkiä laitettiin, lääkäri kysyi mtä on tapahtunut, sanoin mä purin sitä ja kerroin koko tapauksen.
Oikein! totesi tohtori.
EI IKINÄ sen jälkeen kikutellut hihnasta.
Että vihasin itseeni kun sen tein, mutta niinhän ne emotkin opettaa muksujaan, siis pentujaan.
Olin niinkuin kerroin kätilönä kun Donna syntyi, en puuttunut Kun Dallas pentujaan opetti, kunhan katselin ja samalla opin....
Täällä sinun "kohtalotoverisi"....
Minulla rotsikka narttu. Hankittu myös kotikoiraksi, lenkkikamuksi yms. Ei harrastettu mitään tottista tms. Itse olen kouluttanut, maalaisjärkeä käyttäen. Omat taistelut pentuaikana käyty mutta kouluttamalla niistä jukuripäisyyksistä päästy eroon. Jämptiys on kaiken a ja o koulutuksessa. Olen kanssa kauhulla lukenut pelotteluja rotikasta ja miettinyt ihan samaa että miksi toisten koirat on niin kauheita kun katsoo omaa koiraansa niin ei uskoisi että puhutaan samasta rodusta. Meillä koira itse lempeys. Tulee toimeen lasten kanssa ja muidenkin koirien... vahtii tarvittaessa eli kovuutta löytyy kun sitä tarvitaan. Koirani pysyy hanskassa lenkkeillessä ja kotioloissakin.
Siittä olen kyllä samaa mieltä toisten kirjoittajien kanssa että en suosittelisi rotsikkaa koiraksi jos ei ole aikaisempaa kokemusta yleensä koirista. Kouluttaminen on työläsprosessi (koko koiran iän ei vain pentuaikana ) on se minkärotuinen koira vain sekä on otettava huomioon että pystyykö hallitsemaan ja pitelemään noin 40 kiloista koiraa(ellei isompikin) että ei mene latanaa perässä kun jos vaikka tulee lenkillä sellainen tilanne.
En suosittele mitään koiraa otettavaksi jos se tarvii hankkia vain luodakseen jokin status tai että "hei, mulla on rotikka ja mä oon kova tyyppi..."...
Hyvää kesän odottelua teille ja koirillenne.
Meillä uros ja tosi kiltti on, mitä nyt joskus ihan normaalia välienselvittelyä samanikäisten urosten kanssa. Ihmisille ja muille eläimille pääsääntöisesti todella ihana ja kiltti!
Mielestäni rotikan voi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, mutta (kuten jo viestissäsi sanoit) olisi hyvä olla kokemusta yleisesti koirista.
Itse en ollut ennen ensimmäistä rotikkaani ikinä omistanut koiraa, se ei kuitenkaan tarkoittanut etten olisi koirien kanssa ollut tekemisissä. Hyvin sujui, mielestäni se jämptiys on se juttu! Jos jokin on kiellettyä niin se myös pysyy kiellettynä ja ihmisten silmille ei hypitä. Koira on koira, vaikkakin rakas perheenjäsen. Laitetaanhan rakkaalle lapsellekkin rajat. : )
Ja tosiaan siitä koosta vielä, että minun rotikkani, tuntemani ovat olleet siinä 45-50kg, eli vielä hieman isompia minkä tekstissäsi kerroit, joten siinä on vielä enmmän pideltävää, mutta ihanne tilannehan on se, että vaikka koira painaisi 120kg, niin se pysyy kurissa. Tuollaisessa tapauksessa tuskin fyysisellä voimalla, vaan henkinen johtajuus ratkaisee. : )
Ja olet ihan oikeasssa että on niitä typeriä ihmisiä jotka ottavat näitä ns. pelottavan maineen omaavia rotuja, kuten rotikan,pitin,toopen yms.. ja yrittävät päteä sillä koiraa milläänlailla ( tai sitten aivan väärällä lailla ) kouluttamatta ja näistä useinmiten syntyy ongelmakoiria tai kiertopalkintoja.
kiinnostaa
dobermanni
Niin, ruotsissa asuessani oli Dagens Nyheterissä(meidän hesari)
oikin iso juut!
Oli 2 n. 60v. vuotiasta, ssi aviopari.
Huutaneet keittiön ikkunasta, heillä oli pitkä pöytä ikkunan edessä missä istuivat.
Naapurille että soita poliisit!
No heillä kun oli 2 kappaletta Rottiksia.
Murisivat ja näyttelivät hampaitaa, eli eivät antaneet emännän ja isännän tulla lattialle.
No, poliisit tulivat ja veivät koirat, paikalliseen koirakotiin...
Jatkosta en tiedä mitä koirille tapahtui.
Mutta emäntä ja isäntä jäivät henkiin.
Että sillä tavalla....
www.rottweiler.fi
Keskustelupalstalta voi löytyä apuva?
