Hei!
Vielä pari kysymystä meditaatiota koskien. Olen kuullut että kun meditaation kerran aloittaa siitä tulee enemmän ja enemmän osa arkea ja alkaa meditoimaan vuosien saatossa ikäänkuin automaattisesti.(???)
Olen kuullut ihmisten vakavasti otettavia kertomuksia myös siitä että jokin "henki" alkaisi riehumaan kun tarvittavaa "suojausta" ei ole tehty meditoidessa. Mitä mieltä olette tälläisistä tapauksista? Ihmisten mielikuvitusta? Olen ymmärtänyt että toiset buddhalaiset uskovat henkiin ja toiset eivät ja jotkut jopa helvettiin ja taivaaseen mm. siihen nojaten että kuinka helvetin olemassa olosta tai ylipäätään mistään muunkaan tämän maailman "ulkopuolella" olevasta voisi olla aivan varma.
Toinen asia joka askarruttaa on se että pystynkö enää halutessani elämään normaalia arkea, pystynkö enää nauramaan sydämestäni, pystynkö heittäytymään impulsiivisesti tunteille vai tarkkailenko ja hillitsenkö itseäni liikaa.
Tässä nämä pari asiaa siis jotka edustavat epäilyäni meditaatiosta. Jotta saisin ne pois alta jarruttamasta viitsisikö joku vielä selventää ? :)
Nämä epäilykset kuulostavat varmaan hullunkurisilta jonkun korvaan. ^^
Vielä pari kysymystä meditaatiota koskien. Olen kuullut että kun meditaation kerran aloittaa siitä tulee enemmän ja enemmän osa arkea ja alkaa meditoimaan vuosien saatossa ikäänkuin automaattisesti.(???)
Olen kuullut ihmisten vakavasti otettavia kertomuksia myös siitä että jokin "henki" alkaisi riehumaan kun tarvittavaa "suojausta" ei ole tehty meditoidessa. Mitä mieltä olette tälläisistä tapauksista? Ihmisten mielikuvitusta? Olen ymmärtänyt että toiset buddhalaiset uskovat henkiin ja toiset eivät ja jotkut jopa helvettiin ja taivaaseen mm. siihen nojaten että kuinka helvetin olemassa olosta tai ylipäätään mistään muunkaan tämän maailman "ulkopuolella" olevasta voisi olla aivan varma.
Toinen asia joka askarruttaa on se että pystynkö enää halutessani elämään normaalia arkea, pystynkö enää nauramaan sydämestäni, pystynkö heittäytymään impulsiivisesti tunteille vai tarkkailenko ja hillitsenkö itseäni liikaa.
Tässä nämä pari asiaa siis jotka edustavat epäilyäni meditaatiosta. Jotta saisin ne pois alta jarruttamasta viitsisikö joku vielä selventää ? :)
Nämä epäilykset kuulostavat varmaan hullunkurisilta jonkun korvaan. ^^
Vastaukset 28
Vanhimmat
> Olen kuullut ihmisten vakavasti otettavia
> kertomuksia myös siitä että jokin "henki"
> alkaisi riehumaan kun tarvittavaa "suojausta"
> ei ole tehty meditoidessa.
Paras suojaus meditaatioon on eettisyys. Jos omatunto on puhdas, niin mitään pelottavaa ja inhottavaa ei meditoidessa mieleen pulpahda. Buddhalainen marssijärjestys on tämän takia "sila, samadhi, panna" eli eettisyys, mielentyyneys, ymmärrys.
> Toinen asia joka askarruttaa on se että
> pystynkö enää halutessani elämään normaalia
> arkea, pystynkö enää nauramaan sydämestäni,
> pystynkö heittäytymään impulsiivisesti
> tunteille vai tarkkailenko ja hillitsenkö
> itseäni liikaa.
