Jep... ympärilläni on PALJON ihmisiä, poikaystäväkin on ihana, mutta olen yksin.
Ketään ei tajua... Ehkei ketään haluakkaan tajuta? Olen koittanu selittää, mutta ei.
Olen ihanan kirjan löytänyt. Siinä kerrotaan ihanasta perheestä. Tunnen kuuluvani siihen perheeseen. Mutta se on olemassa vain kirjassa...
ehkä pitäisi vain nukahtaa pois.
Ketään ei tajua... Ehkei ketään haluakkaan tajuta? Olen koittanu selittää, mutta ei.
Olen ihanan kirjan löytänyt. Siinä kerrotaan ihanasta perheestä. Tunnen kuuluvani siihen perheeseen. Mutta se on olemassa vain kirjassa...
ehkä pitäisi vain nukahtaa pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me kaikki haluiaisimme joskus nukahtaa pois ,unohtaa surut ,jättää kaiken taakseen ja olla vain yksin. Ajatella ,nähdä unia ja olla huoleton ja vapaa kaikesta muusta. Mutta entäpä jos lainaisit uuden hyvän kirjan. Löytäisit jonkun ystävän netistä ,jolle voisit purkaa vapaasti tunteesi ja unohtaa hetkeksi huolesi. Perustaisit joskus unelmiesi perheen ja eläisit lekkoista elämää ,joka ei kuitenkaan kestäisi ikuisesti. Ja kun olet oikeasti valmis lähtemään ,niin lähde. Elämäsi on edessäsi. Muista ,että me kaikki elämme vain kerran...vain yhden ainoan kerran...
Onneks eletään vain kerran! En jaksaisi toista samanlaista!
olen kyllä kuule koittanu jo 5 vuotta löytää jonkun kaverin. Mutta eipä ole löytyny sellaista joka ymmärtäisi. mut ei... Unelmaperheeni? Siihen ei ole mahdolisuutta, ei minkäänlaista.
Tiiäkkö mitä. Joskus, vielä puolivuotta sitte mä ajattelin suurinpiirtein samalai ku sä nyt. Mutta eräänä kauniina päivänä mä sen tajusin;miksi mä murjotan ja kierin itsesäälis, ku elämä on täynnä mahollisuuksia! Mulla ei ollu läheistä ystävää jonka kans juosta pitkin peltoja, jolle kertoa salaisuuksia ja jonka kans pitää hauskaa..mutta mä aloin nauttiin elämästä. Oon seurustellu ihanan poikaystäväni kanssa ja välillä menee hyvin välillä huonosti. Mutta ei vastoinkäymisistäkää kannata lannistua. Mulla ei edelleenkää oo bestistä ja kaipaan sitä, mutta on mulla muutama kaveri joiden kans voi rellestää sillon tällön. Mutta nytki ulkona sataa lunta, radiosta kuuluu hyvää musiikkia, miksi antasin yksinäisyydelle vallan? siitäki voi nauttia! Koita keksiä joku harrastus josta oikeesti tykkäät. Mä luen romaaneja. rakkausromskujen pyörteisiin ku pääsee, elämä alkaa hymyillä kummasti! Nyt aion aloittaa uimisen. Kerran viikossa uimaan ni jospa se olo kohentuis senki ansiosta. Mutta älä sinä, ystäväiseni, haudo synkkiä ajatuksia vaan heittäydy elämän mukaan! Kyllä sä selviät. Kerro tunteistasi poikaystävällesi, kysy voisko hän auttaa. Luota itseesi, ja anna ihmisille mahdollisuus tulla sua lähelle! Tsemppiä:)
Kyl mä olen ollut vielä vuos sitte samanlainen kuin sinä. Löysin iloa pienistäkin asioista, joista muut eivät hirveesti nähnyt iloa. Piristin kaikkia, eikä mua ollut helppoa saada pahalle tuulelle.
Nyt kaikki on toisin. Päivällä hengittelen syvään, että itku menee taas kurkusta vähän alemmas. Aamuisin pistän teepusseja silmiin, koska tuo itsensä itkeminen uneen ei paljon kaunista.
Poikaystävällenikin olen koittanut sanoa etten jaksa enää, että mua väsyttää ja tuntuu pahalta. Noh, sanoin klo 17 asiani, ja tuntia myöhemmin: Minä tiskaan, minä imuroin, minä hoidan kissoja, minä laitan ruokaa, minä siivoa kissojen sotkut, poikaystävä pelaa tietokoneella. Ei paljon vaikuttaa ymmärtäväiseltä?
Tätä on jatkunut jo vuoden... Uusi kirja? Mulle sellainen sopiva ja hyvä kirjaa löytyy harvemmin kuin vuodet vaihtuu... Tämäkin kirja oli pelkkää sattumaa.
Että sillai... Eilen ajattelin sanojasi... Ajattelin, että nyt keksin jonkun valopilkun ja pidän siitä kii. Muistin että joulu on tulossa. Ilostuin, ja sitten muistin, että aattona meidän pitää mennä päivälliselle poikaystäväni sukulaisten luo. niih... en jaksa tavata heitä... niille on pakko hymyillä... ja minusta ei tuu hymyä nykyään millään. Hyvä kun puristan itsestäni sen tekohymyn tässä töissä, kun asiakkaita tulee...
Muitapa valopilkkuja ei näy....
tollanen on varmasti raastavaa ja väsyttävää..jos haluat ni mailaa mulle,osote: [email protected]
voitas jutella sähköpostien välityksel? Haluaisin auttaa sua, tuntuu niin pahalta että jollaki menee nuin heikosti..ei kukaa saa olla surullinen ku elämä on kuitenki elettäväksi tarkotettu, eikä suinkaan märehtimiseksi. Tsemppii!!