Tulitukea

kunnianloukkauksia vastaan. (Draft=sisältää draft työskenteloyyn liittyvät määrät kömmähdyksiä ja kirjoitusvirheitä)

(Kuinka käsitellä stressiä..tässä yksi sallittu tapa siinä kuin muutkin
)

Asia ei nousisi yli oman uutiskynnykseni ellen tänään sattumalta
olisi ollut erittäin harvianne päivä ja olin koko kevään
aikana huonoimmassa akuutissa kunnossa astmaan/allergiaa/apneaan
liittyvän huonomman yön jälkeen.

Päivät muistuttavat tutkijan näkökulmasta "kontekstuaalisuudeltaan"
samankaltaisuutta.

Kuten arvattua heikossa kunnossa ihminen on suojaton.
Toipilasajan asioista sanoin tänään kirjoittavani joskus, mutta joudunkin
ottamaan samana päivänä, jo hieman kantaa.

Testihypoteesini on vuosien varrella jo itselleni riittävän selvää
eikä elämäni ole sen enempää koekaniiniin kuin sne tulisi olla
kennenkään muun suomen kansalaisen, huolimatta esim. siitä
onko yhteiskunnan vastuuttomuudne vuoksi varaa käydä parturissa
joka toinen viikko.

Itselläni ei reaalisetsi minimitoimeentulolaisena ole varaa tällä hetkellä ensimmäiseksi miettiä
parturia. En kuitenkana uskonut, että sydänkohtuaksen pelolla sitä tulee harkita
ensimmäiseksi.

Minulla on juuri tänään (ehkä ei huomenna) korvien yli ulottuvat
hiukset.

Hengityssairauksista johtuen kuntoni on myös
ajoittain jossain määrin ehkä sellainen että se houkuttelee
perinteisesti emotionaalisesti turhautuneita ihmisiä ns.
valitsemaan sitten uhreiksi juuri ihmisiä. Tiedän, että tälläistä ei koskaan tapahdu
jos olen normaalivedossa mistä syystä asiaa joutuu joskus pakosti
observoimaan.


Asia on jokaiselle elämänkoulun/astrologin/psykologian/psykiatrian perusopinnot
käyneelle selvää pässinlihaa ja siksi epämiellyttävää havaittavaa
yrittäessä toimia yhteisössä vastuullisesti ja normaalisti.

Käytännössä heikossa kunnossa olevat tulevat usein valituksi,varsinaisten sankarien osalta
uhreiksi jolloin voikin oksentaa päivän pahanolonsa ja vieläpä syyttömien niskaan. Tehtävässä varmastikin johtajantaidot
karttuvat. Saahan ainakin ilmaiseksi johtamistaidon palautteen, jos ilmaiskonsultteja paikalla sattuu olemaan.
Itse yritän välttää paikallaolessani antamasta rahanarvoista palautetta. Paras tapa onkin jättää henkilö luuloon, että
asia on mennyt napakymppiin.


* Psykologinen käytös jätteiden tyhjentämiseen on
perinteisesti valita uhri joka voi ottaa kuorman vastaan. Terveen ja aktivisen
tai kunniallisen kansalaisen näköiselle ihmiselle ei omia jätteitä
uskalla ojennella, mutta spurgun näköiset
näyttävät olevan yleisesti sitä varten.


Itselläni on uuden parturissa käymättömyyden seurauksena elämässäni 2 ensimmäistä kokemusta,
joiden perusteella alan ymmärtää miksi spurgut kuolevat nuorena tai heitä ei näy paremmissa ravintoloissa.
Näinden kahden kokemuksen perusteella itselleni on riittävä oletus, että mitä ilmeisemmin joku osaa ajaa tai
loukata tn. liki puolustuskyvyttömät
henkilöt kohtuuttomin keinoin tiehensä.


Aiemmin olen vieraillut tämän vuodne aikana kaupassa, jossa ilmeisesti hiusteni vuoksi muistutin
jotakuta uhriksi sopivaa henkilöä. Sain kuulla kuinka minulle oli jo aiemmin todettu etten enää saisi
vierailla kaupassa. Asia tuli tilanteeseen nähdne varsin topakasti todettua huolimatta myös juuri keksutelusta toisen myyjättären kanssa
. Mainitessani tästä rouva totesi ylepästi olevansakin esimies, toteis, että vanhan kauppiaan
aikana tilanne oli ollut toinen muta ei enää.
Katsoin parhaaksi poistua paikalta.