Riippuu meditaatiosta. Yleensä tuonlaista ongelmaa ei buddhalaisuutta harjoitettaessa esiinny, mutta jos esim jotan vipassana-tyylistä harjoitusta tekee ilman buddhalaista viitekehystä, niin voi olla, että sinusta tulee tunteesi tukahduttava nuivakääkkä. Mutta jos harjoitat meditaatiota vain _yhtenä_ buddhalaisuuden osana muitten osien rinnalla, niin ongelmaa ei synny.
"Paras suojaus meditaatioon on eettisyys. Jos omatunto on puhdas, niin mitään pelottavaa ja inhottavaa ei meditoidessa mieleen pulpahda. "Buddhalainen marssijärjestys on tämän takia "sila, samadhi, panna" eli eettisyys, mielentyyneys, ymmärrys."
Selvä. Eli jos jotain pelottavaa jollekkin ilmenee, onko kyseessä kumminkin oma mielikuvitus vai voiko kyseessä olla jotain muutakin?
"Riippuu meditaatiosta. Yleensä tuonlaista ongelmaa ei buddhalaisuutta harjoitettaessa esiinny, mutta jos esim jotan vipassana-tyylistä harjoitusta tekee ilman buddhalaista viitekehystä, niin voi olla, että sinusta tulee tunteesi tukahduttava nuivakääkkä."
Kuinka tämä "vipassana-tyylinen harjoitus ilman buddhalaista viitekehystä" sitten poikkeaa buddhalaisesta meditaatiosta? Mitä tapaa meditoida sitten suosittelet? Eli tietynlaisessa meditaatiossa kumminkin on riskinsä ja voi muuttua nuivaksi kääkäksi?!
"Mutta jos harjoitat meditaatiota vain _yhtenä_ buddhalaisuuden osana muitten osien rinnalla, niin ongelmaa ei synny."
Saisiko tarkennusta ? :)
Mietin tuota itsehillintää noin yleensä, meditaatiossahan usein tarkkaillaan omia ajatuksia ja koitetaan olla "tarttumatta" niihin? Koitetaan varoa "egoilua". Eikö tällä luulisi olevan pitkällä tähtäimellä jotain haittavaikutuksia myös arkeen. Jos on liian tietoinen itsestään, on varmasti hankala mennä virran mukana. Ja jos tämä itsetietoisuus pursuaa enemmän ja enemmän kuvioihin ajanmyötä niin..
Voidaan mahdollisesti sanoa että, buddhalainen meditoi ja tekee muita harjoituksia jotta hän muuttuisi. Taroitan että käsitykset maailmasta ja itsestä muuttuu sen verran että ei pysty olla niinkuin ennen. Ilman pätevää ohjausta harjoitus voi tehdä harjoittajasta vaikkapi demonin.
Mikään ei kuitenkaan tapahdu samantien ja jos kokeilee istuu alas itsekseen hetkeksi niin tuskinpa paljon alkaa muuttumaan. Mutta säännöllinen harjoittelu on eri asia. Ja kun sen kerran on ryhtynyt tekeemään niin kannattaa tehdä se oikein ja hyvin.
Mistä tiedät mitä teet?
Kuule, älä vaan ryhdy mihinkään enempään tämän palstan kirjoittelujen perusteella. Täällä on niin paljon ristiriitaa ja näennäistietoa, että saatat hyvinkin todennäköisesti ymmärtää jotakin väärin.
Hanki sensijaan käsiisi pari kirjasta ja lue ne hitaasti ja mietiskellen, esim:
1. Valaistumisen ihanne, Buddhalaisia mietteitä ja menetelmiä
2. Zenin ilosanoma
Niitä hitaasti nautiskellen lukien, voit päästä jyvälle siitä mitä meditaatio omalta osaltasi voisi merkitä.
Hyvä tapa on myös tutustua buddhalaisiin henkilöihin, jotka ovat meditoineet jo kauan. Kun tapaat mieleisesi, kysy millaisia harjoituksia hän tekee. Minun opettajani ainakin ovat mieleltään keveitä, valoisia, iloisia eivätkä mitenkään pihalla tästä elämästä. Esimerkkejä, joiden polkua haluan seurata.
