Kysyisin teiltä kysymyksen.
Kun abortointi on luonnotonta ja Jumalan sanan vastainen, niin haluaisin tietää suhtautumisenne seuraavaan..
Lapsesi syntyy viikolla 25 keskosena. Luonnollisestikin, hän ei selviä ilman mittavia toimenpiteitä elintoimintojen ylläpitämiseksi.
Hänen keuhkonsa eivät ole vielä kehittyneet. Hänen elämänlaatunsa ei tule olemaan hyvä, koska todennäköisesti hänestä tulee vakavasti kehitysvammainen (ellei sitten tapahdu jumalan ihmettä)
Toteutuuko jumalan tahto, taikka luonnon laki tässä tapauksessa?
Jos haluat lääkärien pelastavan tuon pienen "elämän ohuella nuoralla" keikkuvan nyyttisi, niin ajatteletko silloin lapsesi parasta?
omaa mielipidettäni en tässä yritä kuvata, vaan haluaisin tietää ajatuksista, teiltä jotka sanotte abortin olevan julmaa tappamista.
Kiitos jo nyt vastauksistanne!
Kun abortointi on luonnotonta ja Jumalan sanan vastainen, niin haluaisin tietää suhtautumisenne seuraavaan..
Lapsesi syntyy viikolla 25 keskosena. Luonnollisestikin, hän ei selviä ilman mittavia toimenpiteitä elintoimintojen ylläpitämiseksi.
Hänen keuhkonsa eivät ole vielä kehittyneet. Hänen elämänlaatunsa ei tule olemaan hyvä, koska todennäköisesti hänestä tulee vakavasti kehitysvammainen (ellei sitten tapahdu jumalan ihmettä)
Toteutuuko jumalan tahto, taikka luonnon laki tässä tapauksessa?
Jos haluat lääkärien pelastavan tuon pienen "elämän ohuella nuoralla" keikkuvan nyyttisi, niin ajatteletko silloin lapsesi parasta?
omaa mielipidettäni en tässä yritä kuvata, vaan haluaisin tietää ajatuksista, teiltä jotka sanotte abortin olevan julmaa tappamista.
Kiitos jo nyt vastauksistanne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viikolla 25 syntyneistä valtaosa (yli puolet) selviää ja selvinneistä valtaosa kehittyy täysin normaalisti. Ei toki ilman hoitoa.
Lääkärit päättävät, ketä kannattaa hoitaa ja ketä ei. Vastaus kysymykseesi: jos vauvani syntyisi viikolla 25, tietysti haluaisin että häntä hoidetaan jos asiantuntijat olisivat sitä mieltä että se kannattaa. Etkö itse sitä haluaisi?!!
Minä en kylläkään vastusta aborttia siksi että se on Jumalan sanan vastaista, vaan siksi että se on potentiaalin valtavaa hukkaan heittämistä, ja samasta syystä haluan keskosinakin syntyviä vauvoja hoitaa mikäli heillä on hyvät mahdollisuudet selvitä.
mieltä että kannattaa"
En ole varma mutta luulen ettei suomen lain mukaan lääkärillä ole vaihtoehtoja, muuta kun hoitaa..
Tottakai haluaisin että lapseni pelastettaisiin! Vai itsekkö voisit vielä siinäkin sanoa että antaa kuolla vaan tai tappakaa?
kuten jo mainitsin, että kirjoituksen ei ole tarkoitus kuvastaa minun mielipidettäni =)
tietenkin haluat, että sinun lapsesi pelastetaan. Mutta onko sen lapsen elämä välttämättä parasta mahdollista? Jos se kerran syntyi pahasti ennenaikaisena, olisiko mahdollista, että jumala olisi tarkoittanut, ettei kyseisen lapsen tulisi selvitä? Jos keskenmeno on jumalan tahto lopettaa ei-elämiskykyinen alkio luonnollisesti, eikö asia ole aivan vastaava, vaikka lapsi onkin nyt muutamaa viikkoa vanhempi? Entä jos ihmiset sotkevat jumalan tahtoa yrittämällä epätoivoisesti lääketieteen avulla saada kaikki pienet keskoset pysymään hengissä? Onko itsekäs tahto pitää oma lapsi hengissä tärkeämpää kuin sen pienen lapsen kokema kipu ja mahdollisesti kärsimys ehkä lyhyeksikin jäävän elämän aikana? Olisiko joskus armeliaampaa vain kuolla kuin kärsiä koko hengissäoloaikansa? Onko näille kysymyksille vastauksia?
