miksi pitää olla ujo? olen aina ollut ainoa joka ei puhu sukujuhlissa mitään ja joka ei osallistu ikinä mihinkään keskusteluun. ajatuksia on päässä mutta ne on niin hemmetin vaikea sanoa ääneen. joskus jollekin sanon ja sitten se sanoo sen ääneen ja saa kaiken kunnian siitä vaikka se oli alunperin minun.
olen niin epävarma itsestäni.toisaalta en kestä hiljaisuutta,toisaalta rakastan sitä. tulee äärimmäisen vaivaantunut olo jos en keksi mitään puhuttavaa ja tuntuu että keskustelun ylläpitäminen on yksin minun vastuullani.enkä todellakaan osaa sitä tehdä vaan jos jotain sanon niin se on tosi typerää ja häpeän sitä jälkeenpäin.joskus tulee mieleen joku nolo asia jonka sanoin useita vuosia sitten ja se alkaa ahdistaa todella paljon joskus jopa vie yöunetkin :/ toisaalta muistan pari hyvää asiaa todella monta vuotta sitten jolloin onnistuin sanomaan jotain hyvää.ihan vain yksi tai kaksi asiaa tosin.
joskus jopa oman äidin seurassa tulee vaivautunut olo jos en keksi mitään puhuttavaa. ja kavereiden kanssa myös.en tykkää olla kenenkään kanssa kahdestaan tämän takia..
anteeksi vuodatukseni mutta teki vain mieli avautua vähäsen.
olen niin epävarma itsestäni.toisaalta en kestä hiljaisuutta,toisaalta rakastan sitä. tulee äärimmäisen vaivaantunut olo jos en keksi mitään puhuttavaa ja tuntuu että keskustelun ylläpitäminen on yksin minun vastuullani.enkä todellakaan osaa sitä tehdä vaan jos jotain sanon niin se on tosi typerää ja häpeän sitä jälkeenpäin.joskus tulee mieleen joku nolo asia jonka sanoin useita vuosia sitten ja se alkaa ahdistaa todella paljon joskus jopa vie yöunetkin :/ toisaalta muistan pari hyvää asiaa todella monta vuotta sitten jolloin onnistuin sanomaan jotain hyvää.ihan vain yksi tai kaksi asiaa tosin.
joskus jopa oman äidin seurassa tulee vaivautunut olo jos en keksi mitään puhuttavaa. ja kavereiden kanssa myös.en tykkää olla kenenkään kanssa kahdestaan tämän takia..
anteeksi vuodatukseni mutta teki vain mieli avautua vähäsen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinusta ei ole kuule yhtään sen vähempää seuraksi kuin kenestäkään toisesta! Kaikkihan me olemme tuttaviemme seurassa tylsiä, tavanomaisia ja niin ennalta arvattavia :)
Mutta tutun ihmisen antama läheisyys on juuri se asia, jota mikään muu ei voi maailmassa korvata. Se, että saa olla toisen seurassa tismalleen niinkuin on eikä kenellekään tarvitse vakuutella yhtään mitään.
... jos ei ole sanottavaa? Hiljaisuutta on hyvä oppia sietämään. Olla vaan, istua ja rauhoittua. Löysää vähän, kelpaat varmasti sellaisenaan.
Menneitä ei tarvi muistella. Eihän kukaan muista mitä olet sanonut kaksi vuotta sitten?
Kyllä tuosta yli pääset. Ehkä sinulta on vaadittu lapsena paljon ja nyt et ymmärrä, että elämä ei ole suorittamista.
niin.eikai ole pakko puhua mutta toisaalta tekis mieli joskus sanoakin jotain eikä vain olla tuppisuuna. pahinta on että ite muistaa kaikki vanhat mokailut :/
muistaakseni lapsena ollessani minut kyllä hyväksyttiin mutta tuntui silloinkin että muista tykätään enemmän koska ovat puheliaampia.kuka nyt ujon ja hiljaisen haluaisi kaverikseen.
...oli siis vielä minun viestini... :>
mulle ainaki voi laitta postii. Mielellään vaihtaisin ajatuksiani ujouteen liittyvistä jutskista.. (:
Kyllä puheliaat huomataan paremmin, koska he tuovat itseänsä esille. Mutta puheliaissa on paljon niitä, jotka peittävät epävarmuuden pälättämisellä.
Älä vertaa itseäsi muihin, vaan ole sellainen kuin olet. Tuskin edes viihtyisit kaiken keskipisteenä tai suuren kaverijoukon ympäröimänä. Muutama hyvä ystävä on parempi kuin monta kaveria, se kannattaa muistaa.
tottahan se..en todellakaan viihtyis keskipisteenä :) mihin osotteeseen voi laittaa postia sinulle joka halusit? :)