Jätä ryteiköt ja turhat kahlailut iloisten opettajien perässä. Tie helvettiin vie Hölmölän kautta ja sinne ne narrit mieleltään keveinä, valoisina ja iloisina seuraavat gurujaan.
Tästä elämästä pitää nimenomaan olla pihalla. Typerehtimällä saat hetken ilon ja ikuisen kärsimyksen, viisaalla nöyrtymisellä Jeesuksen Kristuksen edessä tulet ehkä kärsimään tämän elämän ja saat sitten ilon ja ikuisen elämän.
Kukaan ei pakota sinua mihinkään. Saat myös mennä helvettiin.
Emil tuossa yllä sanoikin jo paljon asiaa.
Tässä hieman lisäyksiä ja lisävastauksia:
> Eli jos jotain pelottavaa jollekkin ilmenee,
> onko kyseessä kumminkin oma mielikuvitus vai
> voiko kyseessä olla jotain muutakin?
Jos joku poltergeist heiluu asunnossasi, niin tuskin se/hän tekee niin ainoastaan meditoidessasi - eli siis ei se meditaatio moisia ilmiöitä laukaise.
Sen sijaan "likainen omatunto" kyllä nostattaa meditoidessa usein epämielyttäviä juttuja oman pään sisällä. (Mainittakoot, että likainenkaan omatunto ei tuota kökköä, jos meditoija uskoo ja luottaa Kolmeen Jalokiveen ja omaan Guruun.)
> Kuinka tämä "vipassana-tyylinen harjoitus ilman
> buddhalaista viitekehystä" sitten poikkeaa
> buddhalaisesta meditaatiosta?
Kuten viinipullo aterialla poikkeaa viinipullosta ilman ateriaa, eli ero on viitekehyksessä. On eri asia juoda punkkupullo yksin kotona kalsarikänninä, kuin juoda samaa viiniä ystävien kanssa aterioidessa. Viini voi olla samaa, mutta viitekehys ja sen mukana _kokemus viinistä_ ovat ihan erilaiset.
> Mitä tapaa meditoida sitten suosittelet?
Kun en tiedä mitä haluat, en suosittele sinulle mitään. Tiedätkö itse mitä haluat meditaatioltasi? Miksi edes haluat meditoida?
Haluatko "parantaa itseäsi" ja sitä kautta ihmissuhteitasi ja elämääsi?
Haluatko "korttelin kovimmaksi joogiksi" tai saada lisäpotkua egollesi?
Haluatko siis mitä?
> Eli tietynlaisessa meditaatiossa kumminkin on
> riskinsä ja voi muuttua nuivaksi kääkäksi?!
Kaikissa työkaluissa on riskinsä. Leipäveitsellä voi viiltää sormeensa, ja paistinpannusta voi lentää rasvaruiskeita rinnuksille. Elämä yleensäkin on vaarallista, ja johtaa vääjäämättä lopulta kuolemaan
>> Mutta jos harjoitat meditaatiota vain _yhtenä_
>> buddhalaisuuden osana muitten osien rinnalla,
>> niin ongelmaa ei synny.
>
> Saisiko tarkennusta ? :)
Punaviini aterin osana on kuin (buddhalainen) meditaatio yhtenä osana Dharman harjoittamista. Kokonaisuus on herkullista ja nautinnollista.
Punaviini pelkkänään, kenties ominpäin sillan alla vedettynä, on kuin (buddhalaisen) meditaation eristäminen buddhalaisesta viitekehyksestä. Eli itsepetosta.
> Mietin tuota itsehillintää noin yleensä,
> meditaatiossahan usein tarkkaillaan omia
> ajatuksia ja koitetaan olla "tarttumatta"
> niihin?
Hmmm... Toisinaan noin. Usein kuitenkin buddhalaisissa meditaatioissa tarkoitus on nostattaa joku tietty ajatus, asenne, tunnetila, päätös tms. johon sitten kiinnitytään ja takerrutaan lujasti. Esimerkiksi meditaatiot rakkaudesta, myötätunnosta, uskosta ja luottamuksesta, bodhichittasta, jne. (Nämä luovat juuri sitä buddhalaista viitekehystä mielentoljausmeditaatiolle.)