Myönnän, että olin sen verran loukkaantunut asiasta että lapsellisuuksissani hain autostani nauhurin.
Kerron nyt esimerkiksi muillekin kunninaloukkauksista jatkuvasti kärsiville erään tavan kohtuullistaa aisoita.
Päätin noudattaa korrektiutta ja organisointia omalta osaltani enkä astunut enää liikkeen sisällä, mutta pyysin
esimiestä saapumaan nyt luokseni. Kunnioitettavaa tässä kohtaa oli että esimies saapui paikalle.

Rouvan saadessa ilmaisen konsultti,- ja korrektiuskurssin kysyin, että voinko nauhoittaa keskustelun.
Nokkela vastaus tipahti välittömästi nauhurin nähtyä että ei. Totesin, että kun mainitsit äsken että vanhan kauppiaan aikana
asia oli toinne niin onko mahdollista kysyä milloin kauppiaan vaihto on tapahtunut. Rouva vastasi, että noin pari vuotta sitten.
Kerroin, että miten hänen mielestäni minun tulisi suhtautua hänen paheksuntaansa, jos en ole koko kaupassa käynyt koskaan aiemmin kuin kaksi
viikkoa sitten. Sen sijaan että rouva olisi pyytänyt pitkätukalta anteeksi sirpakat jalat vievät rouvan
nsikojaan nakellen tiehensä. Siinä pitkätukalle kohtuullisuutta ja anteeksipyyntöä kerrakseen.
Ei kaiketi tarvitse ihmetellä miksi yhteisömme on jotakuinkin mielisairas kun kotikasvatus
on nähtävillä..ei vain itsessäni vaan usein pahemmin vielä monessa muussa.


Asia toistui tänään eräässä kahvilassa. Ostin kahvin. Kysyin myyjältä voisinko (isohkossa ja tyhjässä kahvilassa)
istua sekä ladata ja kirjoittaa kannettavalla tietokoneellani tiettyyn kellonaikaan asti. Ostin tuona aikana
myös toisen kahvin ja kerroin, että jos tämä toinne kahvi olisi asian kohtuullistamiseksi.
Kysyin samalla varmistukseni omasta legitimaatiostani hauraana ja terveyttäni
suojelevani herrasmiehenä, että eihän tuo varmasti häiritse ketään jos kirjoitan
tuossa vaikka tuohon kellon aikaan asti. Välitön ja iloinen vastaus tuli että ei kait nyt se ketään
häiritse.

Ei myöskään omasta mielestäni. Muut kahvilan asiakkaat näyttivät varsin iloisilta
ja viihtyvän eikä suinkaan kärsivän läsnolostani.

Tätä herran kukkaron ilmapiirä vasten tapahtuma jossa toinen henkilö, jota ei ollut ollut näkyvissä
syösyi ilmaisunsa kanssa paikalle sai aikaan teatraaliset näkymät.

Hänen ilmaisunsa oli tilanteeseen nähden melkoisen tarpeettoman agressiivisesti seuraava
todeten asiasisältöisesti mm. seuraava:

Hänen mielestään olin useaan otteeseen painotettuna hyväksikäyttäjä, sillä
käytin hyväkseni hänen maksamaa sähkövirtaa. Tämän asian toteaminen ei ilmeisesti
riittänyt vaan sitä seuraius esimerkki siitä kuinka jos mensisn esim. kokeilemaan asiaa pankkiin
(en muista kaikkia muita esimerkin instituutiota) niin mitä mieltä siellä oltaisiin sähkönkäytöstä tms.
Lisäksi purkauksen yhetydessä kävi ilmi, että kaikilla tule olla työpaikka jne. (lisäinformaatioosuus)
Purkaukseen kuului, että täysin itselleni tuntematon nainen, jolle en ollut esittäytynyt
katsoi ilmeisesti tarpeelliseksi jatkaa syytteidene vuodatusta ja totesi lopuksi napakasti
ihmiarvoni pohjamutiin polkien että aikaa on 5 minuuttia
poistua tai soitaa poliisit paikalle ja kertoo kuka olen.


Jos asiat eivät liimautuisi yhteen juuri niinä päivinä kun todella travitsee
kunniaa ja rauhaa voisin naurahtaa ja ajatella että jouduin poienen tsunamin
alle. Mutta eipä vaan naurata sydän pamppaillessa.