Emmekö me ihmiset ajattele kuitenkin kaikessa aika itsekkäästi?
"Emmekö me ihmiset ajattele kuitenkin kaikessa aika itsekkäästi?"
Lääketieteen kehitys on tietty ihan hyvä asia, mutta se on tietyllä tavalla vieraannuttanut ihmisen kuolemasta. Ammattini puolesta liian usein näkee kuinka erillaisissa tilanteissa omaiset parhaansa mukaan yrittävät estää rakkaansa kuoleman jotta välttyisivät kokemasta sitä menetyksen tuskaa. valitettavasti tämä vain usein tapahtuu itse potilaan kustannuksella vain pitkittäen tuskaa ja kärsimystä.
Toivottomissa tapauksissa olisi joskus armeliainta vain laskea irti vaikka se ei olekaan itselle helppoa.
Eli olet siinä oikeassa, että monasti ihminen ajattelee itsekkäästi. Mutta mikäli kyky tuntea empatiaa löytyy ja kyky kuvitella itsensä sen toisen asemaan voi ehkä paremmin ymmärtää ja jättää joskus se oma napa vähän vähemmälle.
miten mahdottomiin tilanteisiin moni meistä elämänsä aikana voi joutua. Kuvaamasi tilannekin on ihan mahdollinen, vaikkei onneksi kovin yleinen.
Kyllä siinä olisi pään sisällä varmasti aikamoinen köydenveto. Toisessa päässä pitäisi vanhempi viimeiseen asti huolta lapsestaan, tekisi kaikkensa, että hän säilyisi hengissä. Toisessa päässä taas tulisi mieleen, että tätä lasta ei ehkä ollut tarkoitettu elämään. Ehkä olisi parasta lopettaa ylläpitävä hoito, joka on usein synonyymi kärsimyksen tuottamiselle.
Pahinta tilanteessa on, että vanhemmat ovat vielä shokissa syntymän ja sen rasitusten ja mieltä myllertävien ajatusten kanssa. Ja siinä tilassa sitten pitäisi tehdä pikaisia päätöksiä. Sellaista ei kyllä toivoisi kenellekään.
Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin minä luultavasti - lääkäreitä ensin kuultuani - antaisin lapsen kuolla. Käsittääkseni 25-viikkoiset äärimmäisen harvoin selviävät hengissä monta päivää. En haluaisi tuottaa turhaa kärsimystä pienelle.
..Jumala on sallinut lääketieteen kehittyä niin paljon että yhä pienempiä voidaan pelastaa?
Entä ne ihmiset jotka ovat jääneet henkiin ja ovat kaikin puolin terveitä näiden hoitojen ansiosta, eikö heitä ole tarkoitettu elämään?
Entä ne joita tuskin olisi edes koskaan tullutkaan ilman nykyaikaisia lapsettomuushoitoja?
Eikö kaikilla selviytyjillä ole jokin tarkoitus, ja kun sitähän ei ihminen voi etukäteen tietää kuka selviää kuka ei. Tämän takia kannattaa aina yrittää!
Eikä ihmisen kuulu aina tietääkään kaikkea, miksi joillekin annetaan alussa, tai ehkä koko elämänkin ajaksi heikommat eväät kuin toisille, miksi Jumala sallii kärsimyksen jne.
Se samainen Jumala on salinnut lääketieteen kehittyä ja ihmisen kehittää toimenpide, jota abortiksi kutsutaan? Luomistyön hukkaan heittämistä jos mahdollisuutta ei käytetä?
Tämä kaikki on vain sitä, että ihminen leikkii itse sitä Jumalaa, lääketiede on kuin Jeesus, väline mahdollistaa omaa uskoaan itseensä.