> Koitetaan varoa "egoilua". Eikö tällä luulisi
> olevan pitkällä tähtäimellä jotain
> haittavaikutuksia myös arkeen.
Pelkkänänsä kyllä. Siksipä se perinteinen buddhalainen viitekehys onkin tärkeä! Siis usko ja luottamus Kolmeen Jalokiveen ja Opettajaan, turvautuminen (edellä mainittuihin), samsarasta luopuminen, rakkaus, myötätunto, ja niin edelleen.
Kulinaristi ja juoppo kokevat viininsä eri tavalla. Toisella arki paranee, toisella arki huononee. Viitekehys on äärimmäisen tärkeää, niin viinin juomisessa kuin meditaatiossa, varsinkin mielentoljailumeditaatiossa.
> Jos on liian tietoinen itsestään, on varmasti
> hankala mennä virran mukana.
(Terminologinen välikommentti: Minkä virran? Ei buddhalaisuus ole taolaisuutta. Yleensähän se virta nimittäin buddhalaisesta näkökulmasta katsottuna on _samsarisen mielen omat pyörteet_, josta tarkoitus olisi päästä irti, eikä suinkaan kulkea mukana.)
Juuri noin. Liika itsetietoisuus johtaa nuivakääkkäisyyteen ja itsenä "erottamiseen" muista ihmisistä. Siksipä mielentarkkailumeditaatio (ja burmalaistyylinen vipassana) olisikin tehtävä buddhalaisen viitekehyksen sisällä, eikä buddhalaisuudesta irroitettuna mielensörkintämetodina. =)
> Ja jos tämä itsetietoisuus pursuaa enemmän ja
> enemmän kuvioihin ajanmyötä niin..
Niinpä. _Juuri tuo_ on se ongelma buddhalaisesta viitekehyksestä irroitetulla mielensörkinnällä.
Jos uskot henkiin, saatat uskoa Jumalaan. Silloin ymmärtänet ettei auta, vaikka kuinka pusertaisit loitsua ja mantraa, hengitysharjoitusta ja hankalia asentoja.
Buddhalaisuus on vain harhaoppi muiden joukossa. Saatana sohlaa sielläkin.
erityisesti kristinuskossa. Mutta sehän nyt on sanomattakin selvää. Hyvä ja oikeudenmukainen jumala kun tuskin sallisi "seuraajiensa" tällä tavalla toisia ihmisiä häiritsevän. Saatana se on asialla näissä hihhuliviesteissä, ilmiselvästi. iiiik!
Jumala = ihmisen Korkeampi Minä eli Ylitajunta
Saatana = ihmisen alempi minä eli alitajunta
Noin hölmöä kissanpiimää ei kukaan nielaise.
Sinua korkeampi minä on jokainen hän, jos nöin hölmöjä pudottelet.
Kun säädät itsesi puolitajuttomaksi keskittyen milloin mihinkäkin sisäelimeesi, Ylätajuntasi eli kuuppasi himmenee. Jumalinen harha syntynee liikkumattomuudesta ja verenkiertohäiriöstä. Maksa ja haima eivät toimi ajattelueliminä varsinaista ajattelurauhastasi paremmin.
Kun lisäksi vielä kuvittelet kesken muminan asiassa olevan jotakin ylevää tahi jumalista, niin eikö kyseessä itse asiassa ole jo pahasta harhasta?
Kannattaisiko sittenkin lukea jotakin Jumalasta joka ajattelee parastasi?
Tee itsellesi testi:
Jos pystyt vastaamaan ilman turhia ärsyyntymisiä ja vieläpä jotakuinkin älyllisesti, et ole ehkä vielä aivan toivoton ja menetetty tapaus.
Jätä siis pois ne edellisen viestisi tuulesta temmatut yhtäsuuruudet ja puppuselitykset.
Onkohan noista viikonloppupulloista vielä paljonkin jäljellä...