T. Sefu
Ihan samansuuntaisia olen miettinyt joskus. Tosin oma rotikan paperit omaava otus on vasta 11kk, mutta aikoinaan tuo sekarotuinen kultaisennoutajan pentu oli tuhannesti hankalampi ja on oikeestaan vieläkin. Ei tule toimeen vieraiden koirien kanssa ja nipin napin hyväksyi tuota rotikkaakaan, saattaa tosiaan nakata ranteeseen kiinni kun sitä tottelemattomuudesta ojentaa jne... Mutta tämä minulle rotikkana myyty söpöliini on ymmärtänyt paikkansa laumassa, tulee toimeen toisten koirien kanssa, on äärettömän oppimis- ja miellyttämishaluinen yms. Mutta eihän sillä vielä nuo hormoonit oikein hyrrääkään, ehkä siitä vielä tulee se kauhea hormoonihirmu tappajapeto, koska sen kanssa ei ole koskaan koulutuskentälläkään käyty, se osaa vaan arjessa tarvittavat käskyt ja nekin on opeteltu täälä kotona...
No jos ton ikäisen koiran kanssa olis jo ongelmia, niin johan olis kummallista.
toivottavasti voit kehua koiraasi vielä kahden vuoden kuluttua, sit sulla oikeesti on jo jotain tietoa koirastasi.
Kuullostaa siltä etä olet kouluttanut koirasi hyvin.
Juu kyllähän se niin on että rotikoilla on huono maine meidän ihmisten keskuudessa, ja syyttä suotta.
Hyvin koulutettuna ne oikeita sydämmen valloittajia!
Koiran "vaikeus" on niin suhteellista. Minullakin tämä rottisnarttu ei kertaakaan ole uhmannut minua, tuhonnut vain jotain merkityksetöntä, esim. silpunnut roskapöntön sisällön pitkin kämppää tms. :) Minusta tämä on ollut niiin helppo koira loppujen lopuksi että se jopa yllätti, vaikka koira tulikin minulle 5 kk:n ikäisenä ja sillä oli omat ongelmansa johtuen sosiaalistamattomuudesta, arkuudesta ja kouluttamattomuudesta sekä edellisten omistajien lapsien koiran kiusaamisesta.
Mutta.
Jollekin jo tällainen olisi vastus eikä ihanuus. Eihän koira saa hyppiä ja pomppia, silputa tavaroita, "harrastaa" murkkuiän uhittelua ja valikoivaa kuuloa, yms. Naapuri tuskastelee kun hänen kultainennoutajansa karkailee, se on hänen mielestään todellinen ongelmakoira.
Rottweiler on rotu johon täytyy panostaa. Sitä ei voi ottaa sohvatyynyn paikalle pötköttelemään, eikä se ole rotu joka välttämättä on "kouluttamatta kiva". Rottweilereissä löytyy hyvinkin dominoivia tapauksia, joten siihen on oltava valmis.
Kaverini otti ensimmäiseksi koiraksi rottweileruroksen. Todella hieno koira, lössykkä, mutta nyt on luopuminen edessä, ei jaksanut panostaa nuoreen, virrakkaaseen koiraan, ja ihan fiksua että koirastaan luopuu ennenkuin tulee ongelmia kun koiralle ei ole aikaa.
Minusta rottweileriä ei tulisi mainostaa "kiva koira, laittakaa tämmöinen" ettei siitä saa liian helppoa kuvaa, sillä helpoimmasta päästä tämä rotu ei kuitenkaan ole, ei ainakaan ihmiselle jolla ei ole halua panostaa koiraan.
Rottwomanin kanssa samoilla linjoilla. Vaikka oma urokseni on itselleni "helppo", treenaamme hakua ja tottista niin ex-miestäni se ei totellut kovin hyvin ja vieraitakin saattoi "kokeilla" jos en ollut valvomassa. Mikä on toisen helppo on toisen vaikea...
Olen nähnyt kuinka eräs jääkaappi-pakastin yhdistelmäkokoinen mies ulkoilutti rottistaan vain yöaikaan, koska hän ei hallinnut koiraansa ollenkaan. Tuskin on kyseinen koira enää elossa ja vain ihan sen takia että omistaja ei tätä hallinnut...
Rottikset eivät ole sellaisia koiria jotka vain haleilla ja pusuilla kasvatetaan, mutta mitään hakkaamista tai selättämistäkään ei tarvita - silloin mennään myöskin metsään ja omistaja menettää "kunnioituksen" koiraansa kohtaan. Riittävän monta kertaa kun kiusaat tai lyöt koiraasi niin se voi antaa samallamitalla takaisin ja silloin olet jo valmiiksi hävinnyt.
Pointti vain on se että harkitkaa nyt perkule tarkkaan sitä rottiksen ottamista, se ei vain ole joka ihmisen koira. Se on moneen kertaan jo nähty!