Omat reaktioni ja mietteeni: Käytännössä pelästyin ja havahduin vain
todentamaan "asynkronista" reaktiota
sydän kieltamättä pamppaillen (ei varmaankaan vaadi todistelua
että kellään toipilaalla
ei sydän pidä erityisen paljon moisista emotootioden
volatiliteetista).
Mietin vaan että ilmeisesti mileisairaasta reaktiosta
pääsisi vähimmällä vain myöntelemällä.
Sähkönhinta oli ilmeiseti kohtuuton
juomieni hintaan ja vierailun pituuteen nähden
oma arvoikkuuteni ei näyttänyt painavan mitään sillä
kysyessäni kohtelaimmin
että voinko maksaa erikseen sähköstä
en saanut edes vastausta vaan purkaus vaan jatkui
edelleen.
Katsoin parhaaksi todeta että kyllä nyt jo riittää ja kunhan vaan
saan johdon irti seinästä niin lähden ja näin tein. Arvioin että sisäinen
kunnaikäsityksnei yhteisössämme elämisetsä ei ilmeisesti vastannut
ulkoista markkinointiani. Olihan minulle useasti mm. todettu
elämäsäsni etten vain ehkä osannut "myydä" ajatustani
silloin kun itseäni oli kohdeltu paskamaisesti.

Myönnän että rohkenin toimia sydän pamppaillen häpeästä ja nöyryytyksestä
vielä seuraavasti kuitenkin niin, että palautin vielä osaksi juomattoman kahvin
takaisin tiskille. Toinen myyjä rohkaisi minua kietaisemaan kupin vaivihkaa ja salaa
pomon huomaamatta huiviini. Havaitsin kuitenkin että aito järkytystilani (jota siis
kirjoittajana tarkkailen liikaa) sai parhainta kompensaatiota käyttämällä toisen
ystävllisen olennon olkapäätä ja niinpä käytin tämän suojelusenkelin
suloisuutta täydesti hyväkseni ja toteisn että en uskalla juoda kahvia loppuun sillä poliisit saattavat
kuulemma saapua millä minuutilla tahansa.


Mietin hiljaisena poistutuani paikasta vielä tuntikausia
tapoja käsitellä loukkausta.
Mietiskelin erityisesti
mm. että kukahan tai mikä roolihenkilö nyt olisin
kun nainen "paljastaisi" minut poliisille.
Päätin kuitenkin että en ollut esiintynyt kahvilassa
roolihenkilönä vaan omana itsenäni ja mietin mielessäni että kukahan sitten oikein olen kun en ole rouvalle esittäytynyt.
eikä minulla ole edes rikosrekisteriä tai likaista omaatuntoa.

Päättelin päivän kuluessa että likaisen omantunnon
ja syyllisyyden taakasta vapautuakseni
lienee syytä puhdistautua epämiellyttävistä
tunteista. Tämä on valintani.
Toivottavasti se on kohtuullinen.

Rikollisuuteni toteamiseksi asian osalta mainittakoon, että
olin käynyt kahvilassa kerran aiemmin viipynyt tuolloin
niin kauan kuin neljän kirjeen kirjoitus vei aikaa ostaen
kuoren ja merkit sekä juoman asiaa varten. Tuona aikana
tietokoneeni latautui vaikka en sillä kirjoittanut. Pyysin myös tuolloin luvan.

Missä kohtaa tein virheen, jonka etukäteen oikaisemalla olisin voinut
välttää ryöpyn. Yritin miettiä asiaa.

Vastaus lienee sama kuin kaikilla spurguilla.

Pysykää poissa. Kaikkialta.

Ymmärtääkseni jos eläisimme yhtesikunnassa jossa tällaiset kahvilat ja kaupat oikeudenmukaisesti nimettäisiin ei
liikevaihto kohtuuttomien esitysten jälkeen korvin korkealla nousisi.


Janne Huttunen
kansanedustajaehdokkaan rooliissa
18. Huhtikuuta 2006
www.jannehuttunen.com


PS. Ilmeisesti taas kerran mielisairaassa yhetisössämme asia tulisi julkaista taidekirjoituksena ja esittää roolia
esim. Michael Cainelle. Jos joku vuosia spurguna ollut kirjoittaisi tn. enemmän kuin 2 kohtuutonta vastaanotettua
loukkausta voimme vain kuvitella millainen "sairaskertomus" siitä tulisi ja kenelle kaikille
se "sairaskertomus" kuuluisi.