Kuinka ja vain, mutta Jeesuksen nimessä siitäkin synnistä saa armahduksen ja anteeksi annon. Pätee myös tämän palstan aktiiveihin, jopa konkreettisesti: Ei tarvitse keksiä uutta meditaatiomenetelmää joogapukamiinsa.
"Tee itsellesi testi:
Jos pystyt vastaamaan ilman turhia ärsyyntymisiä ja vieläpä jotakuinkin älyllisesti, et ole ehkä vielä aivan toivoton ja menetetty tapaus. "
Niinpä! Oletko testannut itseäsi viimeaikoina?
En vaivautuisi kirjoittamaan, mikäli provosoituisin näistä järjettömyyksistä mitä nämä epäjumalanpalvojat keksivät. Jumalasta erossa olevat piehtaroivat pimeydessä, miksi minä siitä ärsyyntyisin - surullistahan se on!
Jos nyt vaikka ihan ajattelisit ollessasi nyt tolkuissasi eli ei-transsissa:
- Rentoutuessaan ihminen kokee tajunnanvirtaa kuten nukahtaessaan. Ei kai typerämpää ole keksitty kuin että tätä rem-toutumista aletaan pitämään henkisenä seikkailuna?
- Länsimaiselle ihmiselle ei tarjota aivan alkuun käsitystä touhun hengellisyydestä. Miksi asettaisit itsesi vaaraan pakanakansojen henkien kanssa touhuillessasi, kun samalla luovut ainoasta Herrastasi?
Älä kuule viitsi olla turhantärkeä. Nariset mukaloukkaantuneena kun sinulle ei jutella kivaan sävyyn ja palvot samalla saatanaa. En aio ruveta keskustelemaan sellaiseen tyyliin jossa totuuden suhteen alkaisin tekemään kompromisseja.
Häpeä, nöyrry ja tee parannus.
Heh. What ever.
Kiitos tuosta kiteytyksestä!
Itse tosin katsoisin että korkeampi minä on vain osa Jumalaa/jumaluutta (ainakin yleensä täällä maanpäällä)
Ja alitajunta on Saatana silloin kun se ei ole täydessä valossa eli Jumalassa. Ja näinhän se yleensä on täällä maanpäällä:)
näkyy juuri siinä, että tekstistä tulee äksyä ja tiuskahtelevaa. Ja siitä, että kielletään provosoituminen, joka kuitenkin on ilmiselvää.
Meditaatiossa ei olla transsissa. Faktoista kannattaa ottaa selvää. Se helpottaa elämää.
Miksi olet niin vihainen? Etkö ole tyytyväinen omaan elämääsi? Miksi haluat levittää pahaaoloa? Kenties yhteys Jumalaasi on katkennut? Tai riippuu tietysti siitä, kuka sinun Jumalasi on. Hyvän ja armollisen Jumalan seuraaja tuskin kirjoittaisi sillä tavalla kuin sinä kirjoitat.
Ps. Buddhalaisuudessa ei ole ollenkaan jumalia, joten mitään" epäjumaliakaan" ei siis palvota. Ota asioista selvää, ennen kuin kirjoitat. Jookos?
Suurin osa viestistäsi meni buddha-aiheen ohi. Se siitä.
"Se on tajunnantila, jossa koetaan lisääntynyttä tietoisuutta ja jossa kohotamme koko olemisen uusille tasoille - ei keino madaltaa sitä sumuiseen puolitietoiseen tilaan."
- Helsingin buddhainen keskus
Voi-voi. Kun tietoisuus lisääntyy höpsöttelysfääreihin, kyseessä on ilman muuta sumuinen puolitietoinen tila.
"Hyvän ja armollisen Jumalan seuraaja tuskin kirjoittaisi sillä tavalla kuin sinä kirjoitat."
Tunnet sanat hyvä ja armollinen. Kun liität nämä kuvaukset Jumalaan, ymmärrät Jumalan olevan vääryyttä vastaan.
"Buddhalaisuudessa ei ole ollenkaan jumalia, joten mitään" epäjumaliakaan" ei siis palvota."
Kirjoitat vailla ymmärrystä. Epäjumaluudessa ei ole kyse välttämättä mistään kuvattavasta hahmosta tai olennosta, vaan epäjumalia ovat kaikki ne asiat jotka menevät ihmisten arvostuksissa Jumalan edelle. Siten 0-jumalainen uskonto tai filosofia sisältää käsitteen epäjumalasta.
Viisas ymmärtäisi jo, miksi tätä toruttiin.
Annoit sitten sivustatukea itsellesi eri nimimerkillä? Vaihda edes tyyliä, jos tuota harrastat.
Noloa...
lopettaa silloin, kun vastassa ymmärtämättömyytä. Joten näkemiin. Hyvää loppuelämää vaan. Hei hei ;)
Tuossakin viestissäsi kehuit itseäsi.
On totta, että keskustelua ei kannata jatkaa toisen osapuolen ollessa aktiivisesti ymmärtämätön. On myös yhtä totta, että sitä olisi kannattanut jatkaa mikäli nöyrtymistä olisi havaittu. Nyt jatkat omissa piireissäsi omajumaluutesi harjoittamista.
Siunaukseksi toivon sinulle vielä mahdollisuutta.
vaikka hindujen ja kristittyjien termein voi selittää paljon ns. buddhalaisuutta niin noi pari yllä olevaa vastausta jota kommentoit on pikemminkin hinduismia ja new agea ku buddhalaisuutta.
ajattelin vain kertoa sinulle koska et ole ilmeisesti opiskellut buddhalaisuutta päivääkään.
Joki ei kerro valheita. Vaikka rannalla seisookin, epärehellinen kuulee ne silti.
Riittävän höyrypäinen epämääräisyys voi kuulostaa jopa nerokkaalta, jos siitä ei saa järjellistä otetta. Mitä kukin ajattelee, sitä opettaja voi vahvistaa. Tekee hyvää bisneksille.
Tässäkö on viisautesi mitta ja määrä?
Jos sinulla on ihan aikuisten oikeesti yksiselitteisesti ymmärrettävää ja älyllistä sanottavaa, älä epäröi tuoda sitä julki.
Ja nyt annat sitten tuon ajatuksen vain kehittyä. Hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Aummmmm...
Itse meditaatioita pitkään harjoittaneena nämä "henget" tms. ovat minulle aivan vieras asia. Meditaatiossa ei ole kysymys mistään mystiikasta.
En tosin väitä tuntevani kaikkia buddhalaisuuden muotoja. Sillä buddhalaisuuskaan ei ole yksi ja yhtenäinen "oppi", kuten itsekin tuossa totesit. Variaatioita löytyy ihan niin kuin muistakin elämänfilosofioista tai uskonnoista. Mutta oman kokemukseni mukaan henkiä ei ole näkynyt ;) Oma mieli toki on toiminut monellakin uudella ja kiintoisalla tavalla.
Buddhalaisuuteen liittyy paljon symbolisia asioita ja vertauskuvia, joskus puhutaan esim. jumalista, hengistä jne. vaikka sellaisiin ei "oikeasti" uskotakaan. Tällä palstalla saa ties minkälaisia vastauksia, mutta jos buddhalainen meditaatio oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa rohkeasti kysellä (ihan tosielämässä) ihmisiltä, jotka meditaatioita ovat harjoittaneet. Tai ottaa vaikka yhteyttä meditaatiokkurrseja jne. järjestäviin yhteisöihin.
Meditaatio ei todellakaan ole este todelliselle elämällä. Päinvastoin. Meditaatio avaa näkemään todellisen elämän tarkemmin. Niin iloineen kuin suruineen. Aina saa epäillä ja kyseenalaistaa. Ja niin kuuluukin tehdä. :)
Kohta 20 vuotta säännöllistä meditaatiota takana, tosin ei buddhalaista vaan tm:ää. Eipä ole "henkiä" näkynyt.